Upea nainen (rakastun vaan parhaisiin) särki sydämen multa jonkin aikaa sitten, ei varmaan itse edes tajua kuinka satutti kun ei vissiin tuntenut sitten samoin kuin allekirjoittanut.
Tyttö läks ja lopetti yhteydenpidon, ois ollut tosi helppo katkeroitua mutta päätin etten mitäpä minä tässä kärsimään kun olin parhaani tehnyt ja tiedän ettei parempaa ja välittävämpää kaveria löydä ikinä. Senkin tiedän että saattaa vielä joskus harmittaa. Jonkinaikaa oli unettomuutta mutta kun selkeästi tein itselleni selväksi ettei se mua rakasta alkoi helpottamaan, vaikka mielessä olikin niin lähinnä haikeana muistona.
Luulisi olevan helpompaa itselle ajatella että kyllä se kuitenkin välittää mutta jos noin olisin ajatellut niin haikailisin varmaan vieläkin saavuttamattoman perään ja kärsisin suotta kykenemättä uusiin juttuihin.
Myönnettyäni asiat rehellisesti itselleni piristyin niin paljon että ihan vastikään aloin ohimennen testaamaan viehätysvoimaani (asenteella ei mitään menetettävää kun on jo pohjalla käynyt) sattumalta kohtaamaani todella kauniiseen naiseen, ihmetykseni oli suuri kun tyttö tuntui kiinnostuvan ihan yhtälailla kuin minäkin. Kunhan nyt saadaan asioita ja yhteistä aikaa järjestettyä niin luulenpa että minä ainakin uskallan syöksyä taas täysillä uuteen suhteeseen mikäli homma etenee toivotulla tavalla. Näpit palaa jos ne on palaakseen mutta sehän on vain elämää.
Jos olisin katkeroitunut ja haikailisin exän perään tuskinpa olisin tajunnut edes yrittää tilaisuuden tullen eikä muutenkaan olisi oikein hakea "korviketta" vanhalle. Lähden puhtaalta päydältä ja annan rakkauteni uudelle kun ei entiselle kelvannut, jos exä joskus tulevaisuudessa yrittää takaisin niin se on "sorry vaan honey, olen yhden naisen mies etkä sä ole se nainen enää"
Tyttö läks ja lopetti yhteydenpidon, ois ollut tosi helppo katkeroitua mutta päätin etten mitäpä minä tässä kärsimään kun olin parhaani tehnyt ja tiedän ettei parempaa ja välittävämpää kaveria löydä ikinä. Senkin tiedän että saattaa vielä joskus harmittaa. Jonkinaikaa oli unettomuutta mutta kun selkeästi tein itselleni selväksi ettei se mua rakasta alkoi helpottamaan, vaikka mielessä olikin niin lähinnä haikeana muistona.
Luulisi olevan helpompaa itselle ajatella että kyllä se kuitenkin välittää mutta jos noin olisin ajatellut niin haikailisin varmaan vieläkin saavuttamattoman perään ja kärsisin suotta kykenemättä uusiin juttuihin.
Myönnettyäni asiat rehellisesti itselleni piristyin niin paljon että ihan vastikään aloin ohimennen testaamaan viehätysvoimaani (asenteella ei mitään menetettävää kun on jo pohjalla käynyt) sattumalta kohtaamaani todella kauniiseen naiseen, ihmetykseni oli suuri kun tyttö tuntui kiinnostuvan ihan yhtälailla kuin minäkin. Kunhan nyt saadaan asioita ja yhteistä aikaa järjestettyä niin luulenpa että minä ainakin uskallan syöksyä taas täysillä uuteen suhteeseen mikäli homma etenee toivotulla tavalla. Näpit palaa jos ne on palaakseen mutta sehän on vain elämää.
Jos olisin katkeroitunut ja haikailisin exän perään tuskinpa olisin tajunnut edes yrittää tilaisuuden tullen eikä muutenkaan olisi oikein hakea "korviketta" vanhalle. Lähden puhtaalta päydältä ja annan rakkauteni uudelle kun ei entiselle kelvannut, jos exä joskus tulevaisuudessa yrittää takaisin niin se on "sorry vaan honey, olen yhden naisen mies etkä sä ole se nainen enää"
Vastaukset 15
Vanhimmat
asenne kohdallaan. Itse kamppailen juuri samanlaisten tunteiden kanssa, minulla on vaan tullut tuo suru ja pettymys niin voimakkaanna että on vaikea mennä päivästä toiseen. Ei mene hetkeä ettenkö ajattelisi tuota naista joka vei sydämeni ja nakkasi sen sitten menemään. Silti häntä ajattelen joka hetki ja mielessä on että toista samanlaista en enää löydä. Niin oikealle hän tuntui...
Täälä on mies joka odottaa pyövelin kirveen heilahdusta eli naisen päätöstä pohdinnan jälkeen. Rakastan tuota naista joka sanoi haluavansa ehkä erota ja niinpä annoin hänelle aikaa miettiä emmekä sopineet mitään takarajaa asialle. Miettiköön nyt siis huolella. En ollut uskoa tätä uutista kun yhteinen elämämme alkoi juuri näyttää siltä että siitä tuleekin jotain vuosien odotuksen jälkeen. Juuri siis näillä hetkillä kun tunnelin päässä alkoi valoa näkyä, kertoi hän tämän uutisensa minulle. Voitte uskoa että olen ollut todella rikki nämä viimeiset pari kuukautta.
Nainen toivoo eron sattuessa ystävyyttä mutta itse en ole varma pystynkö siihen sillä voisi olla vaikeaa katsella toista ystävänä ja yrittää olla ystävä kun kuitenkin totuus on että tahtoisin niin paljon enemmän. Onneksi elämässä on uusia tuulia joka antaa minulle välillä parempia hetkiä niin en koko ajan vain murehdi.
Välillä tulee jo tunne että kaikki on ohi ja voisin alkaa jo katsella aidan toiselle puolelle jos se ruoho olisi vaikka vihreämpää siellä mutta en voi sitä tehdä vielä, odotan loppuun asti vaikka kärsinkin näistä odotuksen hetkistä suunnattomasti. Tämä odotus olkoon vaikka viimeinen osoitukseni hyvästä tahdostani ja rakkaudestani häntä kohtaan.
Jokin tovi varmasti menee kun täysin jaloilleni pääsen takaisin mutta vielä sekin tapahtuu, tavalla tai toisella.
Mulla myös oli suru ja pettymys päällimmäisenä jonkin aikaa, olin aika katkerakin kun en voinut käsittää että miksi? Minustakin juuri hän oli tuntunut niin oikealle ja miten niin suloinen ihminen voi minut jättää? Tuntui tosi kurjalle, itsetunto maissa ja huomasin myös kuinka helppoa olisi rakkauden antaa kääntyä vihaksi jos vain niin sen antaa mennä.
Kun sitten tarkkaan asioita mietin tajusin ettei tuo enkeli ihan viaton ole, saattaa olla jopa aika laskelmoiva niin kuin naiset monesti ovat. Ymmärsin myös sen että jos tässä alkaa katkeroitumaan tekee siinä eniten hallaa itselleen eikä ehkä ikinä kunnolla pääse yli asioista. Jos kerran tuota ihmistä rakastan niin eikö ole silloin parempi antaa hänen mennä kuin yrittää sitoa itseeni väkisellä?
Onhan se aika kovaa myöntää itselleen ettei ole näköjään rakastamisen arvoinen vaan lähinnä kuonaa sille jota rakastaa mutta siitä alkaa paraneminen. Sitten kun itsetunto on käynyt aivan pohjalla tajuaa pikkuhiljaa että jostakin syystähän se kuitenkin minusta alunperin kiinnostui, saattaisi joku muukin minulle ehkä vielä sopivampi kiinnostua oikeassa tilanteessa.
Pitäneen paikkansa sanonta että kun hevosen selästä putoaa niin kannattaa nousta sinne mahdollisimman pian uudestaan, ratsukkoa saattaa olla kuitenkin syytä vaihtaa :)
miehen näköjään mielellään "löysään hirteen" määräämättömäksi ajaksi, julmia kun ovat. Helpompi niille muka "miettiä" kuin sanoa suoraan että ohi on, noinhan se suunnilleen mullakin meni ja odotin turhaan jonkinaikaa kunnes vaadin selkeää vastausta ja sen sitten sainkin. ala vaan katselemaan uutta tilalle, niin se naisesikin taitaa tehdä. Jos löydät jonkun vaihda ja pidä se. Vaikkei uutta löytyisikään saattaa tulla entinenkin kiireellä takaisin kun kuulee joltakin että sulla on haku päällä etkä vaan kiltisti odottele varanumerona.
Itse en pystyisi jättämään toista epätietoisuuden tilaan pitkäksi aikaa. Olen itse kokenut tuon saman tilanteen ja kohtalotovereita näyttää riittävän.
En kyllä pysty vielä muita naisia katselemaan, vaikka tiedänkin, että ex ei minua rakasta.
Ehkäpä joskus vielä...
No niin tänään sitten kävi näin että tuo odottamani pyöveli tuli ja humautti. Se on siis ohi nyt. Elämä on kyllä sellaisessa pisteessä että nyt on oikeestaan kaikki uutta ja tie auki joten on siis positiivisiakin asioita.
Olen vain sellainen ihminen joka ei halua elää yksin vaan kaipaan kumppania rinnalle että voisin olla oikeasti onnellinen. Suurimmat onnenhetkeni olen kokenut nimenomaan parisuhteessa kumppanin läheisyydessä enkä mitenkään pysty yksinäisyydessä nauttimaan mistää niin suuresti kuin olen kumppanistani nauttinut. Ystävinä kuitenkin erosimme ja aiomme pitää jonkinlaista kaveriyhteyttäkin jos se vaan onnistuu. En tiedä voinko rakastaa ketään toista kuten häntä rakastin mutta ehkä se selviää tulevaisuudessa. Sitä odotellessa.
sitten vaan uudelle yritykselle .
jotenkin paistoi läpi toi ..yli pääseminen x.stä.....sorry vaan honey"..et kai toivo että hän viellä tulisi takas...mut monesti ..uusi suhde tekee vaan hyvää ...ainakin lievittämään sitä....turhaa kaipausta entiseen.
tuskin kannattaa ruveta enää aukomaan. Elämähän kuin saapumista tienristeyksiin, jos toinen lähtee jossain risteyksessä eri suuntaan tulee ainakin olemaan pitkä matka takaisin saavuttaa se entinen. Olen sen verran ylpeä luonteeltani että kun yksi tie on katsottu en ainakaan kovin herkästi minä sitten palaa enää takaisin.
Enhän minä nyt ihan satavarma ole ettenkö yrittäisi uudestaan jos sattuu niin ettei tästä tuoreesta jutusta mitään tulekaan ja ollessani taas yksin exä änkeäisi elämääni mutta ainakin suhtautumistapani olisi erilainen, liekö koskaan pystyisin enää täysin luottamaan? Paha suunnitella tulevaisuutta ihmisen kanssa joka saattaa milloin tahansa saada päähänsä lähteä "miettimään asioita".
Jostain syystä tuollainen ei onnistu minulta. Kävi nimittäin vähän samoin. Puoli vuotta mennyt ja olen yhä ihan rikki. Yritän olla ajattelematta häntä. Joudun todella yrittämään kovaa. Silti hän pörrää monin tavoin mielessäni, ymprilläni. Haluaisin nähdän hänet ja pelkään törmätä häneen. Haluaisin toivottaa hyvää juhannusta ja onnitella pienestä menestyksestä, mutta en saa. Tuntuu kuin koko elämä olisi täysin yliarvostettu kupla.
miksi et saa toivottaa ja onnitella. Nehän toisi pelkästään hyvän mielen. Onko hän kieltänyt yhteydenotot?
On kieltänyt. Ärsytän häntä, jos muistan häntä.
teillä taitaa olla erosta se puoli vuotta. Haavat vielä auki. Pakko vielä kysyä onko hän H vai K, kun teitä J-kirjaimia on paljon?
Joskus ihmeitä tapahtuu ja ehkä vielä jonain päivänä häntä ei ärsytäkkään muistamisesi.
Tulen tosi surulliseksi kun niin usein saa lukea, kuinka jättäjä saa julman ja tunteettoman ihmisen maineen, joka vain kulkee särkemässä toisten sydämiä. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Tietenkin voi olla ihmisiä, joille jättäminen on helppoa, mutta kokemuksesta tiedän, ettei kaikille ole. Minä tapailin parin kuukauden ajan oikein sympaattista miestä. Olen kauan ollut yksin ja etsinyt rakasta ihmistä elämääni. Luulin että tämä mies oli vastaus rukouksiini. Kuitenkin tunsin pakokauhua ja ahdistusta, sillä sisimmässäni koko ajan tunsin ettei hän ole minulle se oikea. Jatkoin tapailua, sillä ajattelin, että näin minulle kuului käydä, ja että tämä on se ihminen joka minulle annettiin. Odotin että tunteet löytyisivät vähitellen. Niitä ei kuulunut. En uskaltanut viheltää peliä poikki, sillä en halunnut julman, kylmän ihmisen mainetta. En halunnut särkeä toisen sydäntä. Olin valmis uhraamaan haaveeni rakastumisesta. Olin surullinen. Välillä tuntui että sekoan ja pyörryn, sillä tunsin kadottavani itseni. Sitten tuli päivä, kun oloni kävi liian surulliseksi, ja minun oli oltava rehellinen. Mies ymmärsi. Tietysti hän tuli surulliseksi mutta ei syyllistänyt mitenkään. Olen hänelle hyvin kiitollinen. Tästä erostamme on nyt kuukausi. Olen helpottunut, mutta koko ajan syytän itseäni, ja tunnen etten ansaitse enää onnea...ainakaan pitkään aikaan. Olen särkenyt sydämen, omani ja hänen. Mutta jos olisin jatkanut ja unohtanut itseni, tunteeni ja haaveeni, olisin tehnyt meidät onnettomiksi molemmat. nyt se asia satuttaa, mutta vuosien päästä ymmärrämme, että juuri näin oli oikein. Älkää koskaan syyllistäkö jättäjää. Hänen taakkansa on aivan yhtä suuri kuin jätetynkin.
jättäjiäkin on toisenlaisia kuin sinä. Olet hoitanut itse tuon niin hyvin kuin vain voi. Noin se pitää tehdäkin. Minun kohdalle tuli tekstiviesti ilman mitään selityksiä tai syytä.
En yhdy kyllä tuohon sanomaasi "Älkää koskaan syyllistäkö jättäjää"....
Olet oikeassa. Jättämistyylejä taitaa olla yhtä monta kuin jättäjiäkin. Sinun kokemasi tapa on ollut kyllä aika ikävä. Hän ehkä pelkäsi kohdata niitä tunteita, mitä totuuden kertominen herättää teissä molemmissa...tai sitten hän todellakin suhtautuu elämään ja ihmissuhteisiin kevyemmin. Itselläni kävi niin että itkin niin kamalasti että tuo mies joutui lohduttelemaan ja rauhoittelemaan. Jäi vielä yöksikin =) Jätetty lohdutti jättäjää...Nykyään laitamme toisillemme viestin silloin tällöin, ja joskus harvoin myös tapaamme. Tämä tuntui ensin vähän kummalta, ja mietin onko se hänelle hyväksi ja pääsemmekö lainkaan elämässä eteenpäin, mutta hän vakuutti että tuntuisi mukavammalta kun voisimme pitää yhteyttä joskus. Nyt alkaa aurinko taas päästää säteitään elämääni, ja toivon että hänenkin askel on taas keveämpi. Silti täytyy vielä ajan antaa tehdä korjaavaa työtä, jotta voin alkaa haaveilla rakkaudesta.