selitystä kaivataan siis: työpaikallani oli mies jota olen pitänyt hurjan mukavana ja ns tykännyt hänestä.
Ei olla sen kummemmin ystäviä kuin työpaikalla juteltiin ihan työasioista (hän ei halunnut puhua kanssani juuri mistään muusta kaikkein vähiten itsestään tai esim perheestään) hän viihtyi lähelläni, ohimennen hipaisi hartioitani, hymyili, katsoi silmiin, oli todella mukava mies.
Sitten hän vaihtoi työpaikkaa kuitenkin niin että työn merkeissä käy päivittäin useaankin kertaan minun työpaikallani.
Eräänä päivänä hän tuli taas käymään työpaikallani, olin toisessa huoneessa suljetun oven takana. Puhelin soi tämän miehen lähellä.
Kuulin kun hän muka vastasi siihen samaan tyyliin kuin minä vastaan puhelimeen, mutta äänestä huomasi että hän tekee minusta pilkkaa.
Ei hän edes tiennyt että minä olen silloin työssä.
Avasin oven, kuljin hänen ohi ja ainakin toivoin että onnistuin antamaan jäätävän katseen. Hän katsoi hetken aikaa minua suoraan silmiin, ei sanonut mitään. Kuljin suoraan ohi toiseen huoneeseen ja suljin oven. Ainakin hän häipyi samantien.
En voinut mitään sille, että loukkaannuin tuosta matkimisesta sydänjuuria myöten.
Edelleen tavataan työn merkeissä satunnaisesti, hän ei edes tervehdi enää vaikka minä moikkaan. Jonkilaista kohteliaisuutta työkavereiden kesken kun pitää pitää yllä.
Luulin että miehet ovat reiluja ja sanovat sanottavansa edessäpäin ja takanapäin pahan puhuminen on raukkamaista
Miksi edessäpäin niin mukavantuntuinen mies kääntyykin takanapäin pahaa puhuvaksi luuseriksi?
Jotenkin pidän hänestä paljon edelleen, mutta oma ylpeys ei anna periksi kysyä, mistä kiikastaa?
Ei olla sen kummemmin ystäviä kuin työpaikalla juteltiin ihan työasioista (hän ei halunnut puhua kanssani juuri mistään muusta kaikkein vähiten itsestään tai esim perheestään) hän viihtyi lähelläni, ohimennen hipaisi hartioitani, hymyili, katsoi silmiin, oli todella mukava mies.
Sitten hän vaihtoi työpaikkaa kuitenkin niin että työn merkeissä käy päivittäin useaankin kertaan minun työpaikallani.
Eräänä päivänä hän tuli taas käymään työpaikallani, olin toisessa huoneessa suljetun oven takana. Puhelin soi tämän miehen lähellä.
Kuulin kun hän muka vastasi siihen samaan tyyliin kuin minä vastaan puhelimeen, mutta äänestä huomasi että hän tekee minusta pilkkaa.
Ei hän edes tiennyt että minä olen silloin työssä.
Avasin oven, kuljin hänen ohi ja ainakin toivoin että onnistuin antamaan jäätävän katseen. Hän katsoi hetken aikaa minua suoraan silmiin, ei sanonut mitään. Kuljin suoraan ohi toiseen huoneeseen ja suljin oven. Ainakin hän häipyi samantien.
En voinut mitään sille, että loukkaannuin tuosta matkimisesta sydänjuuria myöten.
Edelleen tavataan työn merkeissä satunnaisesti, hän ei edes tervehdi enää vaikka minä moikkaan. Jonkilaista kohteliaisuutta työkavereiden kesken kun pitää pitää yllä.
Luulin että miehet ovat reiluja ja sanovat sanottavansa edessäpäin ja takanapäin pahan puhuminen on raukkamaista
Miksi edessäpäin niin mukavantuntuinen mies kääntyykin takanapäin pahaa puhuvaksi luuseriksi?
Jotenkin pidän hänestä paljon edelleen, mutta oma ylpeys ei anna periksi kysyä, mistä kiikastaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Että luulee sinua huumorintajuttomaksi tiukkapipoksi, joka ilmeisesti oletkin "jäätävine katseinesi".
Jos et ole ikinä huomannut, niin miesten ja naisten huumorissa on eroja. Naisilla ei usein ole kykyä itseironiaan ja nähdä itsessään tai rutiineissaan mitään huvittavaa; he eivät siis osaa nauraa itselleen ja ottavat sen syvänä loukkauksena, jos joku asettaa heidät humoristiseen valoon.
Jos hän on vitsiksi matkinut sinua ihan hyväntahtoisesti puhelimessa, otat sen äärimmäisenä loukkauksena, vaikkeivät mies sellaista olisi tarkoittanutkaan. Jos nainen matkii toista naista, asia on täysin eri. Asian tekee erilaiseksi se, että nainen ei useinkaan kykene hyväntahtoiseen pilkkaan, vaan kaikki toisiin kohdistuva pilkka on silloin aina tarkoitettu ilkeilyksi.
Mies ei halua olla tekemisissä tiukkapipoisen pingottajan kanssa, joka kokee prinsessan arvonsa loukatuksi kovin vähästä.
miehet eivät itse kykene itseironiaan, vaikka osaavat tehdä sujuvasti toisista pilkkaa ja kokevat näin olevansa tooosi hjuumorintajuisia. Mutta auta armias kun tekee miehestä itsestään pilkkaa niin...
miehistäkin kaikenlaisia. Mutta kuten sanottu, naisen suusta pilkka on harvemmin edes hauskaa, vaan tarkoitettu pelkästään pahantahtoiseksi ilveilyksi, joten sellaisena se usein otetaan vastaankin. Niin se on naismaisen miehenkin kohdalla.
Tuolle em. miehelle naisen olisi pitänyt keksiä jokin vastaava jäynä takaisin silloin, niin se olisi ollut ihan hauska juttu. Nyt hänen pitää keksi jotain omaperäisempää, koska on ollut aikaa suunnitella - vastaava puhelimeen matkiminen ei siis enää ole ollenkaan hauska juttu.
on kokenut puhelimeen vastaustyylin mitä olet käyttänyt, humoristiseksi.
Olitko lopulta vihainen miehelle itselleen vai mustasukkainen siitä, että joku toinen vastaa samalla tavalla soittoon mitä sinä?
omassa päässäsi siihen asti kunnes olet luonut mieheen jäätävän katseen. Tämän jälkeen mies on ymmärrettävästi pitänyt henkistä etäisyyttä. Ehkä se luulee sinua jääpiikkimurhaajaksi tai jotain.
Kuule e.W . Jos sinä käyttyäydyt työpaikallasi yhtä sairaalla tavalla kuin tällä palstalla, en ihmettele miehen käytöstä laisinkaan.
Ehkä miestä hävettää kun jäi rysän päältä kiinni. En nyt muuta keksi.