seurustelu lesken kanssa

Voit varmasti toimia ihan omien tuntemuksiesi mukaan. Onko sinulla ollut epävarmoja hetkiä tai tilanteita? Itse yhden puolison menettäneenä ja asian jo läpikäyneenä, voin suhtautua jo omaan tilanteeseeni aika neutraalisti ja voin keskustella asiasta ihan normaalisti. Toisaalta joskus on vaikea puhua existä (elävistä ja kuolleista) uusille kumppaneille.
Jos teillä on muuten mukava suhde, niin voitte varmasti keskittyä siihen ja tähän päivään.

ojentelemalla sä voit olla lohduksi. Siis kukaan ei käy puolessa vuodessa moista tapahtumaa läpi ja samalla rakenna uutta suhdetta ilman, että on terapeutin roolissa.
Voi olla että suhteenne kestää ja kasvaa, mutta parisuhde ei ole terapiasuhde. Omapa on juttunne. Hommaat vaan nessua tarpeeksi, ja unohdat sen, että jos on siltana yli synkän virran, silta on joskus ylitetty, ja matka jatkuu.

Tietty, jos tuore leski jääkin sillalle terapoimaan pidemmäksi aikaa, siinähän on sulle casea riittämiin.

oli leski ja runsaan vuoden jälkeen tajusin olevani hänelle vain terapeutti ja ystävä, jaksoin aina vaan ymmärtää hänen ikävää ja pahaa oloa. Ja ymmärsinkin, mutta jatkuva ikävä ja ilottomuus vei lopulta myös ilon parisuhteestamme. Hän olisi silloin tarvinnut vaan ystäviä, ei uutta parisuhdetta. Olin vain keino lievittää hänen pahaa oloaan.

Havahduin kun huomasin että hän ei välittänyt ollenkaan millainen olo minulla oli parisuhteessa vaikka hänelle siitä kerroin. Hän ei vaan jaksanut välittää. Jäljelle jäi hyväksikäytetty ja tyhjä olo.

Varo vaan ettet jää auttamiseen koukkuun ja sinusta tulee pelkkä auttaja, sillä sitä tuore leski tarvitsee. Sinä tarvitset pitkän päälle muutakin, älä unohda omia tarpeitasi. Varaudu siihen että ed puoliso on aina mukana elämässänne, aina, joka päivä, vaikka teillä kahdella olisikin ihan hyvä olla. Onnea toivotan sinulle, toivottavasti jaksat! Olet hänelle tärkeä ihminen ja hän tarvitsee sinua.

Itse seurustelin leskeksi jäävän (2 alaikäistä lasta) ja sittemmin leskeksi jääneen miehen kanssa ja taitaa olla niin, että olin ja olen edelleen vain käytännön tuki ja kulissiturva muutoin yksinhuoltajaksi jäävälle miehelle. Muutimme yhteen hyvin pian vaimon kuoleman jälkeen (virhe joka olisi pitänyt ymmärtää). Olin ilo ja lohtu vaikeana aikana ja toivoin, että jossain vaiheessa olisin enemmänkin, mutta niin ei ole 5 vuoteen käynyt. Jos mukana on vielä lapsia, niin kovin vaikeaa on onnistua. Jos olet toiselle vain iloksi ja lohduksi, niin kuka lohduttaa ja ymmärtää sinua kun sitä tarvitset. Siihen ei ole leskestä, hänhän on jäänyt leskeksi. Aika kultaa muistot ja menehtyneestä puolisosta tulee jossain vaiheessa pyhimys. Katkeruus elämää kohtaan on myös kuvioissa vahvasti mukana monella tapaa. Meillä se kohdistuu erityisesti äitiyteen. Minun lapsillani on äiti, hänen ei ja se ei ole päiväksikään päässyt perheessämme unohtumaan, siitä on aiheutunut lukemattomia pahoja mieliä puolin ja toisin. Mies koettaa jatkaa entisenlaista perhe-elämää ymmärtämättä, että elämä ei enää ole ennallaan. Paluuta entiseen ei enää voi olla. Ehkä olisi hyvä pitää pitkä tauko seurustelussa ja antaa lesken ensin toipua omasta menetyksestään. Mitä useampi vuosi sitä parempi.