Onko teillä monilla ollut suhdella au pair vuotenne aikana paikallisen henkilön kanssa? Oletteko seurustelleet ihan normaalisti, ja mites sitten kun koittaa lähtö Suomeen?
Deittailu au pair vuoden aikana
oudot pohdinnat...
61240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
varmasti jokainen au pair (sinkku tai ei) miettii lähtiessään että tuleeko tapaamaan maassa jonkun. itsekin olen lähdössä reissuun kk päästä ja samaiset ajatukst on pyöriny mielessä. varmasti olisi vaikeampaa jättää maa au pair-vuoden jälkeen jos sinne jää poika/tyttökaveri ikävöimään. etenkin kun itsekin olen lähdössä ausseihin eli välimatka ei ole deittailulle otollisin. pienet säpinät varmasti piristäis mutta kunhan perhe/lapset ei jää vähemmälle huomiolle ja jaksaa panostaa siihen niin kaikki ok. lisää toisten mietteitä!
...olen miettinyt tätä asiaa. itsekin olen hyvin lähellä lähtöä au pairiksi syksynä. niin kuin aikaisemmin mainittu , että on ok jos ei anna sen seurustelusuhteen häiritä työtäsi, se ei olisi perheelle reilua. jos minä tapaisin "elämäni miehen" niin minun olisi hyvin vaikeaa lähteä takaisin suomeen... ainahan voi etsiä opiskelupaikkaa sitten au pair pestin päätyttyä....minä ainakin lähden ilman minkäänlaisia suunnitelmia vaan olen avoin kaikelle, elän päivä kerrallaan ja katson sitten vuoden jälkeen mikä tilanne!
Itse olen lähdössä heinäkuun lopussa Saksaan aupairiksi ja minulla on jäämässä poikaystävä tänne Suomeen. En kuitenkaan anna poikaystävän olla esteenä nähdä maailmaa ja kokea omaa elämää, ikävä tulee, mutta helpompi näin päin kun kuitenkin vuoden päästä tulee takaisin. Onneksi poikaystävänikin on menossa armeijaan tammikuussa, ei tunnu lähtö niin pahalta.
Välillä kyllä miettii miten suhde kestää, mutta jouluksi tulen käymään kotona ja Saksaan on lyhyt matka jos hän haluaa viikonlopuksi tulla käymään.
Minulla on juuri se kaikista ikävin tilanne, että minulla on poikaystävä täällä ja lähtö häämöttää. Olemme olleet yli puoli vuotta nyt yhdessä ja minulla olisi 1,5 kuukauden kuluttua lähtö takaisin Suomeen. Itselläni sellainen tunne, että opiskelemaan olisi päästävä, eikä tekisi mieli enää toista välivuotta pitää. Saksankieleni ei ole kuitenkaan vielä riittävän hyvällä tasolla, että voisin täällä opiskelut aloittaa. Mies ei taas työnsä puolesta voisi Suomeenkaan muuttaa.
Ristikkäin menevistä lomista johtuen, emme voi nähdä toisiamme nyt yli kuukauteen, ja pelkkää kärsimystähän tämä on ollut nyt parin viikon jälkeen. En tiedä, miten homma ratkeaa jatkon kannalta, sillä jonkun näköistä yhteistä tulevaisuutta pitäisi suunnitella, jotta suhdetta olisi mielekästä pitää yllä. Jos saan Suomesta opiskelupaikan, niin se sitoisi minut noin viideksi vuodeksi Suomeen. Ehkä sitten toivon, että opiskelupaikka meni tänä vuonna sivu suun, ja voin palata tänne töihin "hyvällä omallatunnolla", kehittää kielitaitoani ja jäädä tänne opiskelemaan. En tiedä. Miten ovat muut asian ratkaisseet?
Tarkennusta vielä edelliseen: Poikaystävä ei ole edes paikallinen, vaan ruotsalainen, joka tuo vielä oman ekstransa yhteisen tulevaisuuden suunnitteluun. Hän ei osaa maan kieltä juuri ollenkaan, mutta on kuitenkin töissä siellä todennäköisesti vielä vähintään kolme vuotta. Itsellä taas jonkunlainen kielitaito, mutta opiskelussa sillä ei vielä pärjäisi (ja opiskelemaanhan ei pääse ennen kielitestin läpäisyä). Ei tunnu järkevältä asettua maahan, jonka kieltä kumpikaan ei osaa hirvittävän hyvin. Mitä mahdolliset lapsetkin puhuisi, jos nyt niin pitkälle uskaltaa ajatella? :D Isä puhuu ruotsia, äiti puhuu suomea, yhdessä puhutaan jonkun tason englantia, ja sitten vielä asutaan jossain saksankielisessä maassa.
Varsinaista seurusteluseuhdetta ei ole taalla ollessa ollut, mutta samanlaista normaalia saatoa kuin Suomessakin. Kylla taalla loppujen lopuklsi elama on kuitenkin ihan samanlaista kuin siella koto-Suomessakin, joskin kaverit pitaa ensin hankkia uudestaan. Mikaan saato ei kuitenkaan ole tyota haitannut, enka ole kundeja kotiin baareista raahannut.
Tassa vaiheessa kun kotiinlahto haamottaa jo ihan lahella, olen kylla onnellinen, etten mitaan elamani suurinta rakkautta ole taalla tavannut. Koska itse on pakko lahtea taalta kuitenkin kotiin, niin lahto olisi kylla mennyt vahan turhankin vaikeaksi siina vaiheessa. Tosin elamani suurin ihastus on kylla loytynyt mutta herrakaan ei ole taalta kotoisin, niin sekin lahtee taalta takaisin omiin maisemiinsa. Ja ehka ihan hyva niin.