Kaikki tämä alkoi viime vuoden toukokuun paikeilla. Yksi minun tiimin jäsen alkoi vallata pääni enemmän ja enemmän. En edes tiedä miksi mutta kun kesälomat alkoivat päätin että pakko sanoa jotain ja niinpä teinkin. Vastaus oli lähinnä kiinnostus on muualla, tämän nyt jotenkin arvasinkin (luulisin että se on urassa tai näyttäisi sille).
No sainhan mielen rauhan takaisin mutta kun lomat meni ja aloin päivittäin "törmäämään" häneen niin eikös pää alkanut "pehmeneen" jälleen kerran. Ja tätä on nyt kohta jatkunut täysi vuosi ja mitään järkevää vastausta itse tähän en oli löytänyt että miten tässä näin kävi.
Siis en edes ikinä keksinyt mihin rakaustun hänessä. Ei ainakaan ihastusta kun tuo olisi mennyt ohi ajat sitten eikä se nyt ole ulkonäkökään koska tuokin olisi mennyt ohi ajat sitten. Ehkä se on hänen viisaus melkein päivittäin ehkä se on hyväntuulisuus.
En todellakaan tiedä mutta se miten yritän päästä eroon ajatuksistani on tehdä töitä 3-5 kertaa nopeammin kuin normaalisti jottei vain tule aivoille "luppoaikaa". Tämäkin on alkanut ottaa veronsa 1-2 päivän hirveillä päänsäryillä jotka kestää kokopäivän ja mikään niihin ei auta sekä olen täysin väsynyt päivän jälkeen. Sekä unettomat yöt kuten nyt.
Pomon juttusille en voi mennä kun hän ei voi asialle yhtään mitään. Muualle firmassa en voi siirtyä kun olen ainoa kyseisen alan specialisti koko firmasta. Ja jos lähden firmasta niin pari projektia menee täysin pöydän alle kun ei ole ketään muita tekemään niitä. Työpaikka on "dreamjob" joka muodostui harrastuksesta työksi.
Ohje jonka hän viime voin antoi oli katsele muita mutta kun se ei ollut edes minun tarkoitus ensinnäkään vaan ura eli en ole sitten ketään edes hakenut kun toivoin tämän menevän ohi. Olin ollut "immuuni" tälle työkaverille aikaisemmin jo 5 vuotta mutta sitten vain yks kaks pää täyttyi hänestä ja loppua ei näy.
No tämmöinen tarina tällä kertaa. Jonkin sortin takertumista tämä on mutta kun edes tiedä mihin ja miksi niin on vähän vaikea päästä siitä eroon :P
No ehkäpä esimerkkinä miten voi käydä (ja tämä tarina ei edes ole vielä lopussa. Ehkä joku päivä se päättyy)
No sainhan mielen rauhan takaisin mutta kun lomat meni ja aloin päivittäin "törmäämään" häneen niin eikös pää alkanut "pehmeneen" jälleen kerran. Ja tätä on nyt kohta jatkunut täysi vuosi ja mitään järkevää vastausta itse tähän en oli löytänyt että miten tässä näin kävi.
Siis en edes ikinä keksinyt mihin rakaustun hänessä. Ei ainakaan ihastusta kun tuo olisi mennyt ohi ajat sitten eikä se nyt ole ulkonäkökään koska tuokin olisi mennyt ohi ajat sitten. Ehkä se on hänen viisaus melkein päivittäin ehkä se on hyväntuulisuus.
En todellakaan tiedä mutta se miten yritän päästä eroon ajatuksistani on tehdä töitä 3-5 kertaa nopeammin kuin normaalisti jottei vain tule aivoille "luppoaikaa". Tämäkin on alkanut ottaa veronsa 1-2 päivän hirveillä päänsäryillä jotka kestää kokopäivän ja mikään niihin ei auta sekä olen täysin väsynyt päivän jälkeen. Sekä unettomat yöt kuten nyt.
Pomon juttusille en voi mennä kun hän ei voi asialle yhtään mitään. Muualle firmassa en voi siirtyä kun olen ainoa kyseisen alan specialisti koko firmasta. Ja jos lähden firmasta niin pari projektia menee täysin pöydän alle kun ei ole ketään muita tekemään niitä. Työpaikka on "dreamjob" joka muodostui harrastuksesta työksi.
Ohje jonka hän viime voin antoi oli katsele muita mutta kun se ei ollut edes minun tarkoitus ensinnäkään vaan ura eli en ole sitten ketään edes hakenut kun toivoin tämän menevän ohi. Olin ollut "immuuni" tälle työkaverille aikaisemmin jo 5 vuotta mutta sitten vain yks kaks pää täyttyi hänestä ja loppua ei näy.
No tämmöinen tarina tällä kertaa. Jonkin sortin takertumista tämä on mutta kun edes tiedä mihin ja miksi niin on vähän vaikea päästä siitä eroon :P
No ehkäpä esimerkkinä miten voi käydä (ja tämä tarina ei edes ole vielä lopussa. Ehkä joku päivä se päättyy)
Vastaukset 1
Vanhimmat
paskan möivät