Joo eli tossa seurustelin ekaa kertaa tytön kanssa ja olin onnellisempi ku koskaan ja yritin kaikkeni pitää tyttökin onnellisena ja sehä sano rakastavansa mua ja ettei ikinä jätä jne.. vähän mustasukkanen olin välillä kun sillä oli niin paljon poikakavereita. nyt se sit jätti mut toissapäivänä ja itkin melkeen 2 päivää putkeen. eikä vieläkään tunnu paremmalta ku koko huone tuoksuu ja muistuttaa mua siitä tytöstä :/ ja kaikki muistot pyörii päässä ja itkettää.. ja mua pelottaa etten voi rakastua keneenkään muuhun :'(
ensirakkaus jätti
:/huoh
51045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jättää. Ensirakkaudet yleensä päättyvät kyyneliin. Olisiko montaakaan, kelle ei niin olisi käynyt.
Itket nyt, suret, kaipaat ja huomaat eläneesi kuitenkin eteenpäin.
Ensirakkaudet eivät unohdu, ne kestävät mielessä vuosikymmenet, jopa elämät läpi.
Itke, ei se ole vaarallista. Joku aamu huomaat itkeneesi tarpeeksi, ja jatkat matkaa. Tuoksu häviää,muistot haalenee, vaikka nyt et välttämättä haluaisi niin käyvän.
Kyllä, se olo helpottaa jossain vaiheessa. Elämää pitää jatkaa vaan eteen päin, ehkä kitaasti mutta varmasti.
Niin minä ainakin olen päättänyt omalla kohdallani. Erosin miehestäni kuukausi sitten ja yhdessä oltiin oltu jo kolme vuotta. Hitaasti ystävien avulla noustaan vielä.
paremmin ku uskotkaan. mun tyttöystävä tunsi itsensä arvottomaksi, vaikkei sitä todellakaa mulle ollut ja sitten hän petti minua ja jakoi itseään jollekkin tuntemattomalle. kovasti hän väittää katuvansa. haluasin antaa anteeksi mutten tiedä pystynkö koskaan. mietityttää vaan että miksi melkeen kahden seurusteluvuoden jälkeen toinen vaan tekee mitään sanomatta noin julmasti mua kohtaan.
Sattuu ihan mielettömästi, tiedän. Tänään tulee vuosi täyteen, kun mä ja ex erottiin. Oltiin toistemme ensirakkaudet, vielä asuttiinkin yhdessä.
Silloin en olisi uskonut, että aurinko nousisi vielä. Mutta mikä on tilanne tänään? -> Seurustelen ihanan tytön kanssa ja elämä on viimeiset 9 kk ollu parempaa kuin koskaan aiemmin.
Opetus: Sä selviät kyllä, älä epäile. Kyse on vain ajasta ja kivusta. Nyt ryvet kaikessa pahassa olossa ja käsittelet asiaa ja säälit itseäsi jne., käyt sen asian itseksesi oikein kunnolla läpi ja puhut vaikka frendeillesi. Mulla meni pari kk, sulla menee xxx verran aikaa ja selviät.
Luota siihen, kundi. :)
Hei,voimia sulle,toivon ettet ole poikani siellä suuressa kaupungissa,mutta jos olet,tiedät kotiin voit tulla aina.