Minkälaisia asioita te ihmiset pidätte tärkeinä suhteessa? Minä treffailen miestä jonka kanssa viihdyn, mutta sen kummempaa tunteen paloa ei ole. Itseasiassa en ole edes koskaan kuullut miehen sanovan, että pitäisi tai rakastaisi minua. Ihan hyvä tässä suhteessa on olla, mutta se jokin vain puuttuu. Miten tärkeää teille on ns. suuret tunteet?
Arkirakkautta/hengailua
Kannattaako?
5810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Riittääkö nykyinen vai onko mahdollisuuksia parempaan ja jos on, niin hakeeko vaihtamalla vain vääriä asioita ja lopuksi kaikki valuu sormien lävitse?
Miltä sen yhteiselon pitäisi tuntua? Onko se turvallinen ja tasainen normaalia vai pitääkö olla sydän väärällään koko ajan että aaaahhhh voi wvaude kun on kevyttä ja raikas tuuli puhaltaa. Mitä jos turvallinen tasaisuus ilman ilman kunnon tunnetta on pahin mahdollinen tapa heittää elämänsä hukkaan?
Näihin kun saisi vastauksen.
Se oli itsellenikin suurin pohdinnan aihe vuosien ajan, jotka elin tasaisessa ja turvallisessa suhteessa. Ilman tunteenpaloja ja aaaaw -tunteita alusta saakka. Suhde kun oli alusta lähtien turvallinen, rauhallinen ja mukava. Pitkän suhteen aikana ehdin miettiä ja ajatella jos jotakin, kyselin juurikin mainitsemianne asioita itseltäni. En kuitenkaan koskaan uskaltanut ottaa ja lähteä kokeilemaan, koska pelkäsin heittäväni hukkaan jotain todella arvokasta.
Itselleni kävi niin, että sitten elämääni vain astui se mies, jota kohtaan syntyi aaaaw -tunne ja kaikki mahdollinen. Ei mikään nopea ihastuminen, vaan tutustumisen kautta todella suuret tunteet. Niinhän siinä sitten kävi, että tuttu ja turvallinen sai jäädä kun oli kerrankin rohkeutta. Ja olen aivan järjettömän onnellinen. Olemme seurustelleet nyt tämän aaaaw -miehen kanssa useamman vuoden, ja vaikka täydellistä ei ole olemassakaan, on hän jotain todella läheltä.
Eikä minun ole suurten tunteiden seassa tarvinnutkaan luopua tutusta ja turvallisesta. Tunnen oloni hyvinkin turvalliseksi mieheni suhteen, koska sama tunteenpalo on hänelläkin. Ja mitä pidemmälle aika kuljettaa, sitä tutumpaakin tästä tulee. Sitä se toki onkin jo.
Jotenkin on tosi naivi olo välillä kun on näin tunteiden vietävissä. Mutta toisaalta, ehkä tämä on vihdoinkin sitä rakkautta, jota kumppaniaan kohtaan pitää tuntea.
Enpä voi kokemuksellani käydä muita ohjeistamaan, mutta itselleni näin jälkiviisaana voin todeta, että olisinpa ymmärtänyt aikaisemmin. Aivan turhaan roikuin (ja samalla tietty roikutin toista) parisuhteessa, jossa vuodesta toiseen jouduin kyseenalaistamaan ja kuulostelemaan omia tunteitani ja niiden "oikeellisuutta".
Kyllä mun mielestä pitää olla tunteenpaloa suhteessa. Itse en pystyisi esim. harrastamaan mitään intiimiä miehen kanssa, jota kohtaan tuntisin suurin piirtein vain ystävyyttä. Sitäpaitsi, vuosien saatossa tunteet kuitenkin hieman laimenevat, joten alussa pitää olla jonkinlainen "starttimoottori" jos haluaa että suhde kestää pidempään. :)
"Itse en pystyisi esim. harrastamaan mitään intiimiä miehen kanssa, jota kohtaan tuntisin suurin piirtein vain ystävyyttä."
Toi pitää kyllä paikkansa! Siksi mulla onkin semmoinen tunne, että jossain vaiheessa rysähtää, eikä pidemmän päälle voi toimia. Sinänsä ihan mukava ja turvallinen suhde, mutta se semmoinen väreily tai sytyke puuttuu.
pitäis vissiin paljastella vähän enemmän tunteita