Onko erikoinen vai tavallinen suomalainen sukunimi parempi? Miksi? Oletko selvittänyt sukusi taustaa? Kiinnostaako sukututkimus? Oletko sukunimesi arvoinen?
Sukunimi asiaa
XXX-nen
21725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
jos suku menestyy hyvin, silloin etua. Jos suvussa on yksi mustalammas, joka pääsee lööppeihin sekoiluillaan, on tämä häpeäksi suvulle.
Jos on yleinen sukunimi esim Virtanen ja päättyy lehden palstoille, ei kukaan kiinnitä huomiota, koska heitä on niin paljon
ole selvittänyt sukuani taustoja, akkojen juttuja, mut jotain tiedän, ku olen pakostikin joutunut kuuntelemaan suvun naisten tarinointia.
Ja mikä kysymys tuo 'oletko nimesi arvoinen' on? No totta vitussa olen nimeni arvoinen.
Käytkö roskapöntöllä kaivelemassa noita sanoja. Likaisuus leimaa mieltäsi; kaikkea sanomaasi.
tunnistavat puhdasmielisen ihmisen ja sekä kissat, että koirat tulevat aina luokseni.
eläimet käyvät nuuskimassa haisevaa tunkiota ruokapalan toivossa. Niinhän elukat nuolevat omaa peräpäätäänkin.
Kyllä mä pyrin pitämään ajatukseni eläimen tasolla, se tekee elämästä simppeliä.
arvoisena, ihan sama mitä kirjaimia sukunimessä on, ihmisen teot ratkaisee
sukunimet olleet sidoksissa ammatteihin, esim. Pakarinen tulee sanasta "Baka" eli leipoa.
Mistä lienee sitten Virtanen tullut? Sähkölinjan vetäjiä?
En ole tutkinut sukua, vaikka ei sitä ikinä tiedä jos vanhana innostuu.
Kyllä minä olen sukuni arvoinen, tiedä sitten muista sukulaisistani :D
tehtiin 19OO-luvun taitteessa (tai joskus, en ihan ajankohtaa muista) todella paljon. Oli ruotsalaisia nimiä, ja haluttiin suomalainen.
Sukututkimusseuran sivuilta löytynee juttua siitä, kuinka näitä suomalaisia sukunimiä tehtiin. Mä muistelen sellaista, että joitain nimiä annettiin vaihtoehtoina, ja näitä sai sitten itselleen valita isompikin ryhmä. Eli eivät välttämättä ole sukua keskenään.
Vanhimmissa mikrofilmeissä näkyy myös sukunimen vanha muoto, esim. Ahonen on muinoin ollut Ahoin. Tuo -oin- pääte oli yleinen.
Mutta mun muisti ei ole kummoinen, kannattaa tarkistaa :D
aikaa sitten ohjelma radiossa ja tuo oli ainut mikä jäi mieleen.
selitteisempi mitä muistin.
http://www.genealogia.fi/nimet/nimi36abs.htm
esim. karhu, onko alueella ollut paljon karhuja?
Nimistössä esiintyy aika paljon luontosanastoa; pelto, virta, aho, joki, jne.
Myös talot oli nimetty joskus niin tarkkaan että nekin ovat näillä mikrofilmeillä. Voisi liittyä sukunimiasiaan jotenkin.
karhunkaataja löytyy esi-isistä?
Myös talojen nimistä, joita on taas nimetty paikkojen mukaan. Virtanen tuskin viittaa sähkölinjojen vetoon, vaan veden virtaukseen.
oltiin kumpikin.
Virtanen, Lahtinen jne. on "lätkäisynimiä"
http://www.genealogia.org/nimet/nimi117s.htm
Toinen kappale.
mikrofilmejä. Se on ihan oma maailmansa jos siihen ryhtyy. Mun sukua ei näissä arkistoissa paljoa ole, mutta takuulla on päässä eri mietteet kuin arkistoon tullessa.
Sukunimestä: tää on tosi äärimmäistä reagointia, mutta näin kävi: olin nähnyt tyyppiä useamman vuoden ajan milloin missäkin, jauhettu pari sanaa aina, lopulta istuttiin alas juomaan kahvia. Kertoi sukunimensä ja paljastui että SEL-VÄ. Tää on sitä porukkaa. Ja mä en sellasen porukan kans oo tekemisissä. Nieleskelin kahvini ja yritin kadota asiallisesti.
Ukki oli innostunut juuristaan, joten sukua on tutkittu 1300-luvulle. Tunnen suuren joukon sukulaisiani oltuani parissa sukukokouksessa. Noin muuten asia ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Minusta "veri on vettä sakeampaa" on aivan yliarvostettu mantra. Minusta ystävyys on tärkeämpää kuin sukulaisuus. Jep, ja on aivan se ja sama, olenko sukunimeni arvoinen.
Voishan se tavallinen olla parempi. Mulla on harvinaisempi enkä siitä muuta tiedä kuin että ompi ilmeisesti Norjasta kotoisin. Se kyllä kuulostaa valitettavan inhottavasti ruåttalaiselta.. hävettää. Hyvä puoli on se ettei se ole minun "oikea" sukunimi eli isän/äidin. Isän sukunimi onkin sitten ruåttalainen vaikkei se taatusti ole sellainen. Äidin onkin sitten venäläinen ja erittäin harvinainen, ja sen olen tässä pohdiskellut ottavani käyttöön joskus. Ihan tyytyväinen olin avioliiton kautta hommattuun mutta eron tullen vaihdoin sen heti pois ettei vieraat tajua et mä olen ollut jossain tekemisissä joskus sen ukkelin kanssa )
Isän puolelta tutkimus päättyy heti minun mummuun eli isän äitiin. Hän on joku sotaorpo josta kukaan ei tiennyt mitään löydettäessä, joten se loppuu heti siihen.
Äidin puolelta taas mennään venäjälle ja se mutkistaa asioita. Se nyt ainakin tiedetään että sukunimen mukainen kaupunki on venäjällä ja sukulaiset oli kauppiaita Pietarissa/Leningradissa ja lähtivät sotia pakoon. Kovin vaikea on saada tietoja ja jäin siihen käsitykseen ettei urkkiminen ole suotavaa.
Minä en nimistä perusta. Pääasia on että olen itseni arvoinen ja pystyn seisoon tekemisieni/sanomisieni takana eikä hävetä katsoa peiliin.
Mielestäni molempi parempi... Sanontahan kuuluu että ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. Isä harrasti sukututkimusta ja selvitti taustoja ainakin 1700-luvulle asti, siihen kun rakuuna-esi-isä tuli uuden nimisenä sodasta... Nimeä täytyy melko usein toistaa ennen kuin kysyjä saa täysin selvää ja sen kuinka monta ällää siinä on. =D Suomesta löytyy muutama samanniminen mutta tiedä häntä ovatko sukua vai ei.. Niin ja kaippa olen sukunimeni arvoinen, joskus kutsuttukin pelkällä sukunimellä.
sukunimellä sinänsä merkitystä. Oma sukunimeni on suht harvinainen ja aion sen säilyttääkin. Jonkin verran tiedän sukuni historiasta, mutta ei sukututkimus mitenkään intohimoisesti kiinnosta.