Ainoastaan heidän päätöksensä voi kaataa Lissabonin sopimuksen.
Suomessa on pelkkiä ämmiä, joiden munattomuus tänään paljastuu.
http://www.turunsanomat.fi/talous/?ts=1,3:1004:0:0,4:4:0:1:2008-06-07,104:4:545737,1:0:0:0:0:0:
Suomessa on pelkkiä ämmiä, joiden munattomuus tänään paljastuu.
http://www.turunsanomat.fi/talous/?ts=1,3:1004:0:0,4:4:0:1:2008-06-07,104:4:545737,1:0:0:0:0:0:
Vastaukset 26
Vanhimmat
Irlanti ei äänestä vain Lissabonin sopimuksesta
David Haworth
Ensi perjantaina, 13. tätä kuuta, tiedämme Lissabonin sopimusta koskevan Irlannin kansanäänestyksen tuloksen.
Tulos on tärkeä koko muulle Euroopan unionille, sillä jos irlantilaiset äänestäjät sanovat ”ei”, sopimus ei voi tulla voimaan muissakaan jäsenmaissa. EU-viranomaiset varoittavat varoittamasta päästyään, että jos sopimus nyt menee mynkään, ”ei ole olemassa mitään B-suunnitelmaa”, ei mitään vaihtoehtoa sen tilalle.
Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ilmoitti suorasukaisesti, että jos Irlanti kaataa sopimuksen, koko unioni joutuu maksumieheksi.
Ehkä muistatte, että juuri tämä mies puhui unionista ”imperiumina” ja pitää mannertenvälistä integraatiota ei vain olennaisen tärkeänä, vaan peräti väistämättömänä historiallisena prosessina.
l
Ei mikään ihme, että Irlannin kansanäänestys on saanut koko unionin viranomaiset ja poliitikot kiihdyksiin. On mahdollista, mutta epätodennäköistä, että irlantilaiset äänestäisivät sopimusta vastaan, varsinkin kun Irlannin taloudellisen vaurauden vuosikymmen on tullut tiensä päähän.
Vaikka tuoreimmat mielipidemittaukset näyttävät niukkaa enemmistöä sopimuksen puolesta, vaaka voi helposti kallistua toiseenkin suuntaan, sillä suuri joukko irlantilaisia ei ole vielä päättänyt kantaansa tai ylipäätään äänestääkö ollenkaan.
Noin 80 prosenttia äänestäjistä myönsi, etteivät he ymmärrä Lissabonin sopimukseen liittyviä kysymyksiä. Noin viisi prosenttia väitti tuntevansa sopimuksen hyvin tai aika hyvin.
Kannattajat vakuuttavat kaikkialla, että sopimuksella rakennetaan tehokkaampi, demokraattisempi ja läpinäkyvämpi Eurooppa. Vastustajat puolestaan väittävät kivenkovaan sopimusta yritykseksi tuuppia unionia kohti federalismia - ”Euroopan Yhdysvaltoja”.
Taistelun tiimellyksessä satelee luonnollisesti syytöksiä ja uhkauksia molemmin puolin. Juridiset seuraamukset sopimuksen hylkäämisestä olisivat kuitenkin hyvin vähäiset - ne tuskin ovatkaan asian ydin.
l
Täkäläiset virkamiehet pelkäävät, että Irlannin kielteinen vastaus upottaisi EU:n presidentin ja ulkoministerin virkojen perustamissuunnitelmat sekä ajatuksen Euroopan ulkoasiainhallinnosta, jossa ympäri maailmaa perustettujen suurlähetystöjen toiminnot menisivät suureksi osaksi päällekkäin kansallisten suurlähetystöjen työn kanssa.
Poliittinen vahinko, minkä torjunta aiheuttaisi, on kuitenkin kokonaan toinen asia. Lissabonin sopimus -hankkeeseen on satsattu valtavasti poliittista pääomaa näinä kolmena vuotena sen jälkeen, kun Ranska ja Hollanti hylkäsivät EU:n perussopimuksen, joka oli tämän nykyisen äärettömän vaikeaselkoisen ja sekavan asiakirjan edelläkävijä. (Jopa Irlannin pääministeri myönsi äskettäin, ettei hän ole lukenut sopimusta, mutta hän väitti, että hänellä on hyvä käsitys sen sisällöstä!)
l
Unionista ja sen suunnasta olisi käynnistettävä perustavalaatuinen ja kauaskantoinen uusi keskustelu. Miten haluamme unionin kehittyvän? Mikä on sen lopullinen päämäärä ja miten se voidaan saavuttaa?
Ennen kaikkea, miten EU:n instituutiot saataisiin vastaamaan äänestäjille toimistaan demokraattisemmin?
Loppujen lopuksi juuri demokratiakysymys on irlantilaisten äänestyksen taustalla ensi viikolla. Siinä mielessä se on enemmän kuin Euroopan rajoilla sijaitsevan pienen saarivaltion kansanäänestys. Koska mikään muu hallitus ei ole rohjennut jättää sopimusta kansan ratkaistavaksi, irlantilaisten ”ei” toimisi aivan erinomaisena vertauskuvallisena varoituksena valtiomiehille ja eurooppalaiselle eliitille, että juuri heidän on maksettava hinta.
l
Niin sanotussa Euroopan pääkaupungissa on viime viikkoina pulpahtanut ilmoille selvityksiä, jotka paljastavat euroeliitin todellisen, halveksivan suhtautumisen kansalaisia kohtaan. EU:n oikeusasiamies on laatinut kaksi tuomitsevaa raporttia. Ensimmäisessä hän arvosteli Euroopan komissiota siitä, että se on pikemminkin vaikeuttanut yleisöltä asiakirjojen saantia kuin helpottanut.
Toisessa raportissa oikeusasiamies vaatii EU-instituutioilta paljon suurempaa läpinäkyvyyttä. Toisin sanoen ne ovat aivan liian salamyhkäisiä, mitä olemme jo pitkään epäilleetkin.
Lisäksi europarlamentissa suunnitellaan euroskeptikkojen järjestäytyneen opposition hajottamista. Tulossa olevassa äänestyksessä on tarkoitus muuttaa sääntöjä, jotka sallivat meppien muodostaa poliittisia ryhmittymiä, muun muassa korottamalla pienten ja riippumattomien puolueiden rahoituskynnystä.
Miltä kantilta asiaa tarkasteleekin, Irlannin kansanäänestyksestä riippuu suuressa määrin, herääkö Euroopan unionin päätöksenteossa todellinen vastuullisuus.
Kirjoittaja on englantilainen toimittaja ja konsultti, jonka asemapaikka on Bryssel. Käännös: Helka Levänen.
Julkaistu 7.6.2008 2:32:27
Copyright © 1996-2006 Turun Sanomat
Irlanti on ainoa unionin maa, jonka perustuslaki vaatii äänestystä. Hauskaa mielikuvakampanjointia siellä käydäänkin. "Vote yes/no", siinä pääviesti, mitä tavallinen irkku asiasta tietää. Mielipiteitä, ei faktoihin perustuvaa keskustelua. Muissa maissa ei äänestystä vapaaehtoisesti aiota vetää läpi. Näin Suomessakin.
Mahdotonta sanoa juuta tai jaata Lissabonin sopimukseen. Osa pitää sitä jotakuinkin Euroopan (liitto)valtion perustamiskirjana, osa vain pieruna tuulessa. Useimmiten tämänkaltaiset sopimukset tulevat voimaan. Vaadittu enemmistö on niiden puolella.
Aika näyttää.
Teikäläisillä on tapana allekirjoittaa sopimuksia / sitoumuksia tietämättä niiden sisällöstä mitään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Aika näyttää -mentaliteetilla??????????????????????
Noinhan suomipoliitikot toimivat; sinisilmäisen kokeilunhaluisesti.
*piti kokeilla kakkureseptiä, niin myytiinkin vahingossa talo*
Minulla itselläni ei ole tarpeeksi tietoa Lissabonin sopimuksesta ja se jakaa vahvasti mielipiteitä. Ymmärsitkö nyt?
Suomessa oli voimakasta vastustusta unioniin liittymistä, yhteistä valuuttaa, maataloustukijärjestelmää jne. vastaan. Kaikki menivät läpi ja onhan tässä jollain lailla pärjätty, vai?
Tavallisilla kansalaisilla ei juurikaan ole objektiivista mahdollisuutta tietää tällaisen asioiden tulevista vaikutusta. Media kirjoittaa mitä kirjoittaa mistä kirjoittaa, päättäjät kertovat mitä kertovat.
Mutullahan täällä normi kansa elää. Näyttää olevan ihan tyytyväistä sakkia. Työmatkallakaan ei ollut mellakoita eikä ketään hakattu kadulla palavien tynnyreiden loimussa.
vähättelevä suhtautuminen kansaa kohtaan.
Nyt kun media ja päättäjät ovat noin ailahtelevaisia, niin kehen tai mihin kehotat uskomaan tässä asiassa.
Hyvään tuuriinko (jota on tähän asti mielestäsi ollut)?
vaikka itseesi, omiin vaikutusmahdollisuuksiisi ja sitä kautta parempiin aikoihin.
Mitkä ovat keskimääräisen tavallisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet? Kirjoittelu nettipalstalla? Kannattaisiko ennemmin pykätä pystyyn fyysinen mielenilmaus? Mene ison talon portaille lippujen kanssa. Saisit huomiota, asiasi menisi läpi mediassakin. Älä jätä huoltasi tänne. Ole erilainen kansalainen: toimi, älä vain harmittele.
Minä en ole huolissani, joten en tee mitään. Sen täytyy toimia, joka näkee epäkohdat muita selvemmin. Kansa huutaa voimakkaita johtajia, mutta vain kriisin aikoina. Eikös suomalainen yhteiskunta ole juuri nyt vakavassa kriisissä? Näin minulle on kerrottu. Joten,
ole hyvä, nyt on aikasi.
Kuulostaa kuin väittäisit koko ajan vastaan.
Häiritseekö sinua se, että poliitikkoja arvostellaan?
En usko fyysiseen voimaan. Mielenosoitus saisi vähemmän palstatilaa kuin netissä kirjoittaminen. Uskon netissä vaikuttamiseen kuten sinäkin puheenvuoroistasi päätellen.
- Minua häiritsee ihmisten ruikutus kaikesta mahdollisesta ilman, että he tekevät mitään konkreettista kokemiensa epäkohtien ratkaisemiseksi, saati, että ymmärtäisivät valituksensa aiheita yhtään syvemmin. Festarit likaavat paikat, muu on epäolennaista esim. ihmisten viihtyminen, kuntatalouden kehitys jne.
- Et ole sinäkään kertonut mitään faktoja Lissabonin sopimuksesta. Selvitä ne minulle, niin osaan muodostaa siitä mielikuvan itselleni. Tämä on pääpointtini.
- Minua häiritsee poliitikkojen arvostelu heidän yksityiselämänsä kuvioista. Työasiat pitääkin kyseenalaistaa tarvittaessa. En esim. osaa sanoa, onko tämä vaalirahakeskustelu suuri yht.kunn. kriisi vai ei. Ainakaan se ei ole median taholta puolueetonta, esim. Heinäluoman saamat rahat samasta puljusta eivät ole uutisen arvoisia. Ja ei, en kannata mitään puoluetta, kannatan objektiivista tiedotusta. Hallitus saisi kaatua, olisihan sitä hauska seurata miten homma etenisi.
on konkreettista toimintaa.
Lehdet eivät juurikaan ole kirjoittaneet Lissabonin sopimuksesta tai edes tänään pidettävästä äänestyksestä, joten et voi syyttää mediaa yllyttämisestä kritisoimaan poliitikkojen toimia tässä asiassa.
Voisin melkein väittää, että median ja oma toimintasi on tämän asian suhteen yhteneväistä.
Poliitikkojen yksityiselämä ei kuulu tämän keskustelun piiriin.
Googlettamalla "Lissabonin sopimus" löytyy paljonkin tietoa asiasta.
Mitä tulee ruikuttamiseen, niin yhteiskunnallinen keskustelu ei sitä mielestäni voi koskaan olla.
näemme miten käy ja miten maailma muuttui päätöksen jälkeen. Ehkä median mielenkiinto herää sitten ja saamme tietä, mitä päätettiin.
sinun ollut parempi pysyä pois koko ketjusta, kun sinulla ei näytä olevan mitään sanottavaa.
Mua taas vituttaa tollaset vinkujat, jotka vinkuu niille, jotka yrittävät tuoda asiat esille.
On hyvä, että löytyy ihmisiä joilla on intoa tuoda epäkohtia esille. Jokaisella vastauksien vaatijalla on itsellään täysi mahdollisuus ottaa asioista selvää, eikä alkaa vaatimaan täydellisiä vastauksia epäkohtien esilletuojalta.
Esimerkki:
Joku tuo vaaliraha sekoilut julki -> julkituojan ei täydy setviä koko vaalirahasotkua, vaan poliitikkojen itse.
Voiko Suomi saada yksinään etujaan puolustavia päätöksiä läpi EU:ssa?
Onko Suomen edun mukaista, että suuret EU-maat ajavat omaa etuaan kokonsa kokoisella painoarvolla jyräten pienempänsä?
Onko Suomen etujen vastaista, että komissiolla ja muilla EU:n instituutioilla on enemmän valtaa yksittäisiin jäsenvaltioihin nähden?
Manipulaatiota, sanon minä. Mihin tähtäät?
Onko niitä? Linkki Lissabonin sopimukseen ei oikein vakuuta minua. Etenkään kun olen sitä mieltä, että vahva EU-perustuslaki ja vahva komissio ovat Suomen kaltaisten pienten jäsenmaiden vahvin tuki ja turva isojen jäsenmaiden painostusta ja omapäisyyttä vastaan.
Niinpä toivon kovasti, että irlantilaiset sanovat kansanäänestyksessään kyllä.
Jos olen mielestäsi pelkkä manipuloitu typerys, niin halunnet perustella mielipiteesi. Kiitos!
ellet lukemalla sitä Lissabonin sopimuksen tekstiä? En pyri vaikuttamaan sinuun tunnepohjalta kuten sinä minuun omien mielikuviesi pohjalta.
Muuta järkiperustetta ei ole kuin lukea sitä. Tosin, onhan niin että tekstin ymmärtäminen & tulkitseminen on lakimiehillekin todella vaikeaa... miksiköhän siitä on tehty niin ylivoimaisen vaikeasti tulkittava.
Olisi hyvä tietää, kuinka paljon päättävät poliitikot ovat tekstiin perehtyneet ennen äänensä antamista. Täysin ulalla moni poliitikko näyttää olevan jopa liittyen oman puolueensa toimintaan.
Kyllä minä pääpiirteittäin tiedän lukemani perusteella, mitä Lissabonin sopimus pitää sisällään. Senpä johdosta minä sitä kannatan edellisissä viesteissäni kertomieni perusteluiden vuoksi.
Sen sijaan sinä nyt aloit kiemurtelemaan kuin mato koukussa, etkä vastannut selviin kysymyksiini.
manipuloida muita ihmisiä. Sinun näyttää kuuluvan.
Väität tietäväsi asiasta jotain, vaikka teksti on lakimiehillekin vaikeaselkoista luettavaa, lisäksi monitulkintaista.
En vakuutu väittämistäsi.
"Etenkään kun olen sitä mieltä, että vahva EU-perustuslaki ja vahva komissio ovat Suomen kaltaisten pienten jäsenmaiden vahvin tuki ja turva isojen jäsenmaiden painostusta ja omapäisyyttä vastaan."
Perustuslaki on siinä tapauksessa Suomen tuki, jos se on sisällöllisesti ja valtasuhteiltaan sellaiseksi määritelty. Edellä mainituista ei visiin tämän palstan lukijoilla taida olla riittävää tietoa.
jotta ne, jotka vastustavat kaikkea vain vastustamisen ilosta voivat vastustaa seuraavaksi vaikka mannerlaattojen liikehdintää.
luonnon tekemistä päätöksistä, luonto on ihmisen yläpuolella.
Tämän Lissabonin sopimuksen myötä valta yksilöltä siirtyy yhä suuremmalle koneistolle.
pahalta, mutta siitähän yhteiskunnassa on kysymys. Eipä minulla ollut valtaa päättää ulkopolitiikasta silloinkaan kun Suomi ei ollut EU:ssa.
puututaan sisäpolitiikkaan.
sydämentykytyksiä sekään.
huomioon politiikan oikeudellistumisen, niin perustuslakidokumentti on tärkeä asiakirja. Muutama huomio koskien perustuslakeja:
Perustuslaissa määritellään valtasuhteita ja tärkeää on se, minkälainen asema perustuslakia tulkitsevalle elimelle, eli perustuslakituomioistuimelle annetaan. Ääritapauksissa (kuten Turkissa) perustuslakituomioistuimella on liikaa valtaa, joka taas saattaa häiritä demokratian toteutumista.
Toinen kiinnostava seikka perustuslaeissa on se, että joskus ne pitävät sisällään ideologiaa. Olennaiseksi kysymykseksi nousee tietysti se, kenen ideologiaa siellä hegemonisoidaan.
Kolmas seikka, liittyy muuttamattomaksi määriteltyihin artikloihin. Joskus perustuslakeihin säädetään ikuisiksi tarkoitettuja artikloja, jotka ovat itsessään demokratian vastaisia. Kaiken kukkuraksi tällaisten artiklojen muuttamisyritys on verrattavissa vallankumoukselliseen toimintaan, joka useimmiten on sanktioitu tavalla tai toisella.
En ole lukenut Lissabonin sopimuksesta kuin alun, eli en osaa sanoa siitä kantaani. Toisaalta, eipä sillä mitään väliä olekaan.