Jos mies kokee että nainen on etäinen, se voi johtua samaisista syistä kuin mun kohdallani.Olen täysin frigidi kun näen itseni peilistä - vastaan tuijottaa itseensä tyytymätön nainen.Olen sopusuhtainen ja söpön pienikokoinen, mutta haluaisin olla pitempi ja muodokkaampi. En erityisemmin ihannoi laihuutta, onneksi, joten syömishäiriöni ovat bulimiaa eivätkä anoreksiaa.
En pysty täysin olemaan vastaanottavainen miesten huomiolle (jota kuitenkin saan:)) koska en itse haluaisi olla itseni kanssa. Ei auta muu kuin jatkaa elämää, life goes on, näistä ongelmistani huolimatta.Eli mies, jos nainen on "kylmä" mieti onko hän vain epävarma itsestään.Itse olen lisäksi vielä pitkäaikaistyötön.
Ikää on jo yli 25. En uskaltaisi mennä mihinkään kauneusleikkauksiin koska leikkausrumba olisi vastenmielistä.Ja aina löytyisi paranneltavaa, ja rahaa on niin vähän.En sitäpaitsi pidä feikkiä kovin upeana asiana. Meikki vielä käy mutta restylanehuulia en kaipaa.
Jos olet lihava nainen, ole iloinen muodoistasi, minulla niitä ei ole.Eikä tulekaan vaikka söisin pari marspatukkaa päivässä. Miten te muut naiset handlaatte negatiivisyyttä jos sellaisia fiiliksiä on? Joku tuntee itsensä liian tukevaksi, toinen liian tikkumaiseksi, kuten minä.
En pysty täysin olemaan vastaanottavainen miesten huomiolle (jota kuitenkin saan:)) koska en itse haluaisi olla itseni kanssa. Ei auta muu kuin jatkaa elämää, life goes on, näistä ongelmistani huolimatta.Eli mies, jos nainen on "kylmä" mieti onko hän vain epävarma itsestään.Itse olen lisäksi vielä pitkäaikaistyötön.
Ikää on jo yli 25. En uskaltaisi mennä mihinkään kauneusleikkauksiin koska leikkausrumba olisi vastenmielistä.Ja aina löytyisi paranneltavaa, ja rahaa on niin vähän.En sitäpaitsi pidä feikkiä kovin upeana asiana. Meikki vielä käy mutta restylanehuulia en kaipaa.
Jos olet lihava nainen, ole iloinen muodoistasi, minulla niitä ei ole.Eikä tulekaan vaikka söisin pari marspatukkaa päivässä. Miten te muut naiset handlaatte negatiivisyyttä jos sellaisia fiiliksiä on? Joku tuntee itsensä liian tukevaksi, toinen liian tikkumaiseksi, kuten minä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Valitetavasti tänä päivänä ulkonäköpaineet ovat liian kovat. Olen vuosien varrella huomannut, että itsensä hyväksyminen sellaisena kun olet kannattaa. Elämässä on paljon muutakin.
..voisi helpottaa oloa ja auttaa toteamaan että jos ei asioille mitään voi niin niille ei mitään voi.Siksi toivon että voisin lukea täällä samanhenkisiä valitusvirsiä, kun tänä päivänä todellakin on niin että ulkokuori on tärkeintä.Vai onko, ehkä se on omasta arvomaailmasta kiinni.
On asioita, joille ei voi mitään. Pieniä muutoksia voi jokainen tehdä. Eikä siihen paljon rahaa tarvita. Korosta parhaita puoliasi, muuta tyyliäsi ja lisää itseluottamustasi. Tiedän. Ei ole helppoa. Ajan kanssa onnistuu. Ja kokeile sellaista mitä et ole koskaan aikasemmin tehnyt. Älä anna elämän kulua hukkaan.
Älä laske omaa elämääsi oman itsetunnon ja traumojen/neuroosien varaan ulkonäöstäsi tai toisten/omista odotuksista.
Miehet esimerkiksi kärsivät aivan samoin nykyään samoista ongelmista kuin kuvailet, ero vain usein on että he eivät märehdi niillä sen enempää koska heillä ei ole varaa siihen. On aina olemassa miehiä joilla on kokoa, näköä ja varallisuutta enemmän kuin sinulla. Niihin asioihin ei kannata keskittyä vaan olla rehellinen itselleen.
Kauneusleikkaus on suoraan sanottuna naurettava ajatus varsinkin kun kuulostat fiksulta nuorelta naiselta.
Perusta oma elämäsi omanarvontuntoon jota meillä kaikilla tulisi olla, olethan olemassa yksilönä joka päättää omasta elämästään sekä myös itsekunnioitukseen jolla kannat itseäsi eteenpäin.
Jätä surkuttelu muille, elämä voisi olla vaikka mitenkä päin jos alat niitä miettimään niin mihinkään muuhun sinulla aikaa koskaan ei jää.
Tee asioita enemmän ja murehdi vähemmän niin huomaat kuinka alat näyttämään myös paremmalta omissakin silmissäsi.
Haluaisin kirjoittaa sinulle enemmän, mutta nyt on jo myöhäinen yö ja olen "sotkeutunut" palstalle, jota yleensä en lue.
Vastaa siis tähän, jos luet oman aloituksesi ja haluat kuulla neuvoni.
..nyansseja elämään saa toki enemmän jos pystyy ylenkatsomaan body image- ja self image-ongelmia.Muiden ihmisten hyväksyntää voi saada eri tavoilla ja toisaalta lähestyvä 30 vee tulee merkitsemään sitä, että on pakko olla totaalisen aikuinen.Ehkä se on hyvä asia se että aikuisena vain nauttii jäljellä olevasta elämästä ja unohtaa ulkonäköpaineet.
pääsi.
Jos olisit muodokkaampi/kurvikkaampi, niin sitten murehtisit jotain muuta, esimerkiksi sitä, ovatko ne suuret rinnat juuri pilkulleen oikeannäköiset. Koska ongelmat ovat päästäsi lähtöisin, ei mikään maailman kauneusleikkaus auttaisi niiden ratkomisessa.
Jos kerran saat miesten huomiota, niin ulkonäkösi on sitten ihan ok, eikä siitä kannata sen enempää murehtia. Se on tehnyt tehtävänsä jos joku mukava mies kiinnostuu.
Mietin itseäni alle 30-ppisenä. Minulla oli jo kaksi lasta ja olin töissä.
Ulkonäköpaineita oli. Oli pienet rinnat ja pulleuskin alkoi kehittyä.
Suurennutin rintani ja teetin rasvaimun. Kaikki kaduttaa. Rahat menivät hukkaan. Edes itsetunto ei parantunut kuin hetkeksi. Onnea sillä ei saa.
Miksi olet työtön, nuori ihminen? Mielekäs työ karkoittaa ulkonäköpaineet ja miehiä tulee, kuin raitiovaunuja.
Tiesit jo ilmeisesti sen, että olen jo iäkkäämpi kertomaan sinulle, mitä tulevaisuudessa tulee.
Siis turhaan hukkaat energiaasi nyt ulkonäköösi. Hakeudu töihin, mihin vain, ja panosta oman tulevaisuutesi rahalliseen pärjäämiseen.
Sexualisuus ei lopu kolmikymppisenä. Itse olen 65-v ja voin vakuuttaa, että sexi on parempaa, kuin nuorempana.
Nyt ei ole edes niitä ulkomuoto ongelmia. Tissit on valahtaneet, vatsa on kasvanut, mutta luonne on pysynyt samana.
Sinä tuijotat nyt liianpaljon itseesi, jos et hakeudu töihin. Katsele maailman ihmisiä, kuinka erilaisia ja rotuisia heitä onkaan? Mieluummin ajattele itseäsi iäkkäämpänä. Onko sinulla silloin jo lapsia tai lastenlapsia? Onko sinulla riittävä taloudellinen asema, että voit hoidattaa itsesi kunniallisesti hautaan? Haluatko maata märissä vaipoissa vuorokauden?
Eihän se nyt sinulle tule mieleen, kun ongelma on vain miesten mielenkiinto, mutta kun totuus on aivan toinen.
Itse sain lapseni nuorena, josta olen nyt kiitollinen, sillä mummiksi pääsin vasta yli 60-v. Lapseni toi elämääni tarkoituksen ja lapsenlapset vasta suurimman onnen.
Onnea on myös se, että mieheni yli 73-v pystyy olemaan kanssani ilman Viagraa, vaikka joskus "puutteenpäivänä", syöpähoitojen vuoksi, joutuikin (itse halusi)niitä käyttää. Tunteet ovat paljon täydellisemmät, kuin silloin nuorena ja se kiihoitus on "rakennettu" jo jokaiseen ihmiseen syntymästä saakka ja kestää kuolinhetkeen.
...myös ruma nainen. Olen varmasti rumin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Pitää vain keskittyä muihin asioihin. Sinä voisit aloittaa hankkimalla opiskelupaikan alalta, joka oikeasti kiinnostaa...