Mikähän on pielessä? Reipas vaimoni, jonka kanssa ollaan oltu onnellisesti yhdessä 25 v. ja nyt ollaan melkein saat omakotitalomme valmiiksi, on alkanut vatvoa rahatilannettamme yötä päivää. Niistä on juttua aamiaisella, illallisella, ja iltakävelyllä...
Tuo ei ole ollenkaan hänen tapaistaan, nyt sitä on jatkunut melkein vuoden. Homma alkaa huolettaa, emme ole sentään vararikossa, ja laskujeni mukaan pääsemme noin 8 v. päästä aika hyvään tilanteeseen. Emäntä suunnittelee vuokran perimistä aikuisilta lapsiltamme, ja suunnittelee, miten keräämme perinnön kun jäljellä olevat vanhempamme kuolevat...Rankkaa läppää, onko tämä merkki mielenterveyden horjumisesta?
Tuo ei ole ollenkaan hänen tapaistaan, nyt sitä on jatkunut melkein vuoden. Homma alkaa huolettaa, emme ole sentään vararikossa, ja laskujeni mukaan pääsemme noin 8 v. päästä aika hyvään tilanteeseen. Emäntä suunnittelee vuokran perimistä aikuisilta lapsiltamme, ja suunnittelee, miten keräämme perinnön kun jäljellä olevat vanhempamme kuolevat...Rankkaa läppää, onko tämä merkki mielenterveyden horjumisesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuulostaa masentumiselta!
Teillä menee liian hyvin kun arvoajattelussa raha on päässyt noin merkittävään asemaan.
Jos nyt tapahtuisi jotakin muuta esim läheiselle sairaus tai itselle niin voisi tuo muuttua mutta sitähän emme toki toivo.
Yksi vaihtoehto olisi että rahaa ei olisi ollenkaan ylimääräistä.
Vaimosi taitaa olla jollakin tapaa turhautunut?
Harrastaako hän mitään omaa juttua?
Kiinnostus johnkin toimintaan voisi olla hyvä tai uudet ystävät tai jokin mikä tulisi raha-ajattelun tilalle.
Muistuta kuitenkin että rahaa ei mukaansa täältä kukaan hautaan vie eikä sillä siellä mitään tee.
Eikä se onnellisuus tule materiastakaan. No, sinä sen ehkä jo ymmärrätkin.
tuo vaikuttaa ja siltä, että on liian kauan vatvonut vain samoja asioita!
Muistan, kuinka optimistinen olin itse silloin, kun otimme hirmuiset lainat taloamme varten. Lapset olivat pieniä silloin ja nyt minua hirvittää tuo uskallus. Enää en sellaiseen ryhtyisi!
Huomasin vaan, että sitten kun alkoi helpottaa tulinkin entistä tarkemmaksi. Mieheni on aina osannut harrastaa emmekä ole koskaan olleet niin tiukilla, että hän olisi jostakin luopunut. Minä en ole yksinkertaisesti osannut olla huoleton. Tingin aina itseltäni ja omista menoistani. Taidan tehdä niin vieläkin...
Sittemmin on tullut toisenlaisia huolia, joten raha-asiat ovat saaneet väistyä kuten tuo edellinen kirjoittaja sanoi. Nyt tajuan miten epämiellyttävää lapsista oli minun loputon säästäväisyyteni. Kävimme toki matkoilla lasten kanssa ja ehdoilla, mutta muuten elämä oli kai aika askeettista. Ja minä aina huolestunut...
Se ei ole lapsista mukavaa ja yksi tyttäristämme on sanonutkin, että hän ei ikinä ota asuntolainaa niskaansa. Hän koki sen niin vaikeana ja ahdistavana.
Olisi varmaan parasta, jos vaimo saisi todella jotain muuta ajateltavaa ja ymmärtäisi, että pienimpiä huolia tässä maailmassa ovat rahahuolet. Sitä on vaikea uskoa silloin, kun tuntuu vaikealta, mutta totta se on!
Jos minä kertoisin lapsilleni olevani yhä huolissani raha-asioista, luulenpa että he tokaisisivat: HANKI ELÄMÄ!
Hyvin luonnehdittu.
Olen joskus koettanut toppuutella ihan kauniisti vaimoa, että miettisi mukavampia juttuja. Toisinaan luulen, että tuo rahan pyörittely voisi tulla hänen vanhempiensa peruna. He ovat aina olleet pariskunta jotka ovat aihetta pyöritelleet, ja laittavat vieläkin (60...70 v.!!) kaikelle hintalapun.
Olisi kiva löytää jokin ratkaisu tämmöiseen näkemys- taikka sanoisinko asenne-eroon.
Meillä mies on ihan hassu. Mitä enemmän sillä on rahaa sen pihimpi siitä tulee. Jankuttaa että konkurssi tulee vaikka ei ole velkaakaan, jos pitää jotakin kalliimpaa ostaa,talletuksiakin on pankissa. Lieneekö tuo raiteillaan koko mies.Ärsyttävää.
Klassinen Mikään ei riitä -syndrooma. Mies etsii turvallisuutta omaisuudesta, ensin hän ajattelee, että kun olisi näin paljon, niin sitten olisi hyvä. Sitten rupeaa tuntumaan, että pitäisi olla NÄIN paljon, ja sitten olisi hyvä... Ei sille loppua näy, koska loppujen lopuksi materiasta ei turvallisuudentunnetta löydy, se löytyy ihan oman päänupin sisältä jos on löytyäkseen.