tunnetko itsesi ulkopuoliseksi

Haluatko kertoa?

Lue tämä:
http://en.wikisource.org/wiki/Industrial_Society_and_Its_Future

"59. We divide human drives into three groups: (1) those drives that can be satisfied with minimal effort; (2) those that can be satisfied but only at the cost of serious effort; (3) those that cannot be adequately satisfied no matter how much effort one makes. The power process is the process of satisfying the drives of the second group. The more drives there are in the third group, the more there is frustration, anger, eventually defeatism, depression, etc."

1. Tarpeet, jotka voidaan hoitaa minimaalisella vaivalla.
2. Tarpeet, jotka voidaan hoitaa, mutta erittäin kovalla vaivalla.
3. Tarpeet, jotka ovat saavuttamattomia.

"76. In response to the arguments of this section someone will say, "Society must find a way to give people the opportunity to go through the power process." For such people the value of the opportunity is destroyed by the very fact that society gives it to them. What they need is to find or make their own opportunities. As long as the system gives them their opportunities it still has them on a leash. To attain autonomy they must get off that leash."

Selittää itse itsensä.

"66. Today people live more by virtue of what the system does for them or to them than by virtue of what they do for themselves. And what they do for themselves is done more and more along channels laid down by the system. Opportunities tend to be those that the system provides, the opportunities must be exploited in accord with the rules and regulations,[13] and techniques prescribed by experts must be followed if there is to be a chance of success."

Onko ajattelusi tyyliä "out-of-the-box"? Jos on, niin onneksi olkoon! Onko se tärkeää että muut ymmärtävät sinua, vai se, että ajattelusi ei ole niin rajoittunutta, niin kuin "normaalilla" ihmisellä?

Olen aina ollut. Olen sitä ihan vapaasta tahdostani, vaikka moni muu tahtoisi asian olevan toisin. Ei riitä mielenkiintoa olla sisäpuolinen.

Ja onhan muutama ihminen elämässäni, kenen kanssa en tarvitse rautalankaa. Se on ihan mukavaa se. Kiitos heille olemassaolosta.

Usein minä olen se, joka jää seurassa yksin ja lopulta lähtee masentuneena kotiin itkemään. Tiedän kyllä, että voisin luultavasti hankkiutua sisäpiiriin puhumalla enemmän, olemalla riippuvaisempi ja tarvitsevampi, olemalla itse aktiivisempi, flirttailemalla miesten kanssa ja nauramalla heidän jutuilleen, olemalla sanomatta vastaan..Kunnon soulmateakaan ei ole vielä tullut vastaan.

Toisaalta luultavasti jokainen pitää itseään ainutlaatuisena, erikoisena ja poikkeuksellisena, olentona, jonka kokemukset, ajatukset ja käsitykset ovat aidompia, todempia ja oikeampia kuin toisten. Loppujen lopuksi minäkin olen vain tavallista opiskelijaelämää viettävä tavallisen näköinen tavis tavallisine ongelmineni ja huvituksineni.

enimmän osan ajasta. Vain harvan, läheiseksi muodostuneen ihmisen kanssa on tuntunut siltä et yhteys on niin et toisen kanssa pystyy olemaan ilman puhumistakin ja toinen ymmärtää silti..vaikkei kokoaikaa, niin edes suurimman osan ajasta, enemmän kuin kukaan muu. Se mun eka rakkaus, lasteni isä, 2 naispuolista ystävää.. siinäpä ne...
äitikin ja muutama muu ystävä on läheisiä, mut me ollaan silti kilometrien päässä toisistamme. Puhutaan ihan eri kieltä.

jossain määrin outsider. Mutta enää se ei haittaa tai häiritse millään tavalla. Muutama läheinen on joka ymmärtää aika hyvin. Muutama on niin kaukana, että yhteydenpito on jäänyt mutta toivon, että tiemme vielä joskus kohtaavat. Mua ei enää häiritse isossa porukassa tietyllä tavalla yksin. Se on perus-olotila. Silti olen ihan sosiaalinen, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.