Sodankylään tarvitaan

hypnoosikurssin tiimoilta:

........
Milteipä kaikki nykyisin tunnetut hoito- ja terapiasuhteet hoidetaan maassamme ns. ammattiauttajien toimesta. Tunnusomaista tälle toiminnalle on, että siinä toimitaan aina hyödyntäen sitä tietoa ja taitoa, jonka asiaankuuluva koulutus voi tarjota. (Lääkärit. psykologit, psykiatrit, terapeutit, sairaanhoitajat jne.) Tämän vuoksi hoito- ja terapiasuhteet ovat saavuttaneet hyvinkin urautuneet ja kahliutuneet muodot, joissa ei juuri sijaa henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioonottamiselle ja hyödyntämiselle jää. On valmiit teoriat, diagnoosit ja lääkkeet, joiden pohjalle hoito- ja terapiasuhteet rakennetaan. Tämän lisäksi maassamme toimii joitakin, lähinnä uskonnolliselta pohjalta lähteviä, kriisiryhmiä, joissa pyritään auttamaan ihmisiä heidän ongelmissaan. Vaikeutena näillä kriisiryhmillä on kuitenkin se, että siinä hengellistetään kaikki. Kaikki on joko Jumalasta tai paholaisesta lähtöisin. Tällä tavoin hengellistetystä maailmankuvasta muodostuu hyvin epätodellinen ja utopistinen maailmankuva, josta elävän elämän realiteetit, mm. psykologiset totuudet täysin unohtuvat. Niinikään vaikeutena uskonnolliselta pohjalta lähtevänä toiminnalla on se, että miltei aina toiminnan motiivina on saada jäseniä omaan herätysliikkeeseen tai pyrkiä saamaan julkista mainosta omalle herätysliikkeelle. Näistä motiiveista lähtien apua tarvitseva lähimmäinen on vain väline näiden itsekkäiden tavoitteiden saavuttamisessa. Ja vielä. Nyt kun kaikki hengellistetään mustavalkoiseksi utopistiseksi haavemaailmaksi, johtaa tämä yleensä siihen, että näitä utopistisia näkemyksiä pyritään kaikille ja kaikkialla saarnaamaan. Myös hädänalaisille ihmisille ja mikään ei ole sen järkyttävämpi kokemus kuin joutua uskonnollisen pakkosyötön kohteeksi ja vielä järkyttävämpää tämä on niille, jotka oman vaikean tilanteensa vuoksi jo ennestään henkisen jaksamisen äärirajoilla elävät.

Silloin kun ihmisellä on ongelmia tai vaikeuksia, olkoonpa ne minkälaatuisia tahansa, se ihminen ei jaksa kiinnostua mistään muusta kuin omien ongelmiensa voittamisesta ja ratkaisun löytämisestä niihin. Ottakaamme esimerkiksi autokolarissa vaikeasti vammautunut ihminen. (Oma kokemukseni).


Meillä suomalaisessa yhteiskunnassa lääkärien ammattitaito on maailman huippuluokkaa ja lääkärit ovat yleensä vastuuntuntoisia ja tekevät kaikkensa potilaan pelastamiseksi ja parantamiseksi. Samoin sairaaloissamme ja terveyskeskuksissamme on monia valtavan hyviä hoitajia, todellisia "jumal'olentoja", jotka omalla henkisellä panoksellaan pystyvät vaikeasti vammautuneen ihmisen elämästä elämisenarvoisen tekemään. Mutta sitten. Siinä vaiheessa kun vaikeasti vammautunut ihminen kuntoutuu niin, että hänet voidaan kotiuttaa, alkavat sen ihmisen elämän, usein kovaakin kovemmat realiteetit. Yhteiskuntamme, vakuutusyhtiöt jne. pitävät kyllä huolen vammautuneen ihmisen ulkoisista selviytymismahdollisuuksista, mutta vaikeasti vammautuneen ihmisen henkisestä jaksamisesta tässä yhteiskunnassa ei yksikään taho todellista huolta ja vastuuta kanna. (Ei ainakaan meillä Sodankylässä).

Vielä siinä vaiheessa kun tapahtunut raju kolari on yleisenä puheenaiheena, tai jos vammautuneella on vielä toiveita parantua, monet tutut ja tuntemattomatkin käyvät tervehtimässä. Samoin monien uskonsuuntien uskovaiset kertovat rukoilevansa sen ihmisen puolesta. Mutta sitten. Kun tapaus menettää uutisarvonsa, tai kun merkittävää paranemista ja kuntoutumista ei riittävän nopeasti ilme ne, se ihminen lopulta jää oman onnensa ja oman jaksamisensa varaan. Näin vammautuneesta ihmisestä tulee lopulta kaikkien hylkäämä "kaatopaikkatavara". Ja nämä ovat niitä elämän kovia realiteetteja, jonka ymmärtävät vain ne, jotka ovat nämä itse läpikäyneet; ja joissa ihmisen henkinen kestävyys perusteellisesti punnitaan. Sama koskee muitakin vaikeita sairauksia tai elämäntilanteita. (Syöpä, halvautuminen, avioerot, läheisen kuolema jne.

Näissä vaikeissa tilanteissa ihminen tarvitsee kaiken mahdollisen henkisen tuen niin kotoa kuin kodin ulkopuoleltakin. Mutta tämän henkisen tuen on tultava oikeassa sydämentilassa ja oikeista motiiveista. Muussa tapauksessa käy hyvin pian niin, että auttajasta ja tukijasta tulee "lyödyn lyöjä" ja "alas painetun alas painaja", joka on vain lisäämässä sitä kuormaa, mikä ennestäänkin on jo liian raskas kannettavaksi.

Siispä. Kun kohtaat vaikeuksien keskellä ja henkisen kestävyyden äärirajoilla elävän ihmisen, kohtaa hänet lähimmäisenä. Katsomatta hänen ulkoisiin puitteisiin tai muihin hänestä riippumattomiin tekijöihin. Osoita teossa ja totuudessa, että välität hänestä ja tahdot olla hänen rinnallaan hänen vaikeuksissaan. Älä koskaan esitä tai tyrkytä omia teorioitasi. Kukaan ei ymmärrä ihmisen tilannetta paremmin kuin ihminen itse. Kuuntele ja taas kuuntele, mitä hänellä itsellään on sanottavana. Jatka yhteydenpitoa, sillä luottamus sinuun punnitaan ajan mittapuun mukaan. Luo avoimia ja vapautuneita keskusteluyhteyksiä. Kunnioita hänen näkemyksiään tai pyri yhdessä vertailemaan näkemyksienne eroja mikäli sinulla on erilainen näkemys jostain asiasta. Käytä vain sellaista puhekieltä, jota hän ymmärtää tai selitä mitä mikäkin termisi tarkoittaa. Anna aikaasi tälle lähimmäisellesi ja anna hänen ymmärtää, että yhteistyönne voi jatkua kauas tulevaisuuteen. Tällä tavalla sinä viet elämänuskon ja toivoa sinne, niissä elämänusko ja toivo ovat enää vain vähäiset tai jo kokonaan sammuneet ja tällä toiminnallasi sinä autat lähimmäistäsi jaksamaan niissä tilanteissa, joissa hän ei kenties muuten jaksaisi ja vakavammissa tilanteissa voit olla suorastaan hänen henkensä pelastaja. (Itsemurhat ovat vaikeasti vammautuneiden yleisin kuolinsyy maassamme).
.........

http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/hypnoosi/hypnoosi.4.html