Nyt tuli katumus erosta jo etukäteen, vaikka tiedämme molemmat ettei ole oikein mitään tehtävissä. =(
---
Sä hymyilet ja kysyt kuinka voin,
kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa.
No mitä tässä, kaikki toimii, ei syytä valittaa,
kyllä teiltä näiltä poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman.
Sua mä usein mietin, sua tietenkin,
ei oo oikein ollu syytä unohtaa.
Mehän oltiin rakastavaiset, mitä sitä katumaan,
vähän liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Sä koitit olla mulle aikuinen,
järjen ääni, oljenkorsi viimeinen.
Mut mä torjuin pelastuksen,
ihan niinkuin vieläkin, mut mä tajuun ajatuksen,
tapas sun olla ihminen.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Taas silmiisi sun mä hukun.
---
Sä hymyilet ja kysyt kuinka voin,
kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa.
No mitä tässä, kaikki toimii, ei syytä valittaa,
kyllä teiltä näiltä poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman.
Sua mä usein mietin, sua tietenkin,
ei oo oikein ollu syytä unohtaa.
Mehän oltiin rakastavaiset, mitä sitä katumaan,
vähän liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Sä koitit olla mulle aikuinen,
järjen ääni, oljenkorsi viimeinen.
Mut mä torjuin pelastuksen,
ihan niinkuin vieläkin, mut mä tajuun ajatuksen,
tapas sun olla ihminen.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Taas silmiisi sun mä hukun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"ettei ole oikein mitään tehtävissä"
Tuossahan oli avoin epäilys mukana,
vieläkö olisi jotain tehtävissä?
Tee kaikkesi, jos siltä tuntuu...
Mutta paljon hyviä muistoja. Toisaalta nyt etäisyys kultaa muistot, kun olemme asumuserossa.
Yritämmehän me vielä ulkopuolisen avun turvin, vaikka vaikealta näyttää.
Tiedät, mutta et viellä näköjään myönnä itsellesi tosiasioita, jotka löytyvät tästä tekstistäsi.
"etäisyys kultaa muistot, kun olemme asumuserossa. Yritämmehän me vielä ulkopuolisen avun turvin, vaikka vaikealta näyttää". Miksi kitkuttaa suhteessa, jonka tuli on jo sammunut.