Olenko ainoa, jota ovat alkaneet ahdistaa nämä sukujuhlat ja eritoten juhlakalujen (tai heidän vanhempiensa) vaatimukset ja odotukset lahjojen suhteen?
Tiedän nyt kuulostavani pihiltä ja ilkeältä ihmiseltä, mutta kuulkaapa ennen kuin tuomitsette. Olen ilman omaa syytäni tällä hetkellä työtä vailla. Mies käy töissä, mutta meillä on asuntolaina. Olin nuorena hölmö, menin kummiksi rikkaan sukulaisen lapselle. Nyt joka joulu ja syntymäpäivä on kuin helvetin esikartanossa elelisi. Mitä ostaisi, mikä olisi riittävän hyvää?
Ongelma on, että kummilapsen vanhemmat antavat hänelle suorastaan tolkuttoman paljon käyttörahaa. Siksi meidän lahjamme (äidiltä urkittu suosikkibändin CD-levy tms.) ei "säväytä" lasta, joka voi ostaa CD-levyjä jokainen päivä. Mutta meillä ei ole varaa alkaa ostella iPodeja sun muita, kännyköitä tms.
Nyt jo ahdistaa edessä oleva rippijuhla. Ensin matka kummilapsen kotiin (joka ei sekään ole ilmainen näinä bensan hulluina hintoina), lahja (luonnollisestikin joku kultainen koru) JA odotettu rahalahja siihen päälle. Saa nähdä jääkö elämiseen mitään tämän rumban jälkeen. Lapsi ei edes rippikoulua käy muun kuin rahalahjain toivossa, se on käynyt selväksi.
Miksi, kuka, KETKÄ keksivät tämän tavan, että rippilapselle pitää antaa rahaa?? Miksi ei koru yksin riitä? Tulee muuten todella hintava juhlahetki meille. Ja kuka on keksinyt, että kummien täytyy olla lahja-automaatteja? Sitä se kummius nykyisin on, ei muuta. Ikinä en enää suostu moiseen tehtävään - olen läksyni oppinut.
Ja muuten: KOSKAAN näistä meidän joulu- ja syntymäpäivälahjoista ei ole kiitetty. Ei kertaakaan. Ei edes ilmoitettu, että paketti saapui perille. Joskus olen jälkeenpäin kysynyt, että tuliko perille. Vastaus (lapsen äidiltä) "ai joo, tuli se.." Kyllä tosiaan on mieltä "lämmittänyt" tällainen "kiitos".
Koettakaa varakkaammat ihmiset muistaa, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin te. Koettakaa myös opettaa jälkikasvulle, että se hölmö köyhä tätikin on ihminen ja hänen lahjansa - niin vaatimattomalta ja mitättömältä kuin se voi tuntua - on hänelle voinut olla uhrauksien takana. Se köyhä täti joutuu itse luopumaan jostakin antaakseen lahjan teidän lapsellenne. Todella äveriäs taas ei luovu mistään antaessaan esim. 50 euroa lahjarahaa.
Nykyisin tuntuu kuin lapsetkin jo olisivat tolkuttoman materialistisiksi opetettuja. "Vain rahaa!" kuuluu lahjatoive jo hyvin pienenkin suusta. Mistäs tällainen opitaan, jos ei vanhemmilta?
Ja sitten: KIITOS kuuluu hyviin tapoihin. Vanha kansa sanoi myös, ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa. Tarkoittaa sitä, että lahja on lahja ja sitä jo itsessään pitää kunnioittaa.
Joka ainoan merkkipäivän olemme muistaneet, siitä huolimatta siis ettei meitä muisteta laittamalla postikorttia tai edes tekstiviestiä merkkipäivinämme. No niin, turhaanpa ihmettelen mistä lapsi on oppinut himoamaan ja arvostamaan vain tavaraa ja rahaa yli kaiken - vanhemmilta oppinsa saanut.. Ihmiset eivät merkitse mitään, vain raha!
Kysymys keskustelijoille: onko kukaan USKALTANUT mennä rippijuhlaan "vain" koru tuomisena? Mietin nyt sitä että jos ostan jonkun kalliin kultakorun niin minulla ei välttämättä oikeasti ole varaa rahalahjaan. Jätänkö suosiolla juhlat väliin ja laitan surkean korulahjani postissa?
(Huom! Ymmärrän hyvin rahalahjan esim. hääparille - voisin hyvin itsekin sellaisen antaa - tai omaan opiskelijaelämään astuvalle yo:lle tai ammattikoulutetulle, koska heillä on rahalle tarvetta. Mutta en tajua rippikoulunuorten lahjomista rahalla. He eivät ole perustamassa omaa taloutta tai muuttamassa kotoa - miksi siis rahaa pitäisi olla? Ja jos vain se raha on motiivi riparin käynnille, niin olisikohan syytä jättää koko koulu väliin?)
Juhla-ahneuteen kyllästynyt
22
3111
Vastaukset
- pensare....
kummin antama rippilahja on yleensä ollut risti ja se riittäköön. Kunhan ei nyt mikään rihkama ole. Mutta ei kai nyt kahta lahjaa?! Raha tai lahja mutta ei molempia!
- muistoesine
katsoppa alta keskustelu rippijuhlista. Loppupuolella tai ihan lopussa on hyvä kommentti lahjasta ja rahalahjasta.
- Lahja annetaan
sydämestä, ei tilauksesta. Lahjaa ei voi vaatia, koska silloin se ei ole lahja, vaan lahjus: hinta suosiosta.
Joka ei ymmärrä kiittää lahjastaan, jää lopulta yksin torjuttuaan rakkauden lahjan. - lahjanantaja päättää
Pelkkä muistaminen - korttikin riittää. Jos menet paikalle niin kukka olisi ihan fiksu juttu.
Kummi yleensä ostaa sen ristin. Ja sukulaiset ketjun. - ...
Sympatiat täysin sun puolella! Mutta, kannattaako siitä niin välittää mitä vanhemmat odottavat sun antavan lahjaksi? Sehän on täysin sun oma asia mitä viet. Yksi lahja saa riittää. Vain koska vanhemmat ovat ahneita, ei tarkota että sun pitää taipua heidän odotuksiinsa. Ei mua nolota viedä korttia ja kukkaa lahjaksi sillon kun ei oo oikeesti varaa lahjaan. Sillon ku ystäväni sai vauvan, minä vein pari vauvan mekkoa lahjaksi. Kun tämä vauva täytti 1 v, vein kortin ja takapihalta poimimia kukkia. Tämä samainen ystävä viettää myös lapsensa nimipäiviä (aika hullua jos multa kysytään!), ja on kutsunut mut sinne kahville, niin en ole vienyt mitään. Tämä lapsi täyttää ensikuussa 3 vuotta. Saa nähdä mitä vien vai vienkö mitään. Tällä lapsella on jo kaikkea mahdollista liikaa, eikä sen ikäinen vielä ymmärrä lahjojen päälle muutenkaan mitään. Mun mielestä paras "lahja" lapselle on se, että sen kanssa leikkii. Sitä lapsi arvostaa eniten.
- kotiäiti33v
Minä olen jättänyt menemättä juhliin,jos en ole pystynyt ostamaan vaaditun hintaista lahjaa.Olen työtön ja velkaantunut,joten ei minulla ole myöskään uusimpia muotivaatteita tai monen sorttisia juhla-asuja.Puhumattakaan kengistä.Tämä kuulostaa teistä kummalliselta,mutta se että ostan jotain turhaa(hienon paidan jota käytetään kerran)on jostain pois.Kun on köyhä niin on köyhä.En valita.Olen tottunut tähän elämään.Suututtaa vain ihmisten kommentit "ai ei sulla oo varaa".Eikä nykyään arvosteta sellaista asiaa,että viettäisi nuoren kanssa aikaa.Ei raha korvaa kaikkea.
- olen...
...ainakin jokaisissa isommissa juhlissani (rippijuhla, ylioppilasjuhlat, kihlajaiset, häät), kuten myös syntymäpäivilläni erityisesti muistuttanut kutsun saaneita, ettei mitään lahjaa tarvitse tuoda. Jos lahjan haluaa antaa, niin sitten ihan vapaavalintaisesti joko ostaa jotain pientä, tai jotain jonka arvelee olevan minulle hyödyllistä tai iloa tuottavaa, tai vaikka laittaa kympin tai pari hyväntekeväisyyteen. Itse ilahdun ainakin paljon enemmän, jos joku on käyttänyt hetken aikaansa ja pari euroa lahjaani/korttiini, kun vaan mitään miettimättä ostanut kalliin lahjan.
Olen myös aina kutsuihin laittanut pukeutumiskoodiksi "asu vapaa", eli ei tarvitse stressata, jos ei ole maailman hienoimmat tamineet päällä, eikä varsinkaan alkaa ostamaan uusia juhlavaatteita minun juhlieni takia. Minulle on ainakin tärkeintä, että kaikki ystävät ja sukulaiset, jotka suinkin pystyvät, ovat mukana juhlimassa, ja hyvillä mielin.
Yleinen ilmapiiri on muuttunut sellaiseksi, että kalliit lahjat ovat jotenkin itsestäänselvyys. Juhlat ovat niinkuin joku vaihtokauppa tyyliin "sinä tuot kalliin lahjan ja me tarjoamme hieman ruokaa ja juomaa", vaikka juhlittavanhan siinä olisi tarkoitus tarjota juhlan kunniaksi kestitys ja mukava juhlatilaisuus vieraille. Mielestäni tuon ilmapiirin mukaan ei kuitenkaan tarvitse elää, vaan jokainen voi antaa sellaisia lahjoja/kortteja/onnitteluja kuin itsestään tuntuu sopivalta. Jos lahjan saaja ei ole siihen tyytyväinen, niin voi sitten ihan vapaasti jättää kutsumatta seuraavalla kerralla, niin ongelma on siltä osin ratkaistu.
Aloittajan paikalla minä kyllä ostaisin sen rippiristin (kultaa tai hopeaa tai vaikka puuta, kunhan on mielestäsi kiva ja ripillepääsijälle sopiva), ja tekisin itse kortin, johon voisi vaikka lahjakortin tapaan sisällyttää yhdessä vietettyä aikaa, esim. "lahjakortti: virkkauskurssi", tai "lahjakortti: luontoretki".
- näin se minusta on
enää rahaa laita, jos ostat jo korun. Eikä rippilahjan tarvisi olla noinkaan arvokas. Oma lapseni sai ihan jotain pikkulahjoja ja kummilta hopeisen ristin ja toiselta kummilta juomalasin, johon oli kaiverrettu nimi ja ripillepääsypäivä. Ei siis rahallisesti arvokasta, mutta toki muistona säilyvää ja sehän se oli pääasia : )
Olen samaa mieltä, että rahasta on tullut ihan itsestäänselvyys monelle ja luullaan, että se kaikilla kasvaa puussa. Ei viitsitä lähteä tuohon peliin mukaan : ) - ainoa!!
Minä ihmettelen ihan samaa tuon rahan suhteen!
Mieheni suvussa on tapana haalia jos jonkinlaista kolehtia ihan aikuisillekin ihmisille ja tökätä sitten sekalainen kasa erikokoisia seteleitä kuoreen. Tuo tapa ihmetyttää minua suuresti!
En käsitä mitä joku 60- tai 80-vuotias tekee muiden rahoilla. Miehen isoäitikin kehuskeli 80-vuotisjuhliensa jälkeen saaneensa hiukan "pesämunaa" kasaan juhlistaan. HEI HALOO! Ihan tökeröä, suorastaan junttia minun mielestäni!
En koskaan oppinut kotoa tapaa, jossa aikuisille/ikäihmisille vietäisiin rahaa. Vanhempani laittoivat (ja laittavat edelleen) nuoremmille esim. valmistujais- tai häälahjaksi rahaa tai shekin, mutta ei samanikäisille tai vanhemmille ihmisille! Heitä muistetaan tarvittaessa ihan lahjalla ja/tai kukkasilla.
Vie ihmeessä rippilahjaksi jokin koru, josta pidät itse ja josta arvelet nuorenkin pitävän ja unohda rahalahja kokonaan! Korun ei ole pakko olla risti, se voi olla hyvin joku muukin. Hopeiset, modernit korut ovat monen ruoren ja nuorekkaan mieleen, toiset tykkäävät perinteisistä kultaisista ja Kalevala-koruista.
Risti unohtuu monelta nuorelta korulaatikkoon hetken huuman jälkeen, joten senkin takia voi olla hyvä miettiä käyttökelposempaa korua rippilahjaksi. (Juu, en ole mikään hengellinen itse, mutta en kuitenkaan tarkoita tuota loukkauksena kenellekään. On vain omakohtaista kokemusta ja huomioita monista muistakin ihmisistä...)
Itsetehty kortti ja ajatuksella valittu/tehty ja kauniisti paketoitu lahja kelpaa varmasti monelle. Tähän kaavaan luotan ainakin itse!- eipäs unohdeta
sitä, mitä tässä nyt juhlitaan!
- juu...
eipäs unohdeta kirjoitti:
sitä, mitä tässä nyt juhlitaan!
Jep, voihan sitä alkaa aiheesta hurskastelemaan ja vetämään saarnaa, että miksi vain risti olisi sallittu lahja ja blaablaablaa. Sehän olisikin kivaa, jos saisi kymmenen ristiriipusta lahjaksi...
Tosiasia on vain se, että moni nuori unohtaa riparihuuman hetkessä eikä korulla ole enää myöhemmin mitään käyttöä! - virsikirjan
eipäs unohdeta kirjoitti:
sitä, mitä tässä nyt juhlitaan!
kultapainetuilla kansilla nimelläni ja päivämäärällä varustettuna.
Olen 50-vuotias ja se säilyy vieläkin muistonani ja kulkee mukanani kaikissa kirkollisissa juhlissa.
Antajaa muistan aina lämmöllä.
Miten olisi ollut sen 50,- markan setelin kanssa? - järjetön summa!
virsikirjan kirjoitti:
kultapainetuilla kansilla nimelläni ja päivämäärällä varustettuna.
Olen 50-vuotias ja se säilyy vieläkin muistonani ja kulkee mukanani kaikissa kirkollisissa juhlissa.
Antajaa muistan aina lämmöllä.
Miten olisi ollut sen 50,- markan setelin kanssa?No, paljonko sitä rahaa pitäisi antaa nyt, jos rahalinjalle ollaan menossa?
Elinkustannusindeksillä korjattuna 50 mk (1958) on nyt noin 108 euroa!! - nenäkorusta lähtien
juu... kirjoitti:
Jep, voihan sitä alkaa aiheesta hurskastelemaan ja vetämään saarnaa, että miksi vain risti olisi sallittu lahja ja blaablaablaa. Sehän olisikin kivaa, jos saisi kymmenen ristiriipusta lahjaksi...
Tosiasia on vain se, että moni nuori unohtaa riparihuuman hetkessä eikä korulla ole enää myöhemmin mitään käyttöä!Kaulan lisäksi: Napaan, nänniin, korvaan,..
Kaikkea on nähty!
- muitutetaampa mieliin
Eiköste, se ole kirkon mukaan moraalinen velvollisuus huolehtia lapsesta, jos vanhemmat eivät siihen jostain syystä pysty? Esim. jos sairastuvat vaikeasti taikka menehtyvät.
Hyvin toimeentulevilla vanhemilla ei siis ole mitään oikeutta vaatia arvokkaita lahjoja saati rahaa.
Kummin velvollisuus kristillisessä mielessä on korkeintaan pysyä väleissä lapsen kanssa, jotta hädän tullen tuntisi ja pystyisi auttamaan lasta.
Ja muistakaa kumminvelvollisuuskin päättyy - viimeistään täysi-ikäisenä. Yleensä kyllä katsotaan, että konfirmaatioon.
Lahjoja ei enää ainakaan jaella synttäreinä eikä muina konfirmoiduille.
Raha ei ratkaise edelleenkään kaikkea!
Rakatta. Lähimmäisyyttä! - ei mikään tapa
Eikä rahalahjoista tulekaan tapa, kun emme siitä tapaa tee!
Kerro vaikka lahjoittaneesi lahjarahat jollekin yleishyödylliselle yhditykselle, taikka ostaneesi lahjalehmän taikka muun eläimen sitä tarvitseville kehittyvissä maissa!
Kummilla on vastuu kasvatuksessa. Älä opeta lasta pahoille tavoille!- Rippipäivästä
lienee pitkän päälle paras. Ei maallista mammonaa, vaan jotain joka oikeasti muistuttaa juhlasta ja lahjan antajasta läpi elämän.
- vm '84
Kun itselläni oli konfirmaatio 10 vuotta sitten, sain perinteisen kultaisen rippiristin ja pienen medaljongin, johon oli kaiverrettu päivämäärä ja nimeni. Nämä lahjat ovat edelleen esillä muistuttamassa ihanasta juhlasta ja niiden antajista. Kukkia sain myös valtavan määrän, joista olin myös todella kiitollinen. Jotkin vieraista antoivat myös rahalahjan, mutta eniten sydäntäni lämmitti se, että vieraani viihtyivät ja jotkut sukulaisistani olivat sitä päivää varten matkustaneet kauempaa vain juhlistaakseen minun merkkipäivääni. Muistot siitä päivästä, jonka sain viettää rakkaideni kanssa, ovat kultaakin kalliimpia :)
Eli eivät kaikki nuoret tahdo sitä "maallista mammonaa" ylenmäärin, jokin pieni muisto riittää aivan hyvin :)- kummi myöskin
Inhottava tilane sinulla! Itse olen ilmoittanut suoraan, että mielelläni en anna rahaa vaan yritetään aina keksiä jotakin muuta.
Mitäs jos ryhtyisit keräämään kummilapsellesi jotakin astiasarjaa? JOka kerta veisit jotakin ko. sarjasta. Pysyisi kustannukset kurisssa ja astioista tuskin kukaan voi urputtaa...
- pidä oma linja
Jods kerran kummityttösi saa noin paljon tavaraa, rahaa, niin alä mene mukaan sellaiseen. Osta kummilapselle toisenlainen lahja - kummin velvollisuushan on osallistua kasvatukseen. katso www.toisenlainenlahja.fi
- just just
Siis minun rippijuhlissani toivoisin rahaa. Koska mitä HEMMETTIÄ minä teen KUKALLA?B Tai jollain ristillä? En edes usko Jumalaan tai Jeesukseen...
- kohuke
just just kirjoitti:
Siis minun rippijuhlissani toivoisin rahaa. Koska mitä HEMMETTIÄ minä teen KUKALLA?B Tai jollain ristillä? En edes usko Jumalaan tai Jeesukseen...
Jos et edes usko Jumalaan, niin miksi ihmeessä käyt koko rippikoulua? Ai niin, rahapitoisen juhlan takia. Iljettävä ihminen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1145895Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324007- 823342
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182966Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2502017Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?881984- 1421771
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui421743Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81686Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881549