Sanovat että on uimataidoton jos ei pysty uimaan yhtäjaksoisesti 220metriä josta 50 metriä sälkä uintia.
Jos ihminen osaa uida 10metriä osaa se minusta kaiken järjen mukaan uida myös 200metriä.
jos ihminen osaa kävellä 10metriä osaa se myös kävellä 200 metriä.
miksi jotkut osaavat uida vain 10 metriä, lopuuko niiltä äly kesken kun pitäisi uida tuo 200metriä.
itse osaan uida vain koiraa, ja koskaan en ole laittanut päätäni veden alle, ja uinut olen viimeksi 25 vuotta sitten koulussa uimatunnilla.
Jos ihminen osaa uida 10metriä osaa se minusta kaiken järjen mukaan uida myös 200metriä.
jos ihminen osaa kävellä 10metriä osaa se myös kävellä 200 metriä.
miksi jotkut osaavat uida vain 10 metriä, lopuuko niiltä äly kesken kun pitäisi uida tuo 200metriä.
itse osaan uida vain koiraa, ja koskaan en ole laittanut päätäni veden alle, ja uinut olen viimeksi 25 vuotta sitten koulussa uimatunnilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Jos ihminen osaa uida 10metriä osaa se minusta kaiken järjen mukaan uida myös 200metriä."
Mielestäni 10 metrin uintitaito on parempi kuin ei mitään, mutta sen avulla ei selviä, jos on pudonnut soutuveneestä ilman pelastusliivejä veteen. Tosin, jos jalat yltävät tuossa tilanteessa pohjaan, niin selviäminen on todennäköistä. Näinhän 10 metriä uiva henkilö ui myös uimahallissa. Hän ui sen 10 metriä ja keskeyttää uintinsa sen jälkeen ottaakseen tukea jaloilla pohjasta siksi, että hänen voimansa ehtyvät tai hänellä menee vettä nenään.
Onko uimajärjetön.
Pitää tietää, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Esimerkiksi ensimmäiset harjoutukset luonnonvesissä päättyivät tänä vuonna kohdallani hengityksen salpaantumiseen. Miten pitkälle pystyy uimaan, jos uiminen menee todella hankalaksi?
Kyllä minä jaksan uida rantaan, jos vene kaatuu.
Usein kuulee tälläistä. Kuinka moni on todellisuudessa tietoinen, mitä sata metriä tarkoittaa, kun pitää ensin riisuuntua ja vesi on viisitoista asteista?
Järkeä pitää olla.
Näin julma on Pohjoismainen 200 m uimataidon määritelmä:
"Henkilö, joka pudottuaan uintisyvään veteen ja noustuaan pinnalle, jaksaa uida yhtäjaksoisesti 200 m, josta vähintään 50 m selällään on uimataitoinen"
eli: täytyy uskaltaa "pudota veteen" eli hypätä veteen, täytyy uskaltaa sukeltaa ja tietenkin päästä takaisin pinnalle, jonka jälkeen on jaksettava uida tuo 200 m (vaikka sitten uisi koko matkan alkeisselkää) - eikä vain mummo-sammakkoa tai koiraa vaan on uskallettava uida selkäasennossa myös (korvat vedessä ja hengitystiet pinnalla)!
Ei kun uimakouluun - siellä se taito karttuu! Kursseja järjestetään aikuisillekin!
Itse ajattelen siten, että kaikki alle kouluikäiset, myös uimataitoiset em. määritelmän mukaan saavat mennä uimahalliin uimaan vain oman vanhempansa valvonnassa. Koululainen, joka osaa jo uida 25 m voi mennä samantaitoisten kavereitten kanssa uimahalliin uimaan vanhempiensa luvalla. Silloinhan uiminen on pääasiassa hyppimistä ja sukeltamista! Ja alle 15 -vuotiaita en päästäisi yleiselle tai edes yksityiselle rannalle uimaan ilman vanhempien valvontaa edes kavereitten kanssa.
Riippuu toki paljon tuosta "uintijärjestä" onko sitä vai eikö sitä ole.
Heips. Muilta osin olen kanssasi samaa mieltä mutta itse, omassa nuoruudessani menimme n. 8-vuotiaasta alkaen kavereiden kanssa uimarannalle kesäisin joka päivä jos keli vain sen salli. Siinä se uimataito kehittyi niin paljon että tuossa 10v iässä uimme jo 1-2 km jokea pitkin edes takaisin. !3-15 vuotiaana uintireissut olivat tyyliä "järven vastarannalle ja takaisin niin kauan että huulet olivat sinisenä kylmyydestä." Uimme myös usein vaatteet päällä. siis ihan farkuissa ja t-oaidassa, pääasiassa ilman kenkiä mutta joskus jopa kengät jalassa(äidin riemuksi..) Tällä tavoin sekä minä että muutama ystäväni kehitimme sen verran hyvän(sittemmin myös järkevän) uimataidon. Olenkin sitä mieltä että "veden kanssa sinuiksi tullut" normaalijärkevä kouluikäinen lapsi saa kyllä mennä uimaan ystäviensä kanssa ilman vanhempia. Siis nimenomaan sellaiset lapset jotka osaavat jo teknisesti uida eivätkä pelkää vettä. Mikäli nämä kriteerit täyttyvät, lapsi(aikuinen) selviää pitkästäkin uintimatkasta. Kysehän on loppujen lopuksi siitä että ei pelkää vettä, jolloin kykenee uimaan rentona. Fyysisesti huonokuntoinenkin kykenee uimaan useita satoja metrejä mikäli vesi ei ole liian kylmää.
Lapsia pitää ennemminkin rohkaista pulikoimaan rannalla niin paljon kuin mahdollista että he löytävät luontaisen ilon ja kosketuksen veteen! Harva aikuinen käytännössä jaksaa/ehtii viedä lapsia uimaan useita kertoja päivässä koko kesän ajan aina kun keli sallii.
Ihminen joka osaa uida 10 metriä ei välttämättä osaakaan uida 200 metriä yhtäjaksoisesti. 10 metriä voi räpiköidä miten tahansa, mutta 200 metriä varten tarvitaan jo taitoa, varsinkin luonnonvesissä uitaessa. 10 metrin tekniikalla väsyy helposti, ei etene ja happi loppuu. 10 metriä pääsee vedessä liukumallakin.
Vertaus kävelyyn on huono. Juuri kävelemään oppinut lapsi tai liikuntakykyänsä menettävä vanhus pystyvät kävelemää 10 metriä, mutteivat 200. 200 metrin kävely ja uinti ovat täysin erilaisia rasittavuuden ja myös vaarallisuuden mukaan.
Ei 10 metrin uintiosaajalta lopu äly kesken, vaan taito ja sen myötä kunto. Uintitaidon voi onneksi hankkia aikuisenakin. Kurssille vaan!