Noniin..olen 32v yh-äiti ja toisinaan kaipaan miestä vierelleni. Minulla oli sinkkuvuosieni alussa eräs romanssi joka on jatkunut vuosien myötä enemmän ja vähemmän seksisuhteena. Mies on minua 6v nuorempi,mikä ei minua (eikä häntäkään) haittaa ja tulemme kyllä hyvin juttuun kaikinpuolin.Nyt on kuitenkin "suhteemme"hieman väljähtynyt ja haluaisin jatka elämääni ilman tätä miestä.En vain kykene irtautumaan.. Oikeaa suhdetta välillemme ei milloinkaan voi kehkeytyä,sillä mies ei halua lapsiani kontolleen ja varsinkaan mitään vanhaa yh:a riesaksi.Miten päästä yli jostain,omasta harhaluulosta mitä ei koskaan ole eikä tule olemaan?! Mies tuli aikoinaan elämääni hieman huonolla hetkellä ja siksi olenkin kiintynyt tähän "pelastajaani".Muita en oikeastaan ole edes ottanut vakavasti,kun halajan vain tämän kyseisen ihmisen syliin.Olemme lopettaneet suhdettamme ties kuinka monasti,mutta muutaman kk:n hiljaiselon jälkeen aina toinen ottaa yhteyttä ja se on sit menoa. Tiedän olevani liian hyväsydäminen,enkä kykene olemaan tavoittamattomissa hänelle,mikäli hän yhteyttä ottaa.Että sellainen tarina...Tahtois vaan kuulla,oisko jollain samoja ongelmia.
yksin vai kaksin?
rouken haart
14586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jätkähän on käyttänyt sua hyväksi!
Ihan pakko sanoa.. hohhoijaa. Yhdyn edelliseeen kommentoijaan. Valitettavasti et ole ainoa, jolla samanlaisia ongelmia. Sinun tilanteessasi olevat yh:t etsivät monesti helppoa turvaa. Ja tuon sinun pelastajasi kaltaiset etsivät jotain muuta helppoa.
Mikä ihmeen vanha yh ??. Jopas osasit vähätellä itseäsi. Itse olen 30 risat lapseton poikamies, eikä toisen osapuolen lapset ole mikään este tai hidaste suhteelle. Päinvastoin. Ihan aikuisten oikeasti sillä ei ole mitään merkitystä, onko toisella lapsia vai ei. Tämä on monen yksinhuoltajan mielessään kehittämä tekosyy huonolle onnelle sinkkumarkkinoilla. Kyllä parin löytyminen on ihan yhtä vaikeaa kaikille muillekin.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lemppaat sen vätyksen elämästäsi. Etsit itsellesi sellaisen kumppanin, joka haluaa sitoutua ja kantaa vastuuta sinusta ja lapsistasi. Meitä riittää !
Kyllä mä tiedän kuvion ja patjanahan tässä pääasiassa olen toiminu,mut ite olen antanu sen tapahtua ja tosiaan,ku ei tarvi nähdä vaivaa ni mix hyljätä toisen huomio..?!Mut nyt on mitta täynnä ja haluis jotain syvällisempää ja vakavampaa.Hmm..Niin missäpäin niitä miähiä riittää :O)
No ihan meitä riittää joka puolella.
Tuota minä juuri tarkoitin sillä "helpolla turvalla". Jos toinen etsii pelkkää patjaa, niin sinultahan ei vaadita kuin pelkkää suostumista. Ihan takuulla löytyy pilvin pimein kaksilahkeisia, jotka on valmiita tarjoamaan turvaa pienen vaakamambon muodossa.
Jos taas haluat jotain syvällisempää..ei olekaan enää niin helppoa. Sinulla on kriteerisi ja toisella vähintään yhtä paljon. Ja kun pari on viimein valikoitu ja pyydyksessä...joutuu sovittelemaan toistensa elämät yhteet. Sinun tapauksessasi vielä useamman ihmisen elämät.
Tää sinkkuus ja parinhaku on joskus tuskastuttavan raskasta. Mutta se onni voi olla jo seuraavan nurkan takana... :)
..ja onhan täs 7v aikana tullu koettua ja nähtyä,yhtä sun toista.Muutaman kerran on tuntunu et nyt nappas,mut eipä sittenkään ja helpompi on vain ollu olla ja jättää tuo epätoivonen hekeminen. Ohan mulla se YKSI,jolta saan hetkellistä rakkautta jos sille sattuu sopimaan.Vaikeaa tosiaan,mut josko sit vanhoilpäivil joku veis jalat alta ja sais uuden mahdollisuuden rakentaa jotain ihanaa.
Myönnettävä on, että parinhaku tuntuu välillä turhan epätoivoiselta puuhalta. Ajan kuluessa homma vaan vaikeutuu, osin iän myötä ja osin omien odotuksien kasvun myötä. Nuorempana riitti, että toinen oli jotenkuten mukiin menevän näköinen ja juttu lensi. Nyt toisella on täytettävänä loppumattomien toiveiden lista. Osaiskin lähteä puhtaalta pöydältä ja lopettaa kaiken näköisten haavekuvien rakentelun.
Mutta sen sanon, että lopetat tohon sänkysuhteeseesi takertumisen. Sillä kun on sekin ikävä puoli, että sinulta puuttuu nyt osa motivaatiosta löytää itsellesi kumppani. Vaikka toisin haluaisi, seksillä on iso merkitys elämässä - todella iso. Jos itsellä on jo osittainkin tyydyttävä seksielämä, ei synny kovinkaan helposti ihastumiseen tarvittavaa fyysistä kipinää.
Laitoitpa sitte mun ajatukset luettavaan muotoon :o)Tuo "puhtaalta pöydältä lähteminen" on just sitä mitä kaipaan.Minua kun ei rasita entiset suhteet ja luurangotkaan ei kaapissa kolistele,ni ois taivaallista kun mieskin pystyis jättämään sen entisen elämän ja keskittymään nykypäivään ja tämänhetkiseen tilanteeseen.Olen ottanut opiksi ja luulenpa(ainakin itsellä sellainen olo)kehittyneeni ihmisenä sen verran,että samoja virheitä en enään tee. Siksi olen tullut laiskaksi etsijäksi,kun aina sama toistuu miehen osalta..eli vertailee minua joka käänteessä X:n.En minäkään vertaile,miksi sitten hän?!Onhan se hyvä puhua suhteen alussa elämästään ja siitä,miksi nyt on tilanteet tällaiset,mutta se siitä ja eiku jatketaan.Ainahan ihminen voi kehittyä ja luoda ne omat toimintatapansa kumppanin ja tilanteiden mukaan,kuitenkaan toimimatta vastoin omia periaatteitaan ja tapojaan.Kompromisseja tulee tehdä,että kummallakin on hyvä olla,mutta entinen elämä tosin ei kiinnosta ketään jolla on aikomus perustaa uusi ja kestävä suhde. Ja en mä nyt pelkästään sen patjanaolemisen toivossa ole tuota tyyppiä kestäny.Yksinäisyys on se pahin ja kun on joku jota edes joskus kiinnostaa minunkin kuulumiseni,niin...you know.
Samaa olen kaivannut minäkin - itsessänikin. Miehelle on ehkä ominaisempaa jäädä haikailemaan menneiden perään. Naiset osaa paljon taitavammin katkaista perässä roikkuvat suhteenriekaleet. Itse piti aina alussa ihan tietoisesti muistuttaa itselleen, että nyt on uusi aika ja uusi elämä ja menneisyys joutaa unholaan. Onneksi olen päässyt siitä irti.
Ja mitä sinun patjana olemiseen tulee, en tarkoittanut, että se turvan hakeminen olisi rajoittunut pelkästään jalkovälin ympärille :).
Tunnustettava on, sinkkuelämäni alkuaikoina seksin puute leimasi turhankin paljon käyttäytymistäni. Tuntui välillä, että varpaan kynnetkin oli kippurassa, kun ruuhkabussissa sattui joutumaan ihokontaktiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa :). Kun on vielä saanut rasitteekseen äärettömän vauhdikkaat hormonit ja supervilkkaan mielikuvituksen, niin kärsimys oli käsin kosketeltavaa. Tein tosin jo aikaisemmin elämässäni päätöksen, että kertakäyttöseksi ei ole minun lajini. Tunteeton seksi on kuin lämmin cokis ilman hiilihappoa. Nyt on takana kohta vuoden mittainen selibaatti ja tämä on mennyt jo pitkät ajat omalla painollaan. Kokemus tämäkin :).
Yksinäisyydestä ja ystävyydestä.. hmm.. *winkwink* ja hmm hmm :) - herrasmies ei koskaan kysele sähköpostiosoitetta jos sitä ei olla muuten tarjoamassa.. :). Kunhan nyt naamioit sen jotenkin, ettet saa postilaatikkoasi täyteen spammia.
..tosiaan..mut tajuuko kukaan kummiskaan laittaa postia vaik kui uikuttasin ja tyrkyttäsin osotettani..naamioituna tai ilman..? Mun sähkäriin kyl mahtuu...
...Ei tarvi ees uikuttaa eikä tyrkyttää.. :D
:o) katsotaampa..tämä on nyt sitten [email protected] ja odotan...viäläki..ja...
..postilootaasi.. :)
..ja vahrin.Mut en kyl jaksa ihan kokoaikaa... =) jännää...