Eli mitähän hittoa sitä tekis kun treffeillä käynti arveluttaa siksi, että pelkään tilannetta, jossa treffikumppani jostain käsittämättömästä syystä ihastuisi minuun, mutta itsellä ei olisi vastaavia tunteita? Kun yritän kaikin keinoin välttää satuttamasta ketään, kun tiedän kuitenkin kuinka syvältä hukkaanheitetyt tunteet viiltävät.
Sitten vielä sellaista, että onko tuhoontuomittu ajatus kutsua nainen kotiini syömään jo joillakin suht' alkupään treffeillä?
Sitten vielä sellaista, että onko tuhoontuomittu ajatus kutsua nainen kotiini syömään jo joillakin suht' alkupään treffeillä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
välttyä satuttamiselta, koska joidenki ihmisten ihastumiskynnys on toivottoman matala. Puhuminen on hyväksi, niin sillo molemmat osapuolet ainaki tietää, missä mennään.
Miks ihmeessä ei naista vois pyytää kotiinsa syömään? Ihan toimii toisinki päin.
Ei muutaku treffeille siitä :)
Kysymyksesi on hyvin aiheellinen ja syvällinen.
Tässähän pätee se sama kuin monessa muussakin tilanteessa, mitä haluaisin itselleni tehtävän tai miten haluaisin ,että minua kohtaan toimittaisiin?
Lähtökohtana tietysti pitää olla aikuismaisuus, vastuullisuus ja toisen kunnioittaminen.
Kerrot toiselle totuuden, etkä pidä häntä " löysässä hirressä (= epätietoisuudessa).Sanot, että kiva oli tutustua , mutta et löydä niitä syvimpiä tunteita häntä kohtaan. Se keskinäinen kemia kun on sellainen, ettei sitä voi myydä eikä ostaa, sitä joko on tai ei ole!!Parempi olla itselleen ja toiselle rehellinen ennenkaikkea.Tärkeää on sanoa myöskin asiat ääneen toista silti loukkaamatta.Onnea matkaan!