Olen naimisissa ainoan pojan kanssa ja hän on kyllä Mammanpojista pahin.
Onko nämä ainoat aina niitä ylisuojeltuja mamiksia joiden äidit roikkuvat nurkissa ja tuovat pojilleen ruokaa hamaan hautaan saakka?
Onko nämä ainoat aina niitä ylisuojeltuja mamiksia joiden äidit roikkuvat nurkissa ja tuovat pojilleen ruokaa hamaan hautaan saakka?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuin tuollainen eumaalia kenkkunen.
Itselläni on vain yksi lapsi ja hän on poika. Ei hemmoteltu, ei passattu, ei ylisuojeltu ei mamis.
On naimisissa ja on ollut itsenäinen kauan ennen avioitumistaan, poissa mamman silmistä ja viereltä jo hyvin nuoresta saakka, joutunut laittamaan ruokansakkin itse jo hyvin varhaisesta iästä lähtien ja osaa sen taidon edelleen.
Ottaa kyllä pullapussin vastaan silloin tällöin kun mamma niitä heille vie.
Eli jos kohdallesi on sellainen mamis sattunut, ei se tarkoita että kaikki ainoat pojat sellaisia olisi.
Elin vuosia tällaisen kultapojan kanssa. Aina jos jotain ongelmia tuli, niin mamin ja isukin luo piti mennä. Eron jälkeen on ollut mahdotonta hoitaa asioita, koska mami ja isukki ovat ne jotka poikansa suulla puhuu. Valitettavasti meillä on yhteinen lapsi ja asioita pitäisi hoitaa, mutta miehen pitää joka asiassa kysyä neuvoa vanhemmiltaan. Tää mammanpoika on jo 40-v ja ei todellakaan tunnu, että aikuisen kanssa olisi tekemisissä. Luulin eron jälkeen huolehtivani vain yhdestä lapsesta, mutta tässä ollaan ja vit.... saat....sti.
Kun poika ei ehdi suutansa avaamaan kun mamma puhuu poikansa puolesta.
Vaikka meillä on vieraitakin ja joku kysyy mieheltäni jotakin niin anoppi vastaa...
Se jotenkin hävettää, mutta ei kai se minun häpeä ole.
Ikää minunkin miehelläni on reilusti yli 40v
Eivät kaikki, oma mieheni on ainut lapsi. Hän on lähtenyt kotoa 18v. ja ei ole mitenkään roikkunut vanhemmissaan. Ihan normaalit kuviot on meillä hänen vanhempiinsa niinkuin kaikilla muillakin. Ei häntä mitenkään ole lellitty. Pikemminkin omassa lapsuudessani tuntuu, että äitini lelli meidän perheen ainoan pojan, kun me muut oltiin tyttöjä.
Mulla ainakin poika tekee selväksi milloin sopii tulla ja milloin ei. On pirun pässi, yhtä pirun pässi kuin äitinsäkin. Tulee molemmin puolin kyllä asiat hyvin ymmärretyksi. On pärjännyt tuolla asenteella hyvin maailmalla.
Ei ainoa poika nyt välttämättä ole niin äitinsä helmoissa. Mutta se täytyy myöntää, että usein saattaa äiti pitää ainoasta pojastaan niin kovasti kiinni, että anoppi-miniä-suhteesta tulee ongelmallinen.
No osasit sanoa kyllä lyhyesti ja ytimekkäästi asian.
Eihän ole ongelmia kummankaan kanssa jos lapsi on irtautunut vanhemmistaan ennen kuin menee naimisiin.
Äiti on vaan niin kauan tehnyt pojastaan riippuvaisen että vaikea on pyristellä irti.
Mitä aikaisemmin sen parempi ja "helpompi".
Kun äiti on vanha niin sitä on vaikeampi enää muuttaa, näitä kuvioita ja äiti riippuu ja poika riippuu.
Äidin safkat on parhaita ,minkä mammanpoika myös ääneen ilmoittaa, siellä on käytävä syömässä niin usein kuin mahdollista. Äidin mielestä pojassa ja hänen valinnoissaan ei ole mitään vikaa. Naisystävän olisi muutettava pojan paikkakunnalle, koska niinhän ennen maailmassakin tehtiin. Paitsi että tämä naisystävä on paremmassa työpaikassa kuin mammanpoika. Äiti toistaa tämän tästä neuvoa, jonka hän oli saanut pikkupoikansa "kasvatukseen" pikkupojan vähän vanhemmalta sisarelta: "Pekkaa ei sitten saa kieltää tekemästä mitään". Vapaata kasvatusta harrastettin jo 43 v sitten!
Joo mun mies kuuluu näihin ainokaisiin.
Äitisä hoitaa sen kaikki menot, esim. soittaa ajat parturiin, hammaslääkäriin ym ja melkein kaikki. Asutaan yhdessä ja en suostunut hoitamaan miehen asiota, tein selväks et kummatkin hoitaa omansa.
Ja sitten se anoppi roikkuu pojassaa kiinni minkä kerkiää, jatkuvaan soittelee, pyrkii joka päivä kylään, aina pitäs tavata... ei kiitos.
Olen sanonut miehelleni etteikö sen pitäs jo pikkuhiljaa ruveta aikuistumaan sillä minä en halua pennun kanssa asua, olen ite nimittäin joutunut itsenäistyä jo 14-vuotiaana joten olemme pikkasen eri tasolla. Nyt molemmat n.25v