Äiti on pienen lapsen kanssa kotona kotihoidontuen varassa (555eur). Isä töissä ja elatuskykyä löytyy enemmän kuin lapsen tarve (222eur, lastenvalvojan laskema ehdotus elatustueksi) vaatii. Isä määrätään oikeudessa kuitenkin maksamaan vain pakollinen minimi 129eur. Perusteluissa sanotaan, että äidin on mentävä töihin ja laitettava lapsi tarhaan.
Kokemuksia?
Kokemuksia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
joka veroeuro on tarpeen ja arbeit macht frei meininkin päällä perustuslaista. Muut perustuslain kohdat on sitten tässä kommarivaltiossa unohdettu esim. omaisuuden suoja (suomessa maailman 3. kovin ryöstöverotus) ja uskonnonvapaus (evlutkuaivopesua tulee joka tuutista)
on ainakin se, että monet isät luistavat kaikesta vastuusta lapseensa, kun ero tulee.
Rahahan on miehelle paljon tärkeämpää kuin omat lapset. Kun ne raukat vielä pelkää, että se ex-vaimo pääsee rellestämään heidän rahoillaan. Säälittävää.
Enkä tarkoita, että kaikki miehet toimisivat näin. Hyviä ja vastuullisia isiä löytyy paljon.
Jaa-aa kyllähän sitä löytyisi varmasti monia, jotka riittävän tuen turvin kotona olisi, jos joku sen rahoittaisi. Pitääkö pienestä lapsesta jotain säälipisteitä saada kotona oloon, raa'asti ajatellen voisihan samaa toivoa vaikka koiranpennun ottajalle.
Miksi isompi lapsi ei kaipaisi kotona olevaa äitiä tai isää? Miksi kotona ei voisi olla muutenvain, kun työhön meno ei vain huvita...voisiko joku avustaa siinäkin???
Jokainen on vastuussa itsestään ja teoistaan, jokainen joka lapsen tekee tietää myöskin oman vastuunsa ja sen mukaan pitää myös elää. Jos ei ole rahaa olla kotona on mentävä töihin.
Minustakin olisi kivaa, jos joku maksaisi pois asuntolainani, mutta itse se vain on maksettava!!
Monien mielestä pienen lapsen paras paikka on kotona äidin kanssa eikä tarhassa.
Yhteiskunnallekin tästä kotihoidontuella kotona lasta hoitavasta äidistä tulee vähemmän kuluja kuin jos lapsi laitetaan päivähoitoon.
Olimme miehen kanssa etukäteen vakaasti sopineet, että hoidan lasta kotona 3-vuotiaaksi.
No isähän vaati alunperin 0 euron elatusmaksua eikä ole lasta vaivautunut näkemään ollenkaan sen jälkeen kun joutui täältä lähtemään.
Niinpä niin, näitähän riittää..."monien mielestä"-juttuja. Itse mielummin todistan päinvastaista, kuin kuljen "monien mielestä" massan mukana. Monien mielestä varmasti ihminen, joka vieroksuu työtä on onnellisempi kotona, mutta valitettavasti yhteiskunta ei oikein niin toimi ja kehity.
Monien mielestä lapsi oppii myös sosiaalisuutta ja yhteistoimintaa tarhassa. Vanhempien vastuulla on sitten millaista aikaa he lapselleen antavat tarhapäivän jälkeen.
Voi olla yhdessä olematta yhdessä.
Itselläni vanhempi lapsi meni hoitoon ollessaan 9kk ja nuorempi 1v. Nyt ovat jo nuoria aikuisia ja minulla on heihin todella hyvät välit ja kelpaan vieläkin seuraksi leffaan, syömään jne. Minulle kerrotaan seurusteluasioista ja kysytään neuvoa erilaisiin ongelmiin. Minun viereen köllähdetään myös sängylle juttelemaan maailman menosta ja vitsailemaan.
Olen siis aina antanut aikaani lapsille, kuunnellut heitä ja ollut tukena, vaikka kotiäitiys ei missään nimessä ollut minun "juttu".
Ehkäpä olenkin se poikkeus, joka vahvistaa säännön tai ehkä minä vain olen osannut hoitaa asiat hyvin näinkin, spontaanisti.
Vanhempien tulee huolehtia lapsen elatuksesta kykyjensä suhteesta. Mutta jos elatuskyky on alhaisempi siksi, että toista vanhempaa ei nappaa mennä töihin, niin toinen elatuskyky lasketaan sen mukaan, mikä se olisi, jos työhaluja olisi.
Aika hauskasti täällä ajatellaan, että kotona lapsen kanssa on rentoa ja kyse on vain työhaluttomuudesta. Kun yksin hoidat pientä lasta 24h/vrk, 7 päivää viikossa niin sanonpa tosiaan, että 8h töissä 5 päivänä viikossa on kyllä fyysisesti ja henkisesti helpompaa. Ja sieltä työpaikalta pääsee tosiaan välillä poiskin toisin kuin kotiäiti viettää kaiken aikansa "työmaalla".
Itse en ainakaan luulojen perusteella puhu, koska kaksi lasta, olen hoitanut ja työ ei todellakaan ole 24h. Minulla oli aikaa lukea todella paljon, aikaa leikkiä lasten kanssa, aikaa tehdä jättipitkiä kävelylenkkejä, seikkailla pitkin poikin kesäistä Helsinkiä, aikaa lepäillä, aikaa shoppailla, aikaa hoitaa myös kotiaskareet siinä sivussa. pieni vauva nukkuu peljon isompi lapsi taas puuhailee itsekseenkin ja kavereiden kanssa aikalailla, kun antaa motivoivaa tekemistä.
Jos kotiätinä on raskasta on syytä parasta etsiä peilistä, sillä silloin toimit jotenkin väärin etkä osaa käyttää aikaasi tehokkaasti.
Eikä siinä sen ihmeempää fysiikkaakaan tarvinnut, ihan normaalivoimin pientä lasta nostelee.
Kyllä on raskaampaa hoitaa työelämän ohella tuo kaikki, vai luuletko itse, että ne kotityöt ja lastenhoito jonnekkin katoaa, kun olet 8-9h työelämässä. Itse asiassa silloin yrittää vielä enemmän siitä kotiajastaan antaa aikaa lapsille.
Elatuskyky lasketaan kyllä ihan vanhempien sen hetkisen elatuskyvyn mukaisesti. Sopimus voidaan tehdä määräaikaisena, jolloin sopimusta tarkastellaan uudelleen "sopimuskauden päätyttyä. Tuolloin huomioitavaksi tulee äidin mahdollinen töissä olo ja sen mukainen elatuskyky. Ilmeisesti ratkaisun perusteena on ollut, että äiti kykenee elättää lastaan tuon 129 euron ylimenevän osan osalta.
Minä olen koti-isä 24/7 ja mikään koskaan ei ole ollut ihanampaa ja helpompaa aikaa elämässäni!
On kuin olisi ikuisella lomalla!
Jos kukkaro kestää, niin olenkin.
Olen siis totaalisen työhaluton.
Äidiltä en ole vailla senttiäkään, ei tulisi mieleenkään!
Jos en pärjää, menen töihin, mutta vasta kun on äärimmäinen pakko!
Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset, oman lapsen kanssa koko kesä aamusta iltaan!
Kertakaikkisen mahtavaa!!!
Ei ole merkitystä sillä, onko kotona olo rankkaa vai ei. Ohessa katkelma oikeusministeriön ohjeesta lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi:
3.2.3 Mahdollisuudet hankkia tuloja
Vanhemman elatuskykyä arvioitaessa otetaan lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n mukaan huomioon myös vanhemman työkyky ja mahdollisuus osallistua
ansiotyöhön. Vanhempi ei siten voi pienentää osuuttaan lapsen elatuksesta siten, että hän jättää käyttämättä ansiomahdollisuuksiaan.
Normeja ei kannata "katkoa" tietämättä sanamuodon tarkoitusta!
Ohjeessa tarkoitetaan sanoilla "--vanhemman työkyky ja mahdollisuus osallistua ansiotyöhön." sitä, onko vanhempi työkykyinen ja mitkä mahdollisuudet hänellä olisi kykynsä puolesta osallistua ansiotyöhön. Jos sinun logiikallasi lähtisi ajattelemaan asiaa noin, niin "jossittelemalla" äiti voisi tienata tekemällä kolmea työtä yhtä aikaa, huomattavasti enemmän kuin lasten isä.
Juttu ei mene todellakaan noin, vaan arvioinnin perusteena on nimenomaan sen hetkinen tilanne, jota voidaan tarkastella uudelleen sovitun ajan kuluttua, esim. kun äiti on löytänyt töitä. Olisi kohtuutonta arvioida äidin ns. hypoteettisesti mahdollisia ansiotuloja, jos ansiotuloja ei ole. Jos äiti on hoitovapaalla ja tulot ovat pienet, niin ei hänellä ole yhtä hyvää elatuskykyä kuin ansiotyössä olevalla isällä. Ei lapsen tule kärsiä elatuksen puutteesta sillä perusteella, että äiti voisi "mahdollisesti, ehkä, hyvällä tuurilla" löytää töitä tulevaisuudessa, mutta nyt elatuskyky on huonompi.
Mitäs jos tekisitte niin, että mies jää päätoimisesti hoitamaan kotiin lasta ja sinä menet töihin! Ja maksat sitten sen verran korkeaa elatusmaksua, että mies siellä lapsen kanssa mukavastim pärjäilee ...
on kyse?
Vaikka isällä olisikin varaa maksaa enemmän,ei hänen kuulu elättää myös sinua,elatustuki on nimenomaan lapsen kuluja varten,eikä isä ole velvollinen yksin niitä kuluja maksamaan,osa kuuluu myös sinulle.Saat myös varmasti mahdollisesti asumistukea ym. tukia?
Kipinkapin työnhakuun vain!!!Ei elämä ilmaista ole..
Todellakin oikea neuvo: mene töihin. Vastuullinen aikuinen varmistaa tulot muualta kuin sossuista ja eksiltä, tekemällä myös itse työtä! Työtähän se mieskin joutuu tekemään, vai ilmaisiseksiko luulit hänen saavan palkkaa?
Mun exmies sairastui hieman eromme jälkeen eikä voi edes lapsiaan tavata kuin muutaman kerran vuodessa. Olen käytännössä yksinhuoltaja. Elareita ei mieheltä saa enkä edes kehtaisi vaatiakaan. Kela maksaa minimin, lisäksi saan lapsilisät. Mutta mikä oleellisinta: olen tehnyt TÖITÄ rahan eteen. Jossain välissä kahtakin työtä. Vuoden olen opiskellut iltalinjalla uutta ammattia varten.
Kas vain, elämä on ajoittain raskastakin, mutta motivaatio löytyy lapsista. Enemmän tässä on saanut kuin menettänyt.
Niin minäkin rakastana lapsiani ja menisin töihin mielelläni. Monesta syystä.
Raha, sitä tarvitaan.
Normaali elämä, lasten kavereiden vanhemmat on töissä ja omat lapset ihmettelee mikä äidissä onm vika kun ei ole töissä.
Elämän monipuolisuus, niin kuin lapsiani rakastan, liian yksipuolinen elämä ei ole mielenterveydelle hyväksi.
Työpaikan sosiaaliset kontaktit on tärkeitä, osaa arvostaa kotia enemmän, ja on kodin ulkopuolellakin jotain muuta kuin harrastukset.
Ammattitaito ja itsensä toteuttaminen, taito rapistuu jos ei moneen vuoteen tee töitä. Sitten ei enää viitsikään kun on tarpeeksi pitkään ollut pois töistä.
Tein virheen ja olin aluksi omasta tahdostani yhteensä neljä vuotta putkeen poissa. Toinen lapsi syntyi siinä välissä. Sitten tuli ero. Nyt on työpaikalla tapahtunut muutoksia ja vastaavaa työtäni ei ole enää tarjolla ja siksi sinnittelin vielä vuoden kotona kun aristelin töihin paluuta. Menen elokuussa takaisin, tekemään jotain mistä ei ole mitään käsitystä.
Koulun penkille kai munkin lähdettävä, mutta mistä rahat. Jos iltakouluna opiskelen kuka hoitaa lapset. Exmies matkustaa paljon työn takia eikä ole aina paikalla.
Ei silloin tiennyt miten käy, mutta viisas olisi varmistanut eikä heittäytynyt hyväuskoisena kotiin kun se oli niin houkuttelevaa. Töihin haluan kuitenkin nyt, siitä ei ole kiinni.