Voi jumalauta että mä osaan pänniä itseäni. Mikä siinä on etten osaa hallita tunteitani laisinkaan vaan ne johtaa mua aina kuin pässiä narussa ja suoraan sinne missä pässiltä katkotaan kaulaa?
Ok. Olen hyvä naisten kanssa. JOS haluan olla hyvä. Mä saan hyvällä tuulella ollessani hyvinkin nopeasti naisseuraa. En iske huvikseni... yleensä vaan tutustun ihmisiin katsoakseni millaisia he ovat.
Sitten joskus kun löytyy sopiva niin osaan tutustua ihan asiallisesti hetken aikaa.
Mutta auta armias kun se ihastus tulee. Mua ei pysäytä mikään. Mä meen aina liian pitkälle. Alan unelmoimaan ja kerron estoitta unelmistani. Ei haittaa vaikka se toinen olis toisella puolella maailmaa, mä alan rakentaan heti pirunmoista siltaa hänen luokseen.
Mitä tapahtuu? Poikkeuksetta - aina - nainen pelästyy. Silloin se helvetti repeää. Mä koitan vaan aina lisää. En osaa hellittää. Ei, en ole uhkaava tai mitään. En ole mikään sekopää. Mä vaan tunnen lujaa. Koitan päästä lähelle. Olen aktiivinen. Olen kiinnostunut. Mutta... sitten käy niin että nainen menee vaan entistä enemmän kuoreen. Tässä vaiheessa ollaan siinä että tossa tutustumisen alkuvaiheilla nainen on jo todennäköisesti tunnustanut ihastustaan ja kaikki on ollut helvetin jees.
Mutta kun en saa toiselta enää vastetta ja varmuutta mua alkaa ahdistaan. Mä menetän kontrollin tunteistani. Mua vituttaa, ahdistaa... ja mä kerron senkin. En tee siitä tuttavuudesta syypäätä vaan selitän aina että mä olen tälläinen, tiedän mitä tää on.
Sitten se juttu kuolee tohon. Mä roihuan ja toinen on piilossa, varmaan se ahdistaa naista. En mä tiedä. Mä vaan haluaisin että tää tulis ja sanois että ei tarvi hätäillä, olen kanssasi.
Mä en osaa silleen "rentoutua" ja olla vaan. Mun pitää pyrkiä kohti ja luokse. Olen yrittänyt muuttaa käytöstäni kun kerran olen todistanut tän tapahtuvan kerta toisensa jälkeen. Jutella asiasta. Mutta mikään ei auta, tää on se mikä mä oon.
Mä en saa koskaan mitään toimiin jos oon ihastunut toiseen.
Synkkä juttu on se että mä olen saanut aikaiseksi suhteita... mutta vain sellaisiin joista en ole tunteellisesti välittänyt juurikaan. Silloin mä osaan LEIKKIÄ juuri sellaista unelmien miestä, pelata toista ihan täysillä. Olen yksinäisyydessäni tehnyt niin muutaman kerran joillekin naisille mutta mullekin tulee siitä helvetin paha olo. Pahempi kuin yksinäisyydestä. En tee sitä enää. Mun kohtaloni tuntuu olevan ihastua ja tyriä sitten kaikki sillä samalla tunteen palolla joka muhun syttyy.
Onko tässä maailmassa yhtäkään naista joka ymmärtäis tällästä ihmistä ja osais olla mun kanssa ja rauhoittaa mua kun mun sydän meinaa haljeta ja haluun sen toisen lähelle?
Tunnen itseni niin typeräksi ja naurettavaksi :-(
Ok. Olen hyvä naisten kanssa. JOS haluan olla hyvä. Mä saan hyvällä tuulella ollessani hyvinkin nopeasti naisseuraa. En iske huvikseni... yleensä vaan tutustun ihmisiin katsoakseni millaisia he ovat.
Sitten joskus kun löytyy sopiva niin osaan tutustua ihan asiallisesti hetken aikaa.
Mutta auta armias kun se ihastus tulee. Mua ei pysäytä mikään. Mä meen aina liian pitkälle. Alan unelmoimaan ja kerron estoitta unelmistani. Ei haittaa vaikka se toinen olis toisella puolella maailmaa, mä alan rakentaan heti pirunmoista siltaa hänen luokseen.
Mitä tapahtuu? Poikkeuksetta - aina - nainen pelästyy. Silloin se helvetti repeää. Mä koitan vaan aina lisää. En osaa hellittää. Ei, en ole uhkaava tai mitään. En ole mikään sekopää. Mä vaan tunnen lujaa. Koitan päästä lähelle. Olen aktiivinen. Olen kiinnostunut. Mutta... sitten käy niin että nainen menee vaan entistä enemmän kuoreen. Tässä vaiheessa ollaan siinä että tossa tutustumisen alkuvaiheilla nainen on jo todennäköisesti tunnustanut ihastustaan ja kaikki on ollut helvetin jees.
Mutta kun en saa toiselta enää vastetta ja varmuutta mua alkaa ahdistaan. Mä menetän kontrollin tunteistani. Mua vituttaa, ahdistaa... ja mä kerron senkin. En tee siitä tuttavuudesta syypäätä vaan selitän aina että mä olen tälläinen, tiedän mitä tää on.
Sitten se juttu kuolee tohon. Mä roihuan ja toinen on piilossa, varmaan se ahdistaa naista. En mä tiedä. Mä vaan haluaisin että tää tulis ja sanois että ei tarvi hätäillä, olen kanssasi.
Mä en osaa silleen "rentoutua" ja olla vaan. Mun pitää pyrkiä kohti ja luokse. Olen yrittänyt muuttaa käytöstäni kun kerran olen todistanut tän tapahtuvan kerta toisensa jälkeen. Jutella asiasta. Mutta mikään ei auta, tää on se mikä mä oon.
Mä en saa koskaan mitään toimiin jos oon ihastunut toiseen.
Synkkä juttu on se että mä olen saanut aikaiseksi suhteita... mutta vain sellaisiin joista en ole tunteellisesti välittänyt juurikaan. Silloin mä osaan LEIKKIÄ juuri sellaista unelmien miestä, pelata toista ihan täysillä. Olen yksinäisyydessäni tehnyt niin muutaman kerran joillekin naisille mutta mullekin tulee siitä helvetin paha olo. Pahempi kuin yksinäisyydestä. En tee sitä enää. Mun kohtaloni tuntuu olevan ihastua ja tyriä sitten kaikki sillä samalla tunteen palolla joka muhun syttyy.
Onko tässä maailmassa yhtäkään naista joka ymmärtäis tällästä ihmistä ja osais olla mun kanssa ja rauhoittaa mua kun mun sydän meinaa haljeta ja haluun sen toisen lähelle?
Tunnen itseni niin typeräksi ja naurettavaksi :-(
Vastaukset 15
Vanhimmat
kysymyksen typerän..oletko kenties skorpioni?
Olen Homo Sapiens lajiin kuuluva. (kaksonen).
että on maailmassa ainakin yksi toinen joka ajattelee kuten minä !!!!
tekstisi on kuin suoraan omasta elämästäni ja ihan samalla tavalla tunnen ja koen minäkin !!!
painin samojen asioiden ja "ongelmien" kanssa!!!
äskeiseen.
minulla on samanlainen tilanne päällä juuri tällä hetkellä.
olisi mahtavaa jos voisimme vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse!!!
[email protected]
laita ihmeessä viestiä!!!
Hiukan häkeltynyt mutta... :)
viestiä ihan äsken... (:
Mä olen nainen, ja melko samanlaisten ongelmien kanssa painin. Ongelmani oikeastaan on liika rehellisyys. En osaa pelata ja leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa, vaikka tiedän että pitäisi. Minun kokemukseni on, että miehet ei halua että asioista puhutaan suoraan, ajatus tuntuu olevan että ollaan vaan niin pitkään kuin siltä tuntuu, eikä puhuta mitään, se on helppoa. Ehkä siis toisenlaisiakin miehiä on! en kai vaan ole törmännyt vielä sellaiseen.
Muuten pätee tännekin. Suorastaan typerän rehellinen ja monissa vaikeissa jutuissa "liian aikaisin".
Tuo kuulostaa juuri samalta kuin olisin sen itse kirjoittanut.. Olen siis mies ja tällä hetkellä taas mua viedään kuin pässiä narussa sinne kaulan katkomoon ja silti vaan jaksaa yrittää. Onpahan noissa suhteissa ainakin hetken hyvä olo, joka kyllä päättyy uskomattomaan masennukseen. Olen itse tullut siihen tulokseen, että en yksinkertaisesti jaksa yhdentekeviä suhteita ja niitä on koettu myös. Yhdentekevissä suhteissa minä myös pystyn hallitsemaan naista täysin ja koen sen erittäin turhauttavaksi. Ehkäpä sitä ite on sitten liian hallittavissa suhteissa, joissa ihastuu tulisesti.
Itse olen todennut myös, että se on kyllä mielenkiintoista ja ehkäpä jopa synkällä tavalla hauskaa, että tiedän näiden naisten alkuunsa pitävän minusta, mutta se kiinnostus häipyy meikäläisen liiallisen ihastumisen voimasta. Olen ehkä yltiöromanttinen tietyllä tavalla ja unelmoin onnesta. Olen kyllä jossain vaiheessa huomannut, että käytännössä joka kerta hankkiudun suhteeseen juurikin samanlaisen naisen kanssa ja muunlaisiin en edes ihastu. Kaikkein hauskinta on, että tiedän jopa ihmisjoukoista ne naiset välittömästi ja silti hankkiudun hakkaamaan päätäni seinään kerta toisensa jälkeen. Tiedän jopa tarkalleen mitä sanoa ja tehdä, että ne naiset haluaa minut ja alkuun kaikki sujuukin mallikkasti kunnes ihastun jälleen...
viestisi. Aukaisi silmäni, mutta liian myöhään. Olen joskus tavannut kaltaisesi miehen. Oli ihana, tultiin hyvin toimeen jne, mutta ahdistuin ihan hirveästi kun alkoi todella nopeaa puhua yhteen muuttamisesta jne. Meni juuri sellaiseksi, että minä aloin väistellä ja hän pommittaa. Yritin kertoa hänelle, että olen tosissani hänen suhteensa, mutta etenee ihan liian nopeasti tahtiini. Lopulta koin hänet jopa lievästi pakkomielteisenä.
Mikään ei auttanut, pelkäsin kauheasti sitä, että kun lopetan suhteen hän alkaisi häiriköimään, koska oli niin kiihkeä tunteissaan. Mutta ei, oli vain surullinen niin kuin kuka tahansa ja jätti minut rauhaan päätöksen tehtyäni.
Asiaa olisi voinut auttaa jos hän olisi ymmärtänyt omaa käyttäytymistään kuten sinä ja kertonut siitä, mutta niin ei käynyt. Näin jälestäpäin kiinnostaisi tietää, että kuinka haluat sen naisen reagoivan? Siis millaista vastausta odotat ja millaista tarvitset, jotta suhde voisi jatkua? Millaiseen kompromissiin olet valmis, jotta molempien tarpeet tulee huomioitua?
"Siis millaista vastausta odotat ja millaista tarvitset, jotta suhde voisi jatkua?"
Sitä mitä ajattelet. Sanoit tuolla aikaisemmin "Yritin kertoa hänelle, että olen tosissani hänen suhteensa, mutta etenee ihan liian nopeasti tahtiini.". Se riittää rauhoittamaan (jos siis tyyppi on oikeasti tasapainossa tunteikkuudestaan huolimatta). oikeasti. Paras mahdollinen vastaus.
"Millaiseen kompromissiin olet valmis, jotta molempien tarpeet tulee huomioitua?"
Hienoa olisi jos otat osaa siihen unelmaan mitä toinen elää. Hän ennakoi hyvin alkaneen suhteen suuntaa. Lisää siihen omiasi - mutta voit samalla sanoa että tahdot nauttia suhteen tästä vaiheestakin ja olla hänen kanssaan ihan vain olemisen ilosta.
Tarkoitan, vaikka unelmoin ja jaan unelmani toisen ihmisen kanssa ei se tarkoita ettäkö pettyisin edes jos se unelma laitetaan hyllylle. Kyllä minulle se toinen ihminen ja hänen kanssaan oleminen on kuitenkin tärkein juttu. Sehän tässä niin hemmetin surullista onkin että näkee sen toisen ja hyväksyy hänet mutta itse paapattaa tunteidensa viemänä asiaa joka ei ole mitenkään varma edes, edes itselle.
Se mitä kaipaisin tuossa tilanteessa on juuri rauhoittava mutta kuitenkin "jatkon sisältävä" mielipide. Se että toinen sanoo tyyliin että "tää tie vie ihan hyvään suuntaan ja mä kuljen tätä sun kanssas mielelläni ja tosissani mutta onko tässä kiire? Nautitaan toisistamme."
Se olis suunnilleen paras juttu, maan pinnalle palataan pehmeästi. Jos se olet sinä joka ankkuroi kaltaiseni jalat maahan niin silloin olen ihan tyytyväinen lentokyvyn "menetyksestä" :D
Sitten yks juttu:
"olipas mielenkiintoinen viestisi. Aukaisi silmäni, mutta liian myöhään. Olen joskus tavannut kaltaisesi miehen. Oli ihana"
Mun kaltaisille ei ole koskaan "liian myöhäistä" hei. Jos siis pysytään vapaina. Sun ei tarvi suunnilleen kuin kertoa tuo mitä minullekin kerroit niin voisit melko varmasti edelleen jatkaa siihen mihin jäitte. Kerrot että nyt ymmärrät häntä paremmin. Se riittää. (Se olisi hänelle muuten suuri ihme jos niin tapahtuisi.).
Toi ei siis tapahdu vaan kerran vaan sitä siis pitää tehdä aina välillä ja toistuvasti...
Toiselle voi tulla sellaisia ajatuksiakin aiheesta kuin että "Eikö se opi? Taas tää sama kuvio..." ... mut kun kyse ei ole tiedosta vaan tunteesta.
Ja onhan sekin vaihtoehto että tunteiden kohde alkaa itsekin tuntea silleen reippaasti. Uskaltautuu heittäytymään. Se on enemmän kuin suotavaa.
Oon ihan sun naispuolinen vastine. Kun oikeasti kiinnostun miehestä, oon niin tyrkky että homma kaatuu siihen. Jos taas ei oikein kiinnosta ja olen etäinen, mies käy ihan kuumana.=) Tyhmää.
Hahaa! olen 30-v mies ja aivan samassa jamassa. Muhun ihastutaan jatkuvasti ja voisin pyöritellä naisia juuri niinkuin haluan, kunnes ihastun. Mun mielestä on vain niin hemmetin hauskaa antaa palaa ja heittäytyä täysillä vaikken itsekän tiedä mitä varmasti haluan. Ja sitten, plumps. Ja sama juttu mulla, pystyn jo väkijoukosta valitsemaan sen joka mua alkuihastuksne jälkeen säikähtää. Jotenkin musta tuntuu, että mä myös kierolla tavalla alitajuisesti jo odotan sitä jätetyksi tulemista, sillä sehän se vasta vahva tunne onkin. Hauskana yksityiskohtana, toisinaan joskus kuukausien tai vuosien jälkeen mua säikähtäneet naiset ovat uudestaan ilmaisseet kiinnostustaan. Ja nimenomaan silloin kuin seurustelevat jonskun muun kanssa. Ilmeisesti kaipaavat hullua ihastustani ja tunteen paloa. Harmi vain, että itse en missään nimessä ole kiinnostunut rikkomaan yhdenkään miehen parisuhdetta, sillä tiedän varsin hyvin kuinka häijyltä dumpatuksi tuleminen tuntuu. Pakko sanoa, että kivulias ihastusrulettini melkein jo naurattaa itseänikin. Kunnes riudun uudestaan. Hullua!
Taas kuulostaa niin tutulta. Itekki tosiaan jostain kumman syystä odotan jätetyksi tulemista. Kai sitä ollaan tälläisiä on-off tyyppejä, jotka hakee sitä äärimmäistä tunnetta. Tuo vanhojen heilojen kiinnostus on kyllä mielenkiintoista... silloin niitä vasta alkaakin ilmestyä, jos ne näkee jonku uuden naisen sun käsipielessä ja aivan sama seurusteleeko ne ite. Itse en myöskään koskaan toisten naisiin halua koskea, enkä edes halua osoittaa minkäänlaista kiinnostusta, mikä nyt luonnollisesti ajaa naisen hulluksi. Kai tästä joskus vielä pääsee eroon... toivottavasti. PS. kuunnelkaa Sentencedin biisi neverlasting se varmaan kertoo juurikin tästä ongelmasta.