Ystäviä on aina mukavaa tavata, mutta muuten rafloissa käynti ja bilettäminen (= juhliminen - minkä juhliminen? Sinkkuuden?) on aika turhaa puuhaa, kun se jatkuu vuodesta toiseen.
Ensinnäkin koko ravintoloissa vietetyn ajan voisi käyttää paljon hyödyllisemmin. Seuraavanakaan päivänä ei saa mitään aikaan kun olo on toimintakyvytön jo pelkän valvomisen takia. Menee hirveät määrät rahaa, vaikka ne voisi sijoittaa hyödyllisemminkin. Tulee juotua alkoholia joka viikonloppu, muuten joisin varmaan enintään kerran kuussa. Turha sanoa ettei raflassa tarvitse juoda, ei siellä ole paljon muutakaan tekemistä.. Sitten on se perkeleenmoinen möykkä useissa ravintoloissa, ei varmaan tee kuulolle hyvää. Ja tupakansavu pisteenä I:n päälle.
Vaan eipä ole muutakaan vaihtoehtoa. Harrastuksissani en juuri naisia tapaa eikä joka ilta viitsi istua yksin kotona. Siispä tiedän mihin suuntaan kulkuni ensi perjantainakin. Mieluummin vaikka 10 vuotta putkeen ravintolassa ja Se Oikea, kuin ikuisesti sinkku. Se on sen arvoista.
"Kerran menin ravintolaan sieltä naisia saa..." -Eppu Normaali
Ensinnäkin koko ravintoloissa vietetyn ajan voisi käyttää paljon hyödyllisemmin. Seuraavanakaan päivänä ei saa mitään aikaan kun olo on toimintakyvytön jo pelkän valvomisen takia. Menee hirveät määrät rahaa, vaikka ne voisi sijoittaa hyödyllisemminkin. Tulee juotua alkoholia joka viikonloppu, muuten joisin varmaan enintään kerran kuussa. Turha sanoa ettei raflassa tarvitse juoda, ei siellä ole paljon muutakaan tekemistä.. Sitten on se perkeleenmoinen möykkä useissa ravintoloissa, ei varmaan tee kuulolle hyvää. Ja tupakansavu pisteenä I:n päälle.
Vaan eipä ole muutakaan vaihtoehtoa. Harrastuksissani en juuri naisia tapaa eikä joka ilta viitsi istua yksin kotona. Siispä tiedän mihin suuntaan kulkuni ensi perjantainakin. Mieluummin vaikka 10 vuotta putkeen ravintolassa ja Se Oikea, kuin ikuisesti sinkku. Se on sen arvoista.
"Kerran menin ravintolaan sieltä naisia saa..." -Eppu Normaali
Vastaukset 20
Vanhimmat
cheers!
Taas tuli perjantaina kumottua muutama siideri, ja lauantaina ihan sikahirvee olo!
Sitä se ravintola elämä teettää, voiko sieltä löytää SenOikean?
Kyllä siellä se juuri majailee, siksi siellä minäkin käyn, mutta
...vieläkin rakastan sua etkä vieläkään rakasta mua, enkä osaa luovuttaa, tahdon itseni juovuttaa...
Eli ikisinkun epätoivoinen laulunluritus naistenhuoneen vessasta, eivät kaiu koskaan
niihin korviin joihin pitäisi ja aamulla tupakanhajuiset vaattet ja kivstävä pää vain ahdistavat.
Mutta niinkauan kuin elää pinikin toivonkipinä
niin ABBAn
...if you change your mind I´m the first in line...
kaikuu alkuillasta naistenhuoneesta vaihtuen yön epätoivoisina tunteina Eppujen Valkoiseksi Kuplaksi.
Juhlitaan jos ei muuta niin sitä että olaan elossa ja sinkkuja, ei tarvitse ainakaan just nyt kärsiä erosta johtuvia tuskia!
Kyllähän sen oikean voi löytää muualtakin, kuin baarista. Esim. deitti-ilmotuksen kautta, keskustelupalstoilta (sieltä löysin itsekin), punttisalilta, mikäli opiskelet, niin koulusta jne.
Niin, ja yksi konsti, mikä ei ehkä sillä tavalla heti tule mieleen, niin suoraan kadulta, kun näet mukavalta vaikuttavan naisen(jolla ei ole sormusta sormessa), niin mene suoraan juttusille ja pyydä kahville. Eräs ranskalainen mies yritti kerran pokata minut juuri tällä tavalla Helsingin keskustassa Stockmannin edestä ja muuten olisin suostunut, mutta olin varattu ja minulla oli kiire.
Baarista etsiminen on siitäkin huono konsti, että mikäli etsit esim. rauhallisempaa, ei bilehilettä, niin heitä käy baareissa erittäin vähän ja harvoin, esim. minä käyn baareissa parhaimmillaan kerran kahdessa kuukaudessa, pahimmillaan kerran puolessa vuodessa.
"...Eräs ranskalainen mies yritti kerran pokata minut juuri tällä tavalla Helsingin keskustassa Stockmannin edestä ja muuten olisin suostunut, mutta olin varattu ja minulla oli kiire."
Niinpä. Ei liene sattumaa, että tuo mies oli ulkomaalainen.
Kuinka moni suomalainen pystyy samaan? Siis selvin päin?
Onko realistista edes ehdottaa tällaista toimintatapaa suomalaisille?
Ja ilmeisesti mies oli vielä hyvän näköinenkin, koska muuten olisi tullut kassista päähän.
Totta puhut siinä mielessä, että rauhallisempaa, ei bilehilettä ei ole niin helppo baarista löytää. Mutta, käyväthän nekin siellä välillä, vaikkakin harvoin, mutta silti joka kerta baarissakin niitä on jokin kasa. Ne istuvat vaan siellä syrjemmässä, ehkä kaveriporukan takana eivätkä välttämättä notku kovin esille tai baaritiskillä tai tanssilattialla. Rohkeesti vaan tunkeutumaan sinne ravintolan nurkkiin ja juttelemaan kiltisti muutaman ottaneena.
Kyllä mies oli ihan ok:n näköinen, ehkä hieman liiankin hyvän näköinen minulle, mutta vaikka oli liian vanha (about 10 vuotta minua vanhempi) ja vaikka olisi ollut rumempikin, niin ei olisi tullut kassista päähän.
Suomalaisetkin miehet voisivat kyllä yrittää suoraan kadulta pokaamista, myös selvinpäin. Kaupungilta on myös huomattavasti helpompi löytää hiljaisempia ja rauhallisempia ei-bilehileitä.
Siinä mielessä mies oli kyllä hyvin erikoislaatuinen suomalaisiin verrattuna, että tämä mies huomasi heti minun olevan osittain ulkomaalainen.
Niin. Voimme me epä-bilehileet liikkuakin siellä baarissa, eikä vain istuksita. Tosin meillä on aina vähintään yksi kaveri koko ajan lähellä (turvana ja esiliinana). Yksi melko varma tuntomerkki on melkoisen selvä olemus ja usein avoin, rehellinen katse. Emme yleensä yritä epätoivon vimmalla hankkia kaveria siellä baarissa, mutta pidämme kyllä silmämme auki. Juttelemme kyllä, jos meille puhutaan, mutta harvemmin itse aloitamme puhumista. En tarkoita, että olisimme välttis ujoja, mutta väkisinkään emme yleensä itseämme ihmisille tyrkytä.
Minut ainakin tunnistaa iloisista,avoimista kasvoista ja suorasta katseesta silmiin. Vilkutellaan!
Ongelmana vaan sinunlaisesi luokse juttelemaan tulemisessa on se, että olette niin kavereiden piirittämänä tai niin syrjässä, että sinne on vaikea änkeä sekaan, kun ei voi kuitenkaan koskaan tietää onko haluttua seuraa sittenkään. Toinen ongelma on se, että varatut, hyvässä suhteessa olevat naiset (jotka ei käy usein baareissa) käyttäytyvät aika lailla samalla lailla kuin sinun kaltaisesi. Eikä varatuista nyt seurustelusuhdetta etsivälle sinkulle paljoo iloa ole.
Ehkäpä siksi me reppanat epä-bilehileet olemme mielestäni liian usein myös aina-seurustelemattomia... Mutta huomaa, että me katsomme enemmän ympärillemme kuin onnellisesti seurustelevat naiset. Olen kokeillut tuotakin elämäntilannetta sentään jonkun vuoden, joten voin vertailla käytöstäni. En tosin kiistä, että poikkeuksellisen upeassa miessukupuolen edustajassa katse lepäsi silloinkin, mutta nyt riittää jo ihan tavallinen fiksun näköinen mies (mitenkään tavallisia miehiä väheksymättä) siihen, että katse pysähtyy nanosekuntia pidemmäksi ajaksi.
Eihän tuo nyt mikään sääntö ole että suomalaiset miehet eivät saa tehdä näin ja muunmaalaiset saavat! Siis todellakin. Suurimmalla osalla meillä suomalaisilla kuten pelkään pahoin myös sinulla on asenteet aivan päälaellaan. Siis ei siinä mitään menetä kun niin menee tekemään. Ei ole olemassa sääntöjä että näissä ja näissä paikoissa ei saa yrittää iskeä naista... tai miestä. Miksei yhtähyvin nainen tulisi tekemään samoin. Itse miehenä ainakin olisin erittäin otettu moisesta, ja varmasti lähtisin näin vapaana koska eihän sitä koskaan tiedä... ja eihän siinä koskaan menetä yhtään mitään.
Miettikääpä hetki kummalla tavalla tutustuu paremmin siihen kerrostalon mukavan näköiseen tyttöön, mennäkö juttelemaan niitä näitä kun se laittaa polkupyöräänsä vai kapakassa kun se on bilettämässä. Siinä kannanottoni ravintolaelämään....
Ahaa, täytyy alkaa päivystämään parvekkeella. Kun naapurin tyttö ilmestyy pihalle polkupyöränsä kanssa, niin heti kiinni kuin sika limppuun.
Tosin en ole varma, onko hänellä polkupyörää... Ehkä onkin parempi päivystää roskapönttöjen luona. Siinä voi sitten aloittaa smalltalkin, voi vaikka sanoa "Onpas sinulla iso roskapussi" tai jotain muuta tilanteeseen sopivaa.
Hmmm... Ehkä on kuitenkin parempi mennä kapakkaan.
"Ompas sinulla iso roskapussi" kuuluu iskulauseena samaan sarjaan kuin " käytkö täällä usein" ;-) ja kun aina valitetaan sitä että suu on heinää täynnä niin arkipäivän tilanteissa luulisi hyvin olevan puheen aihetta, toisin kun kapakassa missä osa porukasta raakataan örvellyksen takia, osa ulkonäön ja sitten ne hiljaisimmat ei edes saa mahdollisuutta kun ujouttaan eivät uskalla lähestyä...
jos tulet korjaamaan polkupyörääni! Jos olet tosi kätevä, saattaa mieleeni tulla sinulle muutakin käyttöä.
Sinkut.net. Sieltä minäkin löysin neljännellä yrittämällä (laitoin siis itse ilmoituksia) kumppanin, jota ei myöskään kiinnosta kapakkaillat. Meitä kiinnostavat samat asiat ja harrastukset ja meillä on samanlaiset elämänarvot. Aika kuluu rattoisasti ilman kapakoita.
Jos olisit mies, niin mitenkähän olis sen löytämisen laita.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ravintolaelämästä, mutta en sinkkuna elämisestä.
Vaikea olis tosimielellä ajatellakaan sellaista, että joku majailis saman katon alla. Ei ikinä!
Ehkä löytäminen on mielellä vaikeampaa mutta yrittäähän kannattaa jos kerran seuraa kaipaa.
Minäkään en kaipaa miestä kattoni alle. En edes tätä löytöäni - niin retkussa kun olenkin. Minulle sopii vallan mainiosti tällainen, että asutaan erillään, ollaan kyllä välillä viikkokin "nokatusten", välillä taas voi olla viikko väliä tapaamisella. Tarvitsen myös omaa rauhaa ja oletan, että hänkin tarvitsee. Pidän myös tärkeänä yhteyksien pitämistä ystäviini. Miehestä ei saa tulla koko elämän sisältö.
...ei mistään .
naisiako ei näe nykyään kuin kapakoissa? No, ehkä armeija-aikana ;-)
Eronnut olen ja jonkinsortin sinkku nyt. Ravintolassa käyn, kun ei todellakaan viitsi aina kotona istua. Olen absolutisti ja näin ollen en käy siksi et joisin.
Halu olisi löytää se oikea elämänpolkua yhdessä tallaamaan, mut mistä sen täältä etelästä löytää.
Kun on vielä pohjoisesta muuttanut ja suunsa ravintolassa aukaisee jää tanssittaja hölmönä katsomaan, mistä moinen otus on kotoisin :)
Etsin todellista ihmissuhdetta yhdessä asumisineen.
Meitä etsiöitä kyllä on vaikea vain kohdata se joka kiinnostaa ja jota kiinnostaa.