Hyvää iltaa
Olen hyväkuntoinen keski-ikäinen mies jonka hieman yli 20 v:n parisuhde on loppusuoralla. Vikaa löytyy tasapuolisesti kummastakin eikä erosta tule edes riitaisaa.
Olen jo muutaman vuoden lueskellut ja jutellut ihmisten kanssa parisuhteista ihan mielenkiinnolla koska oma ero on ollut näkyvillä. Mielenkiinto on tietysti kohdistunut naisten kommentteihin ja ajatuksiin mutta myös miehiltäkin on tullut paljon hyviä kommentteja.
Olen kuitenkin huomannut muutamia asioita jotka pistää silmään eikä luo kovin hyvää kuvaa parisuhteen aloittamiselle.
* Tasa-arvon jatkuva esiintuominen ja pakkosyöttö mediassa (miltä ei edes pääse karkuun)on luonut niin kovat odotukset monelle naiselle että ei enää nähdä todellisuutta. Itsenäistymispyrkimykset on todella kovat ja jos mies pyytää huomioimaan parisuhdetta niin sanotaan että miksei nainen saa menestyä ja olla itsenäinen. Naisille on muodostunut tarve näyttää ikäänkuin koko maailmalle että kyllä minä hento nainen pärjään yksin ja osaan kaiken mitä tarvitsen enkä missään nimessä tarvitse siihen miehen apua. Tämä tietenkin esiintyy eri tavalla eri naisilla. Joku perustaa oman firman, toinen kiertää reissuissa kolmas tekee jotain muuta.
*Hoivaamisvietti on aina olemassa vaikka ei omia lapsia olisikaan. Miehen pitäisi olla ilmeisesti vanhan kansan peräkamaripoika joka ei löydä ilman apua sukkiaan. Tämä ominaisuus täyttäisi tätä hoivaviettiä mutta kun ristiriidaksi tulee että miehen pitäisi sitten olla tarvittaessa Jämes Bond tai jotain muuta mitä naisen mielialan mukaan kulloinkin tarvitaan. Hoivaviettiä puretaan lemmikeihin on koiraa, kissaa hevosta tai jotain muuta. Tässä ei ole niinkauan mitään pahaa kunhan osataan erottaa asia parisuhteesta. Mikäli ei osata erottaa niin seurauksena on monesti syyttelyä siitä kuinka mies ei "ymmärrrä".
*Rentoutuminen
Koska vaatimukset on jopa välillä mahdottomat on monet naiset romahduksen partaalla. Tästä seuraa valitettavasti rentoutumisen etsiminen väärällä tavalla. Etsitään tapoja millä unohdetaan ja työnnetään tylysti syrjään kaikki; parisuhde, lapset, koti ja yhteiset asiat.
Selvennän vielä hieman itseäni ja ajatuksiani:
Rentoutumista itsensä kanssa PITÄÄ olla kaikilla meillä naisilla ja miehillä eikä siinä ole mitään pahaa. Pahaksi se muuttuu silloin kun sitä selitetään yllä mainituilla itsenäistymisillä ja eikä huomioida parisuhdetta mitenkään. Normaali arjessa ei huomioida asioita, unohdella vastuita ja ajatukset ovat selvästi vain omissa tarpeissa muista välittämättä.
Nämä huomiot ovat löytyneet ihan kunnollisten naisten keskuudesta. Eli ei puhuta mistään kännääjistä, horoista, addikteista tai tunnevammaisista.
Jos te naiset haluatte todellista tasa-arvoa pysähtykää välillä ajattelemaan ja ummistakaa korvanne ulkopuoliselle manipuloinnille ja ennenkaikkea luottakaa itseenne. Olkaa rehellisiä itsellenne ja myöntäkää virheenne älkääkä kuvitelko että kaikki mitä te teette tasa-arvon nimissä on oikein.
Ei virheet ole kamala asia ihmisiä kun kaikki tässä ollaan. Se vaan alkaa rasittamaan kun aina muka vika on miehissä.
Näitä asioita kun aikuismaisesti pohtii tuntuu yksinasuminen paremmalta vaihtoehdolta.
Mikäli toinen vaihtoehto on asua epärealistisen, omahyväisen naisen kanssa jonka kuva naisen ja miehen osuudesta PARISUHTEESTA on todella vääristynyt.
Mielestäni tämä on pohjimmiltaan kuitenkin ajan hengen syytä.
Olen hyväkuntoinen keski-ikäinen mies jonka hieman yli 20 v:n parisuhde on loppusuoralla. Vikaa löytyy tasapuolisesti kummastakin eikä erosta tule edes riitaisaa.
Olen jo muutaman vuoden lueskellut ja jutellut ihmisten kanssa parisuhteista ihan mielenkiinnolla koska oma ero on ollut näkyvillä. Mielenkiinto on tietysti kohdistunut naisten kommentteihin ja ajatuksiin mutta myös miehiltäkin on tullut paljon hyviä kommentteja.
Olen kuitenkin huomannut muutamia asioita jotka pistää silmään eikä luo kovin hyvää kuvaa parisuhteen aloittamiselle.
* Tasa-arvon jatkuva esiintuominen ja pakkosyöttö mediassa (miltä ei edes pääse karkuun)on luonut niin kovat odotukset monelle naiselle että ei enää nähdä todellisuutta. Itsenäistymispyrkimykset on todella kovat ja jos mies pyytää huomioimaan parisuhdetta niin sanotaan että miksei nainen saa menestyä ja olla itsenäinen. Naisille on muodostunut tarve näyttää ikäänkuin koko maailmalle että kyllä minä hento nainen pärjään yksin ja osaan kaiken mitä tarvitsen enkä missään nimessä tarvitse siihen miehen apua. Tämä tietenkin esiintyy eri tavalla eri naisilla. Joku perustaa oman firman, toinen kiertää reissuissa kolmas tekee jotain muuta.
*Hoivaamisvietti on aina olemassa vaikka ei omia lapsia olisikaan. Miehen pitäisi olla ilmeisesti vanhan kansan peräkamaripoika joka ei löydä ilman apua sukkiaan. Tämä ominaisuus täyttäisi tätä hoivaviettiä mutta kun ristiriidaksi tulee että miehen pitäisi sitten olla tarvittaessa Jämes Bond tai jotain muuta mitä naisen mielialan mukaan kulloinkin tarvitaan. Hoivaviettiä puretaan lemmikeihin on koiraa, kissaa hevosta tai jotain muuta. Tässä ei ole niinkauan mitään pahaa kunhan osataan erottaa asia parisuhteesta. Mikäli ei osata erottaa niin seurauksena on monesti syyttelyä siitä kuinka mies ei "ymmärrrä".
*Rentoutuminen
Koska vaatimukset on jopa välillä mahdottomat on monet naiset romahduksen partaalla. Tästä seuraa valitettavasti rentoutumisen etsiminen väärällä tavalla. Etsitään tapoja millä unohdetaan ja työnnetään tylysti syrjään kaikki; parisuhde, lapset, koti ja yhteiset asiat.
Selvennän vielä hieman itseäni ja ajatuksiani:
Rentoutumista itsensä kanssa PITÄÄ olla kaikilla meillä naisilla ja miehillä eikä siinä ole mitään pahaa. Pahaksi se muuttuu silloin kun sitä selitetään yllä mainituilla itsenäistymisillä ja eikä huomioida parisuhdetta mitenkään. Normaali arjessa ei huomioida asioita, unohdella vastuita ja ajatukset ovat selvästi vain omissa tarpeissa muista välittämättä.
Nämä huomiot ovat löytyneet ihan kunnollisten naisten keskuudesta. Eli ei puhuta mistään kännääjistä, horoista, addikteista tai tunnevammaisista.
Jos te naiset haluatte todellista tasa-arvoa pysähtykää välillä ajattelemaan ja ummistakaa korvanne ulkopuoliselle manipuloinnille ja ennenkaikkea luottakaa itseenne. Olkaa rehellisiä itsellenne ja myöntäkää virheenne älkääkä kuvitelko että kaikki mitä te teette tasa-arvon nimissä on oikein.
Ei virheet ole kamala asia ihmisiä kun kaikki tässä ollaan. Se vaan alkaa rasittamaan kun aina muka vika on miehissä.
Näitä asioita kun aikuismaisesti pohtii tuntuu yksinasuminen paremmalta vaihtoehdolta.
Mikäli toinen vaihtoehto on asua epärealistisen, omahyväisen naisen kanssa jonka kuva naisen ja miehen osuudesta PARISUHTEESTA on todella vääristynyt.
Mielestäni tämä on pohjimmiltaan kuitenkin ajan hengen syytä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..siis oli tuo, johon vastaan.
Olen ehkä - joidenkin vuosien päästä - keski-ikäinen nainen mutta ikäänkuin "toista kierrosta" tässä aloittelen pitkän suhteen jälkeen. Tuo kirjoituksesi antaa kyllä purtavaa. Ei ehkä suoranaisia uutisia mutta hyvin artikuloitu, täytyy sanoa.
On kamalan ristiriitaista että naiset tuntuvat tarvitsevan omaa uraa, omaa tilaa ja sitten myös sitä hoivaamisvietin toteuttamista. Tuon voin kyllä allekirjoittaa.
Usein vielä naisena tuntuu, itsekin syyllistyn siihen, että on päällisin puolin todella liberaali ja joviaali mutta jos ajattelen loppuun asti, haluan silti, että mies ajaa sujuvasti autoa, avaa mulle oven (tää on vähän noloa myöntää), suojelee "meitä" "muilta", on turvallinen vaikkakin joskus vähän tönkkö. :>
Itse olen havainnoinut miehen roolin monimutkaistumista. En tiedä kumpi oli ennen, muna vai kana, (miehen vai naisen roolin muutos) mutta miestenhän pitäisi nykyään juurikin olla
miehekkäitä
lutuisia
rouheita
juurevia
huomioonottavia
isällisiä
halailevia
ottajia
perheenpäitä
huoltajia
iltasadunlukijoita
likaisia
kestovaippailijoita
halonhakkaajia
ja ihan kaikkea muutakin.
Meillä on ehkä kaikki roolit hitusen nyt sekaisin. Uskon, että meno selkeytyy. Ulkopuolisena kun lapsiperheiden könyämistä kattelee niin pakko sitä on lopulta joku systeemi kehittää - ei kaikki toiminnot voi olla "itsensä toteuttamista".
Itse olen ikionnellinen jos löydän miehen, siis Miehen. Käytännöllisen (saa olla ne halonhakkauslihakset mutta ei oo pakko ;) ja toimeliaan. Sitten kyllä toivon, että pystyy keskustella pikkuisen. Mutta ei oo pakko puhua mistään perhoskoiran aineenvaihdunnasta.
Kaikkea hyvää sinulle, kivaa että täällä on täysjärkisiä näkyvillä!
Itse kiinnitän huomioni tuohon yleistämiseesi. Eli eivät kaikki fiksut, kauniit ja normaalit naiset ole mitään ongelmaisia (eikä myöskään tyhmät tai rumatkaan;). Eiköhän loppujen lopuksi ole kysempi pienemmästä ryhmästä, joten pysy suosiolla kauempana tämmösistä petturityypeistä tai liiallisen itsenäisyyden perään haihattelevista -jos et itse ole samanlainen. Olen huomannut, että mainitsemasi esimerkin tyyliset ovat yleensä niitä, jotka eivät muutenkaan ole valmiita parisuhteeseen, joten tutustu kunnolla vastapuoleen ennen isompia ratkaisuja. Toinen asia on sekin, että kuinka moni haluaa olla sinun kanssasi? Itse en ottaisi miestä, joka on vastaeronnut/eroamassa tms. Mitä pitempi parisuhde takana, sen pitempään kestää siitä selviytyminenki, vaikka kuinka se onkin selkeytynyt omassa päässä. Parasta olisi, kun olisit sinkkumarkkinoilla vaikka pari vuotta. Opit olemaan yksin taas ja tiedät mitä on tarjolla, ehkä opit välttämään juuri nämä mainitsemasi tyyliset naiset. Nämä baareissa kuljailevat naiset eivät välttämättä ole aina sitä parasta seuraa, varsinkaan puhuttaessa keski-ikäisistä.