Pitkä suhteeni on tullut tiensä päähän. Matkan varrella olen yrittänyt jos jonkinnäköistä suhtautumista ja konstia. Mutta nyt tunteeni on kuolleet ja yrittämisen halu tyystin mennyt. Ainoa vaihtoehtoni on enää ERO.. Asuinkumppani ahdistaa jo niin paljon, että alkaa mielenterveys ja elämänhalu kadota.
Asiahan on ulkopuoliselle tietty selvä: sen kun otat ja lähdet!!
MUTTA.. Tuli aikanaan rakennettua yhteinen koti,(miehen omistamalle maalle) jonka suunnittelin ja autoin, ruokin rakennusporukan, olin sähkö- ja putkimiesten "passissa" ja omaa kotiani loin siis tekemässä. Koska en omista muuta kun irtaimen, minunhan se lähdettävä on!
Olen työtön ja kelan p.rahalla, 365 käteen kuussa. Ja kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta vuosia, ollut työkyvytön. MTT;ssä diaknosoitiin persoonallisuushäiriö, jota en itse ihan allekirjoita, sillä ahdistukseni voi pohjimmiltaan myös johtua tästä huonosta suhteesta ja kohtuuttomista olosuhteista. Elämä on vaan mennyt enemmän tai vähemmän pieleen..
Jos oman asunnon hommaan tuloni eivät riitä edes vuokraan. Tuleva työkykykin arveluttaa, jaksaisinko käydä säännöllisessä ja mitä ja mistä sen työn löytää?? Työkkäri ei auta yhtään asiaa.
Säästöjä on juuri sen verran, että toimeentulo- tai asumistukea en saa, enkä sossun luukulle edes halua mennä!
Jos ostaisin sen asunnon, millä maksaa asuntolainan (asuntojen hinnat on törkeitä!), jos töitä en saa tai henkiset voimat ei riitä??
Olen siis aikamoisessa pattitilanteessa, kotona alkaa ahdistaa jo niin paljon , että vähäkin yrittäminen alkaa olla liikaa- Toisaalta KUKAAN ei auta, itse se olisi noustava tästä, mutta kaikki ei aina ole niin yksinkertaista kun kuvitellaan ja miltä näyttää!
Mikään valittaja en ole, tämä on tarina elävästä ja realistisesta tilanteesta, jota nyt KOEN ja elän!! Mitä tekisit tai olet tehnyt itse. Pyydän asiallisia kommentteja, jos jotakin kokemusta tai muita näkemyksiä asiaani olisi?? KIITOS!!
Asiahan on ulkopuoliselle tietty selvä: sen kun otat ja lähdet!!
MUTTA.. Tuli aikanaan rakennettua yhteinen koti,(miehen omistamalle maalle) jonka suunnittelin ja autoin, ruokin rakennusporukan, olin sähkö- ja putkimiesten "passissa" ja omaa kotiani loin siis tekemässä. Koska en omista muuta kun irtaimen, minunhan se lähdettävä on!
Olen työtön ja kelan p.rahalla, 365 käteen kuussa. Ja kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta vuosia, ollut työkyvytön. MTT;ssä diaknosoitiin persoonallisuushäiriö, jota en itse ihan allekirjoita, sillä ahdistukseni voi pohjimmiltaan myös johtua tästä huonosta suhteesta ja kohtuuttomista olosuhteista. Elämä on vaan mennyt enemmän tai vähemmän pieleen..
Jos oman asunnon hommaan tuloni eivät riitä edes vuokraan. Tuleva työkykykin arveluttaa, jaksaisinko käydä säännöllisessä ja mitä ja mistä sen työn löytää?? Työkkäri ei auta yhtään asiaa.
Säästöjä on juuri sen verran, että toimeentulo- tai asumistukea en saa, enkä sossun luukulle edes halua mennä!
Jos ostaisin sen asunnon, millä maksaa asuntolainan (asuntojen hinnat on törkeitä!), jos töitä en saa tai henkiset voimat ei riitä??
Olen siis aikamoisessa pattitilanteessa, kotona alkaa ahdistaa jo niin paljon , että vähäkin yrittäminen alkaa olla liikaa- Toisaalta KUKAAN ei auta, itse se olisi noustava tästä, mutta kaikki ei aina ole niin yksinkertaista kun kuvitellaan ja miltä näyttää!
Mikään valittaja en ole, tämä on tarina elävästä ja realistisesta tilanteesta, jota nyt KOEN ja elän!! Mitä tekisit tai olet tehnyt itse. Pyydän asiallisia kommentteja, jos jotakin kokemusta tai muita näkemyksiä asiaani olisi?? KIITOS!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
No muutama asia tuli mieleen.
Onko ko. talo rakennettu kokonaan miehesi rahalla ja/tai pystytkö osoittamaan että sinunkin rahaa on rakentamiseen käytetty? Tai hän osoittamaan sen että sinun rahaasi ei rakentamiseen ole pistetty? Tarkkaan en lakipykäliä tiedä mutta miettimisen/tutkimisen arvoinen asia kyllä. Ei se että se on hänen omistamalleen tontille rakennettu minusta tarkoita vielä sitä että siitä tuli automattisesti hänen omaisuuttaan.
Mitä tulee tuohon rahatilanteeseesi niin yritä katsoa tilannetta realistisesti. Jos sinulla ei ole varaa maksaa edes vuokraa niin ainakin kaksi asiaa on selvää: 1.) mikään pankki ei myönnä sinulla lainaa omaan asuntoon joten ainut mahdollisuutesi on vuokralla asuminen (ainakin toistaiseksi) 2.) jos töitä ei löydy niin sinun on nieltävä ylpeytesi ja mentävä sinne sossuun. Ei se sossusta rahan hakeminen mikään häpeän paikka ole vaan tarkoitettu juurikin siihen tilanteeseen että raha ei riitä elämiseen. Jos sinulla on säästöjä joiden takia et saa toimeentulotukea niin juuri nyt olisi hyvä hetki käyttää ne hyödyllisesti pakollisin asioihin (ja säilyttää kuitit tai maksaa suoraan tililtä jotta tiliotteeseen jää merkintä, jotta on esittää sossulle tositteita).
Ja mitä muuhun tilanteeseesi tulee niin en voi muuta kuin toivottaa onnea ja jaksamista tulevaisuuteen.
Ilmeisesti käyt jossain terapiassa, jos sinulla on kerta diagnoosi jo taskussa. Eikö hoitokontakteista saa mitään tukea muutokseen?
Se, mikä tässä maailmassa loppupeleissä on väliä, on sinä itse. Rttä sinä jaksat ja sinulla on hyvä olla. Parisuhteet rikkoutuvat, läheiset kuolee, talot palaa yms. mitä vaan voi tapahtua, mutta se mihin sinä voit vaikuttaa on omaa itseesi. Kun sanoit, että parisuhteesi vaikuttaa jo mielenterveyteesi, niin silloin on parasta poistua. Ei se helppoa ole, mutta pidemmän päälle varmasti parempi ratkaisu. Ei koskaan saa olla toisesta niin riippuvainen.
Ja mitä asumistukeen tulee, niin aika paljon säästöjä sulla pitää olla, jos et yleistä asumistukea muka saa. Se on kuitenki 80% vuokrasta, joten aika hyvä. Sinuna kävisin ennen eroa jo keskustelemassa tilanteestasi Kelassa ja sossussa. Ei täällä ketää yksin jätetä. Ihmiset maksaa veroja, sinäkin olet varmaankin niitä joskus maksanut, juuri siksi, että sosiaalitoimi auttaa silloin, kun on tarve. Ei sossu ole yhtään sen pahempi kuin kela.
Täälläkin pitkä suhde(14v)tullut tien päähän.Asutaan miehen koti paikassa,asuttu jo n.5v.Minä en ole edes pystynyt rahallisesti osallistumaan talon parantamiseen,isäntä on maksanut kaikki.Ruoka menot olen kuitenkin melkein kaikki hoitanut,muuhun en ole pystynyt.Tunteet on kuolleet miestä kohtaan jo muutama vuosi sitten,vielä kuitenkin asutaan saman katon alla,ensin odotin että lapsi saa lukuvuoden käytyä loppuun.Asuntoa olen hakenut muutaman kuukauden,ei vaan köyhälle löydy.Tulot pienet ja sen takia ei oltais lapsen kanssa mitään toive asukkaita yksityisellä markkinoilla.Kaupungilta ei löydy asuntoa muualta kuin slummi alueelta.Viestistäsi päätellen sinulla ei vissiin ole lapsia?Töitä en saa kun mulla on pahat kulumat jaloissa,leikkauksia tehty pari,joista ei ole ollut apua.Ehkä joudun työkyvyttömyys-eläkkeelle.Ilmapiiri kotona alkaa jo vaikuttamaan mielialaan,tuntuu välillä että ei jaksais tehdä mitään muuta kuin maata.Lapsikin jo hermostuu tähän ainaiseen riitelyyn.Minä kyllä aion hakea sossusta apua,ensin vain pitää löytyä asunto.Niin että rohkeasti vain sossuun,sen takia ollaan maksettu veroja.Voimia sulle sielä jossain.
.. selvittää tuota rahapuolta lakiasiantuntijan kanssa.. Tapauksessasi saattaisi tulla kyseeseen perusteettoman edun palautus. (toisella omaisuuden hankinta, sulla ruokamenot) Paras ja helpoin tie olisi sopia jostain "suolarahasta" tulevan exän kanssa. Oikeudenkäynti on aina raskas ja ikävä prosessi, jonka ainut varma tulos on lopullisesti menetetyt puhevälit exään ja lakihuijarien lompakkoon menneet hillot.. (omat tai yhteiskunnan)
Mitään kivaa meillä ei ole kummallakaan, mutta oli ainakin lohduttavaa lukee tarinasi, että joku muukin on samanlaisessa tilanteessa.
Olen itse selvinnyt vain sillä, että yritän löytää asioista aina ne positiiviset puolet, mutta toisaalta silläkin olen vaan pitkittänyt tätä lähtemistä.
Omaa elämää yrittänyt elää, välittämättä toisesta, mutta sekään ei nyt onnistu enään, niin paljon se kuitenki syö energiaa ja voimavaroja kun toinen on siinä silmissä.
Olen nyt päättänyt, että syksyksi se asunto löytyy vaikka mistä, ja sitten alkaa uusi aika elämässäni. Mikään "slummi" ei tosin minuakaan houkuttele, mutta pitää jaksaa nyt USKOA, puolin ja toisin!
Miksi muuten sinun täytyisi maksaa kaikki ruokamenot, jos toinen hoitaa OMAISUUTTAAN, onhan se jotenkin väärin!!!!
Voimia,voimia mutta mistä niitä löytyy?Lapsi antaa kyllä voimia jaksaa,välillä.Toisinaan tuntuu ettei jaksa millään edes olla hyvä äiti.Tyttö on niin herkkä suuttumaan mitä pienimmistäkin asioista,johtuu varmaan erosta.Ukko on onneksi viikot muualla töissä mutta viikonloput kotona,syyllistämässä minua perheen hajottamisesta.Sitten jos ajattelisin lähteä pois siksi aikaa niin puhuu sitten tytölle että äiti ei halua olla hänen kanssa(tytön).Eikä anna tyttöä minun mukaan.Lapsihan tietenkin toivoo että ei erottais.Mieli-ala heiluu laidasta laitaan joskus on suht koht hyvä olla toisinaan taas tekis mieli vajota maan alle.Täällä on aivan mahdottumuus päästä pois"slummi"alueelta jos sinne muuttaa,sanotaan vain että sinullahan on jo asunto.Tytölle olis parempi päästä mahd.pieneen kouluun(oppimis vaikeuksia)ja "slummi" alueen koulut on isoja.Lapsi on tällä hetkellä pienessä kylä koulussa ja jos vien sen isoon kouluun niin ukko pääsee sanomaan että olisit jättänyt tytön hänelle,jos tukee lisää vaikeuksia.Ennemmin minä laitan tytön luokkaan jossa on 13 kuin 30 oppilasta.Niin että kyllä minun täytyy katsoa mihin muutan tytön kanssa.Ja kun tämä asunnon saantikin on näin vaikeaa.Tänään kävin kyselemässä sossusta että mihin saan toimeentulo tukea ja hakemassa toimeentulo hakemuksen.Kyllä ne aika hyvin tukevat ainakin lapsi perheitä.Minullehan ne ruoka menot tulivat kun minähän se enimmäkseen käyn ruoka kaupassa ja eihän minulla muuhun olekkaan vara osallistua.Tiedän että tiukkaa tulee olemaan rahasta mutta ei se rahakaan ONNEA tuo.Saanpahan ainakin olla oma itseni enkä kenenkään määrättävänä.TÄMMÖNEN PITKÄ PÖTKÖ TÄSTÄ NYT TULI,EN OLE MIKÄÄN TIETOKONE EXPERTTI.Toivottavasti joku jaksaa lukea!!!!!
jos lapsellasi on todettu oppimisvaikeuksia pyydä lääkäriltä lausunto ja hae erityiskouluun,1 ja 2 luokkalaiset pääsevät useimmissa kunnissa taksilla kouluun ja sen jälkeen ilmainen l-a kyyti,eikä ole enään mikään häpeä erityiskoulu tällä hetkellä 8% kaikista ja kasvaa vaan mutta kunnat ei pysty vastaamaan tarpeisiin.
Yleinen asumistuki EI ole mikään "sossun luukun" juttu, vaan se myönnetään KAIKILLE pienituloisille ilman mitään sen erityisempää "kerjäämistä". (Toki itse hakulomake pitää täyttää ja jättää Kelan toimistoon, mutta niinhän sen kaikki täyttävät, jos tarve on.)
Sinulla pitäisi olla AIKA paljon omaisuutta, jotta et muka saisi asumistukea ja silloinkin käsittääkseni asumistukeasi vain hieman PIENENNETTÄISIIN, jos olisit liian "rikas" (omaisuudeltasi).
Mutta sinähän ET ole liian rikas, että lomaketta siitä vaan täyttämään!
Ei omia säästöjään tarvitse tuhlata Suomen lain turvaamaan PERUSasiaan, kuten ASUNTOON! Sitä varten se asumistuki on.
KYSY LISÄÄ KELASTA!
Kiitos vastauksista. Lapsia ei ole. Sossussa olen käynyt toimeentulotuesta kysymässä jo n 2. vuotta sitten, sanoivat ettei heru, säästöt pitää käyttää ensin!! Asumistuesta en ole kysynyt vielä kelasta..Mutta ajattelen sen olevan yhtä nihkeätä kun sossussakin.
Säästöni on osaksi miehen maksamaa tasinkoa aikanaan laittamistani rahoista rakennusprojektiin, joten ei kai hän ole enää laillisesti velkaa minulle, näin käsitän. Enkä näitä vaivalla ansaitsemiani säästöjä haluaisi tietenkään mihinkään vuokriin laittaa.
Mtt:n hoitosuhde on katkolla, sillä koin, etten meidän paikkakunnalla merkittävää apua saanut, ainakaan silloin.
Usko ja toivo parempaan pitää kuitenkin hengissä, vaikka on hetkiä etten minäkään sieltä sängystä jaksa aina nousta.
Jos se sun suhteesi on noin vaikeaa sulle henkisesti, niin onhan sun siitä lähdettävä ihan terveytesikin vuoksi.
Noin muuten pari neuvoa: jos et ole nyt töissä niin heti työkkäriin ilmoittautumaan työttömäksi (jos et siis ole jo), se on sossun edellytys ja työttömyystuen edellytys (kelasta). Asumistukea saa ilmankin, mutta ensin tarvitset asunnon. Et voi olla liian kranttu tässä asiassa, ota asunto vaikka sieltä "slummialueelta". Se on ENSIMMÄINEN asunto sinulle poispääsemiseksi, EI viimeinen. Omasta asunnosta on helpompi alkaa kattelemaan elämänsä ja asuntonsa tason parantamista. Asumistukea saat käytännössä aina, varsinkin noihin halvempiin asuntoihin. Kunhan et ole niin hyvätuloinen tai rikas, ettet todellisuudessa sitä tarvitsisikaan.
Ja toki sossu edellyttää säästöjen käyttämistä ensin, sen tuethan on tarkoitettu viimeiseksi hätävaraksi. Mihinkä muuten ajattelit säästää niitä rahoja, mielenterveyslääkkeisiin? Maksa niillä asunnon takuuvuokria ja lähtösi kuluja.