Itselläni ei uskottomuudesta ole muuta omakohtaista kokemusta kuin että nuorena ja hulluna olin vähän aikaa suhteessa naimisissa olevaan mieheen. Ihan syvältähän se touhu lopulta oli, ja katkaisinkin suhteen. No, siitä on jo kohta 15 vuotta ja olen ollut vuosia naimisissa.
Mutta tätä olen pohtinut, ja sain tähän kirjoituksen kimmokkeen alla olevasta ketjusta, jossa pohditaan, onko oikein että ystävä kertoo petetylle, että häntä petetään.
Mietin sitten asiaa omalta kantiltani, ja tajusin että kyllä, itse haluaisin että ystäväni sen minulle kertoisi. Vaikka se olisi hirveää, niin vielä hirveämpää olisi olla pimennossa, kun kaikki muut tietäisivät.
Sitten jatkoin ajatusleikkiä ja mietin, miten sitten reagoisin jos paras ystäväni nyt kertoisi minulle, että on nähnyt mieheni suutelemassa toista naista.
Ja kun koko ajatus vaan tuntuu niin TÄYSIN mahdottomalta. Siis sellaiselta, että sitä ei nyt vaan kertakaikkiaan VOI tapahtua. Siis jo ihan käytännön kannaltakin, eli en tiedä missä ihmeen välissä mieheni minua edes ehtisi pettää. Mutta muutenkin, vaikka hän olisi paljonkin poissa omilla menoillaan. Kun minusta on aina tuntunut, että tuollaisesta on pakko olla jotain merkkejä, ja ne näkee jos haluaa nähdä. Ja kun miehessäni ei mitään sellaista ole, kertakaikkiaan. Jos siis saisin tietää että hänellä onkin suhde, niin tuntuisi kuin lyötäisiin täysillä nyrkillä vatsaan.
Kiinnostaisi siis tietää: onko täällä ketään petettyä, joka voi täysin rehellisesti sanoa, että kun sai tietää, se tuli aivan täytenä yllätyksenä ja shokkina? Että ei ollut edes sekuntia koskaan ihmetellyt mitään juttuja mitä puoliso tekee, ja funtsinut onko jotain vialla?
Mutta tätä olen pohtinut, ja sain tähän kirjoituksen kimmokkeen alla olevasta ketjusta, jossa pohditaan, onko oikein että ystävä kertoo petetylle, että häntä petetään.
Mietin sitten asiaa omalta kantiltani, ja tajusin että kyllä, itse haluaisin että ystäväni sen minulle kertoisi. Vaikka se olisi hirveää, niin vielä hirveämpää olisi olla pimennossa, kun kaikki muut tietäisivät.
Sitten jatkoin ajatusleikkiä ja mietin, miten sitten reagoisin jos paras ystäväni nyt kertoisi minulle, että on nähnyt mieheni suutelemassa toista naista.
Ja kun koko ajatus vaan tuntuu niin TÄYSIN mahdottomalta. Siis sellaiselta, että sitä ei nyt vaan kertakaikkiaan VOI tapahtua. Siis jo ihan käytännön kannaltakin, eli en tiedä missä ihmeen välissä mieheni minua edes ehtisi pettää. Mutta muutenkin, vaikka hän olisi paljonkin poissa omilla menoillaan. Kun minusta on aina tuntunut, että tuollaisesta on pakko olla jotain merkkejä, ja ne näkee jos haluaa nähdä. Ja kun miehessäni ei mitään sellaista ole, kertakaikkiaan. Jos siis saisin tietää että hänellä onkin suhde, niin tuntuisi kuin lyötäisiin täysillä nyrkillä vatsaan.
Kiinnostaisi siis tietää: onko täällä ketään petettyä, joka voi täysin rehellisesti sanoa, että kun sai tietää, se tuli aivan täytenä yllätyksenä ja shokkina? Että ei ollut edes sekuntia koskaan ihmetellyt mitään juttuja mitä puoliso tekee, ja funtsinut onko jotain vialla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
sitten sellainen. Rehellisesti sanottuna 'tuli ihan puun takaa', jopa niin, että vaikka juttu tuli julki niin aloin uskoa sen vasta seuraavana päivänä. ...Niin kova luottamus minulla oli ,... niin sitä luottamusta ei sitten enää ole... ja vaikuttaa siltä, että se ei palaa koskaan...
So what...nyt on omien ratkaisujen aika :)
Luottamus toiseen oli niin kova, karmean kriisin keskelläkin, että en olisi kuuna päivänä uskonut enkä mitään epäillyt. Johtuu varmaan siitäkin, etten itse ikipäivänä pettäisi, niin ei voi kuvitella toisenkaan tekevän niin.
Minulla oli aavistus,mutta en kyllä uskonut sitä todeksi, kun kaikki toimi normaalisti. Mieheni ja minä teemme matkatyötä joten paljon puhuttiin miten tärkeää on että luottaa. Mieheni oli myös sitä mieltä ettei mitään järkeä ja vaikka välillä menisi huonosti niin se ei ole ratkaisu. Viime juhannuksena tuli viesti mieheni kännykkään jossa kaivattiin miestäni, mutta ongelma on vain ollut siinä että hän kielsi kaiken ja väitti että hänen työnantajansa tekee hänelle kiusaa ja haluaa rikkoa perheen ja ettei tunne kyseistä naista lainkaan. Olin täysin shokissa ja en olisi kyllä millään uskonut tällaista, kun meillä meni hyvin kaikilla osa alueella.Nyttemmin hän on vaihtanut työpaikkaa, mutta todella on ollut vaikeata, kävimme myös perheterapiassa ja siellä käytiin läpi viestit mitä he olivat toisilleen lähettäneet ja edelleen mies väitti ettei tunne naista vaan hän on vain yrittänyt saada naisen lankaan että saisi tietää missä kyseinen nainen on töissä ja että tämä nainen oli etsinyt netistä hänen sähköposti osoitteensa ja alkanut pitää yhteyttä. Minä itse olen kyllä sitä mieltä ei kai noin epätoivoisia naisia ole olemassa ellei heillä olis tapaaminen jo takana. Mies on vaihtanut työpaikkaa ja tässä ollaan yhdessä katsottu miten se lähtee menemään, mutta luottamus on mennyt ja mieheni katuu kovasti ja syyllistää itseään tästä asiasta ja on kovin masentunut. Ongelmia tuntuu oleva myös tässä uudessa työpaikassa ja kaikki on häntä vastaan.Perhe teraupeutin mukaan miehessäni on narsistin vikaa. Hän ilmeisesti on tarve olla kukkona tunkiolla. Luin kyseisiä kirjoja ja kyllä sieltä tietoa sain ja paljon tapahtumia joita myös meidän elämässä on tapahtunut.Itse voin tänä päivänä todella hyvin ja nautin olemassa olostani ja tiedän että onni on pieniä asioita jokaisessa päivässä.;) PS: Minä yritin soitta tälle naisihmiselle ja keskustella asiasta kuin aikuiset, mutta hän löi luuria korvaan ja väitti että teillä menee huonosti.....?
tulisi täytenä yllätyksenä, koska olen pessimisti ja varautunut aina kaikkein pahimpaan :).
Sensijaan en ymmärrä miten joku pystyy salaamaan toisen perheen 10 vuotta. Näin kävi tuttavalleni!
Ei mitään niin hyvää elämässä etteikö suhteessa paljon pahempaa odotettavissa.
Meillä oli asiat ns. hyvin, ei sille mitään voi. Toisaalta, ehkä lopullinen totuus oli toista. Kumpikaan ei sellaista varmaan osannut edes aavistaa. ASiat menivät kuten menivät ja totesin, että jahas, mua ei oikeastaan enää edes kiinnosta...! Sitten jälkikäteen kyllä tajusin monia, monia asioita jotka olivat suhteessamme pielessä. Ehkä korjattavissa, mutta se ei ollut mahdollista. Ajauduin siis toiseen suhteeseen vaiston varassa/alitajuisesti/tunteiden mukana..tms.
Exälle se oli ja on hyvin vaikeaa. Pian tulee 4 vuotta erosta, viime viikolla _juttelimme_melkein kuin ihmiset! Ja vierekkäisillä penkeillä;-D. Ehkä se siitä pikkuhiljaa..!