Olen ollut naimisissa 8 vuotta, ja sitä ennen seurustelimme 2 vuotta. Lapset ovat kummatkin jo koulussa, ja koti, sekä kaikki materiaaliset asiat ovat hyvin.
Seksi puolella on hiipuminen ollut käynnissä jo nuoremman tytön syntymästä 1997 lähtien, mutta varsinainen selibaatti on kestänyt nyt hieman yli vuoden. Keväällä vaimoni ilmoitti minulle, että hänen mielestään meillä ei ole mitään yhteistä ??, ja että hän haluaisi etäisyyttä. Olen ollut uskollinen vaimolleni koko yhdessäolomme ajan, aina tähän kesään ja ilmoitukseen asti. Nyt oli tapahtuva se minkä oli pakko tapahtua ennemmin tai myöhemmin, eli "jollei kotona saa ruokaa, on mentävä ulos syömään" ja näin kävikin hauskan kesäisen illan päätteeksi, mutta eipä siinä vielä ongelman ydin se oli vain yksi kokeilu. Tämän tapauksen rohkaisemana olen herännyt ja tajunnut ettei "elämän suuret tunteet" ole sittenkään näin hieman yli nelikymmpisenä kohdaltani ohitse.
Nyt on kuvioihin astunut minua tuntuvasti nuorempi kolleegani johon olen puolivahingossa päässyt ihastumaan, ja tehnyt myös ilmeisen vaikutuksen. Onhan se vakuuttavaa kun saa itseään 20 vuotta nuoremmalta seuralaiselta palautetta tunteillen tavalla jota luulin vain muistelevani nuoruus vuosilta.
Emme ole tapaillessamme edenneet vielä makuukamarin puolelle, mutta uskon että sekin hetki koittaa lähiaikoina. On kornia tuntea niin suuria tunteita toista kohtaan, ja asua taas toisen henkilön kanssa joka arvostaa sinua yhtä paljon kuin tyhjää vessapaperi rullaa. Tiedän että suhteemme tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin, mutta onko sillä niin väliä kenenkään muiden kuin lastemme kannalta. Tässä vaiheessa olen aivan sekaisin, mutta yritän kuitenkin pitää "pakan-kunnossa" kotipuolessa, ja katsoa mitä tuleman pitää, kaipaisinki nyt hieman kommentteja "asiantuntijoilta" , mitä minun pitäisi oikein tehdä. En aio kärvistellä loppu ikääni selibaatissa ja lähes mykkä koulussa...
Seksi puolella on hiipuminen ollut käynnissä jo nuoremman tytön syntymästä 1997 lähtien, mutta varsinainen selibaatti on kestänyt nyt hieman yli vuoden. Keväällä vaimoni ilmoitti minulle, että hänen mielestään meillä ei ole mitään yhteistä ??, ja että hän haluaisi etäisyyttä. Olen ollut uskollinen vaimolleni koko yhdessäolomme ajan, aina tähän kesään ja ilmoitukseen asti. Nyt oli tapahtuva se minkä oli pakko tapahtua ennemmin tai myöhemmin, eli "jollei kotona saa ruokaa, on mentävä ulos syömään" ja näin kävikin hauskan kesäisen illan päätteeksi, mutta eipä siinä vielä ongelman ydin se oli vain yksi kokeilu. Tämän tapauksen rohkaisemana olen herännyt ja tajunnut ettei "elämän suuret tunteet" ole sittenkään näin hieman yli nelikymmpisenä kohdaltani ohitse.
Nyt on kuvioihin astunut minua tuntuvasti nuorempi kolleegani johon olen puolivahingossa päässyt ihastumaan, ja tehnyt myös ilmeisen vaikutuksen. Onhan se vakuuttavaa kun saa itseään 20 vuotta nuoremmalta seuralaiselta palautetta tunteillen tavalla jota luulin vain muistelevani nuoruus vuosilta.
Emme ole tapaillessamme edenneet vielä makuukamarin puolelle, mutta uskon että sekin hetki koittaa lähiaikoina. On kornia tuntea niin suuria tunteita toista kohtaan, ja asua taas toisen henkilön kanssa joka arvostaa sinua yhtä paljon kuin tyhjää vessapaperi rullaa. Tiedän että suhteemme tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin, mutta onko sillä niin väliä kenenkään muiden kuin lastemme kannalta. Tässä vaiheessa olen aivan sekaisin, mutta yritän kuitenkin pitää "pakan-kunnossa" kotipuolessa, ja katsoa mitä tuleman pitää, kaipaisinki nyt hieman kommentteja "asiantuntijoilta" , mitä minun pitäisi oikein tehdä. En aio kärvistellä loppu ikääni selibaatissa ja lähes mykkä koulussa...
Vastaukset 47
Vanhimmat
Näitä juttuja kun lukee, täytyy vaan ihmetellä.....
Nimittäin sitä että eikö ole olemassa miehiä joiden aivot sijaitsisivat siellä, missä kuuluukiin EIKÄ HAAROVÄLISSÄ.
Munako teitä perk*...ohjaa joka asiassa??
Pitäisikö tämä lyhyt elämä sitten tuhlata kärvistellen huonossa suhteessa? Mielestäni EI. Kaikkeen ei tarvitse ajatella alapäällään, mutta jos suhde ei toimi, siitä voi aina lähteä. Toimimaton suhde ei ole millään muotoa edes lapsille hyväksi.
Sulla "munakokkelilla" ei taida edes jalkovälissä olla mitään saatika sitten päässä
Hei haloo! Huhuu! Onko siellä ketään???
Ensinnäkin: hoida vaimosi kanssa suhteenne taas kuntoon. On aivan normaalia, että parisuhteessa on suvantovaiheita ja nousuja. Tee sille asialle jotain. Ota vaimosi kuin olisitte vastatavanneet, seurustelkaa, etsikää uudelleen yhteisiä ilon aiheita. Kun teillä on noinkin pitkään jatkunut kuivakausi niin älä kuitenkaan odota, että peti lämpenis hetkessä. Teillä on selvästi tunnetason ongelmia ja asioiden korjaaminen vie aikansa. SIKSI pettäminen ei paranna välejäsi vaimoosi. Mieti kumpaa todella haluat - hetken helpotusta vai kestävää suhdetta?
Mä olen kuullu kyllä juttuja, että mentäis luvan kans toisen sänkyyn mutta jos haluat todella mennä sänkyyn tämän ihastuksesi kanssa, kerro ihastuksestasi ensin vaimollesi ja kysy mitä hän olisi mieltä siitä, että sinä olisit toisen kanssa. Harvasta kylläkään ei ole MIESTÄ tuohon, mutta sehän ei olekaan minun ongelma :)
Hei haloo!
Miten korjaat suhteen jos vastapuoli kieltäytyy siitä? Kuinka yksin voi korjata suhteen jos toinen ei halua siihen osallistua?
Näitä mykkäsuhteita on pilvin pimein!
Ei keskusteluja, ei SAA koskettaa, eikä lähdetä esim.parisuhdeterapiaan. Siihen viitatessa, sanakin on kuin myrkkyä...lisää mykkäkoulua ja lisää sulkeutumista sekä vetäytymistä.
Kaikesta tyhmempikin näkee, että kumppani kaipaisi jo ammattiapua, mutta miten väkisin sitä hänelle hankit?
Moni mies tai nainen on tälläkin hetkellä ylläolevassa tilanteessa!(tiedän muutaman tapauksen)
Puolustan tuossa vaiheessa ulkopuolisen suhteen hankkimista, sillä ihminenhän se on vastapuolikin. Avioliitto ei ole sama kuin selibaatti! Toimiva seksuaalielämä on jokaisen parisuhteen kulmakivi!
Mies varsinkin, lähtee harvoin ensimmäiseksi huonostakaan suhteesta. Kodin rikkominen ja lasten "jättäminen" on todella vaikeaa.
Henkinen väkivalta parisuhteessa tuntuu olevan enempi sääntö kuin poikkeus! Surullista!!
Puhut asiaa, on todellakin vaikea korjata tilannetta yksinpuhelulla. Niin kuin jossain vastauksessani olen maininnut olen valmis suurempiinkin myönnytyksiin, kunhan vain saisin tietää minkälaisiin olisi tarve, ja tietysti mitä se tarkoittaisi tulevaisuuden suhteen.
Vaimonikin oli vielä pari vuotta sitten kauhistellut hyvän kaverinsa eroa, jasanonut tälle ettei koskaan haluaisi joutua samanlaiseen tilanteeseen itse. NO ENTÄS NYT ?? Niin se näyttää tuo naisen mieli ailahtelevan.
ja kerro vaimolle touhuistasi ja siitä että haet toisen. Lopeta itsekkyys ja anna hänellekin mahdollisuus.
Sikamaista aloittaa uusi suhde ennen kuin edellinen on lopussa... jos kerran vaimokin on sitä mieltä että teillä ei ole mitään yhteistä, niin keskustelkaa asiasta, ottakaa ero ja sitten voit aloittaa uuden suhteen.
sikamaista? Tuskin vaimo pahakseen panee jos mies käy vieraissa. Heillähän ei ole enää mitään yhteistä. Naimisissa saa/voi olla vaikkei seksiä olisikaan.
antakaa ne joillekkin, jotka ne ansaitsee. Maailmalla on miljoonia pareja jotka hoitaisivat lapsianne kuten toisiaan!
Muijallasi on jo toinen. Siksi hän haluaa "etäisyyttä". Tarkkaile hieman ja aloita itsekin uuden etsiminen.
Kuivunut avioliitto = loppunut liitto. Kerää se mitä sinulla on jäjellä ja hanki "uusi elämä" itsellesi. Ei nykyajan avioliittoja paikkaa mikään.
Ja sitten kun olette eroamassa, niin pidä hyvä mies puolesi äläkä säälista lahjoita sille muijalle mitään - ne kyllä osaavat lypsää ja lopuksi vielä vaativat sinulta niin paljon elatusapua, että jo pelkästään sillä lapset elävät.
Tilanteesi on mielenkiintoinen. Elämässä tapahtuu usein sellaista, että toinen mies tai nainen alkaa tuntua kiinnostavalta, jopa siltä oikealta mieheltä tai naiselta. Tunne on oikein mukava tietyn aikaa, ja siitä saa vähän lisää maustetta tähän arkielämään. Muuta hyötyä siitä ei yleensä ole.
Ja sitten ne tosiasiat, joita et pääse karkuun! Sinulla on kaksi alaikäistä lasta, jotka Sinun on saatettava aikuisiksi turvallisessa ympäristössä. Avioliittosi purkaminen tässä vaiheessa on lapsille sellainen isku, että eivät he sitä kykene vielä ymmärtämään. Sinäkään et pääse elatusvelvollisuuttasi karkuun, joten yritä kestää vielä 10 vuotta. Se tulee Sinulle kaikkein halvimmaksi.
Koska elatusvelvollisuutesi jatkuu vaikka eroaisitkin, niin se tulee aiheuttamaan riitoja uudessa suhteessa. Uusi kumppani katsoo hieman karsaasti sitä, että Sinä joudut kuukausittain pistämään palkastasi sivuun suurehkon summan rahaa, joka olisi ihan mukava käyttää sen uuden suhteen hyväksi. Mahdollisena krapula-aamuna uusikin kumppanisi varmasti tulee mainitsemaan asiasta Sinulle kitkerään sävyyn.
Jos olisit lapseton, niin tilanteesi olisi huomattavasti helpompi. Silloin aiheuttaisin henkisiä kärsimyksiä vain puolisollesi ja itsellesi, mutta viattomat lapset eivät joutuisi tempauksesi vuoksi kärsimään. Tässäkään tapauksessa uuteen suhteeseen ei olisi mitään kiirettä, vaan surutyö on tehtävä valmiiksi ihan yksin.
Sinun kannattaa pitää mielessäsi se, että hammasta purren meidän vanhempammekin ovat lapsensa aikuisiksi saattaneet. Ei se yhteiselämä heilläkään niin auvoista ole ollut, mutta päättäväisyyttä silloin oli enemmän. Tunnustettiin tosiasiat ja jatkettiin entiseen malliin ja siinä sivussa hieman vilkuiltiin sinne aidan vihreämmälle puolelle. Valheelle tämä maailma on lopulta rakennettu.
Ei muuta kuin kärsit ja eroat vasta sitten, kun lapset on isoja - on tämäkin ajatus.
Kun avioliitto on loppu, niin se kannatta purkaa ja alkaa katsella muailmaa uusin ja avoimin silmin. Ei tuo hampainden kiristely ja irvistely vielä 10 vuotta tuota mitään hedelmää. Vaikka yrittäisit, niin tuskin kestät kymmentä vuotta.
niin ja ne lapset kuitenkin näkee ettei vanhemmilla mene hyvin, 10 vuotta ja aivan suotta kärvistelyä yhdessä... mutta tietty jos kulissit pitää olla niin siitä sit vaan!
muistaa että perhe-elämä on aina vaikeaa, vaikka hyvin menisinkin ja murrosikäisen mielestä vanhemmilla menee päin helvettiä, oli avioliiton tila mikä tahansa. Mahdollinen ero vain lykkää lasten murrosikää/kasvua aikuiseksi eikä se todellakaan ole lapselle hyväksi, ellei suhteessa ole väkivaltaa ja riipaisevia riitoja. Ne riidatkin tosin voi itse lopettaa.
Ero on periksiantamista ja lapsi oppii, että silloin kun on vaikeaa, ei kannata asua yhdessä. Juuri tästä syntyvät uudelleen ja uudelleen eroavat sukupolvet, koska kenelläkään ei ole sisua kasvaa yhdessä eikä ottaa vastuuta kokonaisuudesta.
v.tut niistä kulisseista. Elämä on yleensä sinnittelyä eikä ruusuilla tanssimista.
Eli suositteletko elämään seuraavat 15 vuotta selibaatissa. Vai onko sinulla jokin muu ratkaisu miehisten seksuaalisten halujen tyydyttämiseksi ?
Olen itse lähes samankaltaisessa tilanteessa kuin
sinä. Yhdessä vaimon kanssa jo 10 vuotta, 2 lasta, jne. Nuorimman lapsen syntymästä asti parisuhde on jatkuvasti kylmentynyt sekä fyysisellä että henkisellä tasolla, eikä mitkään yritykset korjata asiaa ole auttaneet, on kyllä keskusteltu asiosta ja yritetty vaikka mitä. Jonkinlainen 40:n-kriisi on vaimolle iskenyt ja hänen seksihalunsa ovat täysin kadonneet, kaiken tämän päälle vielä hänen työstään aiheutuva jatkuvasti paheneva burnout, jolle hän ei saa tehdyksi mitään. Riitelemme jatkuvasti ja kotona on todella paha olla.
Rakastaisin vaimoani edelleen syvästi, mutta en saa vastarakkautta. Eikä se ole pelkkä seksin puute, vaan kaikki yhteinen tekeminen. En ikinä edes harkitsisi pettäväni häntä, jos meillä olisi
oikeasti toimiva parisuhde.
Mitkään omat toimeni eivät tunnu auttavan, ja olen todellakin yrittänyt kaikkeni. Niinpä olen
menettänyt uskoni siihen että tästä mitään tulisi. On kai vain ajan kysymys koska avioliitto loppuu, ja ainoa hidastava tekijä ovat yhteiset lapset.
Koska asiat ovat niin kuin ovat, olen minäkin etsinyt rakkautta muualta ja noin vuoden ajan minulla on ollut suhde toiseen (sinkku) naiseen. Vietämme iltoja yhdessä ja harrastamme paljon seksiä. Olen kyennyt järjestämään kaikki tapaamiset niin, ettei vaimoni voi epäillä mitään. Toinen nainen on ollut täysin tietonen omasta elämäntilanteestani alusta alkaen. Tämä suhde on ollut minulle henkireikä ja auttanut kestämään ankeita kotioloja. En koe mitenkään syyllisyyttä tästä, sillä vaimoni on minut tähän omalla käytöksellään ajanut.
Tämä toinen nainen ei kuitenkaan ole sellainen,
jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni. Jos
suhde vaimooni olisi parempi, niin valitsisin näistä kahdesta naisesta edelleen vaimoni. Ja lastemme vuoksi haluaisin viimeiseen asti välttää avioeron. Niinpä elän siinä toivossa, että suhde vaimooni tulevaisuudessa paranisi ja jaksan edelleen tehdä töitä sen eteen, vaikka juuri nyt olen aika pessimistinen. Ilman suhdetta toiseen naiseen, en enää jaksaisi yrittää ja avioero olisi jo aikaa sitten käynnissä.
Elleivät asiat tästä parane, niin avioero on ennen pitkää kuitenkin väistämätön. Todennäköisesti myös jos suhteeni tulee ilmi.
Et tunne syyllisyyttä, mutta kuitenkin syyllistät vaimoasi. Ja kaupan päälle vielä toivot että kolmas pyörä tukisi sinua, että jaksaisit avioliitossasi. VOI VELJET!
Kuulostat ihan kusipäältä. Ole kerrankin sinäkin mies ja seiso omilla jaloillasi. Tee elämällesi jotain äläkä vingu kun on vaikeaa.
korjaantuisi, ennen pitkää alkaisit tuntea syyllisyyttä pettämiseen. Vaimosihan on varmaankin sinulle ollut uskollinen. Olet tuhonnut liittosi toiminnallasi, vaikka yrität sitä perustella muka viisain ottein. Jos sinulla olisi ystävä, joka olisi henkireikä, et harrastaisi hänen kanssaan seksiä.
Eiköhän kannattaisi makkara paistaa paistinpannussa, kun ei ole naamaa kertoa että kulkee vieraissa kuin kulkukoira.
kiitokset vastauksestasi, tilanteesi tuntuu olevan aivan sama kuin meillä, paitsi ettemme ole edes riidelleet kertaakaan kunnolla koko yhdessä olomme aikana. Eli vaimo ei osaa ajatella mitään muuta kuin töitä ja uraa, ja vähän lapsia siinä sivussa, kun yritin ehdottaa "burn-outin" mahdollisuutta tyrmättiin sekin siltä seisomalta, "helppona ratkaisuna".
Meillä on sama tilanne että olen yrittänyt herätellä keskustelua aiheesta ja tilanteen parantamisesta, olen myös valmis joustamaan asioissa tilanteen parantamiseksi, valitettavasti vaimoni ei pysty tai ei halua syventää keskustelua vaikka älykäs onkin. Eli meillä on täysin toisin päin kuin yleensä valitetaan, mies puhuu nainen ei.
Pettämisessäkin sama juttu, jos vaimo viitsisi "pyllistää" niin se riittäisi minulle edelleenkin vallan hyvin. Tunteisiin en saa minkäänlaista vastausta, ja olen huomannut niitäkin kaipaavani. Pelkkä hyvän huomenen tai hei:n sanominenkin tuottaa tuskaa hänelle (ainakin siltä vaikuttaa). Lapset ovatkin ainoa syy miksi olen valmis tekemään asioiden eteen jotakin, muuten olisin vaihtanut maisemaa ja osoitetta jo aikoja sitten. Nuo urhot jotka kehoittavat kaiken mailman urpoiluihin eivät varmaankaan ole yhdenkään lapsen vanhempia, joten heiltä puuttuu ne tunteet.
..entäs jos petät nyt itseäsi väittämällä, että olet "tehnyt kaikkesi suhteenne eteen"...
onko näin?
Sinulla on kuitenkin toinen suhde, siinä sivussa..
et siis päästänyt asioita kriisiytymään, jolloin avioliittosi olisi kriisin kautta ehkä sittenkin "toipunut", vaan hommasit itsellesi
turrukkeen, henkireiän, jotta pysyt itse suhtkoht onnellisena...mutta jospa tämä estääkin sen asioiden todellisen kohtaamisen, antaa näennäisen rauhan ja tunteen , vaimollesikin, että kaikki on suht. ok (joten mitään todellista korjattavaa ei ole) ?
En ole kivittämässä Sinua vaan itse samaa ratkaisua pohtineena kyselen ja arvostelen...
seksihalut 40vkriisistä katoa vaan ihan jostain muusta. Kaikki tuntuvat vänkäävän kumppaniaan olemaan väkisin yhdessä tai muuten vain harrastamaan.
Pitkässä suhteessa aivan väistämättä kyllästyy joskus toisen seuraan ja haluaa tehdä juttujaan yksin tai ystävien kanssa. Tiedostakaa tämä. Sitten ajan kuluessa taas huomaakin miten mukavan kumppanin kanssa asuu. Antaa olla rauhassakin silloin kun siltä tuntuu.
Jos sinulla on tuollainen hirviö kotona niin älä tunne tunnon tuskia. Naiset ovat hyviä selittämään asiat aina miehen syyksi. Elä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan kunnes saat lapset täysi-ikäiseksi tai jäät kiinni. Nyt kuitenkin: tee hyvä mies avioehto jos sinulla ei sitä ole vielä. Tienaat ja olet tienannut jo vuosia todennäköisesti huutavalle akallesi paljon rahaa ja mikään ei ole tarpeeksi. Avioehdon jälkeen tienaat vain itsellesi. Ei mies yksin voi suhdetta pelastaa.
Ainakin meidän tapauksessa minä olen se, joka on valmis keskustelemaan ja hommasin meidät ammattiauttajan juttusille, muttei siitäkään oikeen mitään tullut, sanoppa nyt sitten mitä pitäisi tehdä, kun en viitsi oikein toisen kynnysmatoksikaan ryhtyä
Mitä ihmettä sä vielä kärvistelet sen vaimosi kanssa !! Hänhän on sulle ihan selvästi ilmoittanut, ettet enää kiinnosta. Oletko varma ettei hänellä ole toista miestä kierroksessa ?
Taidatte molemmat haluta eroa, mut kumpikaan ei uskalla sitä äänen sanoa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tuolla lailla. Yritä laittaa ero vireille sopuisasti, eikä riitelyllä. Kyllä sun lapsetkin ymmärtää pian asian. Seksi on ihmisen perusoikeuksia, eikä sen saamista pitäisi keneltäkään estää. Vaimosi halusi 'etäisyyttä', no anna sitä ja kunnolla. Toivotan onnea sun ja sen nuoren neidon juttuun.
Olen samaa mieltä siinä, että kerran täällä vain ollaan ja sitä ei kannata hukata kärvistelyyn, ...mutta ne lapset ?
sinä sanoitkin sen, joka nykyään on vallalla: kerranhan täällä vain eletään (siksipä toisesta ei kannata välittää ja sen voi heittää menemään kun tukea eniten tarvitsisi).
Täytyy alleviivata että ajatuksesi noudattaa nykytrendiä. Sen tuloksena ei ole kuitenkaan onni. Muka sitten uhrautuvasti huolehditaan lapsista, höh. Tänäkin päivänä seuraava aforismi pitää paikkaansa: "Parasta mitä voit lapsillesi antaa on rakastaa heidän äitiään".
Siis parasta mitä voit lapsillesi antaa, on hoitaa suhteesi kuntoon ja pitää perhe kasassa. Alkakaa vihdoin jutella ja riidellä!
Kirjoittaja on ymmärtänyt asian aivan oikein. Nykyään suurin vika on siinä, että puolisot eivät uskalla avoimesti riidellä toistensa kanssa heidän omaa parisuhdettaan koskevista ongelmista eivätkä halua tehdä mitään asiantilan parantamiseksi. Kaikki nämä kehittävät ja jalostavat riidat voidaan heittää sivuun sillä perusteella, että kerranhan täällä vain eletään. Sitten rynnätään heti uuteen suhteeseen, vaikka tietoa ei ole vielä siitäkään, mikä siinä vanhassa suhteessa oikein on vialla. Kärsivällisyys tai rohkeus ei riitä syyn selvittämiseen. Uudessa suhteessa törmätään sitten juuri samoihin ongelmiin alkuhuuman loputtua. Vaihtokierre on valmis.
Yhteiskunnan kannalta on kaikkein parasta, että vanhemmat yhdessä kasvattavat lapsensa aikuisikään asti. Kun aikuiset lapset ovat poissa kotoa, niin sen jälkeen vanhemmat voivat tehdä arvion siitä, onko heidän parisuhteessaan sellaisia ongelmia, että suhde on pakko purkaa. Monesti tässä vaiheessa pariskunnan taloudellinen asema on niin hyvä ja vakaa, että systeemin romuttaminen tuntuu silloin täysin järjettömältä. Perin harva viitsii eläkeiän kynnyksellä palata takaisin lähtöruutuun. Kyllähän niitä vouhottajiakin joukossamme on!
on juuri sitä kärvistelyä. Fiksu tajuaa, ettei kenenkään kanssa koskaan kaikki mene juuri kuten haluaa. Yhdestä suhteesta puuttuu yhtä, toisesta toista, enemmän tai vähemmän. Koskaan ei voi saada kaikkea.
Jos sinäkin Makke otat eron vaimostasi niin mitä sitten? Aukeneeko sinulle viikonloppuisänä onni ja autuus? Sekin on varma, ettei mahdollinen uusi kumppanisi kuitenkaan tykkää lapsistasi kuten sinä vaimosi.
Riitelyllä voi ratkaista jotain, ei kaikkea. Yksinkertaistettuna suhteessa menee hyvin silloin kun antaa toisen rauhassa olla omaa mieltään. Toisen mielipidehän on täysin samanarvoinen kuin toisen. Tätä on pienen ihmisen joskus vaikeaa ymmärtää...
Juuri tätä tolkutin itsellenikin, ja siksi hankkiuduimme sinne ammattiauttajan juttusille, mutta mitä sitten, no ei mitään. ja olen sitä mieltä että kaksi aikuista pystyvät puhumalla ratkaisemaan riidat jos he sitä oikeasti haluavat, minä halusin ja vaimo ilmeisesti ei. ymmärrän hyvinkin ettei kestävää onnea jota naisten lehtien palstoilla jankutetaan ole olemassakaan, kukahan sen kertoisi vaimolleni...
Todennäköisesti vaimollasi on ulkopuolinen suhde tai ainakin ihastus jo!
Itsekin tuon kaiken kokeneena tiedän, ettei pelkkä burn out riitä seksin loppumiseen suhteessa.(tekosyitä)
Aikuinen mies, ota nyt järki käteesi! Hanki asunto mahdollisimman läheltä entistä, joten lapset voivat vapaasti tavata molempia! Turvaa lapsiesi elämä, viettämällä muutostasi huolimatta aikaa heidän kanssaan mahdollisimman paljon. Lapsille tuottaa tuskaa myös kylmyyden aistiminen vanhempiensa välillä, joten ero kaikessa sovussa on tärkeintä..ja paras ratkaisu, toimimattomassa suhteessa.
Älä missään nimessä tuo uutta suhdetta heti esiin, vaan nauti siitä hiukan piilossa! Ei siis mitään suhteesta suhteeseen muuttamista!
Minun lapset, sinun lapset ja sitten vielä ne mahdolliset yhteiset, voitko suurempaa ahdistusta lapsillesi enää tuottaakaan?
Useimmille aikuisille aiheuttaa eron tullessa suurta katkeruutta ja riitaa uudet suhteet!
Sitä "huonoakaan" puolisoakaan kun ei ole vamis toisellekaan antamaan. On se vain kumma, tuo ihmisluonne?!
Onneksi olkoon sinulle! Älä välitä näiden kateellisten jutuista, elämme täällä vain kerran ja jokaisella on oikeus tuntea itsensä rakastetuksi ja halutuksi. Myös sinulla. Onhan se sääli, ettei vaimosi kanssa enää suju, voi olla että joudutte miettimään jossain vaiheessa muita ratkaisuja liitollenne. Mutta voi myös olla, että tämä pieni piristys sinun elämässäsi tuo piristystä myös sinne avioelämään.. Olen itse kokenut aikalailla samoja, kuin sinä, vaikka kymmenisen vuotta sinua nuorempi olenkin. Avioliiton selibaatti ajoi etsimään rakkautta ja seksiä muualta ja sain kokea pitkästä aikaa olevani haluttu ja himoittu. Mieheni kun piti minua lähinnä kodinkoneena. Mutta nyt olen juoksuni juossut, enkä jäänyt niistä kiinni, mutta tajusin, että alan panostamaan siihen mitä minulla kotona on, ja pikkuhiljaa asiat alkaa sujumaan.
Elämä ei ole niin mustavalkoista, kuin se joidenkin mielestä täällä tuntuu olevan.
Nauti elämästäsi!
Samankaltaisia kokemuksia minullakin :)
Täytyy sanoa, että kolmas ihminen -vaikkakin pienen hetken vain- piristi paljon omaa mieltäni.
Omalla kokemuksellani, voin sinulle Makke lämpimästi suositella pientä seikkailua kodin ulkopuolella, ehkä ne asiat siitä kotonakin lähtee eteenpäin samalla..
miksi ihmisen pitäisi olla kateellinen jos hän puolustaa oikeita, terveitä elämänarvoja??? Kyllä nyt on tyttöpaha mennyt sulla käsitteet sekaisin.
Itse tuntisin ainakin niin kovaa syyllisyyttä, että jo se pilaisi ison osan suhteesta.
Ihmiset on erilaisia. Joidenkin omatunto on yliherkkä, toisilla sitä ei ole juuri ollenkaan...
Seikkailu ja seikkailu.
Omaa suhdettani mieheeni piristi aikoinaan pari uutta ystävää, joista toinen on nainen ja toinen mies. Ihme kyllä mieheni oli silloin ensimmäistä kertaa mustasukkainen minusta, tuon naispuolisien ystäväni tähden! Nyt hän on jo sopeutunut tilanteeseen :).
Niin, piti sanoa, että ystävyys, nauru ja ilo lisäsi roimasti onnellisuuttani, joka taas vaikutti oleellisesti minun ja mieheni väliseen suhteeseen: Olin rennompi.
Parasta tässä olotilassa on se, että se jatkuu. Seikkailu alkaa ja päättyy melko nopeasti.
on väärät elämänarvot? Voikohan niin sanoa ja onko omasta mielestään oikeita elämänarvoja pakko puolustaa? Itse en niin tee, pelkästään elän arvojeni mukaisesti.
Hei Makke!
Olet saanut asialliseen kysymykseesi monenlaisia kommentteja, huomaan. Vaikka sinulle onkin satanut runsaasti "asiantuntijalausuntoja", en malta siltikään olla kommentoimatta kertomustasi.
Olet kieltämättä vaikeassa tilanteessa. Parisuhteesi on ollut jo pitkään vaikeassa jamassa. Olet ihan oikeutettu miettimään keinoja asian parantamiseksi. Mielestäni ajatus vieraasta suhteesta ei ole olenkaan huono, se saattaisi antaa sinulle voimia kestää huonoakin parisuhdetta. Mutta kuinka tämä nuori "rikoskumppanisi" suhtautuisi? Tyytyisikö vuosikaudet toisen naisen rooliin, eikö hänkin haluaisi perhettä ja lapsia? Voi kumpa olisit ihastunut johonkin ikäiseesi naiseen jolla olisi sama tilanne omassa avioliitossaan ja joka laillasi haluaisi vain piristystä avioliiton arkeen. Silloin teillä olisi hyvät mahdollisuudet luoda ihana ystävyyssuhde elämäänne sulostuttamaan vaikkapa koko loppuiäksenne, ilman että pitäisi hajottaa kotia ja luopua siitä mitä jo on. Jotenkin sinun on ratkaistava ongelmanne, se lienee selvää. Vaikutat vastuuntuntoiselta ja asialliselta ihmiseltä, osaat varmasti löytää ratkaisun josta on kaikille osapuolille mahdollisimman vähän harmia. Onnea tulevaisuudellesi!
Uskon myöskin että tilanne tästä selviää, miten ? sitä en tiedä. Aika näyttää mitä tapahtuu, mutta iloa päiviini olen saanut runsain mitoin niistä tunteista joita en luullut enää koskaan kokevani !
... kun et jäänyt kotiin vaimoasi palvomaan.
Kun luin tekstiäsi, niin tulipa oma veljeni mieleen.
Hänelle kävi kuten sinulle. Kaksi vuotta vaimo piti häntä selibaatissa, kunnes veljeni mitta täyttyi ja muutti pois yhteisestä kodista.
Sitä ennen hän oli kysynyt useampaan kertaan vaimoltaan mikä hänellä on, tai olisiko syytä erota. Vastaus oli, että ei minulla mikään ole ja ei ole mitään syytä erota.
No veljeni muutti pois ja noin kahden kk kuluttua hän löysi uuden ystävän.
Heti tämän jälkeen veljeni sai tietää, että hänen ex-vaimolla oli ollut suhde toiseen mieheen jo kuuden vuoden ajan, ja kaiken lisäksi tämä mies vaimoineen kuuluivat veljeni lähimpiin ystäviin.
En halua maalata piruja seinille, mutta väistämättä kirjoituksesi lukemisen jälkeen tuli veljeni mieleen.
Siis , et mieskin voi kaivata tota ihanaa rakastumisen ja rakastettuna olemisen tunnetta. Vai halua ja ihastumista... no...
Mä oon vaan toiselta puolelta, se vaimo.
Kuivunutta on , mutta poiskaan en osaa lähteä.
Salaa toivon, et mies pettäisi,
niin, että mä saisin tietää siitä.
Niin mä ´saisin luvan´ , kanssa lohduttautua muualla,
vanhan lämmitys ei jaksa kiinnostaa,
Niinpä, en itsekkään ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään "romanttisena" persoonana, mutta nyt pitkään niiden tunteiden puuttumisen jälkeen olen huomannut niitä kaipaavani, vai tulevatko ne miehille vasta iän myötä ? Varsinkin nyt kun saan niitä kokea, ihmettelen että miten ilman niitä voi edes tulla toimeen ??
Olipas niin kuin olisi omasta elämästä lukenut, paitsi, että mä olin se toinen nainen, mutta lähtökohdat olivat samat miehellä ja hänen vaimolla,,tosin hellyyden antaminen ja seksittömyys oli jatkunut jo pitempään. Minut toisen naisen osana (3kk) laittoikin tekemään ratkaisun juuri se yhteisen ajan puute. Olen sinun ikäsesi, samoin oli mieskin ja pohdimmekin juuri, et ei ole ikään, näköön, kokoon eikä aikaan sidottu milloin rakkaus iskee. Jokaisella on minun mielestä oikeus nauttia rakkaudesta, mutta loukkaamatta toisia. Eli kyllä mä koin olevani se joka loukkasi perhettä, vaikkakin vaimo siellä loukkasi miehensä tarpeiden täyttämistä. Uskon sua että aattelet lapsiasi, kun mietit eroo,,mut aattele myös, että onko lasten hyvä kasvaa vanhempien seurassa jotka eivät rakasta toisiansa. En tiedä lastesi ikää, mutta jossain vaiheessa he huomaavat tai katsovat esimerkkiä kuinka vanhemmat toimii toistensa seurassa. Me vanhemmat anamme esimerkin kuinka käyttäydytään avioliitossa. En usko että avioliiton jatkamisen syy olisi lasten etu.
Tulee mielee kyllä myös, että olisiko viisasta heti erottua "hypätä" suoraan toiseen suhteeseen, käymättä ensin läpi eroa ja sen tuomia muutoksia elämässä, kuten lasten tapaamiset ym. Mutta sitä minä kyllä kannatan, ettei kenenkään pitäisi jäädä rakkaudettomaan liittoon asumaan. Jos liitto sujuukin arjessa muuten, mutta minä koen että, parisuhteen kantavimmista voimista tärkeimpiä ovat juuri hellyys ja seksi. Ellei sitä parisuteessa saa niin kyllä useimmat meistä lähtee sitä etsimään sitten muualta.
Itse en kuitenkaan suostunut olemaan vaan otettavissa silloin kun toisella oli siihen aikaa. Täytyy uskataa tehdä päätöksiä, vaikka niillä sillä hetkellä voikin satuttaa toista. Mutta luulen,että sunkin vaimos huomaisi myöhemmin, et ero olikin hyvästä teille molemmille, niin että voitte tahoillanne jatkaa onnellista elämää.
No niin tapahtuihan se mitä olen odottanutkin. Eli pääsimme tämän ystävättäreni kanssa "seuraavalle asteelle" Miltä se tuntui ? Aivan uskomattoman mahtavalta, olen kuin uudesti syntynyt ja silmäni ovat avartuneet, että onhan tässä elämässä vielä jotain jäljellä minullekin. Tsemppiä vaan kanssa kärsijät koti selibaatin uhrit, kannattaa kokeilla...