Onko/olisiko kenenkään muun mielestä jotenkin noloa, jos kumppani olisi netistä? On minullakin ollut profiili treffipalstalla ja olen muutamilla treffeillä käynytkin, mutta ei niistä loppujen lopuksi tullut mitään osittain senkin takia, että minulla ei ollut 100% hyvä fiilis suhteesta, koska se on alkanut jotenkin keinotekoisesti.
En tiedä kehtaisinko esitellä tyttöä vanhemmilleni ja kavereilleni, jos hän olisi netistä. En taida pystyä elämään sen kanssa, että joutuisin koko loppuelämän kertomaan tarinaa jostain treffipalstasta, kun ihmiset kysyvät "Miten te kaksi tapasitte?" Mitä kertoisin lapsillemme? Onko muka jotenkin vanhanaikaista ajatella, että on erittäin tärkeää, että kumppanin pitää löytyä kasvokkain eikä laskelmoidusti jostain tuntemattomien ihmisten massasta?
Mitä mieltä olette?
En tiedä kehtaisinko esitellä tyttöä vanhemmilleni ja kavereilleni, jos hän olisi netistä. En taida pystyä elämään sen kanssa, että joutuisin koko loppuelämän kertomaan tarinaa jostain treffipalstasta, kun ihmiset kysyvät "Miten te kaksi tapasitte?" Mitä kertoisin lapsillemme? Onko muka jotenkin vanhanaikaista ajatella, että on erittäin tärkeää, että kumppanin pitää löytyä kasvokkain eikä laskelmoidusti jostain tuntemattomien ihmisten massasta?
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä ja nykyinen aviomieheni tapasimme kun olimme molemmat 32. Laitoin ilmoituksen Deitti.nettiin; sain kymmeniä vastauksia, poimin muutaman joiden kanssa chattasin muutaman kerran netissä. Kahden kanssa heistä puhuin puhelimessa, ja yhden sitten tapasin. Tähän kaikkeen kului viikko.
Tuosta on kohta 10 vuotta ja olemme erittäin onnellisia. Koskaan ei ole ollut mitään vaikeuksia kertoa kenellekään miten tapasimme. En näe asiassa mitään noloa. Olemme miettineet mieheni kanssa että ilman nettiä todennäköisyys sille, että olisimme muuten tavanneet, on noin 0,0001 %.
Joten kyllä, minusta suhtautumisesi on luvalla sanoen aika lapsellinen.
Miksi on parempi kertoa niille potentiaalisille lapsillesi "Juu, isä oli hirveässä kännissä yökerhossa ja äiti oli kanssa siellä hirveässä kännissä ja sitten äiti ja isä tapasi" kuin "Juu, äiti laittoi nettiin ilmoituksen jossa kertoi millaista miestä etsii ja millainen itse on, ja sitten isä vastasi siihen, ja sitten äiti ja isä tapasivat hyvin pian, ja huomasivat että tykkäävät toisistaan kovasti".
Mun mielestä baarit ja yökerhot ovat vähintään yhtä huonoja kuin netti.
Itse olen löytänyt naiseni harrastusseurasta ja tämä on minulle hyväksyttävää koulun ohella.
Ja en siis itse arvostele nettitreffejä mitenkän huonona asiana. Olenhan itsekin sitä harrastanut. Enkä pidä ihmisiä, jotka päätyvät netin kautta yhteen mitenkään outoina. Mutta minulle ITSELLENI se ei tunnu olevan sopivaa.
Netissä tapaamissa ei ole mitään noloa. Se on tehokkain tapa. Voi olla, että kun lapsesi ja niiden lapset ajattelevat netissä tapaamista "voi että on last season, so yesterday ...".
Tulevaisuudessa pariutumien voi tapahtua vaikka teletransporttereiden avulla. Tämä transportteri kytketään USB-porttiin. Suomi24 deittiin lisätty chattiin painike "teletransportoi deitin luokse".
Toinen mahdollisuus on se, että pariutumishaluiset menevät johonkin tilaan, esim. ravintolaan. Eteisessä otetaan aivosähkökäyrä ja tehdään luonnetesti esim. hermoanalyysina. Sitten jokaiselle laitetaan panta päähän, missä olevalla muistilla on omat tiedot ja ihannedeitin tiedot. Sitten kun tämä prinsessa kävelee vastaan niin panta alaa piippaamaan ja korvakuulokkeesseen tulee toiminta-ohjeet juuri tämän ihanuuden suhteen. Lisämaksusta voi vuokrata myös laitteen, joka analysoi neitosen ajatuksia.
Niin ja jos menisit baariin ja pokaisit sieltä jonkin humalaisen teinin niin sen sitten ilkeäisi esitellä vanhemmille ??
En tiedä onko se vanhanaikaista vai ei, mutta jotain ihmeellistä, monen psyykeä häiritsevää siinä on. Sen täytyy liittyä jotenkin yhteisön ns.kirjoittamattomiin sosiaalisiin sääntöihin.
Riittäisi tuossa psykologeille selvittämistä miksi se ei ole tullut vallitsevaksi tavaksi ihmisten pariutumisessa, näennäisestä erinomaisuudesta huolimatta. Sillä on noita kirjepalstoja ollut muutama sata vuotta olemassa.
Monen ihmisen kohtaaminen/tapaaminen on varmaan tapahtunut netin kautta... itsekin tiedän pari onnellista tarinaa, jossa ihmiset ovat löytäneet toisensa netistä. Yksi pariskunta tapasi netissä ja menevät kesällä naimisiin. Sitten äitini on myös löytänyt uuden miehensä netistä ja asuvat yhdessä enkä näe siinä mitään pahaa. He ovat onneliisia toistensa kanssa ja se on minusta tärkeintä.
Minusta voit aivan hyvin kertoa: tapasimme ensi kertaa kahvilassa.
(Mitä väliä sillä, jos tapaamisesta oli sovittu ennakkoon netissä).
mitä muut asiasta ajattelee. Itse valitsen mistä naisia etsin jos etsin. Edellisen naisen tapasin netissä ja seurusteltiinkin pitkään. Eikä ollut noloa mun mielestä vaan hommat toimi ihan asiallisesti. Netissä on se etu että se antaa mahdollisuuden keskustella asioista ennen kun tapaa ja sillä saattaa joskus olla ratkaisevakin merkitys kun muuten tulisi ehkä herkemmin arvosteltua ihmistä turhankin paljon ulkonäön perusteella.
Kuitenkin ajattelen että se ei ole kovinkaan tärkeää missä tapaa vaan se miten suhde toimii jos sellaiseen ryhtyy.
Mitäs sillä oikeastaan on väliä mistä kumppanin löydät?Mistä oot hänet kuvitellu löytäväs?Töistä?Mitä töitä teet?Lenkkipolulta?Voi olla hissuu..Baarista..Kukaan känninen ihminen ei oo mitä oikeasti on..Kuntosalilta joku hirvee hunkki joka ei välttämättä oo niin ihana miltä näyttää..No ihan miten haluat..
Samanlaiset fiilikset mullakin. Enkä pidä deitti-ilmotuksia mitenkään pahana ja huonona tapana, ei vain sovi mulle.
Oon todella monta miestä tavannut netti-ilmotuksien kautta, mutta se on ollut esteenä ihastumiseen. Joku siinä on, että en ihastu mieheen, koska hän on netti-ilmotuksesta tavattu; keinotekoisesti.
Ja ne parit, jotka on tavannut netistä, niin ei tarvi loukkaantua tai kimpaantua. Mielelläni kuuntelen netin kautta tavanneita pariskuntia, ja niitä on lähipiirissänikin, koska haluan päästäni pois sen ajatuksen, ettei nettitapaamisissa ole mitään "pahaa". Oon nyt kokonaan luovuttanut deitti-ilmotusten kattomisen/laittamisen, mut ehkä sit kokeilen sitä uudestaan, kun tunnen sen oikeeksi tavaksi.
Jos löydät ihmisen johon rakastut, niin tuskinpa tuhlaat aikaasi tuollaisen miettimiseen.