Tiedän että monet naiset kitkuttelevat parisuhteessa ihan vaan pelkästään siitäkin syystä, ettei yksinkertaisesti ole rahaa muuttaa poiskaan.
Millä maksaa kenties vuokra-asunto, mahdollisesti auto ja muu eläminen? Miten olette selvinneet kun olette lähteneet?
Itsellä on semmonen tilanne, että olen harkinnut lähtöä jo pari vuotta. Tiedän, että erossa en saa itselleni yhtään mitään. Töissäkään en tällä hetkellä käy koska mieheni tienaa ihan kivasti ja on tykännyt että olen kotona. Suhteemme ei vain toimi enää ja olen päättänyt lähteä. Lapsia ei ole.
Miten selviän taloudellisesti?
Millä maksaa kenties vuokra-asunto, mahdollisesti auto ja muu eläminen? Miten olette selvinneet kun olette lähteneet?
Itsellä on semmonen tilanne, että olen harkinnut lähtöä jo pari vuotta. Tiedän, että erossa en saa itselleni yhtään mitään. Töissäkään en tällä hetkellä käy koska mieheni tienaa ihan kivasti ja on tykännyt että olen kotona. Suhteemme ei vain toimi enää ja olen päättänyt lähteä. Lapsia ei ole.
Miten selviän taloudellisesti?
Vastaukset 38
Vanhimmat
töihin vaan ja hyvin pärjäät.
kirjoitit tuon. Miten tämä on mahdollista, missä ihmeessä olet itseäsi antanut pitää??? Täysin jossain ulkopuolella normaalista elämästä vai missä.
Käsittääkseni olet täysiikäinen, mutta vähän laittaa epäilemään oletko täysjärkinen.
Miksi ajattelet, ettet saa mitään erossa? Onko teillä avioehto? Jos ei niin kyllä sinulla on oikeutesi. Omasta kokemuksesta sanon, että kannattaa pitää kiinni, että saa kaiken mitä itselle kuuluu. Kadut myöhemmin jos lähdet ihan tyhjän päälle. Useasti erotessa tulee olo, että kunhan pääsee pois niin selviän. Ja selviäähän sitä, mutta ei kannata unohtaa pitää oikeuksistaan kiinni.
Itse lähdin aikoinaan niin, etten mitään tavaroita mukaani ottanut. Rahallinen korvauskin oli minimi ja sitä olen katunut katkerasti.
Pärjäät kyllä varsinkin kun sinulla ei ole lapsia. Itsestään on helpompi pitää huolta vaikka jostakin ylimääräisestä joutuisikin luopumaan. Ei kannata kuitenkaan sen takia jäädä huonoon liittoon.
Työtätekemätön kotonalusmuilija ei edes ansaitse mitään erossa ja aloittajan kuvaamassa tilanteessa puoliso lienee avioehdon vaatinut ja näköjään ihan syystä. Kyllähän kaikki tykkäisivät lusmuilla kotona jos joku muu maksaa viulut.
Tuossa tilanteessa kotona norkoilluthan on ollut taloudellisesti lähinnä loinen, oikeudenmukaistahan olisi se että ko. loinen maksaisi hyvitystä eron yhteydessä häntä rahoittaneelle. Eron jälkeen menkööt töihin elatuksensa tienatakseen niin kuin muutkin tekee. Se voi tietysti olla uusi kokemus kun ei tipukkaan mannaa taivaasta noin vain vaan pitää rehkiä pitkiä päiviä pienenkin palkan eteen.
kukaan ilmaiseksi tee. Jos mies haluaa, että kotona on joku 24h pitämässä yllä siistettä ja laittamassa ruokaa, niin hänellä on siihen kaksi laillista vaihtoehtoa: palkkaa vähintään kolme henkilöä (jolloin kaikille kertyy ylityötunteja viikottain) vuorotöihin kotiinsa tai vastaavsti sitoutuu maksamaan vaimonsa ylöspidon ja muut kulut.
Jälkimmäinen on kaikkinensa halvempi järjestely miehen kannalta, kun vähintään kolmen vieraan palkkaaminen (huomaathan, että palkkakulut ovat vain kolmasosa virallisen työllistäjän kuluista).
kun tässä eron jälkeen joutunut tekeen kaikki kotitaloustyöt yksin,niin eihän niihin mene kuin muutama tunti viikossa,että höpö höpö.
Katinkontit
jatkuvasti.
Aamiainen tehdään ja nautitaan yleesä aamulla, lounas täällä Suomessa aamupäivällä. Iltapäivällä kahvitellaan ja alkuillasta syödään päivällistä. Useat syövät ilta- (ja jotkut jopa yö-) palaakin.
Ruokatarpeet on jonkun haettava kaupasta ja ruokien valmistaminenkin vie aikansa. Astioita likaantuu jne. muuta siivottavaa ja pestävääkin kertyy päivittäin.
Liinavaatteet eivät silitä itse itseään, kuten eivät muutkaan vaatteet. Pelkästään liinavaatteiden tuuletukseen, pesuun ja silitykseen menee helposti muutama tunti viikossa.
Kaakelit eivät pysy kirkkaina ilman siivousta.
Huonekasvit menehtyvät ilman hoitoa.
Toki voit selvitä kotitöistäsi parissa tunnissa/viikko, mutta laatu hieman kärsii vs. täysipäiväinen kodinhoito. Mielestäni on eroa, että hoidetaanko kotia, vai tehdäänkö pelkästään kotityöt;)
Tietysti jos ei ero ymmärrä ja arvosta, niin helmiähän siolle tuo turha työ on...
työhönsä tavallaan.
Osa hoitaa kotiaan ja perhettään täysipäiväisesti, osa kuvittelee, että pelkkä paikalla oleminen vastaa työskentelyä.
Siis luuletko todella, että joku vielä nykyisin silittää tyynyliinat jne. Ei totta vieköön silitä, on sitä muutakin tärkeämpää hommaa tehtävänä.
Näin sinkkumiehenä toteaisin, että kahvinkeittimen käyttö ei ole mitenkään ylivoimaista, tiskikone pesee vaivatta eikä pyykkikonettakaan tarvitse päivystää. Olen itse sen verran nipo, että haluan petivaatteeni sileinä. En tietenkään silitä niitä vaan lykkään kosteana mankelin läpi. Tuohon saa menemään muutaman minuutin. Jos todella haluat kiiltävät kaakelit ja olet valmis uhrautumaan sen eteen, niin turha kitistä täällä sitten.
Hanki elämä, jos ahistaa.
Täällä väitettiin, että kotityöt on tehtynä parissa tunnissa. Voi olla, että jokun (puusilmän) mielestä onkin, mutta hoidettu koti on jotakin muuta, kuin pari työtuntia vaativa projekti;)
Koneet helpottavat toki työtä, eikä niitä tarvitse päivystää, mutta eivät ne itsestään töitään tee. Silitetyn ja mankeloidun eron huomaa, varsinkin atoopikko.
Tässä ei ole ollut kysymys mistään uhrautumisesta, vaan avioparin yhteisestä sopimuksesta ja siitä, että osa äijistä(?) on täällä ollut sitä mieltä, että kotihommat hoituvat parissa tunnissa ja loppuaika vedetään lonkkaa. Toki se on mahdollista, mikäli kriteerit ovat matalat ja asuntokin pieni. Omasta yksiöstä katsoessa unohtuu, että ihmiset voivat elää myös toisin...
että liinavaatteita silitetään edelleen. Esim. allergiaperheissä se on hyvinvoinnin kannalta olennaista. Liinavaatteiden silitys on pieni vaiva vs. hengitysvaikeudet ja haavautunut iho.
Tietysti jokainen priorisoi asioita, mutta prioriteetit vaihtelevat yksilöittän.
aikasti paskasta ja vaatteesi hampsuiset, jos viikossa käytät 2 tuntia kotihommiin.
1. hanki työpaikka
2. lopeta siipeily
3. Mitä oikeuksia sinulla on jos miehesi on maksanut viulut.
4. Mene terapiaan...
1. Kyllä2. Miehentoivomuksesta ollut kotihengettärenä3. Avio-oikeus omaisuuteen4. Pitkät jonot
Mikäs prinsessa norsunluutornissa sinä oikein luulet olevasi?
Asunto, auto, ja muu eläminen maksaa kyllä. Tyhmää jäädä kotiin vain siksi että mies "tykkää". Tottakai ne tykkää käyttää sitten valtaansa, ja pitävät orjatyövoimana kotona.
Itselläni saa mies "tykätä mitä lystää" urastani en luovu. (olen yrittäjä)
Ja kaksi kertaa on tullut mies ostettua tuvasta ulos, enää en talouttani kenenkään kanssa yhteen laita, toki muuten seukkaan ja on lapsiakin.
YES, YES, YES !!
"kotirouvana" töitä saanut paiskia. Aina on ollut ruoka pöydässä, puhtaat vaatteet kaapissa ja siistiä. Laskutkin maksettuna. Välillä vaatteetkin vaihdettuna. En ole ihan pelkästään lusmuillut...
Avioehtoa ei ole minkäänlaista. Miehellä on jonkin verran omaisuutta ja myös velkaa.
Ilmeisesti olette menneet rakkaudesta naimisiin. Onko sinulla oma ammatti ? Jotkut täällä palstalla ovat kateellisia kotona olostasi. Se on ollut kuitenkin teidän yhteinen päätös. Sinä olet ollut sen aikaa poissa työuralta. Nyt se vaihe on ohi. Ota omasta elämästäsi kiinni ! Ja yrittäkää erota sovussa, jos suhde on kuollut.
...paljonko tulee eläkkeesi olemaan?? Viisas ihminen ajattelee elämäänsä hieman nenäänsä pidemmälle, kotonaolollakin on hintansa.
Tosaalta taas miksi me töissä käyvät maksaisimmekaan kotonaolevien eläkkeitä, yhtälailla ne pyykit, siivoukset ja kokkaukset meille kuuluu, eli jatkuva tuplavuoro päällä.
ruoat ollut pöydässä, puhtaat vaatteet kaapissa ja siistiäkin on.
Silti olen ehtinyt kotihommien ohessa hankkia itselleni koulutuksen, tehdä uran toisten palveluksessa, perustaa firmoja ja pyörittää miljoonien liikevaihtoa. Ja paljon paljon muuta.
Hommien paiskiminen on niin suhteellinen käsite. Jos kotirouvan elämä on raskasta, on syytä kokeilla myös hetki uranaisen elämää, joka tässä maassa tarkoittaa samalla myös kotiasioiden 100%hoitamista työn ohessa. Suomalaiset miehet kun eivät pidä naisen uraa minään, puhumattakaan että ymmärtäisivät kotitöiden määrää tai omaa osuuttaan niiden hoidossa.
Minä en edellisten kirjoittajien tapaan kritisoi valintaasi olla kotirouvana, jos sellainen mahdollisuus on annettu ja itse olet siihen ollut tyytyväinen.
Mutta esittämäsi alkuperäisen ongelman ratkaisuksi suosittelen mitä pikimmiten työpaikan hankkimista. Sen jälkeen ei tarvitse ainakaan rahan takia roikkua löysässä hirressä, jos kerran avioliitto ei enää tyydytä. Olisi vähintäänkin kohtuullista myös miestäsi kohtaan, että kun rakkaus loppuu loppuu myös toisen tuloilla eläminen.
Jos äijällä on sen verran hyvä palkka, että on voinut molempia sillä elättää ja yhteisestä sopimuksesta nainen on jäänyt kotiin, niin mitä kauheaa siinä siten on? Pitäsikö hänen mennä jonnekin alepan kassalle kärsimään, että on yhteiskuntakelpoinen teidän mielestä? Eikö ole parempi jättää ne työpaikat niille jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Vaikka olisi kotona jouten, niin mitä väliä? Kyllä niitä protestanttisen työmoraalin omaavia Suomeen mahtuu ihan liikaa. Suomessa on omituinen luulo, että tasa-arvo tarkoittaa sitä että naiset kilpailevat raadollisilla työmarkkinoilla miesten kanssa (joka tapauksessa naiset ne suurimman osan lasten- ja kodinhoidosta tekee, joten silloin naisen työ on moninkertainen).
naisen olisi paljon helpompi lähteä suhteesta ,kun olis siellä alepan kassalla,koskaan ei pidä rakentaa tulevaisuutta toisen ihmisen varaan,esim eläkettä tää tyyppi ei paljoa saa,kamalaa jos elää vanhaksi ja sairastaa niin se on sitte kauhiaa kituuttamista.Tää yhteikunta on rakenettu niin,että kaikki käy töissä ja maksaa veroja.Tällä naisella ei ole edes lapsia,ja kahden aikuisen huushollin hoitoon ei tarvii jäädä kotiin.
suomessa on tapana,että jokainen elättää itse itsensä,harvemmin kukaan elättää koko eliniän toista.Eläminen on omissa käsissä.
niin näyttää olevan tapana. Mutta mielestäni suomalainen tapa on kaikkea muuta kuin hyvä. Minä itse teen kaiken ja yksin ja jokainen on vastuussa itsestään, on syy miksi suomessa on paljon itsemurhia.
rehellinen työ ketään tapa,itsemurhat tehdään ihan muista syistä, melankolinen huonon itsetunnon omaava kansa voi olla yksi syy.......
En minä nyt tarkoita, että työnteko ketään ajaa tekemään itsemurhaa. Vaan viittaan tässä sellaiseen yhteiskuntaan, että kyllä minä yksin pärjään vaikka hampaat irvessä. (en nyt viittaa että tallaisesta tapauksessa olisi viestin aloittajalla kyse) Esimerkkinä on ystäväni, joka sai juuri vauvan. Vauvan isoäitä asuu aivan vieressä, mutta äiti haluaa ihan itse kaiken tehdä, ei luota edes että isoäiti voisi edes vahtia vaikka puolituntia lasta. Mielummin hän on vaikka puolikuollut, kuin suostuisi siihen että joku hänen taakkaansa helpottaisi. Ei näytä kovin iloiselta tuon nuoren loppuunpalaneen äidin elämä.
JA SASSIIN !!
paskaa, niin sulla on oikeus kiukutella muille, jotka ovat "helpommalla" päässeet?
se on marttyyrin viittaa sovitella loiselle. Se on niin vetelää että ei oikein pysy hartioilla..
Työpaikan olen ajatellut hommata, luulisi että työtä tekevälle kuitenkin löytyy... Mulla ei vaan ole koulutusta mihinkään alaan, joten "hanttihommia" luultavasti joutuu paiskomaan. Mietin vain silti miten rahat riittää, vuokrien hinnat ovat pilvissä, hanttihommilla ei tienaa. On elettävä tiukasti, mutta... miten sitä silti selviää? Säästövinkkejä?
hakeen tulevaan vuokra- asuntoosi asumistukea ja myös toimeentulotukea saat tai työttömyyskorvausta,No ekax meet työvoimatoimistoon
Sossuun voi olla hukkareissu, kun olet miehesi kanssa samassa taloudessa. Oikeusaputoimistosta voit kysellä neuvoja omaisuuden osituksesta ja avioerosta. Onko mahdollista, että hoitaisitte asian sovussa miehesi kanssa, jos hänenkin tunteet ovat kuolleet. Yksi mahdollisuus sinulla on lähteä opiskelemaan.
Rahaa saat kun menet töihin. Asunnon kanssa voi olla hieman vaikeaa, sillä lähes aina vaaditaan 1-3kk vuokravakuus. Auto? Mihinkäs sitä tarvitset? Julkisilla ja fillarilla vaan eteenpäin. Auton myymällä saisit pikkuisen pääomaa ja säästät vakuutukset ym maksut. Vaatteita ja huonekaluja saat ihan hyviä sekä edullisia kirppareilta ja vaikka huutonetistä.
Lähteminen vaatii yllättävän paljon sitten kun sitä alkaa toteuttamaan. Ajatus saattaa tuntua helpolta, mutta totuus iskee vielä lujaa - varaudu siihen että muitakin vaikeuksia tulee kuin raha.
Siis mihinkään sossuun en kyllä aio mennä periaatteestakaan, vaikka rahaa en saisi mistään muualta. Inhoan kaikkia sossupummeja. Täälläpäin on pakko myös olla itsellä auto, julkinen liikenne ei toimi sillä tavalla kuin isommissa kaupungeissa. Täällä on nuo välimatkat aika pitkiä, joten ei fillarillakaan onnistu...
työkkäriin ja sossuun mennä muuten kuolet nälkään,jollet heti saa työtä.Tai sitte jatkat sen ukkosi kanssa.
Hehee ...olipa aikamoinen ketju.
Oletko ihan järjissäsi vaiko lääkehöyryssä,kun täällä kehtaat kirjoitella moista .
Et kehtaa mennä sossuun ,mut kehtaat olla kotirouvana eli piika ukolles,voi elämän kevät .
Sinuna en lähtisi minnekään sieltä ,jos on ukko joka kattelee tollasta akkaa.