Piristystä arkeen!!

Jos olet löytänyt rinnallesi ihanan miehen (tai naisen) niin miksi antaa arjen mennä siihen, että pidetään itsestään selvänä että toinen on siinä vieressä, tulee töistä kotiin, nostaa jalkansa kun imuroit siitä alta... =)

Ei sanan "arki" tarvitse kirskua ikävästi korvaan.

Meillä kumpikin osapuoli on oppinut yllättämään ja piristämään toista.

On aivan ihanaa huomata, että armas avomieheni on oppinut osoittamaan tunteitaan =)

Nykyisin hän tulee yllättäen jostain nurkan takaa, ja suikkaa suukon kaulalle, poskelle, suulle..

Ja hän on vähälle aikaa ostanut minulle jotain pientä ilman merkkipäivää tai muutakaan; kaulakorun sydämen kera, kullatun ruusun jne..

Minä puolestaan halailen häntä pitkin päivää, suukottelen, silittelen, kosketan ohi kävellessäni..

Meillä on hauskaa yhdessä, nauramme paljon ja heitämme huulta, mutta toki on myös huonoja päiviä, jolloin vähemmän naurattaa ja riidellään oikein kunnolla..

Onneksi ollaan opittu sopimaan nyt jo nopeammin..

Eräänäkin päivänä, kun mieheni oli iltavuorossa, näpräsin päälle seksikkäimmän alusasuni (korsetin, hipsterit, mustat nahkasaappaat..) ja laitoin kameran itselaukaisulle ja otin muutaman eroottisen taideteoksen itsestäni.. ;)

Lähetin kuvat mieheni puhelimeen (tarkistin tuhat kertaa että menee todellakin oikeaan numeroon, eikä esim. isoäidilleni) ja mukaan tekstin, jossa kutsuin viekoitellen jo kotiin kun on ikävä..

Olipa miehellä suu messingillä kun tuli kotiin, ja minulla hetkeä myöhemmin, kun tuli tuuleteltua lakanoita ihan olan takaa... =D

Kerran täällä vain edetään, ja jos on löytänyt vielä rinnalleen tarpomaan sen iki-ihanan Sen Oikean, mitä sitä tekojaan ja sanojaan säästelemään...! =)

"Sulle mun kultani linnut laulakoon
sulle mä aarian säveltänyt oon..."

Hauskaa kesää!
10743
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

ku jollakin on kivaa, kun mun muija se vaan juoksee vieraissa:(

Äänestä
  • Olen pahoillani..

    Juuri eilen mietin, miksi kaikki hyvät tyypit tulevat usein petetyiksi.. =(

    Eivätkö naiset tajua, mitä ne siinä menettää??

    Itse näin naisihmisenä voin sanoa, että olen kyllä kahdessa edellisessä suhteessa ollut uskoton tunnesaralla, mutta molemmissa tapauksissa tuo "toinen" oli tämä minun nykyinen kultani..

    Onko tuo nainen, joka sinua pettää, sinulle juuri se oikea? Oletko varma, ettei sinua odota jossain Se Oikea, ja tällä hetkellä vain "tuhlaat aikaasi" naiseen, joka ei ole sinulle tarkoitettu...?

    Äänestä

Juuri tuohon meilläkin pyritään! Yhteistä taivalta on sen verran takana, että periaatteessa parisuhdetta voisi pitää jo itsestäänselvänä. Mutta onneksi ei! Haluamme yhä toisiamme ja yritämme osoittaa sen monin eri tavoin. Kyllä asiat onnistuvat jos vain tahtoa riittää! :)

Äänestä
  • Jos on kaikki edellytykset siihen, että parisuhteen eteen ON tehtävissä jotain, miksi sitä ei sitten tekisi, jos todellakin kumpikin rakastaa toisiaan..? =)

    Meillä ollaan sovittu, että juuri pyritään siihen, että kun joku asia ketuttaa, siitä puhutaan, eikä vaieta ja aloiteta päiväkausien mykkäkoulua, niin kuin vielä jokin aika sitten..

    Se on toiminut, nykyään jo saman päivän aikana saadaan selvyys toisen pahaan mieleen ja ketutukseen, asia selvitetään, ja ollaan taas sovussa..

    Kyllä meilläkin huudetaan (minä) ja paiskotaan ovia (minä) ja syytellään toista ilman syytä (minä) =D mutta sitten sovitaan kun ilma on puhdistettu, eikä siinä sen kummempaa...

    Äänestä

  • Tadaa...! =) kirjoitti:

    Jos on kaikki edellytykset siihen, että parisuhteen eteen ON tehtävissä jotain, miksi sitä ei sitten tekisi, jos todellakin kumpikin rakastaa toisiaan..? =)

    Meillä ollaan sovittu, että juuri pyritään siihen, että kun joku asia ketuttaa, siitä puhutaan, eikä vaieta ja aloiteta päiväkausien mykkäkoulua, niin kuin vielä jokin aika sitten..

    Se on toiminut, nykyään jo saman päivän aikana saadaan selvyys toisen pahaan mieleen ja ketutukseen, asia selvitetään, ja ollaan taas sovussa..

    Kyllä meilläkin huudetaan (minä) ja paiskotaan ovia (minä) ja syytellään toista ilman syytä (minä) =D mutta sitten sovitaan kun ilma on puhdistettu, eikä siinä sen kummempaa...

    Joo, nopeat sovinnot on hyvästä. Sitä paitsi jos toinen on allapäin, suuttunut tai jotain mykkäkoulua esittää, niin aina voi ITSE olla aktiivinen..istua syliin, pussata, halata tai pyytää anteeksi, jos on anteeksipyydettävää. Tärkeintähän se parisuhteessa on, että muistaa oman roolinsa. Voi itse vaikuttaa paljon suhteeseen=)

    Äänestä

  • osuus mieleen kirjoitti:

    Joo, nopeat sovinnot on hyvästä. Sitä paitsi jos toinen on allapäin, suuttunut tai jotain mykkäkoulua esittää, niin aina voi ITSE olla aktiivinen..istua syliin, pussata, halata tai pyytää anteeksi, jos on anteeksipyydettävää. Tärkeintähän se parisuhteessa on, että muistaa oman roolinsa. Voi itse vaikuttaa paljon suhteeseen=)

    Puhut täyttä asiaa =)

    Meillä kumpikin osapuoli osaa tulla toista vastaan, jos näkee että on allapäin, suututtaa, yrittää kehitellä mykkäkoulua..

    Miehenikin on oppinut tuon vastaantulemisen.

    Jos istua jurotan sohvalla, tuijotan telkkariin näkemättä mitään, ja murjotan sen minkä vaan lähtee ajatellen, etten IKINÄ puhu tuolle ääliölle, niin tämä kyseinen "ääliö" tupsahtaa siihen nurkan takaa, istuu viereen, suukottaa poskelle ja hymyileväisenä kysyy minulta varastamallaan repliikillä:

    "Ollaanko kaveleita? =)

    Kuka täysjärkinen naisihminen siinä jaksaa enää murjottaa, kun toinen on niin ihana! ;)

    "Tärkein matka elämässä on tulla toista puolitiehen vastaan"

    Tuon bongasi mieheni kaupassa jääkaappimagneetista =)

    Ja näinhän se on.

    Ei pidä sulkeutua omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, tai jos toinen on suuttunut, ajatella, että no MINÄ en AINAKAAN mene lepyttelemään..

    Vaikka sanotaan "joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy" kyllä minä ainakin ilahdun, jos toinen on suukoitellen valmis olemaan taas minun kaverini... ;)

    Äänestä

  • Tadaa...! =) kirjoitti:

    Puhut täyttä asiaa =)

    Meillä kumpikin osapuoli osaa tulla toista vastaan, jos näkee että on allapäin, suututtaa, yrittää kehitellä mykkäkoulua..

    Miehenikin on oppinut tuon vastaantulemisen.

    Jos istua jurotan sohvalla, tuijotan telkkariin näkemättä mitään, ja murjotan sen minkä vaan lähtee ajatellen, etten IKINÄ puhu tuolle ääliölle, niin tämä kyseinen "ääliö" tupsahtaa siihen nurkan takaa, istuu viereen, suukottaa poskelle ja hymyileväisenä kysyy minulta varastamallaan repliikillä:

    "Ollaanko kaveleita? =)

    Kuka täysjärkinen naisihminen siinä jaksaa enää murjottaa, kun toinen on niin ihana! ;)

    "Tärkein matka elämässä on tulla toista puolitiehen vastaan"

    Tuon bongasi mieheni kaupassa jääkaappimagneetista =)

    Ja näinhän se on.

    Ei pidä sulkeutua omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, tai jos toinen on suuttunut, ajatella, että no MINÄ en AINAKAAN mene lepyttelemään..

    Vaikka sanotaan "joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy" kyllä minä ainakin ilahdun, jos toinen on suukoitellen valmis olemaan taas minun kaverini... ;)

    Meillä tuo vastaantuleminen ei tapahdu noin söpösti, mutta yhtä tehokkaasti. :D Jos itse murjotan, jurotan ja tiuskin selkeästi turhautuneena miesystävääni, niin tuo heittäytyy aivan totaaliseksi idiootiksi. Sellainen typerä ilme naamalla esittää mitä idioottimaisempia kysymyksiä, kunnes olen niin hermona että ärisen ja nauran yhtä aikaa. Tehokasta ja hauskaa. :)

    Äänestä

  • ... kirjoitti:

    Meillä tuo vastaantuleminen ei tapahdu noin söpösti, mutta yhtä tehokkaasti. :D Jos itse murjotan, jurotan ja tiuskin selkeästi turhautuneena miesystävääni, niin tuo heittäytyy aivan totaaliseksi idiootiksi. Sellainen typerä ilme naamalla esittää mitä idioottimaisempia kysymyksiä, kunnes olen niin hermona että ärisen ja nauran yhtä aikaa. Tehokasta ja hauskaa. :)

    Se on toinen keino minunkin ukollani saada minut leppymään =D Aika hulvatonta...

    Tai sitten tämä:

    "olen ---- ja minä olen HYVIN vihainen, enkä aio hymyillä koko päivänä. Minä vain murjotan tässä..."

    Matkii siis ääntäni...

    Sitten alkaa potuttaa niin paljon, että pakosti naurattaa, silti ärsyttää... =D

    Äänestä

Joo noin mäkin jaksoin aikani yllättää. Herkkuja kaupasta, hepeneitä joskus ym. pikkukivaa. Mutta kun vastaanotto on luokkaa "aijjaa tollasta..." ja yllärit ei aiheuta oikein mitään reaktiota, niin eipä tässä enää viitsi niitä järjestää.
Täytyy varmaan vaihtaa miestä - sellaiseen joka jollain tasolla innostuu ja arvostaa ylläreitä. Vaikkapa kesäistä "meillä on jälkkärinä sitten mansikoita ja kermavaahtoa - makuuhuoneessa" ;)

Äänestä
  • Tottakai jos toinen ottaa vaivalla tai vaivatta järjestämäsi yllätyksen tuohon tyyliin vastaan, ketäpä siinä innostaa mitään enää järjestellä... =(

    En minäkään, jos mieheni ei yhtään välittäisi siitä MITÄ olen järjestäny, kauaa jaksaisi.

    Loppuisi itse asiassa siihen ensimmäiseen kertaan.

    Sen jälkeen yllätyksenä olisi korkeintaan lieden vieressä kattila ja makaronipussi ja lappu, missä lukee "Tee itse ruokasi".

    On todellakin vaikea piristää suhdetta, jos toinen osapuoli suhtautuu siihen kylmäkiskoisesti.

    Yksin kun on vaikea näitä maailmankaan murheita harteillaan kantaa.

    Mutta jos suhde on ihan alkutekijöissään ja näyttää siltä että mies on apaattisuuden perikuva, eikun ukko vaihtoon! =D

    Kyllä niitä miehiä riittää, jotka takuulla innostuvat, jos emäntä ei istukaan neulomassa villasukkaa kun tulee töistä kotiin, vaan makoilee raukean oloisena sängyn päällä pikkutuhmissa hepeneissään, kosteat hiukset tyynyllä levällään ja kuiskaa:

    "tule turre"

    hehheheee... =)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tadaa...! =) kirjoitti:

Jos olet löytänyt rinnallesi ihanan miehen (tai naisen) niin miksi antaa arjen mennä siihen, että pidetään itsestään selvänä että toinen on siinä vieressä, tulee töistä kotiin, nostaa jalkansa kun imuroit siitä alta... =)

Ei sanan "arki" tarvitse kirskua ikävästi korvaan.

Meillä kumpikin osapuoli on oppinut yllättämään ja piristämään toista.

On aivan ihanaa huomata, että armas avomieheni on oppinut osoittamaan tunteitaan =)

Nykyisin hän tulee yllättäen jostain nurkan takaa, ja suikkaa suukon kaulalle, poskelle, suulle..

Ja hän on vähälle aikaa ostanut minulle jotain pientä ilman merkkipäivää tai muutakaan; kaulakorun sydämen kera, kullatun ruusun jne..

Minä puolestaan halailen häntä pitkin päivää, suukottelen, silittelen, kosketan ohi kävellessäni..

Meillä on hauskaa yhdessä, nauramme paljon ja heitämme huulta, mutta toki on myös huonoja päiviä, jolloin vähemmän naurattaa ja riidellään oikein kunnolla..

Onneksi ollaan opittu sopimaan nyt jo nopeammin..

Eräänäkin päivänä, kun mieheni oli iltavuorossa, näpräsin päälle seksikkäimmän alusasuni (korsetin, hipsterit, mustat nahkasaappaat..) ja laitoin kameran itselaukaisulle ja otin muutaman eroottisen taideteoksen itsestäni.. ;)

Lähetin kuvat mieheni puhelimeen (tarkistin tuhat kertaa että menee todellakin oikeaan numeroon, eikä esim. isoäidilleni) ja mukaan tekstin, jossa kutsuin viekoitellen jo kotiin kun on ikävä..

Olipa miehellä suu messingillä kun tuli kotiin, ja minulla hetkeä myöhemmin, kun tuli tuuleteltua lakanoita ihan olan takaa... =D

Kerran täällä vain edetään, ja jos on löytänyt vielä rinnalleen tarpomaan sen iki-ihanan Sen Oikean, mitä sitä tekojaan ja sanojaan säästelemään...! =)

"Sulle mun kultani linnut laulakoon
sulle mä aarian säveltänyt oon..."

Hauskaa kesää!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu