koskaan suoraan, etten nyt jaksa seuraasi?
Sanotko
kavereillesi
11333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei tuo nyt oikein ole hyvien tapojen mukaista.
Kavereille kehittyy silti sellanen vaisto et ne tajuaa sen itsekin et nyt vänkyrä kaipaa "omaa aikaa". Silloin voin laittaa vaikka puhelimen kiinni.
Ei se johdu siitä et kavereiden seura ärsyttäisi, vaan joskus ei yksinkertaisesti oo vaan yhtään mitään tarvetta olla kenenkään kaverin seurassa, ei ole mitään puhuttavaa. Ne on niitä hetkiä kun kaipais vaan sen oman miehen seuraa ja sen lähelle ja sais olla ihan hiljaa, ei tarvis puhua mitään. Olla vaan ihan rauhassa.
reilumpaa sanoa suoraan, kuin kierrellä tekosyillä ja/tai laittaa puhelin kiinni?
Olen tehnyt aina kavereilleni selväksi, että minulla on aikoja jolloin en kestä yhtäkään ihmistä. Silloin voin laittaa puhelimen kiinni ja parhaassa tapauksessa verhotkin kiinni.
Sanoin tänään läheiselle sukulaisellekin suoraan, että tänään ei käy.
Olen erakkoluonne ja työssäni joudun asioimaan ihmisten kanssa paljon. Silloin ei viikonloppuisin yleensä halua tavata ketään, ennen sunnuntaita, kunnes on toipunut viikon sosiaalisista rasituksista.
sanonut etten jaksa nyt tms..jos on ollut tarve vaikka lähteä johonkin tai muuta. Ei kukaan tuollaisesta voi loukkaantua. Usein nytkin kun saan lapsen hoitoon vaikka viikonloppuna, niin monesti silloinkin hauan olla ihan vaan rauhassa ja nukkua pitkään. Ei aina tarvii olla menossa jokapaikkaan...
tarvii sanoo, ne näkee sen jo naamasta ja häipyy vähin äänin. Akalle sanon kyllä ja ainakin toistaiseksi se on hyvin tajunnu jättää rauhaan.
Jos eivät hienovaraisia, eivätkä vähemmän hienovaraisia vihjeitä ymmärrä, niin silloin sanon. Joitakin "kavereita" ei edes halua tavata: olipa kerran hyvä kaveri, mutta kaverille alkoi maistua viina ja pillerit ja siitä tuli tyhmä mutta itsekeskeinen idiootti.
Toiselle paikkakunnalle muutin, jonka jälkeen alkoi puhelin soida joka ilta. En oikein tiennyt, että miten sanoa, että älä nyt jatkuvasti soittele, kun en halua sinua edes tuntea, mutta en kohteliaana ihmisenä tiennyt miten sen sanoisin. Kerran hän kuitenkin päätti avata sydäntään ongelmistaan ja aikansa jaariteltuaan sanoi jotain sen suuntaista, että eikö olekin mukavia nämä meidän puhelut, eikö olekin kiva purkaa sydäntään? Olin hetken hiljaa ja vastasin sitten että ei. Hetken hiljaisuus toisessa päässä, luuri korvaan, enkä sen jälkeen ole hänestä kuullut. Eikä ole väliksikään.
seurasta tai en hakeudu seuraan alunperinkään.
jos soitetaan ja kysytään että miten ois?
p.s. Mulle nykyään soitetaan ja kysytään saako tulla kylään. Eivätkä ne soittajat enää nykyään pahastu siitä että sanon suoraan.
kun haluan vastata. Kyllä frendit alkaa ja vähitelleen ymmärtää. Minunkaan puheluihin ei ole kenenkään pakko vastata. Numero näkyy soittaessa. Soitan kerran ja jos ei vastaa, voi soittaa takaisin silloin kun sopii ja sama toisin päin. Ei ongelmaa ainakaan mun kaveripiirissä.
nyt kuitenkin haluan olla loppuillan yksin.
Hyvää kotimatkaa
sano etten jaksa seuraasi. Sanon etten jaksa, en kehtaa tai muuta vastaavaa. Jos siis sanon jotain.
jotka tuntee mut perinpohjin voi sanoakki. Tosin sillon haluun ylipäätänsä olla yksin. Ja sellasten seurassa en paljoakaan oleskele, joiden kanssa en halua olla.