Kuoleman jälkeen...

Käsittääkseni noissa tarkoissa jakautumisissa on eroja...siis miten ihmiset nuo eri "kerrokset" jaottelevat.

Itse en välttämättä edes halua ajatella asiaa liian monimutkaisesti.

Olen muutaman astraalikehon nähnyn elämässäni...osa kuului edesmenneille ihmisille, osa sellaisille, jotka "seikkailivat" unessaan siinä huoneistossa, jossa silloin itse olin.

Kuoltuamme sielu menee joko taivaaseen tai helvettiin.

Minusta Jennyn kertoma on mielenkiintoista. Antaa lohdutusta ainakin minulle ajatella, että kaikki ei lopukkaan tähän maalliseen oloon. Saamme pitää mielipiteemme kukin.

Sureva äiti kirjoitti:

Minusta Jennyn kertoma on mielenkiintoista. Antaa lohdutusta ainakin minulle ajatella, että kaikki ei lopukkaan tähän maalliseen oloon. Saamme pitää mielipiteemme kukin.

...varsinkin kun EN valehtele teille/tänne.

Haluan juuri siksi kertoa näitä asioita, koska jostain syystä itse sekä kuulen että näen henkimaailmaan = astraalimaailmaan, ja niin ja niin moni "tavallinen" ihminen sitten ei näe eikä kuule.

En halua että he ajattelevat tuskissaan, että "se oli siinä" - "en näe enää koskaan rakastani", jne...


Maanpäällinen taivalluksemme on tietynlainen "vierailu" tällä planeetalla...oikeastaan se on kehittymisen ja kasvamisen (henkisen kasvamisen) koulu. "Koulun" päätyttyä palaamme takaisin ALKUPERÄISEEN kotiimme - henkimaailman taajuudelle.

jenny. kirjoitti:

...varsinkin kun EN valehtele teille/tänne.

Haluan juuri siksi kertoa näitä asioita, koska jostain syystä itse sekä kuulen että näen henkimaailmaan = astraalimaailmaan, ja niin ja niin moni "tavallinen" ihminen sitten ei näe eikä kuule.

En halua että he ajattelevat tuskissaan, että "se oli siinä" - "en näe enää koskaan rakastani", jne...


Maanpäällinen taivalluksemme on tietynlainen "vierailu" tällä planeetalla...oikeastaan se on kehittymisen ja kasvamisen (henkisen kasvamisen) koulu. "Koulun" päätyttyä palaamme takaisin ALKUPERÄISEEN kotiimme - henkimaailman taajuudelle.

Lue lisää

Minä voin uskoa sinua ja minua ainakin tosiaan lohduttaa tieto siitä, että lapseni ei olekkaan kokonaan poissa. Ihana, että voit antaa lohtua ja toivoa minullekkin. Hyvää jatkoa Jenny.

Sureva äiti kirjoitti:

Minä voin uskoa sinua ja minua ainakin tosiaan lohduttaa tieto siitä, että lapseni ei olekkaan kokonaan poissa. Ihana, että voit antaa lohtua ja toivoa minullekkin. Hyvää jatkoa Jenny.

Lue lisää

Minä puolestani olen kiitollinen siitä, että näistä "oudoista/epätavallisista kyvyistäni" on sentään jotain käytännön lohtua joillekin ihmisille kuten sinulle.


Voit halutessasi kysyä mitä tahansa "näihin" asioihin liittyvää, jos haluat. Minä sitten vastaan oman kokemuspohjani ja tietämykseni pohjalta.


Esim. sen verran voisin nyt kertoa, että itse tunnen yleensä voimakasta SÄHKÖÄ = sähkömagneettista energiaa, ennen kuin/samalla kun rupean aistimaan henkimaailman "hahmoja".

Että jos itse tunnet olosi joskus ns. "sähköiseksi", niin ole tavallista enemmän "kuulolla".

Mutta vaikka et tuntisi, näkisi tai kuulisi mitään, niin poikasi näkee ja kuulee sinut halutessaan, joten voit jutella hänen kanssaan telepaattisesti tai sitten ihan ääneen (jos "kehtaat" ja olet yksin kotona tms...).

jenny. kirjoitti:

Minä puolestani olen kiitollinen siitä, että näistä "oudoista/epätavallisista kyvyistäni" on sentään jotain käytännön lohtua joillekin ihmisille kuten sinulle.


Voit halutessasi kysyä mitä tahansa "näihin" asioihin liittyvää, jos haluat. Minä sitten vastaan oman kokemuspohjani ja tietämykseni pohjalta.


Esim. sen verran voisin nyt kertoa, että itse tunnen yleensä voimakasta SÄHKÖÄ = sähkömagneettista energiaa, ennen kuin/samalla kun rupean aistimaan henkimaailman "hahmoja".

Että jos itse tunnet olosi joskus ns. "sähköiseksi", niin ole tavallista enemmän "kuulolla".

Mutta vaikka et tuntisi, näkisi tai kuulisi mitään, niin poikasi näkee ja kuulee sinut halutessaan, joten voit jutella hänen kanssaan telepaattisesti tai sitten ihan ääneen (jos "kehtaat" ja olet yksin kotona tms...).

Lue lisää

Huomaan monesti puhuvani ääneen pokani kanssa, tai siis ajattelen ehkä ääneen, pokani kuoli äkillisesti ja siksi tietenkin oli asioita, jotka jäivät jotenkin kesken, niinkuin aina kai käy, kun joku poistuu tästä maallisesta elämästä.

En ole ainakaan vielä mitenkään erityisesti kokenut, että poikani olisi ollut esim. huoneessa, vaikka olenkin jotakin merkkiä odottanut. Uniini hän on kyllä muutaman kerran tullut. Ihmeellisintä oli, kun toisen poikani vaimo kertoi minulle nähneensä tämän toisen poikani unessaan ja siinä unessa hän käyttäytyi samalla tavalla kuin minun eräässä aikaisemmassa unessani, enkä ollut miniälleni näkemästäni unesta kertonut.
Uskon, että vanhempina aikoina ihmiset olivat herkempiä aisitimaan tällaisia sanoisiko epätavallisia kokemuksia. Onhan niistä paljon kuvauksia historiassa ja kirjallisuudessa.
Nykyään on kai niin, että vaikka kokisimmekin jotakin epätavallista, niin meillä on kiire selittää se jotenkin järkeilemällä. koska muuten koemme itsemme tai pelkääme muiden luulevan, että olemme kummallisia.

jenny. kirjoitti:

Minä puolestani olen kiitollinen siitä, että näistä "oudoista/epätavallisista kyvyistäni" on sentään jotain käytännön lohtua joillekin ihmisille kuten sinulle.


Voit halutessasi kysyä mitä tahansa "näihin" asioihin liittyvää, jos haluat. Minä sitten vastaan oman kokemuspohjani ja tietämykseni pohjalta.


Esim. sen verran voisin nyt kertoa, että itse tunnen yleensä voimakasta SÄHKÖÄ = sähkömagneettista energiaa, ennen kuin/samalla kun rupean aistimaan henkimaailman "hahmoja".

Että jos itse tunnet olosi joskus ns. "sähköiseksi", niin ole tavallista enemmän "kuulolla".

Mutta vaikka et tuntisi, näkisi tai kuulisi mitään, niin poikasi näkee ja kuulee sinut halutessaan, joten voit jutella hänen kanssaan telepaattisesti tai sitten ihan ääneen (jos "kehtaat" ja olet yksin kotona tms...).

Lue lisää

sinulta Jenny.Minä puhun monesti pojalleni kotona ja hautausmaalla enkä välitä vaikka jotku kuulisivat.Sanon vain ääneen sen mitä muut surevat itse ajattelevat.Kun omaat näitä kykyjä ja kerroit että poikasi kuulee vaikka et itse näkisi tai tuntisi mitään niin osaatko kertoa miten he reagoivat kun kuuntelevat äitinsä itkua ja näkevät hänen surun ja pohjattoman ikävän?

Kyyneleitä silmät täynnä kirjoitti:

sinulta Jenny.Minä puhun monesti pojalleni kotona ja hautausmaalla enkä välitä vaikka jotku kuulisivat.Sanon vain ääneen sen mitä muut surevat itse ajattelevat.Kun omaat näitä kykyjä ja kerroit että poikasi kuulee vaikka et itse näkisi tai tuntisi mitään niin osaatko kertoa miten he reagoivat kun kuuntelevat äitinsä itkua ja näkevät hänen surun ja pohjattoman ikävän?

Lue lisää

"...osaatko kertoa miten he reagoivat kun kuuntelevat äitinsä itkua ja näkevät hänen surun ja pohjattoman ikävän?"


He aistivat sen ja haluaisivat kovasti kommunikoida tässä tilanteessa, mutta usein juuri se ulottuvuuksien/taajuksien välinen "muuri" estää tämän kommunikoinnin. (paitsi unen aikana)

Tämän vuoksi niin monet KUNNON meediot/henkimaailmaan yhteydessä olevat ihmiset ovat niin "kullanarvoisia", koska he rakentavat sillan maanpäällä elävien ja toiseen ulottuvuuteen siirtyvien välille.

Itse asiassa "rajan taakse siirtyneet" toivoisivat meille kaikkea hyvää elämässämme - he ovat iloisia, kun me olemme iloisia ja ovat surullisia, kun me olemme surullisia, joten...oikeastaan...lastenne/läheistenne tähden teidän tulisi jaksaa elää...ei MISSÄÄN nimessä unohtaa, koska se on täysin mahdotonta, mutta jaksaa kuitenkin ELÄÄ...

Kyyneleitä silmät täynnä kirjoitti:

sinulta Jenny.Minä puhun monesti pojalleni kotona ja hautausmaalla enkä välitä vaikka jotku kuulisivat.Sanon vain ääneen sen mitä muut surevat itse ajattelevat.Kun omaat näitä kykyjä ja kerroit että poikasi kuulee vaikka et itse näkisi tai tuntisi mitään niin osaatko kertoa miten he reagoivat kun kuuntelevat äitinsä itkua ja näkevät hänen surun ja pohjattoman ikävän?

Lue lisää

sinua ja siksipä he vierailevat luonasi usein.

Jos tunnet, että sinua, joku katsoo voi olla sinun läheinen luonasi ja antamassa sinulle voimaa pohjattomaan ikävääsi.
Kuolleet ovat murheellisia, jos omainen on kovin murheellinen ja surullinen sekä itkevä.
Siksipä meidän on valmistauduttava rajan ylittämiseen ja kerrottava läheisille, että ei saa jäädä suruun piehtaroimaan, vaan hakea elämälle uusi suunta ja nähdä lohtua uuden päivän auringonsäteessä.

jenny. kirjoitti:

"...osaatko kertoa miten he reagoivat kun kuuntelevat äitinsä itkua ja näkevät hänen surun ja pohjattoman ikävän?"


He aistivat sen ja haluaisivat kovasti kommunikoida tässä tilanteessa, mutta usein juuri se ulottuvuuksien/taajuksien välinen "muuri" estää tämän kommunikoinnin. (paitsi unen aikana)

Tämän vuoksi niin monet KUNNON meediot/henkimaailmaan yhteydessä olevat ihmiset ovat niin "kullanarvoisia", koska he rakentavat sillan maanpäällä elävien ja toiseen ulottuvuuteen siirtyvien välille.

Itse asiassa "rajan taakse siirtyneet" toivoisivat meille kaikkea hyvää elämässämme - he ovat iloisia, kun me olemme iloisia ja ovat surullisia, kun me olemme surullisia, joten...oikeastaan...lastenne/läheistenne tähden teidän tulisi jaksaa elää...ei MISSÄÄN nimessä unohtaa, koska se on täysin mahdotonta, mutta jaksaa kuitenkin ELÄÄ...

Lue lisää

Miksi olet tullut palstalle tuomaan omia käsityksiäsi totena? Jos sinä olet jotain mieltä, et voi tärvellä palstaa mielipiteilläsi. Nimenomaan moni, joka on ollut sinun kanssasi samoilla linjoilla uskoen meedioiden (= noitien) juttuihin, ovat masentuneet ja joutuneet todella suuriin vaikeuksiin. Kannattaa tutustua päinvastoin sellaiseen materiaaliin, joka kertoo totuuden noista salamyhkäisten 'asiantuntijoiden' menettelyistä, että ne ovat huuhaata. Lupailevat mm. että saavat yhteyden kuolleisiin vainajiin, mutta nämä vainajat ovat jotain aivan muuta kuin ne kuolleet, joita kutsuttiin. Ne ovat valheellisia vainajia, riivaajahenkiä, joilla on taito matkia kuolleita. Joten, jos olet tällaiseen henkielämään sotkeutunut, pyydän, että heti pyrit irtautumaan niistä. Monet nimittäin ovat yrittäneet päästä tästä vainajahengen maailmasta irti, mutta ovat todella joutuneet suuriin ongelmiin. Monet kuitenkin ovat päässeet irti vain kun heidän puolestaan on rukoiltu. Kannattaa muuten lukea aiheeseen liittyen lääkäri Pekka Reinikaisen kirjoja, esim. kirjastosta löytyy.

---- kirjoitti:

Miksi olet tullut palstalle tuomaan omia käsityksiäsi totena? Jos sinä olet jotain mieltä, et voi tärvellä palstaa mielipiteilläsi. Nimenomaan moni, joka on ollut sinun kanssasi samoilla linjoilla uskoen meedioiden (= noitien) juttuihin, ovat masentuneet ja joutuneet todella suuriin vaikeuksiin. Kannattaa tutustua päinvastoin sellaiseen materiaaliin, joka kertoo totuuden noista salamyhkäisten 'asiantuntijoiden' menettelyistä, että ne ovat huuhaata. Lupailevat mm. että saavat yhteyden kuolleisiin vainajiin, mutta nämä vainajat ovat jotain aivan muuta kuin ne kuolleet, joita kutsuttiin. Ne ovat valheellisia vainajia, riivaajahenkiä, joilla on taito matkia kuolleita. Joten, jos olet tällaiseen henkielämään sotkeutunut, pyydän, että heti pyrit irtautumaan niistä. Monet nimittäin ovat yrittäneet päästä tästä vainajahengen maailmasta irti, mutta ovat todella joutuneet suuriin ongelmiin. Monet kuitenkin ovat päässeet irti vain kun heidän puolestaan on rukoiltu. Kannattaa muuten lukea aiheeseen liittyen lääkäri Pekka Reinikaisen kirjoja, esim. kirjastosta löytyy.

Lue lisää

Asia on juuri näin... kannattais tän huuhaa juttelijoiden ottaa ensin asioista selvää...
-aina sillön tällön tää ko. kirjoittelija tulee yliluonnollisine juttuineen tänne... PERUSTAISI OMAN palvelun jonnekkin eikä tulisi pelleilemään kun SURUSSA oleva haluaisi aina KUVITELLA ettei elämä lopu...vaikka totuus on että se loppuu ja piste.

HYVÄ HYVÄ kirjoitti:

Asia on juuri näin... kannattais tän huuhaa juttelijoiden ottaa ensin asioista selvää...
-aina sillön tällön tää ko. kirjoittelija tulee yliluonnollisine juttuineen tänne... PERUSTAISI OMAN palvelun jonnekkin eikä tulisi pelleilemään kun SURUSSA oleva haluaisi aina KUVITELLA ettei elämä lopu...vaikka totuus on että se loppuu ja piste.

Lue lisää

Minä uskon ja monet muutkin kanssani uskovat siihen, että elämä jatkuu jossakin muodossa, itse en ole niin herkkä, että pystyisin aistimaan henkimaailmaa, mutta uskon ihan tosissani, että tapaan poikani ainakin oman kuolemani jälkeen, muuten en jaksaisi enää elää. Jennyn kertoma lohduttaa minua, kiitos siitä

HYVÄ HYVÄ kirjoitti:

Asia on juuri näin... kannattais tän huuhaa juttelijoiden ottaa ensin asioista selvää...
-aina sillön tällön tää ko. kirjoittelija tulee yliluonnollisine juttuineen tänne... PERUSTAISI OMAN palvelun jonnekkin eikä tulisi pelleilemään kun SURUSSA oleva haluaisi aina KUVITELLA ettei elämä lopu...vaikka totuus on että se loppuu ja piste.

Lue lisää

TOTUUS on, että EI lopu ja piste. (Siis että elämä EI lopu.)

Voi - minä todella toivoisin, että te, jotka aina kärkkäimmin epäilette, saisitte edes jonkinlaisen enkeli-ilmestymän/vakuuden siitä, että henkimaailma ON olemassa.

Mutta ilmeisesti tässä suhteessa ollaan aika tarkkoja - siis että ketkä saavat "kunnian" yhteydenottoihin ja ketkä eivät...en halua nyt ylentää itseäni mitenkään...oikeasti toivoisin, että ihmisillä olisi enemmän omakohtaisia kokemuksia - silloin he voisivat levittää samaa ilosanomaa eteenpäin kuin minäkin.

Homma EI pääty hautuumaalle - tämä ON totta ja ihan "aikuisten oikeesti".;)

Sureva äiti kirjoitti:

Minä uskon ja monet muutkin kanssani uskovat siihen, että elämä jatkuu jossakin muodossa, itse en ole niin herkkä, että pystyisin aistimaan henkimaailmaa, mutta uskon ihan tosissani, että tapaan poikani ainakin oman kuolemani jälkeen, muuten en jaksaisi enää elää. Jennyn kertoma lohduttaa minua, kiitos siitä

Lue lisää

Älä vain usko noita itsensä kyynistäneitä ihmisiä, joiden (ilmeisesti) suojelukeino on se, että he KIELTÄVÄT kaiken...

Joidenkin on kai vain "helpompi" käsitellä asiaa niin, että "tämä oli tässä ja piste"...se ei sitten järkytä omaa maailmankuvaa liiaksi...?

No kuten sanottu, EN valehtele ja penniäkään en saa rahaa mistään, että kerron näitä asioita. Koska itselläni on niin paljon "rajantakuisia" kokemuksia, niin haluan vain JAKAA kokemukseni niiden kanssa, jotka tarvitsevat tätä tietoa.

jenny. kirjoitti:

Älä vain usko noita itsensä kyynistäneitä ihmisiä, joiden (ilmeisesti) suojelukeino on se, että he KIELTÄVÄT kaiken...

Joidenkin on kai vain "helpompi" käsitellä asiaa niin, että "tämä oli tässä ja piste"...se ei sitten järkytä omaa maailmankuvaa liiaksi...?

No kuten sanottu, EN valehtele ja penniäkään en saa rahaa mistään, että kerron näitä asioita. Koska itselläni on niin paljon "rajantakuisia" kokemuksia, niin haluan vain JAKAA kokemukseni niiden kanssa, jotka tarvitsevat tätä tietoa.

Lue lisää

Miten nuo sinun kirjoittelusi eroavat krisseleiden jutuista?

Noh, etköhän sinä ole kuitenkin melko harmiton kun "näkysi" eivät sentään (ainakaan toistaiseksi) käske tappamaan ketään.

jenny. kirjoitti:

TOTUUS on, että EI lopu ja piste. (Siis että elämä EI lopu.)

Voi - minä todella toivoisin, että te, jotka aina kärkkäimmin epäilette, saisitte edes jonkinlaisen enkeli-ilmestymän/vakuuden siitä, että henkimaailma ON olemassa.

Mutta ilmeisesti tässä suhteessa ollaan aika tarkkoja - siis että ketkä saavat "kunnian" yhteydenottoihin ja ketkä eivät...en halua nyt ylentää itseäni mitenkään...oikeasti toivoisin, että ihmisillä olisi enemmän omakohtaisia kokemuksia - silloin he voisivat levittää samaa ilosanomaa eteenpäin kuin minäkin.

Homma EI pääty hautuumaalle - tämä ON totta ja ihan "aikuisten oikeesti".;)

Lue lisää

Ihmiselämä LOPPUU kun ihminen kuolee sydän pysähtyy hengitys lakkaa ja KAIKKI TOIMINNOT LOPPUVAT...ja alkaa hajoamisprosessi...eli se sielu kuolee ja MINKÄÄNLAISTA ajatusta tai tekoa ei ole tuonelassa minne me menemme..TÄÄ on taivaan tosi asia ja sinä jenny vahtaat ihan muiden kanssa kun LUULET emmää sanokkaan ettei henkimaailmaa ole se on jo luotu kauan ennen ihmisiä...NO JOS KUNNIANA PIDÄT NIIN SE ON SUN ASIASI me ihmiset ei nähdä enkeleitä koska heillä ei ole kyky muuttautua ihmisruumiiksi se on otettu se taito niiltä pois kertoo iso kirja....sulle jostain syystä on muka se yhteys annettu todellisuudessa sulle ei oo MITÄÄN HYÖTYÄ MOISESTA PELLEILYSTÄ..tai yleensäkkään siis henkimaailma leikki sun kanssa ihan omiaan ja sää luulet että siellon sun omaisiasi mutta ne OVAT HAUDOISSA kuolleina ja sillä siisti.. meikä se ei edes haluaisi tohon leikkiin ..te herkät uskotte sitten että jee elämä ei lopu voi hyvä isä sun kanssa lueppa isoa kirjaa edes vähän saat sieltä totuuksia ja vastauksia ihan TARKKOJA niin saatat yllättyä mitä löydät ja loppuu höpinät sultakin !!! onnea!!!

lohduttavat kirjoitti:

sinua ja siksipä he vierailevat luonasi usein.

Jos tunnet, että sinua, joku katsoo voi olla sinun läheinen luonasi ja antamassa sinulle voimaa pohjattomaan ikävääsi.
Kuolleet ovat murheellisia, jos omainen on kovin murheellinen ja surullinen sekä itkevä.
Siksipä meidän on valmistauduttava rajan ylittämiseen ja kerrottava läheisille, että ei saa jäädä suruun piehtaroimaan, vaan hakea elämälle uusi suunta ja nähdä lohtua uuden päivän auringonsäteessä.

Lue lisää

Joopa -joo..kaikkee sitä saa lukea!! onks tää nyt ihan tosi että uskotte moista hömppää...vai pitäiskö tutkituttaa tuo p....!Kaitpa sitä kuollutta saa itkeä ja surra koska sitä vartenhan meillä on tunne-elämä...ja itkukanavatkin on muuten ihan kuivat jos ei niitä käytä...ja suru kuuluu sillon IHMISELÄMÄÄN...kuoleman suremiseen on kait ihan oikeesti itku kuuluva.

ootsää tosissas? kirjoitti:

Joopa -joo..kaikkee sitä saa lukea!! onks tää nyt ihan tosi että uskotte moista hömppää...vai pitäiskö tutkituttaa tuo p....!Kaitpa sitä kuollutta saa itkeä ja surra koska sitä vartenhan meillä on tunne-elämä...ja itkukanavatkin on muuten ihan kuivat jos ei niitä käytä...ja suru kuuluu sillon IHMISELÄMÄÄN...kuoleman suremiseen on kait ihan oikeesti itku kuuluva.

Lue lisää

surra ja mielenterveyden vuoksi se on jopa suotavaa. Kyllä myös ihmiset, jotka uskovat tuonpuoleiseen, jälleensyntymiseen tai mihin tahansa elämään kuoleman jälkeen surevat ja ikävöivät läheisiään.

Ja tietenkin myös sinulla on oikeus olla uskomatta mihinkään. Voisit kyllä silti vähän nätimmin kirjoittaa eri tavoin ajatteleville. Tai jos olet jostain katkera, tuskin nämä läheisensä menettäneet ihmiset täällä siihen syyllisiä ovat.

Toukasta perhoseksi kirjoitti:

surra ja mielenterveyden vuoksi se on jopa suotavaa. Kyllä myös ihmiset, jotka uskovat tuonpuoleiseen, jälleensyntymiseen tai mihin tahansa elämään kuoleman jälkeen surevat ja ikävöivät läheisiään.

Ja tietenkin myös sinulla on oikeus olla uskomatta mihinkään. Voisit kyllä silti vähän nätimmin kirjoittaa eri tavoin ajatteleville. Tai jos olet jostain katkera, tuskin nämä läheisensä menettäneet ihmiset täällä siihen syyllisiä ovat.

Lue lisää

Ei minulla olekkaan tarkoitus loukata ketään jokainenhan saa uskoa ihan mihin lystää...MUTTA meikälle ei mee se päähän millääm.. nuo uskomukset KOSKA KETÄÄN ei ole tullut kuolemansa ja hautaamisensa jälkeen kertomaan MITÄ on tapahtunut!!
ei täällä voi inttää elämän jatkimisesta koska kun kuollaan niin kuollaan...MITÄ ihmeen toiveajattelua nää uskomukset ovat????-siis en ole katkera koska joudun hyväksymään läheisteni kuoleman...ei tasan ole teidän syy...mutta se että höpistään kaikenlaisia jatkumisia käy joskus päähän..kyllä kuoleman tila on monta kertaa RAAMATUSSA mainittu ja huom. en ole uskovainen...

ihme kirjoitti:

Ihmiselämä LOPPUU kun ihminen kuolee sydän pysähtyy hengitys lakkaa ja KAIKKI TOIMINNOT LOPPUVAT...ja alkaa hajoamisprosessi...eli se sielu kuolee ja MINKÄÄNLAISTA ajatusta tai tekoa ei ole tuonelassa minne me menemme..TÄÄ on taivaan tosi asia ja sinä jenny vahtaat ihan muiden kanssa kun LUULET emmää sanokkaan ettei henkimaailmaa ole se on jo luotu kauan ennen ihmisiä...NO JOS KUNNIANA PIDÄT NIIN SE ON SUN ASIASI me ihmiset ei nähdä enkeleitä koska heillä ei ole kyky muuttautua ihmisruumiiksi se on otettu se taito niiltä pois kertoo iso kirja....sulle jostain syystä on muka se yhteys annettu todellisuudessa sulle ei oo MITÄÄN HYÖTYÄ MOISESTA PELLEILYSTÄ..tai yleensäkkään siis henkimaailma leikki sun kanssa ihan omiaan ja sää luulet että siellon sun omaisiasi mutta ne OVAT HAUDOISSA kuolleina ja sillä siisti.. meikä se ei edes haluaisi tohon leikkiin ..te herkät uskotte sitten että jee elämä ei lopu voi hyvä isä sun kanssa lueppa isoa kirjaa edes vähän saat sieltä totuuksia ja vastauksia ihan TARKKOJA niin saatat yllättyä mitä löydät ja loppuu höpinät sultakin !!! onnea!!!

Lue lisää

Sinä siis USKOT henkimaailmaan...? No HIENOA!

TOTTAKAI fyysinen keho hajoaa aikana X paikassa Y sitten kun sen aika on...eivät ihmiset (fyysisessä kehossaan) ole mitään "ikuisuusolentoja"...!

Kuten sanottu, tämä maanpäällinen "vaellus" on vain väliaikaista. Mutta jokin työkalu tähän tarvitaan, eli fyysinen keho. Sitten kun "duunit on tehty", niin "työkalu" eli keho hajoaa ja maatuu...

"NO JOS KUNNIANA PIDÄT NIIN SE ON SUN ASIASI me ihmiset ei nähdä enkeleitä koska heillä ei ole kyky muuttautua ihmisruumiiksi se on otettu se taito niiltä pois kertoo iso kirja...."

NYT MENEE NIIN PIELEEN ETTEI OLE TOSIKAAN...;)

Enkeleillä NIMENOMAAN ON KYKY ottaa halutessaan/Korkeimman toivomuksesta IHMISRUUMIS!!! (Luepas se "Iso Kirja" vähän tarkemmin...;))

Siellä on useampikin viittaus juuri tähän asiaan.:)


Lisäksi...(uskokaa tai älkää) - olen käsittääkseni ITSE enkeli, joka on juurikin ottanut ihmisen hahmon tähän maailmanaikaan...(koska niin ON TARKOITETTU)...

PelastakaaEurooppa kirjoitti:

Miten nuo sinun kirjoittelusi eroavat krisseleiden jutuista?

Noh, etköhän sinä ole kuitenkin melko harmiton kun "näkysi" eivät sentään (ainakaan toistaiseksi) käske tappamaan ketään.

Lue lisää

"Noh, etköhän sinä ole kuitenkin melko harmiton kun "näkysi" eivät sentään (ainakaan toistaiseksi) käske tappamaan ketään."    

Miksi IHMEESSÄ ne "käskisivät tappamaan" yhtään ketään...?

Kun minuun otetaan yhteyttä Korkeamman puolelta, sanoma on: RAKASTAKAA itseänne, toisianne, muistakaa ELÄÄ...!

olen äkkipikainen.. kirjoitti:

Ei minulla olekkaan tarkoitus loukata ketään jokainenhan saa uskoa ihan mihin lystää...MUTTA meikälle ei mee se päähän millääm.. nuo uskomukset KOSKA KETÄÄN ei ole tullut kuolemansa ja hautaamisensa jälkeen kertomaan MITÄ on tapahtunut!!
ei täällä voi inttää elämän jatkimisesta koska kun kuollaan niin kuollaan...MITÄ ihmeen toiveajattelua nää uskomukset ovat????-siis en ole katkera koska joudun hyväksymään läheisteni kuoleman...ei tasan ole teidän syy...mutta se että höpistään kaikenlaisia jatkumisia käy joskus päähän..kyllä kuoleman tila on monta kertaa RAAMATUSSA mainittu ja huom. en ole uskovainen...

Lue lisää

No mutta MINULLEPAS "ilmoittaudutaan" vielä kuoleman jälkeenkin...ei niillä "edesmenneillä" välttämättä mitään "asiaa" ole, mutta he haluavat ILMOITTAA itsestään...

Eli oikeastaan se "sanoma" onkin, että "HEI, minä OLEN vielä täällä...!"

ihme kirjoitti:

Ihmiselämä LOPPUU kun ihminen kuolee sydän pysähtyy hengitys lakkaa ja KAIKKI TOIMINNOT LOPPUVAT...ja alkaa hajoamisprosessi...eli se sielu kuolee ja MINKÄÄNLAISTA ajatusta tai tekoa ei ole tuonelassa minne me menemme..TÄÄ on taivaan tosi asia ja sinä jenny vahtaat ihan muiden kanssa kun LUULET emmää sanokkaan ettei henkimaailmaa ole se on jo luotu kauan ennen ihmisiä...NO JOS KUNNIANA PIDÄT NIIN SE ON SUN ASIASI me ihmiset ei nähdä enkeleitä koska heillä ei ole kyky muuttautua ihmisruumiiksi se on otettu se taito niiltä pois kertoo iso kirja....sulle jostain syystä on muka se yhteys annettu todellisuudessa sulle ei oo MITÄÄN HYÖTYÄ MOISESTA PELLEILYSTÄ..tai yleensäkkään siis henkimaailma leikki sun kanssa ihan omiaan ja sää luulet että siellon sun omaisiasi mutta ne OVAT HAUDOISSA kuolleina ja sillä siisti.. meikä se ei edes haluaisi tohon leikkiin ..te herkät uskotte sitten että jee elämä ei lopu voi hyvä isä sun kanssa lueppa isoa kirjaa edes vähän saat sieltä totuuksia ja vastauksia ihan TARKKOJA niin saatat yllättyä mitä löydät ja loppuu höpinät sultakin !!! onnea!!!

Lue lisää

Itse minä en usko henkimaailmaan. Tai haluaisin uskoa et joudumme parempaan paikkaa ja et saamme olla omaisten kanssa taas yhdessä. AAIVAAAn LOISTAVAA, kelpais mulle!! MUTTA...siinä on ongelma että pitää erotella toivottu(haluttu) ja todellisuus eli mä haluan elää ikuisesti ja vielä enemmän mä haluan olla läheisteni ja rakkaitteni kanssa kuten esim. rakas äitini on mulle hyvin tärkeä; MUTTA onko se mahdollista? Se on jo ihan eri juttu. Toivon niin mut en usko. Voi olla et "henget" ovat olemassa jossain määrin, mut lopulta se on meidän omien aivojen, surujen ja ilojen tekemät mielikuvat. Olisi vaan niin mahtavaa lopettaa kuolema,estä se lopullisesti. Sitten kaikki olis loistavasti. Onko toi ihan HULLU ajatus vai oisko jtn tehtävissä?

olen äkkipikainen.. kirjoitti:

Ei minulla olekkaan tarkoitus loukata ketään jokainenhan saa uskoa ihan mihin lystää...MUTTA meikälle ei mee se päähän millääm.. nuo uskomukset KOSKA KETÄÄN ei ole tullut kuolemansa ja hautaamisensa jälkeen kertomaan MITÄ on tapahtunut!!
ei täällä voi inttää elämän jatkimisesta koska kun kuollaan niin kuollaan...MITÄ ihmeen toiveajattelua nää uskomukset ovat????-siis en ole katkera koska joudun hyväksymään läheisteni kuoleman...ei tasan ole teidän syy...mutta se että höpistään kaikenlaisia jatkumisia käy joskus päähän..kyllä kuoleman tila on monta kertaa RAAMATUSSA mainittu ja huom. en ole uskovainen...

Lue lisää

ihmisten erilaisuudet ja niiden takan olevat kokemukset.
Kuinka voi ruumis haudasta tulee kertomaan, jos päällä on 2½ metriä multaa tampattuna tai ruumis on tuhkahtuna ja mereen laskettuna.
Ruumis tai keho on meidän maallinen vaatekerta.
Ajattelepa puuta ja sen polttamista.
Yhtälailla puuhun sattuu, kun se sahataan poikki, mutta poltettaessa ei siinä ole enää eloa vai onko?
Henki-sielu jatkaa matkaa ja se voi tulla ilmoittamaan sinulle olostaan tai lohduttaa sinua, jos olet tarpeeksi herkkä ottamaan vastaan viestejä.

Miksi et vois opetella ajattelemaan, että lähtehteminen täältä varmaa, jos on tänne syntynytkin.
Oletkos koskaan ajatelut miten kipeää tekee synnyttäminen ja syntyminen ja sitä sitten iloitaan ja hurrataan.( Mitäs jos ei annettais lääkitystä kipuun.) Eikös syntyminenkin ole luonnolista elämän kulkua, miten ei olis kuolema?
Kuinka armollista on sairaan ja uupuneen päästä kivuttomaan olo tilaan.
Ja sitten ollaan suruisia ja murheen murtamia ja
eikä hyväksytä elämän loppuna kuolemaa.
Oiskohan meidän asenteissa myös uudelleen kouluttamisen aihetta.

jenny. kirjoitti:

Sinä siis USKOT henkimaailmaan...? No HIENOA!

TOTTAKAI fyysinen keho hajoaa aikana X paikassa Y sitten kun sen aika on...eivät ihmiset (fyysisessä kehossaan) ole mitään "ikuisuusolentoja"...!

Kuten sanottu, tämä maanpäällinen "vaellus" on vain väliaikaista. Mutta jokin työkalu tähän tarvitaan, eli fyysinen keho. Sitten kun "duunit on tehty", niin "työkalu" eli keho hajoaa ja maatuu...

"NO JOS KUNNIANA PIDÄT NIIN SE ON SUN ASIASI me ihmiset ei nähdä enkeleitä koska heillä ei ole kyky muuttautua ihmisruumiiksi se on otettu se taito niiltä pois kertoo iso kirja...."

NYT MENEE NIIN PIELEEN ETTEI OLE TOSIKAAN...;)

Enkeleillä NIMENOMAAN ON KYKY ottaa halutessaan/Korkeimman toivomuksesta IHMISRUUMIS!!! (Luepas se "Iso Kirja" vähän tarkemmin...;))

Siellä on useampikin viittaus juuri tähän asiaan.:)


Lisäksi...(uskokaa tai älkää) - olen käsittääkseni ITSE enkeli, joka on juurikin ottanut ihmisen hahmon tähän maailmanaikaan...(koska niin ON TARKOITETTU)...

Lue lisää

Siis uskon tietenkin henkimaailmaan miksen uskoisi?
Mihin sulla perustuu nuo maanpäälliset vaellukset ...tekemiset eli duunit täällä??? mistä moista uskot
Se kyky on otettu pois...niinhän isokirja sanoo ja mutta kun niin kovasti väetät kerroppa mulle tasan tarkkaan ne kohdat missä niin lukee...Mun mielestä sinä olet ihminen etkä mikään enkeli sanoisin sinulle että onko kaikki kotona kun moista väität ei siellä puhuta jenny nimisestä ihmisenkelistä halastua sanaa ja ihmisruumiissa ei asustele kun korkeintaan demoonit ( no ne on enkeleitä ne mutta pahoja sellasia) no jos on niinkun uskot että niin on tarkoitettu...voi hyvänen aika ja hallelujaa sun kanssa ...mitähän tarkoitusta varten täällä olet...mikä mättää jenny kulta...voi olla että itse uskot moiseen hölynpölyyn mutta anti tulla faktoja ja kohtia vaan mie ihan huvikseen pläräilen sitä kirjaa ja tarkistelen ne paikat sitten...moi!

jenny. kirjoitti:

No mutta MINULLEPAS "ilmoittaudutaan" vielä kuoleman jälkeenkin...ei niillä "edesmenneillä" välttämättä mitään "asiaa" ole, mutta he haluavat ILMOITTAA itsestään...

Eli oikeastaan se "sanoma" onkin, että "HEI, minä OLEN vielä täällä...!"

Lue lisää

No justiinsa jos ei oo mittään asiaa minkä takia pitää sit ilmottautua??? ethän sinäkään soita jollekkin ja sano hei minä täällä ja sit ei mitään?? mitä hyötyä moisesta olis tai sitten on? mulle kuoleet ei yritä edes ottaa yhteyttä koska tiedän ettei ne oikeesti niitä edes ole..eli antakoot niitten olla siellä missä ovat täällä maanpäällä ne ei ole.Aamen.

jenny. kirjoitti:

...varsinkin kun EN valehtele teille/tänne.

Haluan juuri siksi kertoa näitä asioita, koska jostain syystä itse sekä kuulen että näen henkimaailmaan = astraalimaailmaan, ja niin ja niin moni "tavallinen" ihminen sitten ei näe eikä kuule.

En halua että he ajattelevat tuskissaan, että "se oli siinä" - "en näe enää koskaan rakastani", jne...


Maanpäällinen taivalluksemme on tietynlainen "vierailu" tällä planeetalla...oikeastaan se on kehittymisen ja kasvamisen (henkisen kasvamisen) koulu. "Koulun" päätyttyä palaamme takaisin ALKUPERÄISEEN kotiimme - henkimaailman taajuudelle.

Lue lisää

höpö höpö.selvänäkijät kuten horoskoopitkin ja unikirjat valehtelee niinkuin pirukin. selvänäkijät ovat sokeita kun eivät nää totuutta.

Sureva äiti kirjoitti:

Minusta Jennyn kertoma on mielenkiintoista. Antaa lohdutusta ainakin minulle ajatella, että kaikki ei lopukkaan tähän maalliseen oloon. Saamme pitää mielipiteemme kukin.

Mentaalikeho yms.termit, kanavointi jne. Varsin outoja käsitteitä joita raamattu ei tunne ja spiritualistit puhuu jopa Kristuksen rakkaudesta mut ei pyhästä Hengestä! On eksytys voimissaan.

Oli ihanaa päästä kotiin oman kullan kainaloon. Kaikki itseänikin ihmetyttäneet oudot ajatukset olivat unohtuneet samantien kuin olivat tulleet ja palasin arkeen.

Aamulla heräsimme kelloradiosta kuuluvaan Jumalanpalvelukseen. Se tuntui hassulta sattumalta, koska emme olleet laittaneet kelloa soimaan, kun oli vapaapäivä. Nauroimme sitten, että meille tahdotaan näköjään osoittaa, että elämämme on liian synnillistä. No, tämäkin unohtui.

Iltapäivällä sitten sain suruviestin, kun isäni soitti ja kertoi pikkuveljeni kuolemasta. Muistan vieläkin sen peruuttamattoman tyhjyydentunteen joka viestin kuultuani kulki käsivarttani pitkin sydämeeni ja levisi sieltä koko kehooni vieden jaloistani ja käsistäni voiman niin, että minun oli vaikea pysyä pystyssä ja pitää luuria kädessäni.

Viestin ja hautajaisten välinen aika oli hirveää tuskaa ja kärsimystä. Luin äsken tältä palstalta juuri läheisensä menettäneiden kirjoituksia ja voin sanoa, että ymmärrän, miltä heistä tuntuu. En voi vilpittömästi sanoa, että tiedän, koska tuska oli niin suurta, että tuskin pystyn sitä muistamaan. Miten monet kerrat tuijotinkaan pakkasyön pimeyteen ja kuuntelin hiljaisuutta. Se hiljaisuus oli niin lopullista, kylmää ja lohdutonta, että se miltei sattui. Minä vain odotin. Odotin, että askeleet lähenisivät ja odotin, että ovi kävisi, mutta hiljaisuus vain jatkui. Öisin valvoin vuoteessa kyyneleiden vieriessä hiljaa tyynylle. Olin oppinut suremaan täysin äänettömästi, en halunnut tuottaa poikakaverilleni tuskaa. En ymmärrä, kuinka jaksoin sen ajan 3 tunnin yöunilla.

Sitten tuli rumat liukkaat loskakelit. Hampaat irvessä liukastelin parin kilometrin matkan junalle opiskelemaan mennessäni ja sieltä palatessani. Ainoa lohtuni oli se, että veljeni ei joutunut sellaisesta kärsimään. Joka hetken elin veljeni kautta. Minussa oli alkanut heräämään taisteluhenki ja halusin selvittää, onko kuoleman jälkeen elämää. Olin lukenut joskus meedioista ja selvitin, koska ja missä kuuluisa suomalainen meedio Svea Richnau esiintyy.

Ystäväni ja opiskelutoverini, joka uskoo täysin kuolemanjälkeiseen elämään lähti tuekseni. Menimme Helsingin keskustassa sijaitsevaan Balderin saliin. Ulkopuolella oli valtava jono ihmisiä, ihan fiksun ja normaalin näköisiä ja kaiken ikäisiä. Oli siellä myös 2 pienessä hiprakassa ollutta kolmikymppistä miestä, jotka olivat ilmiselvästi ottaneet rohkaisuryypyt. Toinen selitti meille, että velipoika veti ittensä hirteen ja me aateltii tulla vähän kattoo, jos se tulis tänne. Säälinsekaisin tuntein ajattelin, että ette te miehet voi kuvitellakaan, miten hyvin minä ymmärrän teitä.

Toukasta perhoseksi kirjoitti:

Oli ihanaa päästä kotiin oman kullan kainaloon. Kaikki itseänikin ihmetyttäneet oudot ajatukset olivat unohtuneet samantien kuin olivat tulleet ja palasin arkeen.

Aamulla heräsimme kelloradiosta kuuluvaan Jumalanpalvelukseen. Se tuntui hassulta sattumalta, koska emme olleet laittaneet kelloa soimaan, kun oli vapaapäivä. Nauroimme sitten, että meille tahdotaan näköjään osoittaa, että elämämme on liian synnillistä. No, tämäkin unohtui.

Iltapäivällä sitten sain suruviestin, kun isäni soitti ja kertoi pikkuveljeni kuolemasta. Muistan vieläkin sen peruuttamattoman tyhjyydentunteen joka viestin kuultuani kulki käsivarttani pitkin sydämeeni ja levisi sieltä koko kehooni vieden jaloistani ja käsistäni voiman niin, että minun oli vaikea pysyä pystyssä ja pitää luuria kädessäni.

Viestin ja hautajaisten välinen aika oli hirveää tuskaa ja kärsimystä. Luin äsken tältä palstalta juuri läheisensä menettäneiden kirjoituksia ja voin sanoa, että ymmärrän, miltä heistä tuntuu. En voi vilpittömästi sanoa, että tiedän, koska tuska oli niin suurta, että tuskin pystyn sitä muistamaan. Miten monet kerrat tuijotinkaan pakkasyön pimeyteen ja kuuntelin hiljaisuutta. Se hiljaisuus oli niin lopullista, kylmää ja lohdutonta, että se miltei sattui. Minä vain odotin. Odotin, että askeleet lähenisivät ja odotin, että ovi kävisi, mutta hiljaisuus vain jatkui. Öisin valvoin vuoteessa kyyneleiden vieriessä hiljaa tyynylle. Olin oppinut suremaan täysin äänettömästi, en halunnut tuottaa poikakaverilleni tuskaa. En ymmärrä, kuinka jaksoin sen ajan 3 tunnin yöunilla.

Sitten tuli rumat liukkaat loskakelit. Hampaat irvessä liukastelin parin kilometrin matkan junalle opiskelemaan mennessäni ja sieltä palatessani. Ainoa lohtuni oli se, että veljeni ei joutunut sellaisesta kärsimään. Joka hetken elin veljeni kautta. Minussa oli alkanut heräämään taisteluhenki ja halusin selvittää, onko kuoleman jälkeen elämää. Olin lukenut joskus meedioista ja selvitin, koska ja missä kuuluisa suomalainen meedio Svea Richnau esiintyy.

Ystäväni ja opiskelutoverini, joka uskoo täysin kuolemanjälkeiseen elämään lähti tuekseni. Menimme Helsingin keskustassa sijaitsevaan Balderin saliin. Ulkopuolella oli valtava jono ihmisiä, ihan fiksun ja normaalin näköisiä ja kaiken ikäisiä. Oli siellä myös 2 pienessä hiprakassa ollutta kolmikymppistä miestä, jotka olivat ilmiselvästi ottaneet rohkaisuryypyt. Toinen selitti meille, että velipoika veti ittensä hirteen ja me aateltii tulla vähän kattoo, jos se tulis tänne. Säälinsekaisin tuntein ajattelin, että ette te miehet voi kuvitellakaan, miten hyvin minä ymmärrän teitä.

Lue lisää

Meitä jännitti valtavasti ja pelotti myös. Menimme taaimmaisille istumapaikoille. Sali oli aivan täynnä. Arvioisin, että meitä oli 200-300 henkeä tai pitäisikö sanoa kehollista ihmisolentoa plus sitten ne paikalle saapuneet henget sen päälle. :)

Meedio asteli tulkkinsa kanssa (meediona hän puhui vain ruotsia) valkoisessa viitassaan eteen. Aluksi hän rukoili kaikkien puolesta ja mielestäni teki sen kaiken hyvin kristillisesti, evankelisluterilaisesti. Mistään pahojen henkien manaamisesta ei todellakaan ollut kyse.

Sitten hän pyysi kaikkia salissa olijoita, että eivät ajatuksissaan yrittäisi kovasti vaatia juuri sitä omaa menettämäänsä ihmistä paikalle, koska hän ei pysty välittämään kaikille viestiä, hänen voimansa eivät riitä siihen ja on kurjaa, jos sinne kutsutaan liikaa henkiä, jotka eivät ehdi tavata läheistään. En muista tarkkaan, miten hän tätä asiaa selitti. Sitten hän taisi vielä rukoilla itsekseen ja näytti kuin olisi vaipunut jonkinlaiseen transsiin ja oli silmät kiinni. Tästä lähtien tulkki talutti häntä.

Meedio kertoi näkevänsä suuret valkeat portaat, joita oli laskeutumassa moni, joka oli tullut tapaamaan läheisiään. Hän kuvaili näkemänsä kauneuden yksityiskohtaisesti. Me, kuten moni muukin siellä olimme tietenkin hyvin liikuttuneita ja nenäliinat tulivat heti tarpeeseen.

Sitten meedio ilmoitti, että veli etsii siskoa. Olin aivan kauhusta jäykkänä. Eturivissä joku vanhempi rouva huusi, että täällä. Meedio meni lähemmäksi häntä, mutta sanoi, että ei tämä ole oikea ja kulki käytävää pitkin eteenpäin minua kohti. Mieli olisi tehnyt huutaa, täällä, mutta en uskaltanut.

Pian joku toinen henki sitten tulikin hänen viereensä ja meedio selitti jostain naisesta, joka näytti hänelle hopeista medaljongia, jossa oli keltarusettisen koiran kuva (tämä koru nyt on keksimäni esimerkki, mutta aivan näin yksityiskohtaisia ja erikoisia tietoja siellä annettiin). Yleisön joukosta joku nosti kätensä ylös ja alkoi itkeä. Hän oli antanut jollekin sellaisen korun ja tämä joku hänelle rakas oli jo kuollut. Nyt kuollut oli tullut häntä tapaamaan. Nainen sai vielä kysyä jotain ja sai siihen vastauksen.

Ilta eteni saman kaavan mukaan. Meedio ilmoitti näkevänsä tai kuulevansa jotain, jonka joku tunnisti ja siinä käytiin yleensä jokin lyhyt vuoropuhelukin. Lähes jokainen viestin saanut alkoi itkeä liikutuksesta ja helpotuksesta ja monien keskustelu kuullosti todella vakuuttavalta. Se täytyy kyllä myöntää, että liikuttuneessa tilassa asiat voivat tuntua uskottavammilta kuin normaalitilassa, mutta vaikea oli tässä tilaisuudessa havaita mitään huijauksen piirteitä.

Yksi henkimaailman tervehdys on erityisesti jäänyt mieleeni. Yksi salissa istunut kysyi itkuisena, oliko kuolema tehnyt kipeää hänen läheiselleen. Meedio välitti siihen henkiolennon vastauksen, että ei sattunut, koska hän oli tajuton siinä vaiheessa, kun auto syöksyi sillalta alas. - Tämä jäi mieleeni siitä syystä, että salissa istunut ei ollut puhunut mitään kuolintavasta meediolle ja oli vastauksen saatuaan hyvin helpottunut ja iloinen.

Salissa oli myös joku nainen, jonka kohdalle meedio pysähtyi ja sanoi, että hänen ympärillään on monta henkeä, jotka iloisena kiittelevät häntä. Nainen sanoi olevansa sairaanhoitaja. Moni sai viestin, että lopettaisi suremisen. Jollekin henki kertoi, minkävärisiä kukkia toinen oli edellisenä päivänä vienyt hänen haudalleen ja kiitti niistä. Henki kuitenkin muistutti, että hän ei ollut siellä haudassa ja että tämän ihmisen tulisi iloita ja nauttia elämästä ja auttaa heitä, jotka apua tarvitsivat.

Tilaisuus oli minusta hyvin vaikuttava. Joko sinne oli yleisön joukkoon palkattu hyviä näyttelijöitä ja keksitty hienot tarinat, jotka liittyisivät heihin tai sitten tämä tosiaan oli totta. Monet kävivät hengen kanssa niin yksityiskohtaisia vuoropuheluita, että ne asiat eivät olisi voineet täsmätä keneenkään muuhun samassa salissa. Jossain välissä meedio kehoitti salissaolijoita pukeutumaan arjessa iloisenvärisiin vaatteisiin koska elämä on iloinen asia ja se jatkuu. Minua jonkinverran harmitti, kun en ollut uskaltanut inahtaakaan jos ja kun ensimmäinen viestin tuoja olikin ollut veljeni. Eläessään veljeni oli vielä aika hiljainen ja vaatimatonkin, että olisi varmaan vielä vaatinut häneltä paljon henkenäkin mennä muiden henkien ohi viestiä tuomaan. Itseasiassa kaduin valtavasti ja tunsin pettäneeni veljeni. Jo siellä tilaisuudessa ajattelin, että hän eläessäänkin käytti itsestään nimitystä veli suhteessaan minuun ja minustakin nimitystä sisko ennemminkin kuin etunimeäni.

Suurin osa viesteistä tuli niin, että tunnisteena oli jokin nimi ja sen lisäki usein jokin erikoinen esine, joka liittyi hengen ja salissaistuneen suhteeseen ja jotka olivat usein koomisiakin juttuja ja tilaisuudessa naurettiin myös paljon. Oli myös uskomattoman todistusvoimaiselta tuntuneita tilanteita, joissa henki peräänkuulutti jotain aivan kummallista esinettä, joka sen viestin vastaanottajalla sitten olikin mukanaan. - Joko tässä oli siis näyttelijät tai sitten tämä kaikki oli totta.

Mutta minä olin pettänyt veljeni ja se jäi painamaan mieltäni. Tiesin, että meediolla oli ollut kampaamo ja lopulta löysinkin sen ja varasin sinne ajan. Siellä oli toinenkin kampaaja, mutta onneksi Svea Richnau itse tuli laittamaan minulle raitoja. Juttelimme siinä kaikenlaista arkipäiväistä, mitä nyt yleensä kampaamossa puhutaan. Olin jälleen mennyt ottamaan selvää, onko puheet kuolemanjälkeisestä elämästä totta ja siksi en halunnut antaa meediolle mitään vihjettä, että olin menettänyt veljeni.

Kun odotimme vaalennusvärin vaikutusta, meedio meni istumaan seinän vierustalla olevaan tuoliin. Vilkaisin häntä kerran ja hän istui siinä silmät kiinni hyvin vakavan ja keskittyneen näköisenä, minusta hän näytti kärsivältäkin. Sitten hän tuli seisomaan taakseni ja katsoi minua peilistä silmiin kysyen: "Onko sinulla veljeä?" Minä pyrin pitämään pokkani, olinhan tekemässä tutkimusta ja sanoin iloisesti, että on. (Itseasissa minulla oli vielä 2 veljeä hengissä). Sitten hän katsoi minuun jälleen hyvin intensiivisesti ja sanoi: "Eikö olekin ihanaa, kun on veli."

Tämän jälkeen odotin, että hän olisi vielä punut jotain veljeen liittyvää, mutta ei. Saattaa olla, että hän ajatteli, että henkimaailman asiat olivat minulle täysin vieraita eikä halunnut sitten pelotella minua.

Sitten meedio alkoi kuivailla ja hieman föönata hiuksiani. Hetken sitä tehtyään hiustenkuivaaja vaikeni. Sieltä ei tullut tuulahdustakaan. Meedio tarkisti, että töpseli oli pistorasiassa tiukasti ja niinhän se oli, mutta kuivaaja ei toiminut. Sitten hän katsoi minuunpäin ja sanoi, että tällaista hänelle ei ole ikinä ennen sattunut, kuivaaja ei ottanut sähköä vastaan. Hetken kuluttua se kuitenkin sitten taas toimi. Tämän tapauksen jälkeen kaikki omani sekä muilta lainaamani kuivaajat ovat tehneet tätä samaa. Varsinkin nyt, kun olen jälleen vaalennellut hiuksiani en saa kampaustani laitettua loppuun yhdellä föönauksella. Mieheni kuitenkin kuivattaa paksuja hiuksiaan samalla laitteella monta kertaa pidempään ja se toimii aina moitteettomasti. - Tuolloin minulla oli pitkät hartioille saakka ulottuvat platinanvaaleat suorat hiukset ja otsatukka. Juuri menettämäni veli ei pitänyt siitä, että vaalensin hiuksiani. Hän oli aina itse ihastunut ehdottomasti tummatukkaisiin tyttöihin. - Voisiko veljeni sieltä rajan takaa tulla välillä tekemään veljellisiä kolttosiaan blondi-siskolle? :)

Haluan uskoa, että näin on, mutta lopullinen totuus selviää minulle vasta itse kuoltuani. En aio kiirehtiä sen kanssa, koska uskon, että meidän tulee elää niin pitkään kuin elämme ja täyttää elämäntehtävämme. Olen pohtinut paljon elämän tarkoitusta ja minusta pääelämäntarkoitus meillä jokaisella on rakkaus. Muita, pienempiä tarkoituksia voi olla sitten kullakin omansa. Miten paljon me täällä kohellammekaan minkäkinlaisten asioiden parissa, niin ainoa olennainen asia kuitenkin on se, kuinka paljon meissä on rakkautta toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa sekä myös itseämme kohtaan.

Veljeni oli kuollessaan 20-vuotias. Hän oli hyvin kiltti ihminen. Hän ei koskaan halunnut tehdä kenellekään mitään pahaa eikä koskaan ollut toisille ilkeä. Kaljaa hän kyllä veti lauantaisin, mutta niinhän muutkin. Kerran hän oli nähnyt, että hänen kaveriaan hakattiin. Hän sanoi, että meni tietenkin puolustamaan ystäväänsä ja juuri silloi tuli poliisi paikalle, kun hän löi (taisi olla ainoa kerta). Että putkareissunkin hän joutui tekemään. Hän oli se meidän perheen kiltein ja hän lähti ensimmäisenä. Teko oli harkittu. Hän oli oikeasti päättänyt, että ei enää palaa silloin kun kuulin siitä takin kahinasta, että sitä vedettiin viimeistä kertaa päälle. Kuolinviestin saavuttua isä oli löytänyt eteisen peilipöydältä hänen avaimensa. Sekin vielä muistui mieleeni, että hän oli hypistellyt niitä päivällä ja ollut hämillisen näköinen, kun kehuin, miten kätevä avainkotelo hänellä oli. Ilmeisesti hän oli silloi ollut juuri laittamassa niitä pöydälle muiden huomaamatta.

Olen usein miettinyt, että miksi juuri kaikkein parhaimmat kuolevat nuorina tai jos eivät aivan nuorina niin liian aikaisin kuitenkin ja kaikenmaailman toisia alistavat psykopaatit vaan elääporskuttavat. Ehkä vastaus onkin juuri siinä, että he ovat parhaita. Jos me olemme täällä vain oppiaksemme rakastamaan, nämä kaikkein parhaimmat ja rakkaudellisimmat ovat juuri heitä, jotka ovat valmiimpia lähtemään, kuoriutumaan perhosiksi. Heidän tehtävänsä on täytetty ja meillä jatkuu vielä.

Kello on paljon, mutta minulla alkoi onneksi kesäloma. :) En tiedä, miksi kirjoitin tämän tarinani näin yksityiskohtaisesti, mutta minulla oli sisäinen pakko kertoa tämä. Toivon, että edes yksi, joka ohjautuu lukemaan tämän, saa tästä helpotusta oloonsa. Myös luonnollisia selityksiä saatte vapaasti keksiä kaikille minulle tapahtuneille asioille aina telepatiaa ja sähkövirtauskatkoja myöten. Jokainen saa olla autuas omassa uskossaan.

Hyvää yötä! Ai niin, jos jotain omaisensa menettänyttä kiinnostaa hakea lohtua ja helpotusta kirjan kautta, suosittelen kirjaa nimeltä: Isä minä elän. Siinä kerrotaan tästä meediostakin ja myös jostain julkkiksista, heidän kokemuksistaan. Kirjastosta tai ainakin Akateemisesta kirjakaupasta luulisi löytyvän. - Eihän tätä kai mainokseksi lueta, jos kerron kirjasta, joka saattaa tuoda lohtua ihmisille, joilta on läheinen kuollut.

Jos joku haluaa kommentoida tätä pitkää kertomustani osa 1-3, niin kertokaa, pitäisittekö kokemaani todisteena siitä, että kuoleman jälkeen on elämää vai ette. Itse ainakin haluaisin.

Toukasta perhoseksi kirjoitti:

Meitä jännitti valtavasti ja pelotti myös. Menimme taaimmaisille istumapaikoille. Sali oli aivan täynnä. Arvioisin, että meitä oli 200-300 henkeä tai pitäisikö sanoa kehollista ihmisolentoa plus sitten ne paikalle saapuneet henget sen päälle. :)

Meedio asteli tulkkinsa kanssa (meediona hän puhui vain ruotsia) valkoisessa viitassaan eteen. Aluksi hän rukoili kaikkien puolesta ja mielestäni teki sen kaiken hyvin kristillisesti, evankelisluterilaisesti. Mistään pahojen henkien manaamisesta ei todellakaan ollut kyse.

Sitten hän pyysi kaikkia salissa olijoita, että eivät ajatuksissaan yrittäisi kovasti vaatia juuri sitä omaa menettämäänsä ihmistä paikalle, koska hän ei pysty välittämään kaikille viestiä, hänen voimansa eivät riitä siihen ja on kurjaa, jos sinne kutsutaan liikaa henkiä, jotka eivät ehdi tavata läheistään. En muista tarkkaan, miten hän tätä asiaa selitti. Sitten hän taisi vielä rukoilla itsekseen ja näytti kuin olisi vaipunut jonkinlaiseen transsiin ja oli silmät kiinni. Tästä lähtien tulkki talutti häntä.

Meedio kertoi näkevänsä suuret valkeat portaat, joita oli laskeutumassa moni, joka oli tullut tapaamaan läheisiään. Hän kuvaili näkemänsä kauneuden yksityiskohtaisesti. Me, kuten moni muukin siellä olimme tietenkin hyvin liikuttuneita ja nenäliinat tulivat heti tarpeeseen.

Sitten meedio ilmoitti, että veli etsii siskoa. Olin aivan kauhusta jäykkänä. Eturivissä joku vanhempi rouva huusi, että täällä. Meedio meni lähemmäksi häntä, mutta sanoi, että ei tämä ole oikea ja kulki käytävää pitkin eteenpäin minua kohti. Mieli olisi tehnyt huutaa, täällä, mutta en uskaltanut.

Pian joku toinen henki sitten tulikin hänen viereensä ja meedio selitti jostain naisesta, joka näytti hänelle hopeista medaljongia, jossa oli keltarusettisen koiran kuva (tämä koru nyt on keksimäni esimerkki, mutta aivan näin yksityiskohtaisia ja erikoisia tietoja siellä annettiin). Yleisön joukosta joku nosti kätensä ylös ja alkoi itkeä. Hän oli antanut jollekin sellaisen korun ja tämä joku hänelle rakas oli jo kuollut. Nyt kuollut oli tullut häntä tapaamaan. Nainen sai vielä kysyä jotain ja sai siihen vastauksen.

Ilta eteni saman kaavan mukaan. Meedio ilmoitti näkevänsä tai kuulevansa jotain, jonka joku tunnisti ja siinä käytiin yleensä jokin lyhyt vuoropuhelukin. Lähes jokainen viestin saanut alkoi itkeä liikutuksesta ja helpotuksesta ja monien keskustelu kuullosti todella vakuuttavalta. Se täytyy kyllä myöntää, että liikuttuneessa tilassa asiat voivat tuntua uskottavammilta kuin normaalitilassa, mutta vaikea oli tässä tilaisuudessa havaita mitään huijauksen piirteitä.

Yksi henkimaailman tervehdys on erityisesti jäänyt mieleeni. Yksi salissa istunut kysyi itkuisena, oliko kuolema tehnyt kipeää hänen läheiselleen. Meedio välitti siihen henkiolennon vastauksen, että ei sattunut, koska hän oli tajuton siinä vaiheessa, kun auto syöksyi sillalta alas. - Tämä jäi mieleeni siitä syystä, että salissa istunut ei ollut puhunut mitään kuolintavasta meediolle ja oli vastauksen saatuaan hyvin helpottunut ja iloinen.

Salissa oli myös joku nainen, jonka kohdalle meedio pysähtyi ja sanoi, että hänen ympärillään on monta henkeä, jotka iloisena kiittelevät häntä. Nainen sanoi olevansa sairaanhoitaja. Moni sai viestin, että lopettaisi suremisen. Jollekin henki kertoi, minkävärisiä kukkia toinen oli edellisenä päivänä vienyt hänen haudalleen ja kiitti niistä. Henki kuitenkin muistutti, että hän ei ollut siellä haudassa ja että tämän ihmisen tulisi iloita ja nauttia elämästä ja auttaa heitä, jotka apua tarvitsivat.

Tilaisuus oli minusta hyvin vaikuttava. Joko sinne oli yleisön joukkoon palkattu hyviä näyttelijöitä ja keksitty hienot tarinat, jotka liittyisivät heihin tai sitten tämä tosiaan oli totta. Monet kävivät hengen kanssa niin yksityiskohtaisia vuoropuheluita, että ne asiat eivät olisi voineet täsmätä keneenkään muuhun samassa salissa. Jossain välissä meedio kehoitti salissaolijoita pukeutumaan arjessa iloisenvärisiin vaatteisiin koska elämä on iloinen asia ja se jatkuu. Minua jonkinverran harmitti, kun en ollut uskaltanut inahtaakaan jos ja kun ensimmäinen viestin tuoja olikin ollut veljeni. Eläessään veljeni oli vielä aika hiljainen ja vaatimatonkin, että olisi varmaan vielä vaatinut häneltä paljon henkenäkin mennä muiden henkien ohi viestiä tuomaan. Itseasiassa kaduin valtavasti ja tunsin pettäneeni veljeni. Jo siellä tilaisuudessa ajattelin, että hän eläessäänkin käytti itsestään nimitystä veli suhteessaan minuun ja minustakin nimitystä sisko ennemminkin kuin etunimeäni.

Suurin osa viesteistä tuli niin, että tunnisteena oli jokin nimi ja sen lisäki usein jokin erikoinen esine, joka liittyi hengen ja salissaistuneen suhteeseen ja jotka olivat usein koomisiakin juttuja ja tilaisuudessa naurettiin myös paljon. Oli myös uskomattoman todistusvoimaiselta tuntuneita tilanteita, joissa henki peräänkuulutti jotain aivan kummallista esinettä, joka sen viestin vastaanottajalla sitten olikin mukanaan. - Joko tässä oli siis näyttelijät tai sitten tämä kaikki oli totta.

Mutta minä olin pettänyt veljeni ja se jäi painamaan mieltäni. Tiesin, että meediolla oli ollut kampaamo ja lopulta löysinkin sen ja varasin sinne ajan. Siellä oli toinenkin kampaaja, mutta onneksi Svea Richnau itse tuli laittamaan minulle raitoja. Juttelimme siinä kaikenlaista arkipäiväistä, mitä nyt yleensä kampaamossa puhutaan. Olin jälleen mennyt ottamaan selvää, onko puheet kuolemanjälkeisestä elämästä totta ja siksi en halunnut antaa meediolle mitään vihjettä, että olin menettänyt veljeni.

Kun odotimme vaalennusvärin vaikutusta, meedio meni istumaan seinän vierustalla olevaan tuoliin. Vilkaisin häntä kerran ja hän istui siinä silmät kiinni hyvin vakavan ja keskittyneen näköisenä, minusta hän näytti kärsivältäkin. Sitten hän tuli seisomaan taakseni ja katsoi minua peilistä silmiin kysyen: "Onko sinulla veljeä?" Minä pyrin pitämään pokkani, olinhan tekemässä tutkimusta ja sanoin iloisesti, että on. (Itseasissa minulla oli vielä 2 veljeä hengissä). Sitten hän katsoi minuun jälleen hyvin intensiivisesti ja sanoi: "Eikö olekin ihanaa, kun on veli."

Tämän jälkeen odotin, että hän olisi vielä punut jotain veljeen liittyvää, mutta ei. Saattaa olla, että hän ajatteli, että henkimaailman asiat olivat minulle täysin vieraita eikä halunnut sitten pelotella minua.

Sitten meedio alkoi kuivailla ja hieman föönata hiuksiani. Hetken sitä tehtyään hiustenkuivaaja vaikeni. Sieltä ei tullut tuulahdustakaan. Meedio tarkisti, että töpseli oli pistorasiassa tiukasti ja niinhän se oli, mutta kuivaaja ei toiminut. Sitten hän katsoi minuunpäin ja sanoi, että tällaista hänelle ei ole ikinä ennen sattunut, kuivaaja ei ottanut sähköä vastaan. Hetken kuluttua se kuitenkin sitten taas toimi. Tämän tapauksen jälkeen kaikki omani sekä muilta lainaamani kuivaajat ovat tehneet tätä samaa. Varsinkin nyt, kun olen jälleen vaalennellut hiuksiani en saa kampaustani laitettua loppuun yhdellä föönauksella. Mieheni kuitenkin kuivattaa paksuja hiuksiaan samalla laitteella monta kertaa pidempään ja se toimii aina moitteettomasti. - Tuolloin minulla oli pitkät hartioille saakka ulottuvat platinanvaaleat suorat hiukset ja otsatukka. Juuri menettämäni veli ei pitänyt siitä, että vaalensin hiuksiani. Hän oli aina itse ihastunut ehdottomasti tummatukkaisiin tyttöihin. - Voisiko veljeni sieltä rajan takaa tulla välillä tekemään veljellisiä kolttosiaan blondi-siskolle? :)

Haluan uskoa, että näin on, mutta lopullinen totuus selviää minulle vasta itse kuoltuani. En aio kiirehtiä sen kanssa, koska uskon, että meidän tulee elää niin pitkään kuin elämme ja täyttää elämäntehtävämme. Olen pohtinut paljon elämän tarkoitusta ja minusta pääelämäntarkoitus meillä jokaisella on rakkaus. Muita, pienempiä tarkoituksia voi olla sitten kullakin omansa. Miten paljon me täällä kohellammekaan minkäkinlaisten asioiden parissa, niin ainoa olennainen asia kuitenkin on se, kuinka paljon meissä on rakkautta toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa sekä myös itseämme kohtaan.

Veljeni oli kuollessaan 20-vuotias. Hän oli hyvin kiltti ihminen. Hän ei koskaan halunnut tehdä kenellekään mitään pahaa eikä koskaan ollut toisille ilkeä. Kaljaa hän kyllä veti lauantaisin, mutta niinhän muutkin. Kerran hän oli nähnyt, että hänen kaveriaan hakattiin. Hän sanoi, että meni tietenkin puolustamaan ystäväänsä ja juuri silloi tuli poliisi paikalle, kun hän löi (taisi olla ainoa kerta). Että putkareissunkin hän joutui tekemään. Hän oli se meidän perheen kiltein ja hän lähti ensimmäisenä. Teko oli harkittu. Hän oli oikeasti päättänyt, että ei enää palaa silloin kun kuulin siitä takin kahinasta, että sitä vedettiin viimeistä kertaa päälle. Kuolinviestin saavuttua isä oli löytänyt eteisen peilipöydältä hänen avaimensa. Sekin vielä muistui mieleeni, että hän oli hypistellyt niitä päivällä ja ollut hämillisen näköinen, kun kehuin, miten kätevä avainkotelo hänellä oli. Ilmeisesti hän oli silloi ollut juuri laittamassa niitä pöydälle muiden huomaamatta.

Olen usein miettinyt, että miksi juuri kaikkein parhaimmat kuolevat nuorina tai jos eivät aivan nuorina niin liian aikaisin kuitenkin ja kaikenmaailman toisia alistavat psykopaatit vaan elääporskuttavat. Ehkä vastaus onkin juuri siinä, että he ovat parhaita. Jos me olemme täällä vain oppiaksemme rakastamaan, nämä kaikkein parhaimmat ja rakkaudellisimmat ovat juuri heitä, jotka ovat valmiimpia lähtemään, kuoriutumaan perhosiksi. Heidän tehtävänsä on täytetty ja meillä jatkuu vielä.

Kello on paljon, mutta minulla alkoi onneksi kesäloma. :) En tiedä, miksi kirjoitin tämän tarinani näin yksityiskohtaisesti, mutta minulla oli sisäinen pakko kertoa tämä. Toivon, että edes yksi, joka ohjautuu lukemaan tämän, saa tästä helpotusta oloonsa. Myös luonnollisia selityksiä saatte vapaasti keksiä kaikille minulle tapahtuneille asioille aina telepatiaa ja sähkövirtauskatkoja myöten. Jokainen saa olla autuas omassa uskossaan.

Hyvää yötä! Ai niin, jos jotain omaisensa menettänyttä kiinnostaa hakea lohtua ja helpotusta kirjan kautta, suosittelen kirjaa nimeltä: Isä minä elän. Siinä kerrotaan tästä meediostakin ja myös jostain julkkiksista, heidän kokemuksistaan. Kirjastosta tai ainakin Akateemisesta kirjakaupasta luulisi löytyvän. - Eihän tätä kai mainokseksi lueta, jos kerron kirjasta, joka saattaa tuoda lohtua ihmisille, joilta on läheinen kuollut.

Jos joku haluaa kommentoida tätä pitkää kertomustani osa 1-3, niin kertokaa, pitäisittekö kokemaani todisteena siitä, että kuoleman jälkeen on elämää vai ette. Itse ainakin haluaisin.

Lue lisää

tahdon ja yritän uskoa!en voi millään edes ajatella että en enää ikinä näkisi rakasta veljeäni.

Toukasta perhoseksi kirjoitti:

Meitä jännitti valtavasti ja pelotti myös. Menimme taaimmaisille istumapaikoille. Sali oli aivan täynnä. Arvioisin, että meitä oli 200-300 henkeä tai pitäisikö sanoa kehollista ihmisolentoa plus sitten ne paikalle saapuneet henget sen päälle. :)

Meedio asteli tulkkinsa kanssa (meediona hän puhui vain ruotsia) valkoisessa viitassaan eteen. Aluksi hän rukoili kaikkien puolesta ja mielestäni teki sen kaiken hyvin kristillisesti, evankelisluterilaisesti. Mistään pahojen henkien manaamisesta ei todellakaan ollut kyse.

Sitten hän pyysi kaikkia salissa olijoita, että eivät ajatuksissaan yrittäisi kovasti vaatia juuri sitä omaa menettämäänsä ihmistä paikalle, koska hän ei pysty välittämään kaikille viestiä, hänen voimansa eivät riitä siihen ja on kurjaa, jos sinne kutsutaan liikaa henkiä, jotka eivät ehdi tavata läheistään. En muista tarkkaan, miten hän tätä asiaa selitti. Sitten hän taisi vielä rukoilla itsekseen ja näytti kuin olisi vaipunut jonkinlaiseen transsiin ja oli silmät kiinni. Tästä lähtien tulkki talutti häntä.

Meedio kertoi näkevänsä suuret valkeat portaat, joita oli laskeutumassa moni, joka oli tullut tapaamaan läheisiään. Hän kuvaili näkemänsä kauneuden yksityiskohtaisesti. Me, kuten moni muukin siellä olimme tietenkin hyvin liikuttuneita ja nenäliinat tulivat heti tarpeeseen.

Sitten meedio ilmoitti, että veli etsii siskoa. Olin aivan kauhusta jäykkänä. Eturivissä joku vanhempi rouva huusi, että täällä. Meedio meni lähemmäksi häntä, mutta sanoi, että ei tämä ole oikea ja kulki käytävää pitkin eteenpäin minua kohti. Mieli olisi tehnyt huutaa, täällä, mutta en uskaltanut.

Pian joku toinen henki sitten tulikin hänen viereensä ja meedio selitti jostain naisesta, joka näytti hänelle hopeista medaljongia, jossa oli keltarusettisen koiran kuva (tämä koru nyt on keksimäni esimerkki, mutta aivan näin yksityiskohtaisia ja erikoisia tietoja siellä annettiin). Yleisön joukosta joku nosti kätensä ylös ja alkoi itkeä. Hän oli antanut jollekin sellaisen korun ja tämä joku hänelle rakas oli jo kuollut. Nyt kuollut oli tullut häntä tapaamaan. Nainen sai vielä kysyä jotain ja sai siihen vastauksen.

Ilta eteni saman kaavan mukaan. Meedio ilmoitti näkevänsä tai kuulevansa jotain, jonka joku tunnisti ja siinä käytiin yleensä jokin lyhyt vuoropuhelukin. Lähes jokainen viestin saanut alkoi itkeä liikutuksesta ja helpotuksesta ja monien keskustelu kuullosti todella vakuuttavalta. Se täytyy kyllä myöntää, että liikuttuneessa tilassa asiat voivat tuntua uskottavammilta kuin normaalitilassa, mutta vaikea oli tässä tilaisuudessa havaita mitään huijauksen piirteitä.

Yksi henkimaailman tervehdys on erityisesti jäänyt mieleeni. Yksi salissa istunut kysyi itkuisena, oliko kuolema tehnyt kipeää hänen läheiselleen. Meedio välitti siihen henkiolennon vastauksen, että ei sattunut, koska hän oli tajuton siinä vaiheessa, kun auto syöksyi sillalta alas. - Tämä jäi mieleeni siitä syystä, että salissa istunut ei ollut puhunut mitään kuolintavasta meediolle ja oli vastauksen saatuaan hyvin helpottunut ja iloinen.

Salissa oli myös joku nainen, jonka kohdalle meedio pysähtyi ja sanoi, että hänen ympärillään on monta henkeä, jotka iloisena kiittelevät häntä. Nainen sanoi olevansa sairaanhoitaja. Moni sai viestin, että lopettaisi suremisen. Jollekin henki kertoi, minkävärisiä kukkia toinen oli edellisenä päivänä vienyt hänen haudalleen ja kiitti niistä. Henki kuitenkin muistutti, että hän ei ollut siellä haudassa ja että tämän ihmisen tulisi iloita ja nauttia elämästä ja auttaa heitä, jotka apua tarvitsivat.

Tilaisuus oli minusta hyvin vaikuttava. Joko sinne oli yleisön joukkoon palkattu hyviä näyttelijöitä ja keksitty hienot tarinat, jotka liittyisivät heihin tai sitten tämä tosiaan oli totta. Monet kävivät hengen kanssa niin yksityiskohtaisia vuoropuheluita, että ne asiat eivät olisi voineet täsmätä keneenkään muuhun samassa salissa. Jossain välissä meedio kehoitti salissaolijoita pukeutumaan arjessa iloisenvärisiin vaatteisiin koska elämä on iloinen asia ja se jatkuu. Minua jonkinverran harmitti, kun en ollut uskaltanut inahtaakaan jos ja kun ensimmäinen viestin tuoja olikin ollut veljeni. Eläessään veljeni oli vielä aika hiljainen ja vaatimatonkin, että olisi varmaan vielä vaatinut häneltä paljon henkenäkin mennä muiden henkien ohi viestiä tuomaan. Itseasiassa kaduin valtavasti ja tunsin pettäneeni veljeni. Jo siellä tilaisuudessa ajattelin, että hän eläessäänkin käytti itsestään nimitystä veli suhteessaan minuun ja minustakin nimitystä sisko ennemminkin kuin etunimeäni.

Suurin osa viesteistä tuli niin, että tunnisteena oli jokin nimi ja sen lisäki usein jokin erikoinen esine, joka liittyi hengen ja salissaistuneen suhteeseen ja jotka olivat usein koomisiakin juttuja ja tilaisuudessa naurettiin myös paljon. Oli myös uskomattoman todistusvoimaiselta tuntuneita tilanteita, joissa henki peräänkuulutti jotain aivan kummallista esinettä, joka sen viestin vastaanottajalla sitten olikin mukanaan. - Joko tässä oli siis näyttelijät tai sitten tämä kaikki oli totta.

Mutta minä olin pettänyt veljeni ja se jäi painamaan mieltäni. Tiesin, että meediolla oli ollut kampaamo ja lopulta löysinkin sen ja varasin sinne ajan. Siellä oli toinenkin kampaaja, mutta onneksi Svea Richnau itse tuli laittamaan minulle raitoja. Juttelimme siinä kaikenlaista arkipäiväistä, mitä nyt yleensä kampaamossa puhutaan. Olin jälleen mennyt ottamaan selvää, onko puheet kuolemanjälkeisestä elämästä totta ja siksi en halunnut antaa meediolle mitään vihjettä, että olin menettänyt veljeni.

Kun odotimme vaalennusvärin vaikutusta, meedio meni istumaan seinän vierustalla olevaan tuoliin. Vilkaisin häntä kerran ja hän istui siinä silmät kiinni hyvin vakavan ja keskittyneen näköisenä, minusta hän näytti kärsivältäkin. Sitten hän tuli seisomaan taakseni ja katsoi minua peilistä silmiin kysyen: "Onko sinulla veljeä?" Minä pyrin pitämään pokkani, olinhan tekemässä tutkimusta ja sanoin iloisesti, että on. (Itseasissa minulla oli vielä 2 veljeä hengissä). Sitten hän katsoi minuun jälleen hyvin intensiivisesti ja sanoi: "Eikö olekin ihanaa, kun on veli."

Tämän jälkeen odotin, että hän olisi vielä punut jotain veljeen liittyvää, mutta ei. Saattaa olla, että hän ajatteli, että henkimaailman asiat olivat minulle täysin vieraita eikä halunnut sitten pelotella minua.

Sitten meedio alkoi kuivailla ja hieman föönata hiuksiani. Hetken sitä tehtyään hiustenkuivaaja vaikeni. Sieltä ei tullut tuulahdustakaan. Meedio tarkisti, että töpseli oli pistorasiassa tiukasti ja niinhän se oli, mutta kuivaaja ei toiminut. Sitten hän katsoi minuunpäin ja sanoi, että tällaista hänelle ei ole ikinä ennen sattunut, kuivaaja ei ottanut sähköä vastaan. Hetken kuluttua se kuitenkin sitten taas toimi. Tämän tapauksen jälkeen kaikki omani sekä muilta lainaamani kuivaajat ovat tehneet tätä samaa. Varsinkin nyt, kun olen jälleen vaalennellut hiuksiani en saa kampaustani laitettua loppuun yhdellä föönauksella. Mieheni kuitenkin kuivattaa paksuja hiuksiaan samalla laitteella monta kertaa pidempään ja se toimii aina moitteettomasti. - Tuolloin minulla oli pitkät hartioille saakka ulottuvat platinanvaaleat suorat hiukset ja otsatukka. Juuri menettämäni veli ei pitänyt siitä, että vaalensin hiuksiani. Hän oli aina itse ihastunut ehdottomasti tummatukkaisiin tyttöihin. - Voisiko veljeni sieltä rajan takaa tulla välillä tekemään veljellisiä kolttosiaan blondi-siskolle? :)

Haluan uskoa, että näin on, mutta lopullinen totuus selviää minulle vasta itse kuoltuani. En aio kiirehtiä sen kanssa, koska uskon, että meidän tulee elää niin pitkään kuin elämme ja täyttää elämäntehtävämme. Olen pohtinut paljon elämän tarkoitusta ja minusta pääelämäntarkoitus meillä jokaisella on rakkaus. Muita, pienempiä tarkoituksia voi olla sitten kullakin omansa. Miten paljon me täällä kohellammekaan minkäkinlaisten asioiden parissa, niin ainoa olennainen asia kuitenkin on se, kuinka paljon meissä on rakkautta toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa sekä myös itseämme kohtaan.

Veljeni oli kuollessaan 20-vuotias. Hän oli hyvin kiltti ihminen. Hän ei koskaan halunnut tehdä kenellekään mitään pahaa eikä koskaan ollut toisille ilkeä. Kaljaa hän kyllä veti lauantaisin, mutta niinhän muutkin. Kerran hän oli nähnyt, että hänen kaveriaan hakattiin. Hän sanoi, että meni tietenkin puolustamaan ystäväänsä ja juuri silloi tuli poliisi paikalle, kun hän löi (taisi olla ainoa kerta). Että putkareissunkin hän joutui tekemään. Hän oli se meidän perheen kiltein ja hän lähti ensimmäisenä. Teko oli harkittu. Hän oli oikeasti päättänyt, että ei enää palaa silloin kun kuulin siitä takin kahinasta, että sitä vedettiin viimeistä kertaa päälle. Kuolinviestin saavuttua isä oli löytänyt eteisen peilipöydältä hänen avaimensa. Sekin vielä muistui mieleeni, että hän oli hypistellyt niitä päivällä ja ollut hämillisen näköinen, kun kehuin, miten kätevä avainkotelo hänellä oli. Ilmeisesti hän oli silloi ollut juuri laittamassa niitä pöydälle muiden huomaamatta.

Olen usein miettinyt, että miksi juuri kaikkein parhaimmat kuolevat nuorina tai jos eivät aivan nuorina niin liian aikaisin kuitenkin ja kaikenmaailman toisia alistavat psykopaatit vaan elääporskuttavat. Ehkä vastaus onkin juuri siinä, että he ovat parhaita. Jos me olemme täällä vain oppiaksemme rakastamaan, nämä kaikkein parhaimmat ja rakkaudellisimmat ovat juuri heitä, jotka ovat valmiimpia lähtemään, kuoriutumaan perhosiksi. Heidän tehtävänsä on täytetty ja meillä jatkuu vielä.

Kello on paljon, mutta minulla alkoi onneksi kesäloma. :) En tiedä, miksi kirjoitin tämän tarinani näin yksityiskohtaisesti, mutta minulla oli sisäinen pakko kertoa tämä. Toivon, että edes yksi, joka ohjautuu lukemaan tämän, saa tästä helpotusta oloonsa. Myös luonnollisia selityksiä saatte vapaasti keksiä kaikille minulle tapahtuneille asioille aina telepatiaa ja sähkövirtauskatkoja myöten. Jokainen saa olla autuas omassa uskossaan.

Hyvää yötä! Ai niin, jos jotain omaisensa menettänyttä kiinnostaa hakea lohtua ja helpotusta kirjan kautta, suosittelen kirjaa nimeltä: Isä minä elän. Siinä kerrotaan tästä meediostakin ja myös jostain julkkiksista, heidän kokemuksistaan. Kirjastosta tai ainakin Akateemisesta kirjakaupasta luulisi löytyvän. - Eihän tätä kai mainokseksi lueta, jos kerron kirjasta, joka saattaa tuoda lohtua ihmisille, joilta on läheinen kuollut.

Jos joku haluaa kommentoida tätä pitkää kertomustani osa 1-3, niin kertokaa, pitäisittekö kokemaani todisteena siitä, että kuoleman jälkeen on elämää vai ette. Itse ainakin haluaisin.

Lue lisää

ja että juuri hän laittoi raitoja sinulle. Olet onnekas kun sait hänet tavata. Olin kerran istunnossaan, en saanut viestiä mutta huikeaa oli!

Kyllä laittaessa tukkkaasi tiesi että olit hakemassa "vahvistusta" uskollesi ja tälle asialle, siksi sen veljen siihen toi ja sait myös henkimaailman "vinkin" siitä milloin veljesi on läsnä ja lähellä, luonasi jne. muista se aina hiuksia kuivatessa.

Kyllä , jokainen saa olla autuas uskossaan. Minäkin olen. PIdän kokemaasi todisteena siitä että kuoleman jälkeen on elämää. Itsekin uskon siihen kun olen kokenut sellaisia kokemuksia.

kaikkea hyvää!

Toukasta perhoseksi kirjoitti:

Oli ihanaa päästä kotiin oman kullan kainaloon. Kaikki itseänikin ihmetyttäneet oudot ajatukset olivat unohtuneet samantien kuin olivat tulleet ja palasin arkeen.

Aamulla heräsimme kelloradiosta kuuluvaan Jumalanpalvelukseen. Se tuntui hassulta sattumalta, koska emme olleet laittaneet kelloa soimaan, kun oli vapaapäivä. Nauroimme sitten, että meille tahdotaan näköjään osoittaa, että elämämme on liian synnillistä. No, tämäkin unohtui.

Iltapäivällä sitten sain suruviestin, kun isäni soitti ja kertoi pikkuveljeni kuolemasta. Muistan vieläkin sen peruuttamattoman tyhjyydentunteen joka viestin kuultuani kulki käsivarttani pitkin sydämeeni ja levisi sieltä koko kehooni vieden jaloistani ja käsistäni voiman niin, että minun oli vaikea pysyä pystyssä ja pitää luuria kädessäni.

Viestin ja hautajaisten välinen aika oli hirveää tuskaa ja kärsimystä. Luin äsken tältä palstalta juuri läheisensä menettäneiden kirjoituksia ja voin sanoa, että ymmärrän, miltä heistä tuntuu. En voi vilpittömästi sanoa, että tiedän, koska tuska oli niin suurta, että tuskin pystyn sitä muistamaan. Miten monet kerrat tuijotinkaan pakkasyön pimeyteen ja kuuntelin hiljaisuutta. Se hiljaisuus oli niin lopullista, kylmää ja lohdutonta, että se miltei sattui. Minä vain odotin. Odotin, että askeleet lähenisivät ja odotin, että ovi kävisi, mutta hiljaisuus vain jatkui. Öisin valvoin vuoteessa kyyneleiden vieriessä hiljaa tyynylle. Olin oppinut suremaan täysin äänettömästi, en halunnut tuottaa poikakaverilleni tuskaa. En ymmärrä, kuinka jaksoin sen ajan 3 tunnin yöunilla.

Sitten tuli rumat liukkaat loskakelit. Hampaat irvessä liukastelin parin kilometrin matkan junalle opiskelemaan mennessäni ja sieltä palatessani. Ainoa lohtuni oli se, että veljeni ei joutunut sellaisesta kärsimään. Joka hetken elin veljeni kautta. Minussa oli alkanut heräämään taisteluhenki ja halusin selvittää, onko kuoleman jälkeen elämää. Olin lukenut joskus meedioista ja selvitin, koska ja missä kuuluisa suomalainen meedio Svea Richnau esiintyy.

Ystäväni ja opiskelutoverini, joka uskoo täysin kuolemanjälkeiseen elämään lähti tuekseni. Menimme Helsingin keskustassa sijaitsevaan Balderin saliin. Ulkopuolella oli valtava jono ihmisiä, ihan fiksun ja normaalin näköisiä ja kaiken ikäisiä. Oli siellä myös 2 pienessä hiprakassa ollutta kolmikymppistä miestä, jotka olivat ilmiselvästi ottaneet rohkaisuryypyt. Toinen selitti meille, että velipoika veti ittensä hirteen ja me aateltii tulla vähän kattoo, jos se tulis tänne. Säälinsekaisin tuntein ajattelin, että ette te miehet voi kuvitellakaan, miten hyvin minä ymmärrän teitä.

Lue lisää

"Olin lukenut joskus meedioista ja selvitin, koska ja missä kuuluisa suomalainen meedio Svea Richnau esiintyy."

Yle Areenassa lyhyt pätkä:

https://areena.yle.fi/podcastit/1-63138888

"Puhelinhaastattelussa Jari Aula haastattelee kansainvälisestikin tunnettua suomalaista meediota Svea Richnauta. Äänite on vuodelta 1990."

- voi hyvä isä sentään...älkää leikkikö kuolleiden kustannuksella.-älkää rikkoko hauta rauhaa antakaa vainajien olla rauhassa.

meediokin???? kirjoitti:

- voi hyvä isä sentään...älkää leikkikö kuolleiden kustannuksella.-älkää rikkoko hauta rauhaa antakaa vainajien olla rauhassa.

ovat sitä mieltä ilmeisen yleisesti, että kuolleiden pitäisi antaa levätä. Ei saisi painostaa antamaan merkkiä omaisille vaikka sitä ikävässään ja surussaan hirveästi merkkiä odottaakin, kuten minäkin silloin.

Itse koin saaneeni silloin niin paljon merkkejä elämän jatkumisesta, että tyydyin siihen vaikkakin varmahan asiasta ei voi olla. (Tahdon uskoa, koska se antaa elämään lisää toivoa ja iloa.) Meidät on niin lujasti opetettu siihen, että tuollainen ei voi olla totta. Samoin kuin ihmiset oli aikoinaan opetettu uskomaan maapallon olevan litteä ja sen ajan tieteen mukaan ei vielä voitu todistaa maapallon pyöreyttä. Tiede kehittyy koko ajan ja voin sanoa, että fysiikassa, kvanttifysiikassa on jo tehty aika huimia havaintoja, joista on minullekin luennoitu aivan asiallisissa yhteyksissä ammattini puitteissa. Nykytiede ei ole vielä koko totuus, uskokaa se!

Tuli mieleeni, että meedio, jonka mainitsin nimeltä oli jo kirjoittamieni tapahtumien aikaan melko iäkäs ja tapahtumat ajoittuvat 1980-luvulle. Toivon, että häntä ei kukaan ala ikävässään painostaa istuntoihin (en tiedä, elääkö täällä enää). Hän on itse "Isä, minä elän" -kirjassa sanonut, että ihmiset, jotka olivat kaikkein suurimman avun tarpeessa surussaan ohjautuivat jotenkin itsestään hänen luokseen (eivät kuten minä, joka vartavasten etsin hänet käsiini).

Ainakaan minä en tällä hetkellä tiedä ketään meediota, joka järjestäisi Suomessa istuntoja, jos asiaan on kiinnostusta, sitä voisi tiedustella esimerkiksi Suomen spiritualistisesta tai teosofisesta seurasta. Ehkä netistäkin voisi löytyä jotain tietoa, en ole etsinyt, kun arki on vienyt kaiken huomioni. Ja suosittelen olemaan aina tarkkana, ainakin ennustajissa suurin osa on huijareita.

Mitä olen asiaan liittyvää kirjallisuutta lukenut, niissä on mainittu, että kuoleman jälkeen henget lepäävät jonkin aikaa maallisen elämän rasituksista ja sen jälkeenkin heiltä vaatii opiskelua ja kovaa harjoittelua ja treenausta saada annettua itsestään jotain merkkiä maan päällä asuville.

Jennistä en tiedä, josko hän osaisi neuvoa tässä. (Minä en ole Jenni vaikka olenkin taipuvainen uskomaan vähän samoihin juttuihin.)

Lukemani perusteella helpoiten yhteys voi syntyä unessa. Joskus voi nähdä sellaisen unen yöllä, jonka jälkeen tulee varma tunne, että hän kävi ilmoittamassa minulle, että nyt hänen on hyvä olla. Voi myöskin ohjautua ottamaan hyllystä sattumanvaraisesti kirjan ja avata sen kohdasta, jonka teksti on hetkeen sopiva ja lohtua tuova. - Mainitunlaisetkin tilanteet toivat minulle lohtua vaikeimpina aikoina ja halusin uskoa, että veljeni kävi näin lohduttamassa ja antamassa merkkiä.

Toukasta perhoseksi kirjoitti:

ovat sitä mieltä ilmeisen yleisesti, että kuolleiden pitäisi antaa levätä. Ei saisi painostaa antamaan merkkiä omaisille vaikka sitä ikävässään ja surussaan hirveästi merkkiä odottaakin, kuten minäkin silloin.

Itse koin saaneeni silloin niin paljon merkkejä elämän jatkumisesta, että tyydyin siihen vaikkakin varmahan asiasta ei voi olla. (Tahdon uskoa, koska se antaa elämään lisää toivoa ja iloa.) Meidät on niin lujasti opetettu siihen, että tuollainen ei voi olla totta. Samoin kuin ihmiset oli aikoinaan opetettu uskomaan maapallon olevan litteä ja sen ajan tieteen mukaan ei vielä voitu todistaa maapallon pyöreyttä. Tiede kehittyy koko ajan ja voin sanoa, että fysiikassa, kvanttifysiikassa on jo tehty aika huimia havaintoja, joista on minullekin luennoitu aivan asiallisissa yhteyksissä ammattini puitteissa. Nykytiede ei ole vielä koko totuus, uskokaa se!

Tuli mieleeni, että meedio, jonka mainitsin nimeltä oli jo kirjoittamieni tapahtumien aikaan melko iäkäs ja tapahtumat ajoittuvat 1980-luvulle. Toivon, että häntä ei kukaan ala ikävässään painostaa istuntoihin (en tiedä, elääkö täällä enää). Hän on itse "Isä, minä elän" -kirjassa sanonut, että ihmiset, jotka olivat kaikkein suurimman avun tarpeessa surussaan ohjautuivat jotenkin itsestään hänen luokseen (eivät kuten minä, joka vartavasten etsin hänet käsiini).

Ainakaan minä en tällä hetkellä tiedä ketään meediota, joka järjestäisi Suomessa istuntoja, jos asiaan on kiinnostusta, sitä voisi tiedustella esimerkiksi Suomen spiritualistisesta tai teosofisesta seurasta. Ehkä netistäkin voisi löytyä jotain tietoa, en ole etsinyt, kun arki on vienyt kaiken huomioni. Ja suosittelen olemaan aina tarkkana, ainakin ennustajissa suurin osa on huijareita.

Mitä olen asiaan liittyvää kirjallisuutta lukenut, niissä on mainittu, että kuoleman jälkeen henget lepäävät jonkin aikaa maallisen elämän rasituksista ja sen jälkeenkin heiltä vaatii opiskelua ja kovaa harjoittelua ja treenausta saada annettua itsestään jotain merkkiä maan päällä asuville.

Jennistä en tiedä, josko hän osaisi neuvoa tässä. (Minä en ole Jenni vaikka olenkin taipuvainen uskomaan vähän samoihin juttuihin.)

Lukemani perusteella helpoiten yhteys voi syntyä unessa. Joskus voi nähdä sellaisen unen yöllä, jonka jälkeen tulee varma tunne, että hän kävi ilmoittamassa minulle, että nyt hänen on hyvä olla. Voi myöskin ohjautua ottamaan hyllystä sattumanvaraisesti kirjan ja avata sen kohdasta, jonka teksti on hetkeen sopiva ja lohtua tuova. - Mainitunlaisetkin tilanteet toivat minulle lohtua vaikeimpina aikoina ja halusin uskoa, että veljeni kävi näin lohduttamassa ja antamassa merkkiä.

Lue lisää

- no niinpä ...hautarauhaa pitäisi kunnioittaa..aina niinkuin me elävätkin haluamme oman rauhan mutta
MIHIN TÄÄ teidän ns. MERKIT ???? PERUSTUU ja miksi teidän pitää niitä saada/ kautta muka saada mitä siitä hyötyy, koska...no voitko siis vastata.
no jos joskus aikoinaan olisi Raamatun lukeminen ollut sallittua olisi maapallon luominen kyllä antanut heti vastauksen että se on pyöreä ja perustettu tyhjyyden päälle...kaikkinensa..ja on luotu yö ja päivä kuut ja tähdet vedet yms.. yms... siellähän ne asiat lukee.-Enkelit (henkiolennot)...kauan ennen ihmistä..

Eivät meediotkaan ole elämässä ikuisesti ihan samalla tavalla kupsahtaa kun mekin että se " vehkeily" ei tuota heille yhtään mitään kun ajattelee asioita pintapuolisista syvemmin
Olen aikoinaan seurannut montaakin ns. ennustajaa ja heidän elämää mutta eipä tuo sen kummemmin ole ihmeitä avartanut tahi näitä maapallon asioita muuttanut

No unista tuskin me kukaan voidaan inttää joskus ne on niin todellisia kun olla voi..ja no jos joku saa esim. unistaan lohtua niin sehän on vaan hyvä
asia...ja toivottavasti rauhottaa ihmis mieltä.. jep meitä on moneen junaan ja monta eri kokemuksen omaavia mutta kuolema pitäisi vaan hyväksyä vaikka se sattuu mutta minkäs teet!!!

viittaa??? kirjoitti:

- no niinpä ...hautarauhaa pitäisi kunnioittaa..aina niinkuin me elävätkin haluamme oman rauhan mutta
MIHIN TÄÄ teidän ns. MERKIT ???? PERUSTUU ja miksi teidän pitää niitä saada/ kautta muka saada mitä siitä hyötyy, koska...no voitko siis vastata.
no jos joskus aikoinaan olisi Raamatun lukeminen ollut sallittua olisi maapallon luominen kyllä antanut heti vastauksen että se on pyöreä ja perustettu tyhjyyden päälle...kaikkinensa..ja on luotu yö ja päivä kuut ja tähdet vedet yms.. yms... siellähän ne asiat lukee.-Enkelit (henkiolennot)...kauan ennen ihmistä..

Eivät meediotkaan ole elämässä ikuisesti ihan samalla tavalla kupsahtaa kun mekin että se " vehkeily" ei tuota heille yhtään mitään kun ajattelee asioita pintapuolisista syvemmin
Olen aikoinaan seurannut montaakin ns. ennustajaa ja heidän elämää mutta eipä tuo sen kummemmin ole ihmeitä avartanut tahi näitä maapallon asioita muuttanut

No unista tuskin me kukaan voidaan inttää joskus ne on niin todellisia kun olla voi..ja no jos joku saa esim. unistaan lohtua niin sehän on vaan hyvä
asia...ja toivottavasti rauhottaa ihmis mieltä.. jep meitä on moneen junaan ja monta eri kokemuksen omaavia mutta kuolema pitäisi vaan hyväksyä vaikka se sattuu mutta minkäs teet!!!

Lue lisää

Meitä on moneen junaan, kuten kirjoitit ja on hyvä, että pyrimme hyväksymään toisemme. Läheisen kuolema on niin tuskallista, että moni ihminen kaipaa tuolloin jotain merkkiä siitä, että elämä kuitenkin jatkuu jollain toisella tasolla. Olen kuullut monen pohtineen ja toivoneen sellaista siinä tilanteessa, kuten minäkin tein.

Hyöty on siis se, että on helpompi kestää tilanne, johon on joutunut. Varmahan meistä ei voi olla kukaan, mitä kuoleman jälkeen on, mutta itse uskon olevan ainakin jotain muuta kuin pelkkä tyhjyys ja maatuminen. Ja minusta saamani "merkit" eivät voi kaikki olla sattumaa, toivon niin.

Olen taipuvainen uskomaan myös jälleensyntymisopin ja jos se pitää paikkansa ja kaikki ihmiset uskoisivat siihen, hyöty olisikin todella valtava. Jälleensyntymisopissa karman laki sanelee seuraavan elämän. Nyky-yhteiskunnassamme kun eletään "Minulle ja vain minulle heti kaikki" -mentaliteetilla polkien muut jalkoihin, uskominen jälleensyntymiseen ja karman lakiin olisi hyvin tervehdyttävää.

Raamattukin on vain ihmisten kirjoittama. Uskon Jumalan olemassaoloon ja että Jeesus on elänyt maan päällä, mutta kaikki, mitä Raamatussa lukee, ei minusta kuitenkaan välttämättä ole totta vaikkakin siinä on todella paljon hyviä elämänohjeita. Raamatun Jumala poikkeaa jonkinverran siitä, millainen on oma Jumalani. Minun Jumalani on niin suuri ja korkealle kehittynyt, että hän ei vaadi itsensä palvomista ja kumartamista eikä nöyrtymistä itsensä edessä, ainoastaan, että kehittäisimme itseämme rakastamaan toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa.

Toivon kaikille laajakatseisuutta. Mitään ei ole pakko uskoa ja kaikkeen kannattaa suhtautua kriittisesti. Kuitenkin on ihmiselle hyvin terveellistä ja lohdullista uskoa johonkin. Nykyään monet, varsinkin nuoret luovat itselleen oman uskontonsa poimien eri uskonnoista asioita, jotka hyväksyvät. Samoin olen tehnyt minäkin.

Toukasta perhoseksi kirjoitti:

ovat sitä mieltä ilmeisen yleisesti, että kuolleiden pitäisi antaa levätä. Ei saisi painostaa antamaan merkkiä omaisille vaikka sitä ikävässään ja surussaan hirveästi merkkiä odottaakin, kuten minäkin silloin.

Itse koin saaneeni silloin niin paljon merkkejä elämän jatkumisesta, että tyydyin siihen vaikkakin varmahan asiasta ei voi olla. (Tahdon uskoa, koska se antaa elämään lisää toivoa ja iloa.) Meidät on niin lujasti opetettu siihen, että tuollainen ei voi olla totta. Samoin kuin ihmiset oli aikoinaan opetettu uskomaan maapallon olevan litteä ja sen ajan tieteen mukaan ei vielä voitu todistaa maapallon pyöreyttä. Tiede kehittyy koko ajan ja voin sanoa, että fysiikassa, kvanttifysiikassa on jo tehty aika huimia havaintoja, joista on minullekin luennoitu aivan asiallisissa yhteyksissä ammattini puitteissa. Nykytiede ei ole vielä koko totuus, uskokaa se!

Tuli mieleeni, että meedio, jonka mainitsin nimeltä oli jo kirjoittamieni tapahtumien aikaan melko iäkäs ja tapahtumat ajoittuvat 1980-luvulle. Toivon, että häntä ei kukaan ala ikävässään painostaa istuntoihin (en tiedä, elääkö täällä enää). Hän on itse "Isä, minä elän" -kirjassa sanonut, että ihmiset, jotka olivat kaikkein suurimman avun tarpeessa surussaan ohjautuivat jotenkin itsestään hänen luokseen (eivät kuten minä, joka vartavasten etsin hänet käsiini).

Ainakaan minä en tällä hetkellä tiedä ketään meediota, joka järjestäisi Suomessa istuntoja, jos asiaan on kiinnostusta, sitä voisi tiedustella esimerkiksi Suomen spiritualistisesta tai teosofisesta seurasta. Ehkä netistäkin voisi löytyä jotain tietoa, en ole etsinyt, kun arki on vienyt kaiken huomioni. Ja suosittelen olemaan aina tarkkana, ainakin ennustajissa suurin osa on huijareita.

Mitä olen asiaan liittyvää kirjallisuutta lukenut, niissä on mainittu, että kuoleman jälkeen henget lepäävät jonkin aikaa maallisen elämän rasituksista ja sen jälkeenkin heiltä vaatii opiskelua ja kovaa harjoittelua ja treenausta saada annettua itsestään jotain merkkiä maan päällä asuville.

Jennistä en tiedä, josko hän osaisi neuvoa tässä. (Minä en ole Jenni vaikka olenkin taipuvainen uskomaan vähän samoihin juttuihin.)

Lukemani perusteella helpoiten yhteys voi syntyä unessa. Joskus voi nähdä sellaisen unen yöllä, jonka jälkeen tulee varma tunne, että hän kävi ilmoittamassa minulle, että nyt hänen on hyvä olla. Voi myöskin ohjautua ottamaan hyllystä sattumanvaraisesti kirjan ja avata sen kohdasta, jonka teksti on hetkeen sopiva ja lohtua tuova. - Mainitunlaisetkin tilanteet toivat minulle lohtua vaikeimpina aikoina ja halusin uskoa, että veljeni kävi näin lohduttamassa ja antamassa merkkiä.

Lue lisää

Voi, olis niin paljon helpompi elää, jos tietäisin sen jatkuvan vielä piiiiitkään. Kiitos lohduttamisesta. Ehkä saamme olla sittenkin rakkaittemme kaa yhdessa IKUISESTI..? :)

Toukasta perhoseksi kirjoitti:

ovat sitä mieltä ilmeisen yleisesti, että kuolleiden pitäisi antaa levätä. Ei saisi painostaa antamaan merkkiä omaisille vaikka sitä ikävässään ja surussaan hirveästi merkkiä odottaakin, kuten minäkin silloin.

Itse koin saaneeni silloin niin paljon merkkejä elämän jatkumisesta, että tyydyin siihen vaikkakin varmahan asiasta ei voi olla. (Tahdon uskoa, koska se antaa elämään lisää toivoa ja iloa.) Meidät on niin lujasti opetettu siihen, että tuollainen ei voi olla totta. Samoin kuin ihmiset oli aikoinaan opetettu uskomaan maapallon olevan litteä ja sen ajan tieteen mukaan ei vielä voitu todistaa maapallon pyöreyttä. Tiede kehittyy koko ajan ja voin sanoa, että fysiikassa, kvanttifysiikassa on jo tehty aika huimia havaintoja, joista on minullekin luennoitu aivan asiallisissa yhteyksissä ammattini puitteissa. Nykytiede ei ole vielä koko totuus, uskokaa se!

Tuli mieleeni, että meedio, jonka mainitsin nimeltä oli jo kirjoittamieni tapahtumien aikaan melko iäkäs ja tapahtumat ajoittuvat 1980-luvulle. Toivon, että häntä ei kukaan ala ikävässään painostaa istuntoihin (en tiedä, elääkö täällä enää). Hän on itse "Isä, minä elän" -kirjassa sanonut, että ihmiset, jotka olivat kaikkein suurimman avun tarpeessa surussaan ohjautuivat jotenkin itsestään hänen luokseen (eivät kuten minä, joka vartavasten etsin hänet käsiini).

Ainakaan minä en tällä hetkellä tiedä ketään meediota, joka järjestäisi Suomessa istuntoja, jos asiaan on kiinnostusta, sitä voisi tiedustella esimerkiksi Suomen spiritualistisesta tai teosofisesta seurasta. Ehkä netistäkin voisi löytyä jotain tietoa, en ole etsinyt, kun arki on vienyt kaiken huomioni. Ja suosittelen olemaan aina tarkkana, ainakin ennustajissa suurin osa on huijareita.

Mitä olen asiaan liittyvää kirjallisuutta lukenut, niissä on mainittu, että kuoleman jälkeen henget lepäävät jonkin aikaa maallisen elämän rasituksista ja sen jälkeenkin heiltä vaatii opiskelua ja kovaa harjoittelua ja treenausta saada annettua itsestään jotain merkkiä maan päällä asuville.

Jennistä en tiedä, josko hän osaisi neuvoa tässä. (Minä en ole Jenni vaikka olenkin taipuvainen uskomaan vähän samoihin juttuihin.)

Lukemani perusteella helpoiten yhteys voi syntyä unessa. Joskus voi nähdä sellaisen unen yöllä, jonka jälkeen tulee varma tunne, että hän kävi ilmoittamassa minulle, että nyt hänen on hyvä olla. Voi myöskin ohjautua ottamaan hyllystä sattumanvaraisesti kirjan ja avata sen kohdasta, jonka teksti on hetkeen sopiva ja lohtua tuova. - Mainitunlaisetkin tilanteet toivat minulle lohtua vaikeimpina aikoina ja halusin uskoa, että veljeni kävi näin lohduttamassa ja antamassa merkkiä.

Lue lisää

Raamattu sanoo jo heti alussa että maapallo luotiin tyhjän päälle ja että se on pyöreä.Eli ennen aikoinaan ei sen kummempaa tiedettä olis tarvinnukkaan jos nää asioita salaavat papit olis antanut tavallisten ihmisten lukea sitä.ja nykyään sen kirjan saa jokainen käsiinsä ja on lukutaitoisia kaikki että alkakaapa lukemaan loppuu höpinät teiltä.

Mummoni ja muutama muukin ihminen on sanonut minulle joskus ettei kuolleisiin saa ottaa minkäänlaista yhteyttä, koska he eivät tiedä olevansa kuolleita. He elää meidän keskuudessamme, muttemme vaan näe heitä. Heidän läsnäolon voi jopa tuntea jollakin tapaa. Edesmenneet ottavat sitten halutessaan meihin eläviin yhteyttä. Uskon itse siihen ettei taivasta tai helvettiä ole olemassa. Me jäämme kuitenkin tänne maanpäälle odottamaan uutta elämäntehtävää. Kuolema päättää meidän tämän hetkisen tehtävän ja synnymme uudestaan täyttämään uutta tehtävää. Menetin taannoin rakkaan ystäväni ja nyt odotan joka ilta nukkumaan mennessäni että näkisin unessa hänet ja voisimme käydä sen viimeisen keskustelun josta me sovimme, muttemme koskaan sitä ehtinyt tehdä.

Toukasta perhoseksi kirjoitti:

Meitä on moneen junaan, kuten kirjoitit ja on hyvä, että pyrimme hyväksymään toisemme. Läheisen kuolema on niin tuskallista, että moni ihminen kaipaa tuolloin jotain merkkiä siitä, että elämä kuitenkin jatkuu jollain toisella tasolla. Olen kuullut monen pohtineen ja toivoneen sellaista siinä tilanteessa, kuten minäkin tein.

Hyöty on siis se, että on helpompi kestää tilanne, johon on joutunut. Varmahan meistä ei voi olla kukaan, mitä kuoleman jälkeen on, mutta itse uskon olevan ainakin jotain muuta kuin pelkkä tyhjyys ja maatuminen. Ja minusta saamani "merkit" eivät voi kaikki olla sattumaa, toivon niin.

Olen taipuvainen uskomaan myös jälleensyntymisopin ja jos se pitää paikkansa ja kaikki ihmiset uskoisivat siihen, hyöty olisikin todella valtava. Jälleensyntymisopissa karman laki sanelee seuraavan elämän. Nyky-yhteiskunnassamme kun eletään "Minulle ja vain minulle heti kaikki" -mentaliteetilla polkien muut jalkoihin, uskominen jälleensyntymiseen ja karman lakiin olisi hyvin tervehdyttävää.

Raamattukin on vain ihmisten kirjoittama. Uskon Jumalan olemassaoloon ja että Jeesus on elänyt maan päällä, mutta kaikki, mitä Raamatussa lukee, ei minusta kuitenkaan välttämättä ole totta vaikkakin siinä on todella paljon hyviä elämänohjeita. Raamatun Jumala poikkeaa jonkinverran siitä, millainen on oma Jumalani. Minun Jumalani on niin suuri ja korkealle kehittynyt, että hän ei vaadi itsensä palvomista ja kumartamista eikä nöyrtymistä itsensä edessä, ainoastaan, että kehittäisimme itseämme rakastamaan toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa.

Toivon kaikille laajakatseisuutta. Mitään ei ole pakko uskoa ja kaikkeen kannattaa suhtautua kriittisesti. Kuitenkin on ihmiselle hyvin terveellistä ja lohdullista uskoa johonkin. Nykyään monet, varsinkin nuoret luovat itselleen oman uskontonsa poimien eri uskonnoista asioita, jotka hyväksyvät. Samoin olen tehnyt minäkin.

Lue lisää

Kiitos Toukasta perhoseksi viisaista kirjoituksistasi. Ne tuovat vahvistusta omille kokemuksilleni ja lohdutusta.