Kohteliaisuuksia...

Mä taas harrastin urheilua säännöllisesti (juoksua) monta monta vuotta ja paino ei koskaan tippunut koska jaksaakseen liikkua ja juosta, oli PAKKO syödä reilusti ruokaa ja proteiinijauheita yms. Oli pakko huolehtia kaikkien ravintoaineiden saannista koska jos tuli puutoksia ne näkyi heti suorituksessa.

Sen sijaan parhaiten laihdutus onnistuu kun syö tosi kevyesti ja liikkuu oman fiiliksen mukaan kevyesti.

jokainen taaplaa tyylillään kirjoitti:

Mä taas harrastin urheilua säännöllisesti (juoksua) monta monta vuotta ja paino ei koskaan tippunut koska jaksaakseen liikkua ja juosta, oli PAKKO syödä reilusti ruokaa ja proteiinijauheita yms. Oli pakko huolehtia kaikkien ravintoaineiden saannista koska jos tuli puutoksia ne näkyi heti suorituksessa.

Sen sijaan parhaiten laihdutus onnistuu kun syö tosi kevyesti ja liikkuu oman fiiliksen mukaan kevyesti.

mikä on kevyttä syötävää. Jos ajattelee vanhakantaisesti että rasvan vähentäminen on keventämistä niin on perusteellisesti metsässä jos samaan aikaan syö hulvattonasti hiilihydraatteja ja muita keinokevytelintarvikkeita. Parhaiten laihdutus tosiaan onnistuu muuttamalla ravitsemustottumuksiaan pysyvästi kevyeen suuntaan poistamalla ruokavaliostaan turhat hiilihydraatit ja sokerit sekä lisäämällä hyvien eläinrasvojen osuutta. Kokemusta on.

jokainen taaplaa tyylillään kirjoitti:

Mä taas harrastin urheilua säännöllisesti (juoksua) monta monta vuotta ja paino ei koskaan tippunut koska jaksaakseen liikkua ja juosta, oli PAKKO syödä reilusti ruokaa ja proteiinijauheita yms. Oli pakko huolehtia kaikkien ravintoaineiden saannista koska jos tuli puutoksia ne näkyi heti suorituksessa.

Sen sijaan parhaiten laihdutus onnistuu kun syö tosi kevyesti ja liikkuu oman fiiliksen mukaan kevyesti.

ja viittaan edelliseen nyt. Tosin kaveri kertoo taplaavansa tyylillään.
Mutta pidän outona propagandana. Mikään liikunta tutkimus ei tue tuota käsitystä.
Eikä maalaisjärki.

Jos juoksee vaikka kolme tai neljä kertaa viikossa tunnin lenkin se ei vaadi mitään erikoisruokavaliota.
Palautusjuoma päälle vaan esim. hyvin laimea mehu, jossa hyvin vähän sokeria ja aivan pikku ripaus suolaa tai pelkkä vesi. Tätä juo kilpajuoksijatkin.
Päälle ihan normaalit täyspainoiset ruuat ja mieluummin vähänlaisesti, jos laihduttaa. Painon saavutettua normaalitason voi syödä ihan normaaliannokset ja paino pysyy kondiksessa.
Juoksijat ei tarvitse erityistä proteiiniruokavaliota. Riittää, kun normaaliruoka sisältää proteiinia, kuten se normaalisti sisältääkin, jos puhutaan terveellisestä ruokavaliosta. Kaikkea sopivasti, muttei mitään liikaa. Sehän on yleisääntö, juoksi tai ei.

Näin meilläpäin ja paino pysyy ihan vakiona ja ei varmaan ole mitään puutoksia ja väsymyksiä ravinnon takia. Ei mitenkään erityisen kova nälkä tai heikotus. Päinvastoin on rautainen ole. Siis ihan normaalit mamman lihapullat kehiin vaan ja salaatit päälle ja leivät juustoineen makkaroineen.

Mä sanon vaan sen, että ne proteiinipatukkojen jne. ihmeellisten sokeristen palautusjuomien juojat kehittää vaan läskiä itselleen. Ne on huippu-urheilijoille enemmän ei laihduttajille.
Ei mitään puutoksia tule, kun syö normaalia terveellistä ruokaa. Kaikki liika proteiini muuttuu läskiksi se selittää sen ettei laihdu ollenkaan.

Mun tuntemat lenkkeilijät ja juoksijat on aivan normaali ihmisiä, jotka syö ja elää normaalia elämää. Samoja ruokia vedetään ja makkarat syödään,.... kuin lihavat, mutta ne sipsipussit ja suklaat jää illalla useimmilta syömättä. Otetaan ennemin kaljaa noiden lapsellisten rasvaisten ja sokeristen ns. herkkujen sijaan. Kaljaakin vain silloin tällöin.
Lenkkeilijät elää muutenkin terveellisemmin. Se on elämäntyyli, jossa yritetään pitää huolta kehosta ja mielenvirkeydestä.
Niin ja kaikki tuntemani lenkkeilijät on enemmänkin hoikkia kuin lihavia. Päinvastoin se on. Kun lopettaa urheilun alkaa se lihavuus vaivata ja on aikaa miettiä, mitähän nyt söisi.

Siis tavallinen toimistotyöntekijä ei lenkillä niin paljoa kuluta, että sen takia pitäisi oikein urakalla syödä. Itse syön ihan normaalin päivällisen lenkin päälle, kuten muutkin ihmiset.

Kerroppa tarkemmin, mitä oikein vedät naamariin lenkkien jälkeen ja miten paljon, niin ihmetellään?

lävähti nyt tiskiin. kirjoitti:

ja viittaan edelliseen nyt. Tosin kaveri kertoo taplaavansa tyylillään.
Mutta pidän outona propagandana. Mikään liikunta tutkimus ei tue tuota käsitystä.
Eikä maalaisjärki.

Jos juoksee vaikka kolme tai neljä kertaa viikossa tunnin lenkin se ei vaadi mitään erikoisruokavaliota.
Palautusjuoma päälle vaan esim. hyvin laimea mehu, jossa hyvin vähän sokeria ja aivan pikku ripaus suolaa tai pelkkä vesi. Tätä juo kilpajuoksijatkin.
Päälle ihan normaalit täyspainoiset ruuat ja mieluummin vähänlaisesti, jos laihduttaa. Painon saavutettua normaalitason voi syödä ihan normaaliannokset ja paino pysyy kondiksessa.
Juoksijat ei tarvitse erityistä proteiiniruokavaliota. Riittää, kun normaaliruoka sisältää proteiinia, kuten se normaalisti sisältääkin, jos puhutaan terveellisestä ruokavaliosta. Kaikkea sopivasti, muttei mitään liikaa. Sehän on yleisääntö, juoksi tai ei.

Näin meilläpäin ja paino pysyy ihan vakiona ja ei varmaan ole mitään puutoksia ja väsymyksiä ravinnon takia. Ei mitenkään erityisen kova nälkä tai heikotus. Päinvastoin on rautainen ole. Siis ihan normaalit mamman lihapullat kehiin vaan ja salaatit päälle ja leivät juustoineen makkaroineen.

Mä sanon vaan sen, että ne proteiinipatukkojen jne. ihmeellisten sokeristen palautusjuomien juojat kehittää vaan läskiä itselleen. Ne on huippu-urheilijoille enemmän ei laihduttajille.
Ei mitään puutoksia tule, kun syö normaalia terveellistä ruokaa. Kaikki liika proteiini muuttuu läskiksi se selittää sen ettei laihdu ollenkaan.

Mun tuntemat lenkkeilijät ja juoksijat on aivan normaali ihmisiä, jotka syö ja elää normaalia elämää. Samoja ruokia vedetään ja makkarat syödään,.... kuin lihavat, mutta ne sipsipussit ja suklaat jää illalla useimmilta syömättä. Otetaan ennemin kaljaa noiden lapsellisten rasvaisten ja sokeristen ns. herkkujen sijaan. Kaljaakin vain silloin tällöin.
Lenkkeilijät elää muutenkin terveellisemmin. Se on elämäntyyli, jossa yritetään pitää huolta kehosta ja mielenvirkeydestä.
Niin ja kaikki tuntemani lenkkeilijät on enemmänkin hoikkia kuin lihavia. Päinvastoin se on. Kun lopettaa urheilun alkaa se lihavuus vaivata ja on aikaa miettiä, mitähän nyt söisi.

Siis tavallinen toimistotyöntekijä ei lenkillä niin paljoa kuluta, että sen takia pitäisi oikein urakalla syödä. Itse syön ihan normaalin päivällisen lenkin päälle, kuten muutkin ihmiset.

Kerroppa tarkemmin, mitä oikein vedät naamariin lenkkien jälkeen ja miten paljon, niin ihmetellään?

No alkajaisiksi kerron että olen kasvissyöjä ja ruokavaliooni ei kuulu lihapullat eikä makkarat. Kasviskunnan tuotteissa on toki proteiinia mutta suhteessa ruoan kalorimäärään vähemmän. Eli ruokaa joutuu syömään enemmän minimiproteiinimäärän saamiseksi ja näin myös päivittäinen kalorimäärä nousee (tämän tietää jokainen kasvisruokavalion saloihin perehtynyt). Sen takia käytin proteiinijauheita (En käyttänyt mitään sokerisia patukoita vaan ihan sitä samaa puhdasta protskujauhetta jota bodaritkin vetää mehuun, veteen tai muuhun sekotettuna lenkin jälkeen).

Tiedän hyvin paljon juoksemisesta ja liikunnasta samoin ravinnosta. Harrastin n. 4 krt viikossa juoksua, lenkkien pituudet minuuteissa vaihtelivat puolen tunnin kovista nopeista lenkeistä vajaa parintunnin pitkiin sessioihin. Paino pysyi kaikkien näiden vuosien ajan samana, painoindeksi oli tuolloin n. 20. Mutta ei siis tippunutkaan. Onhan se yleistä tietoa että ruokavalio se on se mikä laihduttaa ja urheilulla pelkästään ei yleensä laihdutus onnistu. Nykyään painoni on alempana, joten ainakin minulla painonpudotus on lähtenyt käyntiin vasta urheiluharrastuksen lopetettua tai ainakin vähennyttyä. Nyt aloitan uudelleen urheilun, kun olen päässyt ihannepainooni.

taaplaa tyylillään kirjoitti:

No alkajaisiksi kerron että olen kasvissyöjä ja ruokavaliooni ei kuulu lihapullat eikä makkarat. Kasviskunnan tuotteissa on toki proteiinia mutta suhteessa ruoan kalorimäärään vähemmän. Eli ruokaa joutuu syömään enemmän minimiproteiinimäärän saamiseksi ja näin myös päivittäinen kalorimäärä nousee (tämän tietää jokainen kasvisruokavalion saloihin perehtynyt). Sen takia käytin proteiinijauheita (En käyttänyt mitään sokerisia patukoita vaan ihan sitä samaa puhdasta protskujauhetta jota bodaritkin vetää mehuun, veteen tai muuhun sekotettuna lenkin jälkeen).

Tiedän hyvin paljon juoksemisesta ja liikunnasta samoin ravinnosta. Harrastin n. 4 krt viikossa juoksua, lenkkien pituudet minuuteissa vaihtelivat puolen tunnin kovista nopeista lenkeistä vajaa parintunnin pitkiin sessioihin. Paino pysyi kaikkien näiden vuosien ajan samana, painoindeksi oli tuolloin n. 20. Mutta ei siis tippunutkaan. Onhan se yleistä tietoa että ruokavalio se on se mikä laihduttaa ja urheilulla pelkästään ei yleensä laihdutus onnistu. Nykyään painoni on alempana, joten ainakin minulla painonpudotus on lähtenyt käyntiin vasta urheiluharrastuksen lopetettua tai ainakin vähennyttyä. Nyt aloitan uudelleen urheilun, kun olen päässyt ihannepainooni.

ja sanonpa vielä että tuskinpa sinä voit tulla minulle sanomaan että omakohtainen kokemukseni on puppua stooria kun se on omakohtainen kokemukseni. Ehkä toisilla ihmisillä on eri tavalla, kerron vain mikä minulla toimii.

Laihduttaessa miinuskaloreilla urheilusta ei ainakaan omalla kohdallani tahdo tulla mitään, se näkyy heti suorituskyvyssä ja tästä asiasta voi lukea pitkät tekstit mm. urheiluravitsemus-nimisestä kirjasta jossa mm. urheilijoita neuvotaan pudottamaan painoaan aina kilpakauden ulkopuolella koska laihdutus aina heikentää suorituskykyä.

taaplaa tyylillään kirjoitti:

ja sanonpa vielä että tuskinpa sinä voit tulla minulle sanomaan että omakohtainen kokemukseni on puppua stooria kun se on omakohtainen kokemukseni. Ehkä toisilla ihmisillä on eri tavalla, kerron vain mikä minulla toimii.

Laihduttaessa miinuskaloreilla urheilusta ei ainakaan omalla kohdallani tahdo tulla mitään, se näkyy heti suorituskyvyssä ja tästä asiasta voi lukea pitkät tekstit mm. urheiluravitsemus-nimisestä kirjasta jossa mm. urheilijoita neuvotaan pudottamaan painoaan aina kilpakauden ulkopuolella koska laihdutus aina heikentää suorituskykyä.

laihdutus on vissiin hieman eriasia.

Minäkin olen sitä mieltä että on soopaa väittää, ettei muka urheilla voi syömättä itseään läskiksi tai että läskit ei lähde, kun urheilee. Ei kenelläkään niin kova nälkä voi tulla juoksulenkin jälkeen tai ravinnon tarve.

Puppustoori puhuu asiaa ja yhdyn täysin siihen juttuun.

Kuulun itse lenkkeilijöihin ja urheilen hieman muutakin.

Muuten juoksijoiden ei tarvitse pudottaa harjoituskauden jälkeen painoa, kun kilpailukausia alkaa.
Itse pudotin painiaikoina painoa, ennen punnitusta, mutta sillä ei ole laihdutuksen kanssa mitään tekemistä. Nesteet vaan poistetaan ennen punnitusta ja ne tankataan heti takaisin punnituksen jälkeen.

Ne painonpudotukset on korkeintaan 100m juoksijoiden ongelmia, jos niillä on kehonrakennusta vastaava massanhankinta kausi päällä. Punttitouhuissa kehittyy joskus läskiä, kun ravinteita mätetään urakalla.
Ei koske tavallista kuntojuoksijaa ollenkaan.

ja tavallisen pulliaisen kirjoitti:

laihdutus on vissiin hieman eriasia.

Minäkin olen sitä mieltä että on soopaa väittää, ettei muka urheilla voi syömättä itseään läskiksi tai että läskit ei lähde, kun urheilee. Ei kenelläkään niin kova nälkä voi tulla juoksulenkin jälkeen tai ravinnon tarve.

Puppustoori puhuu asiaa ja yhdyn täysin siihen juttuun.

Kuulun itse lenkkeilijöihin ja urheilen hieman muutakin.

Muuten juoksijoiden ei tarvitse pudottaa harjoituskauden jälkeen painoa, kun kilpailukausia alkaa.
Itse pudotin painiaikoina painoa, ennen punnitusta, mutta sillä ei ole laihdutuksen kanssa mitään tekemistä. Nesteet vaan poistetaan ennen punnitusta ja ne tankataan heti takaisin punnituksen jälkeen.

Ne painonpudotukset on korkeintaan 100m juoksijoiden ongelmia, jos niillä on kehonrakennusta vastaava massanhankinta kausi päällä. Punttitouhuissa kehittyy joskus läskiä, kun ravinteita mätetään urakalla.
Ei koske tavallista kuntojuoksijaa ollenkaan.

hohhoijaa, kukakohan tässä nyt on väittänyt ettei "muka urheilla voi syömättä itseään läskiksi tai että läskit ei lähde, kun urheilee." Ei kukaan niin ole väittänyt.

Se vaan on fakta että jos urheilun haluaa nostavan kuntoa, niin energiaa on tultava sisään - vähintään oman kulutuksen verran. Kyllä se on ihan yleistä tietoa, kysyypä keneltä tahansa valmentajalta tai ravitsemusterapeutilta. Aiheesta löytyy lisää myös monista erilaisista treenikirjoista, esim. maratonharjotteluun liittyen.

Kyllähän se urheilu kaloreiden polttamiseen käy ja laihduttamistakin tukee, mutta jos haluaa jotain tuloksiakin aikaiseksi niin ei kannata samalla laihduttaa. Niin se vaan on ja se on ihan fakta, väitättepä mitä tahansa. Kannattaa lukaista sellainen hyvä ravintoterapeuttien ja muiden alan ammattilaisten kokoama kirja "Urheiluravitsemus". Siinähän nämä asiat selostetaan sitten ihan solutasolla.

Itselleni oli ihastuttavin kommenttti, että "En meinannut tunnistaa sua!" Kosketti ja tuntui hyvältä! : )