Tajusin vähän aikaa sitten, että mun koko elämä pyörii salitreenin ympärillä. Se rajoittaa sitä mitä syön, mitä juon ja miten paljon vietän aikaani kavereideni kanssa ja missä (esimerkiksi on tullut monta riitaa kun en suostu lähtemään ravintoloihin juopottelemaan).
Miten tässä pitäisi toimia? Elämäntapana tämä on terve, mutta eihän se nyt saisi rajoittaa normaalia sosiaalista kanssakäymistä!
Miten siis yhdistän harrastukseni ja kaverisuhteet? Juopottelemaan en ala.
Miten tässä pitäisi toimia? Elämäntapana tämä on terve, mutta eihän se nyt saisi rajoittaa normaalia sosiaalista kanssakäymistä!
Miten siis yhdistän harrastukseni ja kaverisuhteet? Juopottelemaan en ala.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Meinaatko jättää naisetkin elämässä väliin jos et ravintoloihin lähde?
Jotain rajaa nyt.
jos elämä pyörii vain salihomman ympärillä sit
on jo pahasti vinksallaan,pitäähän elämässä olla
jotain muitakin kiinnekohtia.
nuoruus pitää elää täysillä sit on vanhempana
mitä muistella.
Kyllä, samaa mieltä. Silloin on jotain elämänasenteessa vikana, jos treeni on priorisoitu elämässä ykköseksi.
Tottakai se nuorena voi olla hierarkiassa hyvinkin korkealla, mutta koskaan se ei saa olla kärjessä. Siltä tieltä tullaan muuten alas ja lujaa.
Nostourani jälkeen keräsin muistoja 40-vuotta.
Viimeiset vajaa 4-vuotta on 5krt/vko salilla täydentänyt erinomaisesti sosiaalisia kontaktejani.
Muutama vanha tuttu.
Enemmän uusia tuttavuuksia.
Tapaan eri ikäisiä molempien sukupuolten edustajia.
Asiapohjaisen keskusteluvalmiuden antaa harrastustaustani.
Toki muustakin puhutaan, treenejä häiritsemättä.
Nuo "täysillä" eletyt vuodet aihuttivat uudelleen aloituksen hitonmoisen hankaluuden.
Välillisesti myös olkapääni nykytilanteen.
Tarttee nyt vaan käydä siellä fillaroimassa.
Pienillä vastuksilla voin tehdä myös prässiä ja mahaa.
Yläkroppa jännittyy yllättävän pienillä vastuksilla.
"Nostourani jälkeen keräsin muistoja 40-vuotta."
Eli vedit keittoa? Tässä nyt ei yksinomaan ole kyse siitä viinanpaskan juomisesta, vaan yleisestä elämänasenteesta.
Treeni ei koskaan saa olla hierarkiassa se ykkönen! Tai silloin menee joku päin persettä ja lujaa! Treeni voi olla tärkeää, siihen voi ja kannattaakin panostaa. Asioita voi järjestellä, niin että pystyy treenaamaan ´täysillä´. Mutta pitää myös osata järjestellä treenejä tarpeen niin vaatiessa.
Täydellinen stoppi tuli 1967 nimismiehen toimesta.
Häslingin jälkeen levottomat poikamiesvuodet Skandinaviaa kierrellen.
Tuon kauden jälkeen pariutuminen ja leivänmurujen etsiminen missä niitä oli tarjolla.
Vakiinnuin vasta pitkäaikaistyöttömänä jolloin alkoi kokoaikainen juopottelu.
Punttisali tuli vaihtoehdoksi vasta vajaa 4-vuotta sitten.
Väli- ja varsinkin juopotteluvuosia ajatellen olen mielestäni selvinnyt melko hyvin!
Joko/tahi asenteeni on ilmeistä luonteen heikkoutta?
tottakai pitää olla kohtuullinen joka asiassa
ei siinäkään oo järkee että elämässä ei muuta
pyöri kuin hauis kääntö ja montako toistoa meni,ja sit lasketaan kalorit ja mietitään mitä sitä suuhun uskaltaa panna.
jos itseään alkaa rakentaan täydelliseksi jota
ei oo olemassa sellasesta tyypistä tulee mieleen
itsekeskeinen kusipää joka ei aattele muuta kuin
omaa napaansa.
Annat mennä vaan, kun tuntuu hyvältä. Se voi tuntua siltä, että sulla olis samat fiilikset vielä vuodenkin päästä, mutta ei ole. Yleensä tollasista tunteista jo parin kuukauden päästä alkaa tilanne muuttumaan ihan itsestään. Älä huoli siis, vaan anna mennä silloin, kun riittää motivaatiota keskittyä treeniin.
Hommaa uudet kaverit ja jätä ne spurgut kynispintaliitäjät omaan sinne bilehile paikkaan.
Olen nähnyt todella pahoja treeniaddiktioita. Ja voin sanoa, aina käy sääliksi näitä kavereita.
Onko se viina sitten niinkuin ihan totaalisesti kielletty? Voisitko ajatella esim. että ottaisit joskus muutaman kaljan? Eihän sitä tarvitse päätä täyteen vetää. Itse ainakin tein aina niin, että menin "myöhässä" kaikkiin bileisiin, että muilla oli jo hyvät pohjat juotuna. Siinä kerkee sitten muutaman olusen juomaan kun muut alkaa kinuamaan baariin. Baarissa sitten vetää vielä pari bisseä päälle. Olo on hyvä, ei ole pää täynnä, seuraavana aamuna ei ole oloja ja on täysin iskussa. Eikä se vielä treeneihin tai kehityskeen vaikuta yhtään mitenkään. Jopa päin vastoin, alkoholihan toimii pieninä annoksina silloin tällöin relaksanttina.
En nyt yritä mitenkään yllyttää juomaan, että jos se viina on totaalisen nou, niin sitten ei. Sitten pitää keksiä jotain muuta.
Muuta neuvoa en oikein osaa antaa, kuin että mitään taludellista hyötyä elämälle ei koskaan tule olemaan treenaamisesta. Ja kyllä se taludellisesti vakaa tilanne on kuitenkin elämänlaadun kannalta huomattavasti parempi, kuin se että nostaa isoja punnuksia tai on isot lihakset. Ne häviää hyvin nopeasti, jos ei ole papattia ostaa ruokaa tai salikorttia.
Koskaan se ei tule korvaamaan mitään sosiaalisia suhteita. Treeni ei auta, jos rengas puhkeaa tai bensa loppuu tien viereen. Treeni ei myöskään auta, jos jalka on kipeä, etkä pääse liikkumaan yksin terveyskeskuskeen. Treeni ei tule hakemaan sinua sairaalasta, jos olet joutunut sinne. Kaverit tekee sen.
Multa ei ainakaan onnistu vaan pari kaljaa, vaan aina pitää vetää nakit silmille. Parista kaljasta tulee vaan vhaiseksi.
no jos parista oluesta ryyppy ratkeaa päälle, niin silloin on jo ongelma kyseessä.
Veikkaan ettei sellaista miestä olekaan, joka voisi rehellisesti väittää voivansa jättää juomiset pariin kaljaan ilman että se vituttaa. Kyllä siihen on aina joku syy (nainen kotona, auto parkissa, aikainen nousu huomenna,...) jota ilman kaljaa kiskottaisiin mielellään kaksin käsin.
No ei mua ainakaan vituta yhtään. Olo on kotiin kävellessä hyvä, tietää että seuraavana aamuna pääsee sängystä ylös, eikä koko päivä mene punaiselle ristille.
Kyllä niitä repsahduksia joskus sattuu ja se vituttaa jo kotiin kävellessä/taksilla tullessa, kun pää on ihan jäässä ja tietää jo kotiin tullessaan, että aamulla on kauhee olo. Ja aamulla se vasta vituttaakin.
Nykyään asennoidun viikonloppuhin niin, että ne pitää olla rentouttavia ja mukavia. Ei siinä ole kuin 2 päivää vapaata, niin ei niistä kumpaakaan toinna tuhlata sängyssä pahaa oloa ja vitutusta potien.
Ei kannata juoda, pilaa vaan elämänsä. Toki jos Sen sijaan kovaa treeniä vaan 5-6krt/vkossa(aerobista myös, typerää jättää pois lihaskadon pelossa) ja paljon sapuskaa ja joku kiva sussu kainaloon. Siitä se lähtee. Mutta mielummin semmonen urheilullinen sussu, ketä ei houkuttele pahoille teille. Nyky mimmit tuppaa dokaamaan joka vkloppu ja olemaan haarat auki kaikille, ei näin.
Jos haluaa tuloksia, niin treenaus on nro.1 sijalla, toki misut, perheet ym menee edelle, mutta jos sinkkuna niin rautaa heraa ruokaa leffoja pelejä(ps3/pc) niin muuta ei tarvita. No ehkä vielä vessapaperia..
"Body munkkeja ollaan me kaikki, kun silmiin katsotaan.. " :D
mutta yllättävän moni ei pysty, sehän siinä ihmeellistä onkin. mielenhallintaakin pitää harjoittaa. voit aloittaa pahimmalla, eli alat esim. katsomaan pokea ja vatkaat aikasi kunnes päätät lopettaan sen kokonaan ennen lähtöä. harjoitus etenee kuinka lähellä ennen lähtöä pystyt sen lopettamaan ja tekemään jotain muuta
jää muuten pikkuisen tyhjä olo ja lopulta muutut täydelliseksi bodymunkiksi, joka vihaa seksiä ja rakastaa rautaa...
Mikä saatanan puhevikapakkomielle teillä turkulaisilla opn käyttää sitä ketä sanaa väärässä paikassa?
Ketä ei houkuttele...vittu se KUKA ei houkuttele!
http://www.kaytanhousuja.com/biisit/turkulaiset_on_mulkkuja.mp3
ihan mun exältä.meille tuli ero just sen takia:(
Kyllä kavereidenkin pitää sen verran joustaa, että voidaan yhdessä tehdä muutakin kuin juopotella. Jos eivät tosiaan muuta keksi niin sitten suosittelen vaihtamaan ystäviä.
Oli se sitten mikä tahansa asia minkä ympärillä elämää pyörii, voi sanoa, että jokin on pielessä. Anteeksi vaan, että sanon näin, mutta luonteesi on neuroottinen, pakkomielteinen, kohteenasi oma kroppa ja mahdollisesti myös ulkonäkö. Kohtuutta kehiin. Niin ja se kolmas vaihtoehto on ne kaikki muut asiat voimailun ja dokauksen välillä. Keksinet itse mitä kaikkea sitä voikaan tehdä kavereiden kanssa ja itsekseen.