Hukkasin kännykkäni monta viikkoa sitten ja se on yhä kateissa. Mahdollisesti ystäväni on tällä välin yrittänyt soittaa puhelimeeni. Yhteydenpidossa tämän ystäväni kanssa on tämän takia ollut taukoa noin kuukauden verran. Epäilen että hän on suuttunut minulle, koska ei ole saanut yhteyttä.
Kun lopulta kysyin tekstiviestillä kuulumisia ja kerroin että olisi kiva taas nähdä, niin vastaus oli tylyn oloinen tekstiviesti "niinpä". Tämän jälkeen lähetin uuden viestin, jossa kerroin kadonneesta kännykästäni ja tilalle ottamastani lainakännykästä, mutta koska tähän ei enää tullut mitään vastausta, ajattelen että onko hän suuttunut vähän vai katkaissut välit kanssani.
Olen aika huono ihmissuhdeasioissa. Mietin nyt, pitäisikö minun anella jonkinlaista anteeksiantoa. Se toisaalta tuntuu nöyryyttämiseltä koska kaikki johtui vahingossa hukkuneesta kännykästä. Vai mitä helvettiä pitäisi tehdä?
Kun lopulta kysyin tekstiviestillä kuulumisia ja kerroin että olisi kiva taas nähdä, niin vastaus oli tylyn oloinen tekstiviesti "niinpä". Tämän jälkeen lähetin uuden viestin, jossa kerroin kadonneesta kännykästäni ja tilalle ottamastani lainakännykästä, mutta koska tähän ei enää tullut mitään vastausta, ajattelen että onko hän suuttunut vähän vai katkaissut välit kanssani.
Olen aika huono ihmissuhdeasioissa. Mietin nyt, pitäisikö minun anella jonkinlaista anteeksiantoa. Se toisaalta tuntuu nöyryyttämiseltä koska kaikki johtui vahingossa hukkuneesta kännykästä. Vai mitä helvettiä pitäisi tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
liittymääsi? Silloinhan ystäväsikään ei olisi voinut soittaa, ja varmasti tuntuu epäuskottavalta hänestäkin, että olisit jättänyt liittymäsi auki ja mahdollisen kännyvarkaan käytettäväksi?
Eli, selityksesi ei varmaan riittänyt ystävällesi(kään). Kannattaa olla rehellinen ja esim ehdottaa tapaamista ja selittää tapahtunut. Jos tämä ystävä on sinulle tärkeä ja sinä hänelle, saatte varmasti välinne ennalleen.
Muista, että nöyrtyminen ja nöyryyttäminen on kaksi eri asiaa. Hyvän ystävän vuoksi on hyväkin välillä nöyrtyä ja pyytää anteeksi, vaikka kyse olisikin vain vahingosta. Ystäväsi varmasti miettii myös, että olisithan voinut soittaa/tekstata jonkun toisen kännykästä, että puhelimesi on hukassa tai vaikka käydä oven takana moikkaamassa.
En sulkenut liittymää koska kännykkää ei ole kukaan varastanut vaan se on jossakin turvallisessa piilossa kotona.
Sitäpaitsi kännykkäni on ainakin viisi vuotta vanha rämä Siemens josta on joystikki katkennut ja joka on muutenkin niin rämä että kukaan itseään kunnioittava kännyvaras ei sitä veisi.
Kaikki muutkin hävinneet tavarat ovat meillä aina löytyneet ennemmin tai myöhemmin.
kadonneen kännyn, kun kutsuu ystävän kylään ja pyytää soittamaan omaansa.
Nyt tosin virta taitaa olla kännykästäsi loppu.
Mikset yrittänyt muuta kautta ottaa ystävääsi yhteyttä tai käynyt kylässä?
Menin käymään heillä. Käsitin, että hän oli päässyt töistä. Hän ei kuitenkaan ollut. Hänen miehensä avasi oven. Itse asiassa nyt kun laskin niin yhteydenpitotaukoa oli 3 viikkoa. Yritin myös laittaa viestiä prepaid-liittymästä, josta juuri silloin loppui saldo, sitten olimme maalla. Itse en loukkaantuisi. Lisäksi minulla on kolme pientä lasta, nuorin 5 viikkoa niin aika on mennyt huomaamatta. Tietenkin inhottavaa,¨jos ei saa soitettua/vastausta toki sen ymmärrän. Mutta välien katkaisua en ymmärrä.
Vaikea sopia mitään,kun ei saa minkäänlaista vastausta.
kuulostaa kyllä rajulta. En ymmärrä kyllä minäkään ystäväsi käytöstä. Kuulostaa siltä, että ehkä ystävyytenne ei merkinnytkään hänelle kovinkaan paljoa?
Ehkä hän ajan kanssa alkaa miettiä myös omaa käytöstään ja ottaa yhteyttä.. ehkä ei.
Harmi juttu..
Ajattelepa tilannetta ystäväsi kannalta ja yritä asettua hänen asemaansa. Miltä sinusta tuntuisi jos yrittäisit soittaa tai viestitellä jollekin ystävällesi, ja hän ei vastaa? Niinpä, et varmasti tykkäisi. Mutta kertoo toki jotain ystävästäsi, jos hän ei anna sinulle tilaisuutta selittää tilannettasi. Kuten tuolla jo joku aikaisemminkin neuvoi, sopikaa tapaaminen ja yritä selittää tilanteesi. Jos ystävyytenne nyt tähän ikävään sattumaan päättyy, niin tiedät ettei se ystävyys-suhde ole kovin vahva koskaan ollutkaan.
huomioon. Jos ystäväsi vastaa, että "niinpä", niin hän on suuttunut ja sinun tulisi lepytellä häntä. Olet loukannut häntä ja hänen tunteitaan, jättänyt oleellisia asioita huomiotta. Ihmisiä ja varsinkin niitä, joita pitää ystävinään, joista välittää ja jotka ovat kaikista lähimpiä ja tärkeimpiä, tulee ottaa huomioon ja kohdella hyvin.
Paras on yrittää tavata ystävääsi livenä, eikä lähetellä mitään viestejä. Pitemmät sähköpostit tai kirjeet voivat myös ajaa asiaa, mutta yleensä lyhyet tekstiviestit eivät auta. Parempi on kohdata kasvokkain ja olla oikeasti läsnä.
Anteeksi pyytäminen ei ole anelemista eikä nöyryyttämistä. Se tarkoittaa, että välität ystävästäsi ja siitä, miltä hänestä tuntuu. Jos kotona on pakotettu pyytämään anteeksi, voi se nyt tuntua nöyryyttävältä, mutta jos todella välität itsestäsi ja ystävästäsi ja olet pahoillasi, jos loukkaat ystävääsi, niin anteeksi pyytäminen ei ole pakotettua. Vaan olet todella syvästi pahoillasi, etkä halua, että ystäväsi tuntee kaunaa tai vihaa sinua kohtaan enää. Jolloin ystävyys on pelastettu.
tuntua tyhmältä joutua pyytämään anteeksi tuollaisen vahingon takia vain. Mielestäni todelliset ystävät eivät loukkaannu ihan pienistä. Ystävät säilyvätkin, vaikkei pidä koko ajan yhteyttä, ystävä ymmärtää, että kiireitä on, eikä koko ajan ehdi kysyä kuulumisia ja ottaa toista huomioon.
Vaikea tuosta nyt on sanoa, minkälainen teidän ystävyytenne on. Onko se niin tiivis, että yhteydenpito koko ajan on välttämätöntä? Varmaan sellainen ystävyys on antoisaa ja antaa molemmille osapuolille paljon, jos sitä osataan hyödyntää oikein, eikä kumpikaan rasitu liikaa.
Mutta ehkä tuo asia kannattaa selvittää, ettei jää vaivaamaan ja painamaan mieltä, eikä ystävyys lopu.