Kokeilin karvanpoistoa omatekoisella sokerivahalla. Ohjeet ovat vanhoista tämän saman palstan keskusteluista. Aineeseen olen sinänsä tyytyväinen, ja allergisena tiedän sen sisällön. Ongelmana on vahan sopivan lämpimänä pitäminen. Olen saanut sekä pieniä palovammoja (auts...) että yrittänyt poistaa karvoja liian kylmällä vahalla... Kuinka te olette ratkaisseet lämpöongelman?
Yllättävän vähällä kivuilla karvat lähtivät myös kainaloista. Sitkeimmät nypin pinseteillä, tulos on kohtuullinen. Paljon parempi kuin partakoneilla! Mineraalikivideodorantti rauhoitti ihon karvan poiston jälkeen kainaloista.
Aikamoista sotkemista tuo minulla silti oli. Kosmetologilla onnistuisi varmasti siistimmin. Vertakin vuoti vähän. Onko teillä vuotaneet karvanreiät?
Intimialueelta sain yläosan hyvin (ja loput nyppimällä). Alaosa oli hankalampi, kaikkia karvoja en kärsinyt edes nyppiä. Iho varmaan tottuu, kun toistuvasti vahaa ja tekniikka kehittyy. Sinänsä kiva, ettei ole heti sänki puskemassa ihon läpi.
Yllättävän vähällä kivuilla karvat lähtivät myös kainaloista. Sitkeimmät nypin pinseteillä, tulos on kohtuullinen. Paljon parempi kuin partakoneilla! Mineraalikivideodorantti rauhoitti ihon karvan poiston jälkeen kainaloista.
Aikamoista sotkemista tuo minulla silti oli. Kosmetologilla onnistuisi varmasti siistimmin. Vertakin vuoti vähän. Onko teillä vuotaneet karvanreiät?
Intimialueelta sain yläosan hyvin (ja loput nyppimällä). Alaosa oli hankalampi, kaikkia karvoja en kärsinyt edes nyppiä. Iho varmaan tottuu, kun toistuvasti vahaa ja tekniikka kehittyy. Sinänsä kiva, ettei ole heti sänki puskemassa ihon läpi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten tämä sokerikuumavaha tehdään ja miten koko asia ylipäätänsä? Olisi kiva kokeilla tuolla tekniikalla kun sheivauksessa aina tulee näppyjä.
Tämä sokerikuumavaharesepti on siis poimittu vanhoista tämän saman palstan keskusteluista:
1/2 dl vettä
1/2 dl sitruunamehua (myydään sitruunan muotoisissa muovipulloissa)
4 dl sokeria
Keitä noin 15 minuuttia, kunnes muuttuu kullankeltaiseksi. Voi tietysti keittää vaikka puolet pienemmän määrän aluksi. Kannattaa olla kattilan vieressä sekoittamassa koko ajan.
Itse vahauksesta en uskalla antaa neuvoja, koska olen kömpelö aloittelija itsekin. Netistä löytyy varmasti neuvoja. Kuumaa kestävä lämpömittari (siis ei kuumemittari...) voisi olla hyödyllinen apu, niin ei tule palovammoja vahatessa.
Itse lämmittelin jäähtynyttä vahaa uudestaan mikrossa. Sekä keittäessä että mikrossa lämmittäessä kannattaa olla varovainen. Voi kiehua yli ja on ikävää siivottavaa, tarttuu jäähdyttyään tiukasti kiinni. Tosin liukenee tietysti veteen, kun riittävän kauan odottaa. Palovammariski kannattaa koko ajan muistaa.
Aika sottaista puuhaa, mutta en anna vielä periksi. Aion kehittyä vahauksessa. Ja karvathan ohenevat, kun niitä irrottaa vahauksella, eli homman pitäisi helpottua ajan myötä.
Kovin herkkäihoiselle vahauskin voi aiheuttaa oireita.
Onnea yritykseen! Etsi vielä lisätietoja kuumavahauksesta, ennen kuin aloitat!
että kun sitä levittää iholle ni miten se sit repästään pois, eli pitääkö siihen vielä jotain lappusia olla?
Kikka on siinä, että keitetty sokeri kaadetaan leivinpaperista tehtyyn muottiin, joka on laitettu kahvinkeittimen suppiloon. Sokerimassa laitetaan jäähtymään pakastimeen. Sitten leikataan sokeri topasta palanen, jonka koko on n. 3-4 cm kanttiinsa. Könttiä lämmitetään kädessä ja jonkin ajan kuluttua se on muovailuvahanoloista. Tässä vaiheessa kädet ovat tietenkin tosi tahmeat. Nyt ei tarvitse kuin sipaista reunimmaisia karvoja tällä sokeripallolla ja johan ovat karvat tahmaantuneet kiinni palleroon. Tiukka kiskaisu karvojen kasvusuuntaan ja kas kummaa iho on karvaton niiltä osin. Kipuun tottuu ensi kerran jälkeen. Yhdellä pallerolla hoitaa koko pehkon. Tippa (huom. vain tippa) vettä silloin tällöin helpottaa pitämään palleron kivasti muotoiltavana.
Ja nyt se varoituksen sana. Tämä homma on addiktoivaa. Tekisi mieli hoidella toistenkin puutarhat. ;)