Tää peli on loppu.
Olipa tosi jännää, että antoi rakastua itseensä, ja sitten sanoo, että pääsin liian lähelle. En osannut antaa omaa aikaa, en olisi saanut soitella ja viestitellä, mun olis pitänyt tajuta antaa olla rauhassa.
Kiitos vaan. En toivu tästä koskaan. Rakastan niin että sattuu..
Olipa tosi jännää, että antoi rakastua itseensä, ja sitten sanoo, että pääsin liian lähelle. En osannut antaa omaa aikaa, en olisi saanut soitella ja viestitellä, mun olis pitänyt tajuta antaa olla rauhassa.
Kiitos vaan. En toivu tästä koskaan. Rakastan niin että sattuu..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rakenna itsesi äläkä luota tai odota toisen tekevän niin. Vain sillä tavoin olet kokonainen. Muuten olet ahdistava toiselle.
"En osannut antaa omaa aikaa, en olisi saanut soitella ja viestitellä, mun olis pitänyt tajuta antaa olla rauhassa."
"Olipa tosi jännää, että antoi rakastua itseensä"
"Miks miehet tekee aina noin?"
Ei mies tehnyt, sinä teit.
auta muu kuin itkeä paha olo pois, ottaa tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulee ja pala palalta kursia sydän uudelleen kokoon. Kyllä sä tuosta toivut, niin me muutkin ollaan toivuttu. Nyt tuntuu pahalta, mutta joku päivä huomaat että selvisit ja kaikki tuntuukin taas aivan erilaiselta.
Rakkaus on asia mikä sattuu eikä sille meistä kukaan voi mitään. Ei se ole miehistä kiinni eikä naisista. Siellä missä on rakkautta, on myös kipua. Se täytyy vain hyväksyä jos meinaa rakastaa ja saada rakkautta, vaikka joskus se vihlookin sydänjuuria myöten.
Voimia sulle.
tuon kaltaisissa tai tuohon rinnastettavissa tilanteissa, missä tuntuu siltä että tuska riipii sisintä ja maailma seisahtuu, on tajuta että aurinko paistaa silti yhtä kirkkaasti, pakkanen tuntuu yhtä kirpeältä kuin aiemminkin ja maailma vain jatkaa pyörimistään tasaisen varmasti kuten aina ennenkin välittämättä pienen ihmisen pienistä murheista, jotka hänelle itselleen voivat olla kovinkin suuria. Jopa niin suuria että niiden alle musertuu, mutta se taitaa olla jo enemmän niitä yksikön henkilökohtaisia valintoja vailla todellista tahtoa selvitä murheen alhosta.
se hetki, kun huomaa että elämä jatkuu kuitenkin, on se kun voi todella aloittaa itsensä kokoamisen uudelleen. Ihmisestä riippuen se voi onnistua nopeastikin, mutta jokaisen se on käytävä läpi jos meinaa päästä eroon menneisyyden taakasta.
Ei murheiden saa antaa musertaa. Mitä kovemmin ne painaa alas, sitä kovemmin niitä vastaan pitää tapella. Täytyy vain antaa itselleen tarpeeks aikaa käydä kaikki lävitse ja kerätä voimia niin että jaksaa selvitä murheista. Tosin jotkut murheet on niin raskaita, että niitä kantaa lopun elämäänsä vaikka kuinka tappelis vastaan... Täytyy kuitenkin vain jostain yrittää löytää se elämän kipinä. Ehkä joku päivä siitä syttyykin uusi tuli valaisemaan koko elämää.
Mutta Aurinko 79 teki sen paljon viksummin kuin minä olisin pystynyt. Elämässä tosiaankin on näitä tilanteita jolloin kaikki tuntuu kaatuvan päälle, mutta jonakin päivänä huomaa että maa kiertää edelleen radallaan, linnut livertelevät, lapset leikkivät ja pitävät omaa mukavaa meteliään. Elämää kannattaa kuitenkin elää. Olen itse joutunut kerran eroamaan ja jäänyt kahdesti leskeksi. Tiedän kyllä miltä tuska tuntuu, mutta tässä minä vain elelen ja nautin ystävieni seurasta. Olen oppinut sen että kaikesta, ihan kaikesta voi toipua... Ihminen joka ei ole kokenut surua ei voi käsittää mitä ilo on kun se sattuu paikalle. Kohta lämmitän saunan ja höpisen siellä itsekseni. Ilo sekin vaikka se hullulta vaikuttaakin. Istua lauteilla ja saarnata kiukaalle. No huvinsa kullakin.
terveisin: seppo
On aina sydäntälämmittävää kuulla miten joku on vaikeuksista huolimatta löytänyt taas halun elää. Ihmisen selviytymiskyky on joskus hämmästyttävä...
Voimia sulle jatkossakin :)
that's life
yksinoikeus sellainen. Kyllä naisetkin osaa sen. Kokemuksen syvällä rintaäänellä...
Aika parantaa haavat, vaikka nyt et vielä haluaisikaan uskoa siihen. Haavat paranee, mutta arvet jää. Arpien kanssa on vaan opittava elämään. Katkeruus ja anteeksiantamattomuus pitää taas haavat vuotavana ja märkivänä. Suru ja aika on parempi lääke siihen. Surusta ihminen toipuu ja paranee.