Eli olin opiskeluajan (peruskoulun ensimmäisestä luokasta amiksen kolmmannelle) koulukiusattu, sen jälkeen upposin johonkin helvetin harhaluuloon siitä, että työelämässä ei ole samanlaista.
Olin pahasti väärässä, nyt, oltuani useissa eri duuneissa niin jokaisessa olen sen saman paskan löytänyt.
Esimerkiksi eräässäkin duunissa minun piti saada kunnon työpaikka, jouduin harjoittelijaksi kelan kautta.
Toisin sanoen en maksanut heille mitään ja tienasin helvetin vähän, kun olisi pitänyt jollakin vielä elää!
Luonnollisesti minä tein paskamaisimmat duunit. Ja oli ihan sama oliko minulla kuinka pahasti ruoka kesken, minähän en ikinä saanut syödä loppuun, jos joku tahtoi minun hoitavan oman työnsä.
Minulle myös pomo sanoi etten voi ottaa kuulemma vastuuta (itse olin silloin ja olen vieläkin eri mieltä) ja voin "vähän autella siivoamaan ja pikkuhommissa".
Nöyryytyksen huippu kumminkin oli kun toinen työharjoittelija joka ei ollut saanut alalle koulutusta tuli kohdelluksi tasavertaisena muiden työntekijöiden kanssa, minä en.
Pomon puheilla olin usein, minusta valiteltiin perättömiä asioita, pomo ei minua tietenkään uskonut.
Minusta myös puhuttiin pahaa, vaikka istuin itse vieressä!
Törkeyden huippu oli kun kaksi työkaveria meni parvekkeelle röökille ja he puhuivat minusta niin kovaa, että kuului sisään asti.
Olin kuulemma todella outo, puhuin ihmisille väärin ja ruotsini oli naurettavaa.
Ja ne jutut vaan paheni, jälkikäteen olen harmitellut sitä kun en silloin sanonut näille ihmisille mitään, olin kuitenkin helvetin ujo nuorena tyttönä.
Sitten minun aikanani nämä ihmiset käskivät minun puhua ruotsia!
Eikä muissakaan duuneissa ole kovin hyvin mennyt.
Haluan vihdoinkin lopettaa tämän, mutta miten?
Olin pahasti väärässä, nyt, oltuani useissa eri duuneissa niin jokaisessa olen sen saman paskan löytänyt.
Esimerkiksi eräässäkin duunissa minun piti saada kunnon työpaikka, jouduin harjoittelijaksi kelan kautta.
Toisin sanoen en maksanut heille mitään ja tienasin helvetin vähän, kun olisi pitänyt jollakin vielä elää!
Luonnollisesti minä tein paskamaisimmat duunit. Ja oli ihan sama oliko minulla kuinka pahasti ruoka kesken, minähän en ikinä saanut syödä loppuun, jos joku tahtoi minun hoitavan oman työnsä.
Minulle myös pomo sanoi etten voi ottaa kuulemma vastuuta (itse olin silloin ja olen vieläkin eri mieltä) ja voin "vähän autella siivoamaan ja pikkuhommissa".
Nöyryytyksen huippu kumminkin oli kun toinen työharjoittelija joka ei ollut saanut alalle koulutusta tuli kohdelluksi tasavertaisena muiden työntekijöiden kanssa, minä en.
Pomon puheilla olin usein, minusta valiteltiin perättömiä asioita, pomo ei minua tietenkään uskonut.
Minusta myös puhuttiin pahaa, vaikka istuin itse vieressä!
Törkeyden huippu oli kun kaksi työkaveria meni parvekkeelle röökille ja he puhuivat minusta niin kovaa, että kuului sisään asti.
Olin kuulemma todella outo, puhuin ihmisille väärin ja ruotsini oli naurettavaa.
Ja ne jutut vaan paheni, jälkikäteen olen harmitellut sitä kun en silloin sanonut näille ihmisille mitään, olin kuitenkin helvetin ujo nuorena tyttönä.
Sitten minun aikanani nämä ihmiset käskivät minun puhua ruotsia!
Eikä muissakaan duuneissa ole kovin hyvin mennyt.
Haluan vihdoinkin lopettaa tämän, mutta miten?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko vielä ehtinyt kokeilla asioiden suoraan sanomista ja selkeiden vaatimusten esittämistä kertoen, että aiot viedä asian eteenpäin, jos ei se ja se asia korjaannu - ei sitten turhia uhkauksia, koska näin sinusta tulee "se, jolta voi odottaa mitä tahansa" eli pelotevaikutus astuu voimaan.;) Jos olet kokeillut sekä toimintaa että alistumista, niin kummassa tapauksessa olosi on ollut huonompi tai vaihtoehtoisesti helpottuneempi heti tapauksen jälkeen ja pidemmällä aikavälillä? Hmm, mieti kuitenkin itse, ettei tule omantunnontuskia.
Lähes aina myös pomo on ollut mukana tässä, joko itsekin osallistuen nöyryyttämisiini ja muihin tai sitten vain antaen niille hiljaisen tukensa.
samalaista, vaikka kuinka olisivat paikkansa ansainneet ja kunnon asemassa, niin jokaisella tuntuu olevan niitä syöjiä ja kampittajia, vaikka saatetaan näytellä ettei mitään ongelmia olekaan.
Selvästi sinussa on jotain vikaa. Jokin asia siis ärsyttää muita kanssakulkijoita. Kannattaa kysyä läheisiltäsi, millaisena he rehellisesti näkevät sinut ja jos ei muuten niin esim psykologi voi yrittää selvittää luonteenpiirteitäsi. Kannattaa myös muistaa se, että kritiikkiä ja paskanjauhantaa saa kuulla meistä jokainen. Sitäkin kannattaa opetella sietämään. Mitä vaativampaan hommaan pääsee/joutuu, sitä suurempaa se äläkkä on. Jos ruotsisi on muiden mielestä naurettavaa, niin kannattaa miettiä, voiko siinä olla jotain perääkin. Eli treenaa enemmän. Lisäksi työelämässä kuten tavallisessakin elämässä on hyvä opetella kieroutta ja kaksinaamaisuutta. Sellainen joutuu yleensä silmätikuksi joka ei muista jauha mitään. Miksi esim ruokatunnilla et lähtenyt syömään jonnekin muualle? Tuskin kukaan seuraa ovesta ulos. Lisäksi jos joku pyytää hoitamaan hommiaan, niin suostu siihen, mutta hoida ne huonosti tai hitaasti. Vastuuhan on sillä joka sinulle ne työt yrittää nakittaa. Ei sellainen työntekijä voi pomolle sanoa, että sinä ne teit. Lisäksi kannattaa hankkia kunnon ammatti. Saat varmasti enemmän arvostusta silläkin tavoin. Mutta nyt ensimmäisenä pois uhrin asemasta. Sääli on sairautta(varsinkin itsesääli).
Tuossa tekstissäsi oli paljon asioita, joita on hyvä miettiä, vaikka moni ei varmaankaan tahtoisi ajatella että vikaa on itsessäänkin....
Enkä minä itseäni sääli, mutta en vain halua jatkaa näin, siksi kirjoitin tänne
(täällä kun varmasti on paljon niitä, jotka ovat tuon kierteen katkaisseeet).
Meillä oli usein siinä duunipaikassa vain pieni hetki aikaa pitää paussia, siinä ei ehtinyt mennä muualle syömään.
Ruotsistani vielä sen verran, että kun hain tuohon duuniin, kerroin heti pomolleni ruotsini olevan vain ihan okei, sillä siis pärjää kyllä, muttei se mitään mahdottoman hyvää ole.
sen lisäksi minulla on puhevikoja (d ja g kirjaimet, auts)...
Myöhemmin pomoni väitti minun valehdelleen siinäkin asiassa.
Nyt kun olen myöhemmin miettinyt noita aikoja ja syitä siihen miksi ne asiat noin meni, niin luulen sen johtuneen lähinnä luonteestani.
Olen uusissa tilanteissa hyvin ujo ja kuoreeni vetäytyvä, vaikka sehän ei tuommoiseen käytökseen työkavereitani oikeuta...
Olen yhden asian huomannut elämässä, jos olet kiva, auttavainen ja ystävällinen, niin ylitsesi kävellään ihan varmasti.
En myöskään jaksa uskoa, että Sinussa on jotain vikaa.
Ilmeisesti tilanteesi on nykyisessä työpaikassasi sellainen, että olisi parasta irtisanoutua?
Mieti, tarkkaan mitä elämältä haluat. Lähde opiskelemaan tms.
Nyt on kaikista tärkeintä, että juuri Sinulla on hyvä olla. Ajattele itseäsi. Valitettavasti et pysty työkavereitasi muuttamaan, mutta oman elämäsi voit!
Tuo kertomuksesi oli kuin suoraan omasta kynästäni yli 20-vuotta sitten.
Mä olen huomannut ihan saman, eli jos haluat olla kaikille kiltti, kohtelias ja auttavainen, sinua käytetään surutta hyväksi ja selän takana nauretaan. Ihmiset ovat oikeasti ihmisille susia ja kiltit ihmiset saavat hyvästäkin tyypistä sen paskimman puolen esiin.
Harjoitteletko mitään kamppailulajia, mistä voisi saada sellaisen sanattoman vahvemman asenteen kehonkieleen? Usein ihmiset käyvät sen helpoimman kohteen kimppuun. Selkä suorana, katse tiukkana ja "mullehan ei kannata vittuilla" -asenteella välttyy ainakin osasta kiusantekoa.
Pelkkä omien rajojen asettaminenkin voi riittää. Tosin jos kiusaaminen on jatkunut pitkään, muuttunut käytös voidaan kokea uhaksi ja kovennetaan vaan otteita. Ihmiset ovat siitä karmeita, että joillekin tämä elämä on pelkkää valtapeliä.
ottaa selvää siitä, kenelle kaikille voi (järjestyksessä)valittaa, jos edellinen ei hoida häiriötapausta niin kuin pitää. Jonkinlainen strategia olisi hyvä olla varalta valmiina. Voit miettiä, että sopivan aikaa katsot, jatkuuko venkoilu, mutta sitten pistät lujan stopin. Mieti tehokas tyyli ja talleta jopa vuorosanoja taskuihin.
kiusaajia vastaan
Uimutus johtaa vain siihen, että saa lisää rääkkäystä kun huomaavat sinun reagoivan ja pistävän hanttiin.
Luulenpa, että tehokkaampaa on esim.liittyminen Helsinki Shooting Clubiin ja vähän omituisena Sanna Sillanpäänä esiintyminen. Myös aselehtien pläräily tauolla ym. asefetissismi pistänee vähän jauhoja kurkkuun pahimmille elviksille
Kukaan ei halua olla seuraava maalitaulu Jokela Shooting Galleryn tapaisessa happeningissa
Homma pitää tehdä uskottavasti - asetta ei tartte omistaa, mutta bluffata voi vain kerran. Sillä kerralla se on syytä onnistua kans. Kandee kuivaharjoitella peilin edessä ja kaikki muut mahdolliset jutut miettiä ennenkuin vetää pikku liveshown. Ei myöskään kannata tehdä hommaa liian läpinäkyvästi. Pienikin vihje ampuma-aseharrastuksesta riittää.
Onhan lapsillakin toi Skidikantti-projekti vielä voimissaan (ks. www.skidikantti.com). Samalla lailla voisi aikuinenkin harjoitella jämäkkyyttä käytännössä.
voi olla vika muissa
Joko olet liian herkkä, kiltti, kuvittelet kaikenlaista tms.
Vika löytyynee sinusta, en oikein jaksa uskoa teorioihin, joissa väitetään ettei muka missään paikassa riittäisi se mitä itse on (jos on jotain vähänkään tolkullista)
Itse en ainakaan puhu sanaakaan ruotsia, vaikka sitä koulussa opetettiin.
Kuulostaa ihan siltä, että sinne firmaan pitäisi lähettää pari parrakasta moottoripyörämiestä vähän kyselemään mistä kiikastaa.
Tuo pomon pomolle valitus vosi tehotakin....
Sen verran tarkka esimieheni on siitä, että antaa itsestään hyvän kuvan....