Olin ollut yhdessä aviomieheni kanssa 12 vuotta, kun hän yhtä äkkiä muuttui. Syyksi paljastui suhde työkaverin kanssa. Lyhykäisyydessään homma meni niin, että suhde kuihtui omaan mahdottomuuteensa ja päätimme yrittää uudelleen. Vaan mitäs tapahtuikaan - hän teki saman uudelleen toisen opettajakollegansa kanssa. Olen tilanteessa, jossa olen menettänyt luottamuksen kaikkiin ihmisiin, itsetunto on hävinnyt ja tunnen itseni täysin merkityksettömäksi. Yritän parhaani mukaan saada elämääni kasaan edes jollakin tavalla, mutta pirun raskasta tämä on. Kaikista vaikeinta asiassa on se, että mieheni ei missään vaiheessa indikoinut minulle mitään, että suhteessamme olisi ollut ongelmia. Toisaalta kun ensimmäisen jutun jälkeen yritimme uudelleen, hän ei ollut valmis millään tasolla käymään asiaa läpi. En siis vieläkään tiedä mistä tämä johtui. Viimeisimmät ajat olivat aivan helvetillisiä, hän valehteli päin naamaa kirkkain silmin ja vi****li jatkuvasti. En ymmärrä miten ihmiset ovat niin moraalittomia, sillä molemmat hänen hoitonsa ovat suhteessa olevia ihmisiä ja tämä jälkimmäinen on kahden lapsen naimisissa oleva äiti. Olen aina itse ajatellut, että toisten suhdetta on kunnioitettava, mutta näiden kokemusten myötä olen oppinut ettei minulla ole vaimona ollut kenenkään silmissä mitään arvoa. Toisten puolisoita näköjään saa jahdata niin paljon kuin sielu sietää. Ihan samoin tuleva ex-miehenikin on käyttäytynyt. Kertokaa miten tästä kaikesta pääsee yli? Haavat on todella syvät eivätkä ne vielä ole päässeet ollenkaan arpeutumaan. Millä saan kasattua elämäni kasaan niin, että tuntuisi että aurinko joskus edes paistaisi minullekin?
Miten pettämisestä selviää???
Tuleva ex-vaimo
353984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
tosin mulle vaimo,teki kylmät. Samoja asioita olen käynyt läpi ja valitettavati todennut, ettei avioliitolla tunnu olevan mitään merkitystä silloin kun himot vie ja viehän ne. Ei siinä mietitä kummpaneita, eikä lapsia.
Jos ja kun kiinni jäädään, aloitetaan hirveä ilkeily ja syyllistäminen petetyksi tullutta kohtaan.
Kyllä maailma on ihmeellinen.
Kysymykseesi, miten selvitä ? En tiedä, minä en ole selvinnyt ainakaan vielä ja uskon että paljon täytyy vettä virrata, ennenkö nousu tästä alkaa.
Niin. näitä tarinoita on paljon ja joka kerran kun luen niitä, mietin omaa eroani. Vuosi tulee juhannuksena täyteen ja edelleen räpistelen surkeudessani. Lapsen takia jaksan arkea, mutta yön hiljaisuus tuntuu tuhoavan minut. Lapsen kanssa terapiassa vuosi ollaan käyty, mutta mies edelleen pitää asiaa pikkujuttuna. En tiedä miksi se ei sitä meille ollut. Yritän selittää lapselle miehen jatkuvia ohareita, mutta lapsi kuvittelee että vika on hänessä, kun isi ei soita tai ota luokseen. Yritän itse ajatella etten olisi ansainnut uskottomuutta, mutta syyllistän itseäni kaikesta. Syyllistän itseäni siitä, että mies piti parempana toista naista, pitää toista naista tärkeämpänä kuin lastaan. Olen luvannut maksaa miehelleni, että hän edes kerran ottaisi poikaansa yhteyttä, mutta ei, me kuulutaan menneisyyteen. Miksi minä saan maksaa kovaa hintaa ja pyyhkiä lapsen kyyneleitä. Ei kuusivuotias ymmärrä, miksi isi ei halua häntä tavata.
tälle otsikolle kirjoittaneet naiset tosi järkeviä,miks teillekkin taas tehtiin noin.Mihin on hävinnyt nykymaailmassa elämän perus arvot. Minä miehenä olen joutunut samaan tilanteeseen,jos jotain hyvää ni ei ollu lapsia.Enkä minä voisi niitä olla näkemättä.Koittakaa jaksaa ei se helppoo ole.
"os ja kun kiinni jäädään, aloitetaan hirveä ilkeily ja syyllistäminen petetyksi tullutta kohtaan. "
Vittu, kyllä minä vielä petetyksi tulemisen kestän ja olen joutunutkin kestämään. Mutta jos vaimo olisi siinä vaiheessa alkanut ilkeilemään, niin jumalauta! Turpaan olisi tullut niin että raikaa!
Älä nyt helvetti katsele tuollaista menoa sekuntiakaan! Mikä ihmeen nössö sinusta on tullut? Vittu hakkaa siltä ämmältä leegot sisään, oppiipa huoraamaan ympäriinsä. Niin ja äläkä unohda sitä kakkosmiestä. Sekin ansaitsee pientä taputtelua.
Kerro lapsellesi että isäs oli täysi mulkku eikä välitä sinusta ollenkaan. Opeta vihaamaan isäänsä.
Paskaa vanhempaa ei pidä rakastaa vaan vihata!
Älä nyt ainakaan maksa sille luuserille mistään lapsen tapaamisesta!!! Ymmärrän että haluat tehdä kaikkeasi lapsesi eteen, vaikka maksamalla, mutta yritä jotenkin lapsellesi lapsen kielellä selittää, että ihmiset on erilaisia ja isällä on muita asioita hoidettavana (vaikka se kirveltää kun tietää mitkä sen "herran" muut asiat on, mutta kun on vaan kertakaikkiaan sellaisia ihmisiä niin miehiä kuin naisiakin että alapää sanelee miten maailma makaa ja pelkkä sellainen elämä ei ole muuten MISTÄÄN KOTOISIN, kunnon parisuhteeseen kuuluu muutakin kuin paskainen pano pettävien mukeroitten kanssa niin naisten kuin miestenkin. EI ARMOA) ja selitä lapsellesi, että sinä toivot, että isä ymmärtäisi ottaa lapseesi yhteyttä kun ne muuta asiat on kunnossa ja muistuta lastasi siitä,että hänellä on aina äiti joka rakastaa yli kaiken. Ja jos lapsellasi on kivat kummit ja mummit jne niin lisää siihen samaan listaan, ketkä kaikki rakastaa sitä pientä ihmistä, että tulisi tai säilyisi edes jonkinlainen luottamus aikuisiin.
Tsemppiä - mulkut menköön menojaan!
Onko näiden hoitojen kumppaneille kerrottu? Jos ei, niin kipin kapin kertomaan. Vielä jos saat yhdisttyä petettyjen miesten raivon ja vielä annettua vähän lisäpontta, niin hyvällä tuurilla käyvät kahteen pekkaa vähän taputtelemassa exääsi.
Näin minä tekisin.
Usko pois, mielessäni on käynyt kaikki pirulliset keinot. Olen kuitenkin todennut, että ei siitä loppupeleissä taitaisi olla kuin harmia ja lisää pahaa mieltä. Vaikka miten kirveltää, yritän käyttäytyä itse edes jotenkin aikuismaisesti. Toivottavasti tämä kaikki unohtuu.. mahdollisimman pian!
Kai sä olet jo hankkinut oman asunnon ja pistänyt eron vireille?
...oma koti on ja erokin on vireillä. Odotan sitä päivää kolmen kuukauden päästä, kun erosta tulee lopullinen. Samana päivänä haen tyttönimeäni takaisin.
Hyvä niin. Sittenhän sä olet jo voiton puolella.
omassa päässäsi psyykkisesti.
Tämä henkilö ei ole pelkästään kaksinaamainen vaan myös kaksisydäminen eikä todellakaan se ihminen johon silloin luotit.
Hänellä ei pitäisi olla mitään sanan sijaa elämässäsi ja hänen tulee ansaita jos jonkinlaista ystävyyttä esimerkiksi haluaa.
Muista että sinä et ole tehnyt virheitä vaan hän. Vaikka suhteenne olisi ollut kuinka huono yms. niin se ei tarkoita että pettäminen olisi jollakin tavalla ansaittua. Hän teki sen mitä teki ja syystä viis. Sen käsityksen olen saanut että kun on tullut petetyksi ja onpa kyseessä mies tai nainen niin tulee tunne kuin olisi raiskattu. Se seksuaalinen häpeä yms. Jostakin ihmeen syystä nykyään petetyksi tulleita hieman katsotaan kuin raiskauksen uhreja vihjaillen että "et osannut sanoa ei" tai että "ei pitäisi pukeutua noin paljastavasti". Vaikka vastuu on aina raiskaajalla ja pettäjällä.
Pahoittelen kohtaloasi tässä asiassa, voimia sinulle, harvaan täällä voi oikeasti luottaa. Mutta niitäkin ihmisiä löytyy. Meitä on harvassa mutta sitäkin vahvempia olemme koska tällaiset pettäjät unohdamme nopeasti, eikö totta?
Tietysti väkisin voi nousta pintaan ajatus että maailma ja elämä on ylipäätään paha mutta näin ei pidä ajatella. Ainut syyllinen tässä on sen teon tekijä ja kun suljet hänet taas elämästäsi pois niin eiköhän sinne tuoretta ja tervettä ilmaa virtaa taas ovesta sisään.
...siinä, että häpeän tunne on ollut aika ajoin musertava. Vaikka miten on yrittänyt ajatella, että minä en ole tehnyt mitään hävettävää, niin silti tunne on välillä iskenyt kuin lekan lyönti päähän.
Ymmärsin tässä ihan just sen, että elämäni on ollut jäässä siitä lähtien, kun tämä episodi alkoi eli yli vuoden. Nyt aion tosissaan ottaa elämäni takaisin jäistä ja alkaa elää. Katson silmät avoimena mitä minulle on tarjolla. Aika ajoin varmaan iskee takapakkia ja kaikki pa**a palaa mieleen, mutta en taitaisi olla inhimillinen ellei näin kävisi. Mikä ei tapa, se vi**ttaa. :) Ja kaipa se myös vahvistaakin..
Siinä on monta tunnetta pinnassa kun suhde kariutuu mutta varsinkin jos toinen on pettänyt.
Se häpeä nousee jo siitä kun on uskotellut itselleen että asiat ovat hyvin ja tietysti että miten joku voi minut hyväksyä kumppanina jos ihminen jonka piti rakastaa pettää? Sitä voi kokee voimakasta pettymystä ja epäonnistumisen tunnetta ja hirvittää miten myös toiset ihmiset suhtautuvat.
Joku on joskus sanonut että leskenäkin oleminen on helpompaa kuin petettynä ja eronneena. Mutta sama sääntö pätee molempiin eli ensimmäisenä hankkiutuisin tuosta nimimerkistä eroon eli olisit muutakin kuin "tuleva ex-vaimo" eli jonkun pettäjän vaimo. Sinun täytyy rakentaa elämäsi ja käsityksesi itsestäsikin uudelleen.
Muistelen tuossa erästä 36-vuotiasta naista tuolloin kun hän oli joutunut samanlaisen jutun kohteeksi ja 1,5-2 vuotta myöhemmin hän oli uudessa suhteessa ja hän kertoi aivan kuin olisi herännyt uudelleen eloon tai oikeammin aivan kuin hänellä olisi kaksi eri elämää yhden elämän sijaa.
Toki hän edelleen muisteli edellistä avioliittoa kun oli lapsiakin ja yhteistä elämää mutta se oli enemmän sellaista harmittelua yleisellä tasolla miten se elämä menee ja kohtelee kuin halua palata vanhaan.
Olet varmaan ollut jonkilaisessa staasissa tuon vuoden ajan mikä on ihan normaali suruaika asioissa.
Melkein meillä jokaisella on noita asioita nieltävänä, sitä ehkä joskus ollessa avioliittossa unohtaa nuo asiat jos asiat ovat menneet hyvin tuohon asti ja sitten joskus sitä joutuu putoamaan hieman korkeammalta.
Kyllä osa asioista mikä ei tapa ei myöskään vahvista vaan rampauttaa ihmisen pitkäksi aikaa tai lopullisesti mutta ihmisen oman tahdon kautta se vahvuus löytyy. Ei sen takia että mitään hyvää olisi hirvittävästi luvassa vaan että ainakaan mitään parempaa ole luvassa jos jää murehtimaan jo elettyä elämää.
Pääasia että oma ytimesi ja sydämesi on siellä jo nähtävästi sisua täynnä minkä näkee jo viesteistäsi. Siitä on hyvä jatkaa.
Itselläni takana raskas vuosi. Pettämisen tietoon tulosta siis vuosi olin viimeisilläni raskaana kun asia minulle ilmeni. Olen itkenyt,raivonnut,viettänyt unettomia öitä, syyttänyt itsenäni ja koittanut itku kurkussa pyörittää arkea pienen lapseni tähden. Ja koittanut hokea että kyllä se tästä, aika kultaa muistot. Ei se paha olo mihkään kadonnut vaikka niin luulin. Ja kun jouluna kuulin että mieheni ja naikkonen olivat olleet vielä yhteydessä putosi pohja viimeiseltäkin toivoltani. Ja nyt vasta jotenkin olen saanut itkien katkerana kerättyä kamppeeni ja muutettua muualle. Tuntuu ettei tästä selviä koskaan.. Luuli että elämä olisi ihanaa ja perhe olisi kaikki kaikessa. Ei se vaan ollut, mikä tuntuu niin perkeleen pahalta. Mikseivät ihmiset koskaan aattele mitä kanssa ihmisilleen tekevät ja teoillaan satuttavat. Mikään ei ole pyhää ja parisuhde tai saati perhe merkitse paskaakaan.
Avomieheni petti minua puolen vuoden ajan toisen kanssa. Sain tietää ja ero tuli saman tien. En mitenkään pystynyt jatkamaan tapahtuneen jälkeen. Yhdessä jatkaminen ei ollut minulle lainkaan vaihtoehto. Kohta 2 vuotta ja 3 kk on täynnä tietoisuutta että on tullut petetyksi enkä edelleenkään kykene ajattelemaan että voisin avata sydäntäni kenellekään. Tavallaan haluaisin mutta en pysty ajattelemaankaan että kykenisin selviytymään jos tulisin uudelleen petetyksi. Sydämeni ei kestäisi.
Asian kanssa oppii kyllä elämään mutta ei oikein pysty nauttimaan elämästä täysillä koska pelkää.
Olen kyllä nauttinut sydämeni kyllyydestä elämästäni yksin tämän 2:n vuoden ajan mutta haluan joskus rakastaa, luulen vain ettei se ole mahdollista, pelon vuoksi.
Toivon sinulle kovasti voimia ja jaksamista.
Kaksi vuotta minullakin, siitä kun sain tietää mieheni pettäneen. Minä, tai siis me vain yritämme edelleen yhdessä. Käymme terapiassa, nykyinen parempi, kuin se jossa aloitimme, mutta valtava pahaolo päällä edelleen!
Ei mieheni edelleenkään paljoa puhu, siis tunteistaan, ajatuksistaan. Mieheni tuntuu niin hirvittävän vieraalta. Haluanko edes tutustua? En haluaisi, jos olisi vieras, halveksisin tekojaan...
Niin onko vaihtoehtoja. Pettäjä ei ajattele seuraamuksia, kun tunteet vie. Jostain syystä miehenikään ei(?) käsittänyt loukkaavansa. Nyt olen rikki, revitty, ilman itsetuntoa, tunnen jopa, että minua halveksitaan, olenhan petetty.
Se vaan, että tämä paha olo ei häviä eroamalla, se on minussa :(
..minulle siinä vaiheessa, kun yritimme ensimmäisen kerran jälkeen uudelleen, että jossakin vaiheessa on annettava anteeksi ja on uskallettava luottaa. Jos haluaa jatkaa yhdessä, jossakin vaiheessa on uskallettava hypätä tuntemattomaan ja alettava taas uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Viisaita sanoja ja varmasti ihan oikeita.
Mutta mikäli asia jää käsittelemättä, siitä vaietaan ja se ikään kuin vain pyyhitään olemattomiin, se mitä luultavimmin syö molempia osapuolia. Ei silloin pääse eteenpäin. Tiedätkö sinä mitä haluaisit / tarvitsisit, jotta pääsisit asiassa parempaan suuntaan? Kuten jo aiemmin kirjoitin, itse olisin halunnut käydä asian läpi oikeilla sanoilla ja kertalaakista. Se olisi varmasti satuttanut, mutta toisaalta se olisi selvittänyt tilannetta. Tuota vaan ei koskaan tullut ja se repi minua sisältä.
Toivon sinun löytävän keinon saada hyvä olo elämääsi!
ensimmäisen kerran jälkeen, jatkoiko miehesi vai pettikö monta kertaa? Minun mieheni jatkoi, sanoi, että nainen oli takaraivossa, eikä heti saanut sitä pois. Ainakin puoli vuotta siinä meni, ennen kuin pääsi irti ilmitulon jälkeen.
Minulle se puoli vuotta oli elintärkeä. Sanotaan, että kriisissä ensimmäiset kuukaudet ovat tärkeimmät selviytymisen kannalta. Ne meillä menivät hukkaan. Uskoin lupauksiin ja jouduin kerta toisensa jälkeen pettymään.
Nyt en usko, mutta toivon, että mieheni on tosissaan, yrittää yhdessä kanssani, ilman konsulttia...konsulttia, jolla ei totisesti ollut mitään intressejä korjata liittoamme!
En tiedä, voimani ovat menneet, itken pienimmästäkin, juon liikaa...ja roikun, toivon, että rakkauteni miestäni kohtaan vielä palaisi.
Kaipaan niin sitä tunnetta, kun katsoin miestäni ihaillen -Minun mieheni-
Kahteen kertaan sain tuntea petetyksi tulemisen "riemun". Ja siinä välillä oli sitten tuo uudelleen yrittämisen lyhyt jakso. Kyseessä siis ei ollut sama nainen, vaan kaksi eri kollegaa.
Kirjoitit, että roikut ja toivot rakkautesi palaavan - oletko miettinyt mitä haluat?
Pettänyt on todennäköisesti hukassa itseltään. Mielestäni pettäminen juontaa juurensa:
- ihminen hakee hyväksyntää hakemalla uusia valloituksia / pönkittää näin omaa egoaan
-parisuhteessanne on jotakin todella pielessä
- pettää silkasta seikkailunhalusta
Suosittelen lukemista, heti kun jaksat asiaa käsitellä: Fischer, Jälleenrakennus. Löydät sen kirjastosta.
Itselläni kokemusta sekä petetyksi tulemisesta ja pettäjänä olosta, tosin jälkimmäisestä vain yhden kerran. Voin kertoa, että pettäjän tie on tuskainen ja käy harhaan, kuten laulussa sanotaan. Itse olin kadoksissa itseltäni. Olen kohdannut itseni, työstänyt asioita ja ymmärtänyt monia asioita entisesistä suhteista ja ennenkaikkea itsestäni!
Tsemppiä matkaan, kyllä siitä selviää!
Kirjoitit itseltäsi hukassa olemisesta. Olen miettinytkin usein tässä asiaa käsitellessäni, että minusta tuntuu että hän on kadottanut itsensä. Ihmisenä hän on täysin erilainen kuin se ihminen, jonka minä tunnen / olen tuntenut. Lähipiirissä sama asia on myös tunnistettu.
Luulen, että hänelle on ollut helpompaa laittaa pää pensaaseen ja olla käsittelemättä asiaa edes itsensä, saatikka sitten minun kanssani. Se on täysin hänen omassa kädessään ja vaikka se ei minua enää itse asiassa kiinnostakaan, niin toivon hänen pääsevän joskus tasapainoon itsensä kanssa. Omalta osaltani työstän eteenpäin menemistä omin keinoin ja pyrin eheyttämään itseni niin hyvin kuin mahdollista.
Voit myös hakea apua kriisikeskuksesta, ammatti-ihmisiltä! Sieltä ohjaavat halutessasi terapiaan, mikäli tahdot. Se prosessi kannattaa käydä. Sinun hyvinvointisi on tärkeintä.
Kyllä teillä on asiat menneet pieleen monta vuotta, ei suhteet ala ja jatku yhtäkkiä.
Puhuminen on ainoa mikä auttaa, avoin sellainen. Se on tainnut jäädä väliin monen vuoden ajan?
..kun olimme aina avoimesti jutelleet asioista. Kai se sitten on niin, että minä olin jutellut avoimesti, mutta hän oli pitänyt kaiken itsellään. Hankala on sanoa toisen puolesta onko hän puhunut vai ei.
kuule alkavat.
Suhteessa ei välttämättä ole mitään vikaa sinällään kun kumpikin on keskittynyt vain siihen jokapäiväiseen olemassaoloon kunnes jompi kumpi pudottaa yhtäkkiä pommin.
Tällaiset jutut saavat vain ihmiset jatkuvasti juuri epäilemään suhteitaan ja miettimään "onkohan kaikki hyvin" ja "ollaanks me onnellisia varmasti koko ajan" kun todellisuudessa pettämiselle on vain lopulta yksi syy, pettäjän päätös pettämiseen.
Siinä ei selittelyt auta ja yksikään ihmissuhde ole ellei toinen toista panttivankina uhkailemalla ja hakkaamalla pidä ettei sitä voi muuten selvittää kuin hyppäämällä vieraan kelkkaan joko suhteen aikana tai välittömästi kun toiselle on selvitetty tilanne.
Ihmiset lässyttävät hirvittävästi puhumisesta ja avoimuudesta kunnes toinen käy yövieraissa ja sitten ihmetellään että mikä meni vikaan.
Ei kannata petetyn näitä juttuja sen enempää murehtia muuten voi olla vieläkin hankalampi olla jatkossakin ihmissuhteissa puhumattakaan siitä että sitä herkästi syyttää itseään ja miettii olisiko voinut tehdä jotain toisin ikuisesti? Vastaus on ei, kun toinen petti ja sillä hyvä.
Pettämisestä ei selviä mitenkään. Voit antaa anteeksi mutta muistat sen aina.
Olen korvannut asiaa sillä että katson saavani tehdä mitä haluan. Siis minusta ei koskaan tule uskollista.
Minä taas ajattelen, että en tule koskaan itse tekemään toiselle niin kuin minulle on tehty. Jos olen suhteessa, se riittää eikä silloin edes vilkuilla toisia tai lopetetaan suhde ennen kuin uutta edes katsellaan. Toisaalta taas varattuihin miehiin en ole koskenut enkä tule koskemaan. Toisen omaa on kunnioitettava.
Meistä jokainen taaplaa tavallaan, tämä on minun tapani.
Niinhän se on mutta nuo tunteet kun pakkaa olemaan toisilla ehkä voimakkaammat, silloin mennään niin henkilökohtaiselle tasolle, ettei voi unohtaa jos on petetty. On menty sydänjuuria myöten metsään.
Tietysti jos miehellä on paksu lompakko, ehkä on helpompi kestää? Mene ja tiedä.
Jos on todella rakastanut, olen kyllä sanojeni takana.
Mutta jos olet tuleva ex kai sinulle on käynyt kuen minullekin joskus.
Aloitusviestissäni kerroin tilanteestani, on petetty ja paljon pahaa on tapahtunut.
Toivon sinulle parempaa tulevaisuutta ja kokemuksesta tiedän, että malttia tarvitaan. Varmasti selviät ja elämä on joskus tosi julmaa.
Voisin kertoa sinulle oman tarinani mutta en näin julkisesti, minut tunnistaa liian moni.
Jos haluat, laita sähköpostiosoitteesi.
On se kyllä jännää... Kun kirjoitin alkuperäisen viestini, tunsin itseni kurjaksi hylkiöksi. Mutta luettuani vastauksia ja mielipiteitä - niin tukevia kuin osittain ehkä syyttäviäkin - ja vastatessani niihin, huomasin itse asiassa olevanikin aika selkeässä tilanteessa. Olen käynyt asiaa paljon läpi mielessäni ja keskusteluissa, mutta vasta kun olen kirjoittanut niistä, olen huomannut läpikäyneeni asiaa hyvinkin pitkälle. Palaset alkavat loksahtaa paikalleen.
Olen ymmärtänyt, että en voi antaa toisen ihmisen käytöksen rampauttaa koko elämääni. Niin pitkään kuin jään vatvomaan ja murehtimaan toisen henkilön tekosia, niin pitkään olen edelleen hänen "orjuudessaan". Minä en voi tapahtuneeseen vaikuttaa, mutta tulevaisuuteeni voin vaikuttaa. Miksi siis käyttäisin aikani ja energiani sellaiseen, jota ei voi muuttaa???
Minulla on edelleen syvät haavat, jotka toivottavasti muuttuvat jossain vaiheessa arviksi. Niitä tulen aina kantamaan mukanani, mutta ne eivät kuitenkaan saa määrätä olemistani. Vaikka ulkona tällä hetkellä sataakin, katselen sinne hymyillen. Elämä kutsuu!
Todellakin ihmisen täytyisi päästä eroon tuosta orjuudestaan ihmisiin tai asioihin.
Rakkaudessahan on vähän kysymys addiktiosta ja siihen liittyvistä rutiineista myös. Kun asioita ei enää ajattele sen toisen ihmisen "kautta" tai "teidän" kautta vaan omasta jakamattomasta itsestä niin asiat alkavat näyttää hieman erilaiselta ja kontrolli omasta itsestä ja hallinta elämästä palaa.
En tietysti usko että allekirjoittaneen viesteistä oli hyötyä mutta on hyvä kuulla että koet asian noin ja että olet valmis liikkumaan eteenpäin. Kannattaa myös varautua "takapakkeihin" ja ikävien muistojen pinnalle nousuun myöhemmin mutta onpahan sinulla nyt keinoja käsitellä niitä.
Hyvä kun asioitten puinti on auttanut. Niin se yleensä tekee vähäksi aikaa. Sitten tulee arki taas. Riippuu asian vakavuudesta.
Ihminen on kuitenkin vain ihminen ja siihen liittyy toisesta välittäminen ja rakkaus. Näihin joko kompastuu tai onnistuu, riippuu kemiasta.
itse olen se idiootti joka laiminlöi suhteen alkoholin vaikutuksen alaisena riehumisen vuoksi ja viimeinen naula oli vieras nainen. nyt kun suhde on ohi niin olen tajunnut liian myöhään millainen "tampio" olen ollut. tällaista syyllisyyden tunnetta ja itseinhoa/vihaa toivoisin jokaiselle pettäjälle jotta oppisivat jotain aiheuttamastaan tuskasta ja itsestään... omasta kokemuksesta voin sanoa että mukava trippi se ei ole mutta hyvin opettavainen... nyt kun kaikki on liian myöhäistä niin olen tajunnut tilanteen vakavuuden ja sen seuraukset. tässä sitä vietetään juhannusta yksin ja omissa masentavissa ajatuksissa. kaikille neuvoksi että ajatelkaa, älkää tehkö niin kuin minä. hyvää juhannusta ja pitäkää te muut hauskaa.