Avokilleni näyttää yhdessä vietettyä aikaa tähdellisempää olevan menot kavereitten kanssa. Monesti on käynyt niin että juuri kun suunnittelee ja on sovittu, että lähetäämpäs vaikka tänä iltana kun on niin nätti sää vaikkas kävelylle tai jotain kuhan vaan ulos jonnekin tai yhessä oloa muuten, niin juuri silloin sanoo kännykkä piip piip ja joltain kaverilta tulee viesti, että lähetäämpäs kylille tms.
Enkä tarkoita tällä sitä etteikö hän saisi kavereitaan tavata, mutta se on vaan kumma, että just sillon kun kummallakin olis aikaa tehä jotain yhessä.
Olen vain huomannut, että kun kyse ajanvietosta kanssani tai kavereitten kanssa. Kaverit hakkaa 6-0. Hassuinta on ettei hän edes huomaa sopineensa kanssani mitään, se on vaan joo ja menoks.
Ehkä hän on vain mies joka ei osaa sanoa ei.
Tämä oli vain tälläinen perjantai-illan purkautuminen, kun ottaa päähän.
Mutta ilo pintaan vaikka syän märkänis ;)
Enkä tarkoita tällä sitä etteikö hän saisi kavereitaan tavata, mutta se on vaan kumma, että just sillon kun kummallakin olis aikaa tehä jotain yhessä.
Olen vain huomannut, että kun kyse ajanvietosta kanssani tai kavereitten kanssa. Kaverit hakkaa 6-0. Hassuinta on ettei hän edes huomaa sopineensa kanssani mitään, se on vaan joo ja menoks.
Ehkä hän on vain mies joka ei osaa sanoa ei.
Tämä oli vain tälläinen perjantai-illan purkautuminen, kun ottaa päähän.
Mutta ilo pintaan vaikka syän märkänis ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä olin peräti naimisissa tuollaisen hyvän kaverin kanssa. Kotona sen piti levätä ja huilata, kun oli rasittunut niiiiiiiiiiiiiiiiin ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon ollessaan muuttoapuna tai jossain muussa yhtä korvaamattomassa tapahtumassa. Hänen vakiolause oli, että [kaverin nimi] on niin huippu jätkä,että kun tarvii apua hän kyllä menee.Aina piisasi näitä kelle olla lojaali.
Ei tarvinnut kuin soittaa, vaikka keskellä yötä, jouluaattona tai uimarannalla, aina piti lähteä kaveria jeesaamaan.
Kummallisesti kaikki omat muutot tehtiin omin voimin, kukaan kavereista ei pitänyt miestäni niin tärkeänä että olisi halunnut olla jeesaamassa edes tasapuolisuuden vuoksi. Minä kuulema olin niin tiukkapipoinen, ettei kukaan miehen kavereista oikein uskalla tulla meille.
Olinhan minä pipa kireällä; kaksi imeväistä, jotka hoisin yksikseni, mies lensi kavereitten kanssa maailmalla.
Oli joskus työvoimaviranomaisille niiiiiiiiiiiiiiin kipeä että, mutta kuitenkin kykeni olemaan Afrikan rannikolla saakka auttamassa yrittäjä-kaveria hirsirakentamisessa. Hän vakuutti vakavalla naamalla, että Lääkkeitten voimalla ihan pelkästeen, Ei muuten kykenisi.
Mulle jäi hirmu epäselväksi, että miten niitten lääkkeitten voimalla voi tehdä pimeää työtä Euroopassa, mutta ei verokortillista kotipaikkakunnalla.
Kaikkia hauskoja pikku sattumuksia tapahtui niitten vuosien aikana, jotka minulta kului tajuta, että minä olen miehestäni lapsuudesta saakka oivallisesti huolehtineen isoäidin nuorempi versio. Isoäidissä ei ollut mitään muuta vikaa, mutta laillisestihan häntä ei saanut panna.
Maailmalla retkeillessä tuli kuitenkin väliin mieleen pillukin, joten isoäidistä nuorempi sai hoitaa asian vaimon virassa. Samalla mies sai kodin, jossa pestiin vaatteet, laitettiin ruokaa, pesuaineet peseytymiseen oli odottamassa Hänen suurta paluutaan.
Elämä oli kuin joulupukin kanssa elämistä. Mies sai omasta mielestään mennä mielin määrin.
Hän oli ilmoittanut minne lähtee :" Kaverille". Ja ennen kaikkea hänestä oli aina hyvä palata kotiin.
Jokunen vuosi ennen kuin tajusin että voidakseen palata, on ensin lähdettävä.
Kännykän piippaus herätti herkemmin kuin imeväisten itkut tai minun pyyntöni, ravisteluni, uhkailuni. Kerran olin varma mieheni vaipuneen koomaan sohvalle, kun vieressä leikkivät lapset, enkä minä ääneen puhuva häntä enää saaneet tajuihin. Sitten joku kavereista soitti ja pelasti meidät. Pari hälytystä, ja mies oli täysissä tajuissaan ja lähtenyt, umpiunesta autonrattiin kolmessa minuutissa.
Voi jehna. Onneksi Hän ei ollutkaan pahemmin tajuton.
Joulupukki kun tulee kerran vuodessa, kenenkään päähän ei iske kysyä missä tämä on ollut, vaan kaikki ovat riemusta repeämässä kun tämä viimein saapui. Hänelle lauletaan ja esitetään mitä kaikkea on opittu tämän poissaollessa.
Joulupukille ei käydä kertomaan huolia eikä murheita, joulupukki ei edes viivy niin kauan.
Tästä saisi hyvän kirjan. Ehkä kirjoitan sen joskus.
Onko tällä joulupukilla nyt uusi muori hoitamassa?
:)))) mutta sillä joulupukilla on uusi muori
ja toivottelen tässä samalla tytölle onnea ja menestystä, pitkää pinnaa ja rautaisia hermoja. Tietysti aina voi toivoa miehen muuttaneen tapojaan, vaikka itse ei enää ihmeisiin uskoisikaan.
Mies kerran sanoi uuden parisuhteensa alussa, että asia on nyt ihan eri kun on eri kumppani. Muistaakseni hymyilin hieman.