mies on ulkoisesti komea, huokuu hyvää itseluottamusta. Mutta kun hänet tuntee paremmin, huomaa että hän ei kestä ajatusta hyvästä elämästä tai muustakaan hyvästä mitä hänellä olisi mahdollisuus saada. Hän rankaisee itseään, eikä koe ansaitsevansa mitään hyvää
Mistä kyseinen käyttäytyminen johtuu?
Mistä kyseinen käyttäytyminen johtuu?
Vastaukset 21
Vanhimmat
mielenkiintoinen miehen mielestä. Älä välitä, palsta on täynnä kaltaisiasi epäonnistujia.
ei tarvitse enää pohtia lähetänkö hänelle viestiä...sitä hän ei tule koskaan saamaan
Muodostaa mielipiteesi oikeasti yhden ainoan nettivastaajan perusteella?
Entä jos tuo nettivastaaja onkin vain turhautunut ja vittumainen ihminen joka haluaa loukata?
Aion. Pohdin otanko yhteyttä, mutta siinä se totuus tuli. Ei tule saamaan tänä kesänä viestiä
Vaan mielipide. Mielipide voi olla väärässä. Totuus on tässä tapauksessa tuntematon.
hullu mikä hullu tai
homo mikä homo
kun haluaa eroon idiootista.
huono itsetnto...
Hyvä itseluottamus saattaa olla vain pintaa... Syvemmältä vasta löytyy se oikea aito ihminen. Sitten kun pääsee lähelle ja oppii tuntemaan toista.
Pettymyksistä? Ihmissuhteissa, elämässä, tavoitteissa... kaikessa?
Jos ei koskaan saa mitään oikeasti tärkeää tai menettää tärkeitä asioita on järkevä selitys sille että ei ole niitä koskaan ansainnutkaan, se ettei ansaitse mitään hyvää tarkoittaa että ihminen on arvoton.
Ehkä häneltä puuttuu sellainen peili jonka kautta hän tarkastelisi itseään oikeasti, näkisi arvonsa?
Stressiä.. tai jotain läpityöstämätöntä surua...?
"Miljoonat asiat voivat sujua hyvin, mutta jos yksi ei suju, masentunut ihminen menettää täysin suhteellisuudentajunsa"
MOT
Että vaikea on sanoa kun ei tunne :) Taustalla voi olla ihan mitä vaan.
Tulee mieleen joku tuntemani ihminen. Pettymyksiä pettymyksien perään, mikään ei onnistu joko toisten takia tai sitten omien virhearviointien takia. Väsynyt yrittään ja toivoon ja on ihan fiksusti tullut siihen tulokseen, että se on sen osa tässä elämässä. Jos ei enää toivo eikä kurkota niin sitä lopullista pettymystä joka syöksee jyrkänteen yli, ei ehkä tulekkaan.
Rankaisu voi johtua siitä ettei ole antanut itselleen anteeksi niitä omia virheitään. Jos ne olisi jäänyt tekemättä, niin asiat voisi olla paremmin. Tyhmyydestä rankaistaan eikä tyhmä-ääliö mitään hyvää tarvikkaan.
Tutunoloisia tuntemuksia ajoittain täälläkin. Ei voi pettyä kunnei yritä. Jos yrittää ni pettyy jokatapauksessa. Kaikki menee jollain lailla vituiksi kuitenkin. Niin on aina käynyt. Vaikea uskoa, ettei muka jatkossa niin kävisi.
ainakin ryssinyt kaikki, mihin oon ryhtynyt. Se on varmaan joku kirous, mut oon huomannut et parempi olla ryhtymättä mihinkään ni pääsee helpommalla.:D
Pahinta on mun kohdalla se etten edes välttämättä itse kuse niitä hommia. Joku muu tekee sen, ja minä kärsin seuraukset. Esimerkkejä on miljoona mutta ekana tulee mieleen työhaastatteluni. Siinä haaastattelija sanoi etten tarvi mitään töitä vaan mun voisin hommata rikkaan miehen (eli ryhtyä omanarvontunnon ja ihmisarvon menettäneenä jonkun despootin kotiorjahuoraksi) Kiitos ei, kyllä mä haluaisin ihan itse elättää rehellisellä työlläni itseni ja lapseni.
Toisessa työpaikassa lisätunteja pyytäessäni väläytettiin samantyylistä ideaa.. en saanut lisätunteja vaan 30h/vko:ssa oli lapsensa ruokittava.
Sen lisäksi mulla sekoitti pahasti pakan silmäsairaus.
Oli miten oli niin 100 lasissa mennään päin kivileikkausta joka asiassa. Kyllä se pitemmän päälle hillitsee yrittämistä. Juuri sen takia kun ei enää jaksa niitä pettymyksiä eikä niitä sairaan epäreiluja kusetuksia tms.
Parempi mennä näin kuolemaansa saakka, pääsee tosiaan helpommalla ja ilman suuria draamoja jotka aiheuttavat vaan vatsahaavan :)
suurin syy on se, et oon varaan antanut liikaa muiden säädellä mun elämää. Toki mussa itsessäni siis silloin se suurin vika on, mut tuosta se varmaan johtuu. Enpä muista et olisin ainoatakaan asiaa itse päättänyt elämässäni lukuunottamatta noita la.ran aloituksessa mainitsemiani parhaita päätöksiä. Muuten oon tehnyt ja toiminut niin ku joku muu on tahtonut mun toimivan. Aika epätodennäköistä silloin, et homma toimii jos kerran mulla itsellä ei ole motivaatiota siihen, mut teen sen vaan toisen/toisten mieliksi. Siks kun tiedän, et se toinen haluaa vaan mun parasta.:/
Tarvis lopettaa tommonen kyllä, tiedän sen.
Aikanaan oli sellaista sinisilmäistä luottamusta toisiin ja vakaata uskoa että minunkin hyvää ajateltiin. Sitten kun silmät aukesi, oli hommat jo huonossa mallissa. Varmaan viimeisen 8 vuotta onkin hommat jo mennyt poskelleen lähinnä toisten masinoimina.
Mun työnikin meni vituiksi, en voi sen alan hommia enää hakea. Jouduin rikoksen uhriksi ja se on oikeudessa voitettu mutten silti voi todistaa olevani pätevä alalle ja näyttää niitä "työtodistuksia", koska niitä ei uusittu.
Niillä ei saa töitä ja ilman niitä ei riitä pätevyys. Oikeuden päätöksen kanssa voisi tietysti näyttää muttei työnantajat suhtaudu suopeasti työntekijään joka on haastanut työnantajansa oikeuteen. Suo siellä, vetelä täällä..
Ja eikun uutta ammattia kehitteleen :)
Mä en kyllä enää ikinä luota enkä usko että kukaan minun parasta ajattelee. Omaa persettä ja hyötyään ne ajattelee, ja itselle voi käydä vain hyvällä tuurilla hyvin.
että hänen elämä on hyvä sellaisena kuin se on. Hyvää ei tarvitse enää saada paremmaksi. Hyvä on hyvä sellaisenaan.
voi jäädä herkästi koukkuun, niin fyysiseen kuin henkiseenkin.
Joku puhui ylempänä pettymyksestä ja huonoista kokemuksista. Jos aikaisempi elämä on mennyt päin helvettiä useaan otteeseen ja kärsimystä on aina aiheutunut itselle, voi käydä niin että hyvän asian sattuessa ei välttämättä kestetä tai osata käsitellä ajatusta sen menettämisestä(koska kaikki on mennyt päin helvettiä aikaisemmin, miksei myös nyt). Helpompi toteuttaa kierrettä itse ja kärsiä siitä, koska ainakin silloin tietää mitä on tulossa ja ennen kaikkea koska se on tulossa. Otetaan ohjat omiin käsiin..
että hänelle on tapahtunut jotain elämässään, joka ei anna rauhaa ja hän rankaisee itseään kieltämällä itseltään kaiken hyvän. Ehkä hän on tehnyt jotain, pettänyt jonkun, tullut itse petetyksi... Kuka tietää keskustelematta tarkemmin ensin tämän ko. miehen kanssa.
Ulkonäkö tai yleensäkään ulkoinen itseluottamus ei todellakaan aina kerro miten ihminen oikeasti voi. Sisusta voi olla täysin hajalla, vaikka ulkoapäin kaikki vaikuttaisikin olevan täydellisen loistavasti.
Jospa häntä hirvittää miten suoriutua kaikesta siitä mitä toinen ihminen tai perhe toisi tullessaan, kun oman itsensäkin kanssa on tekemistä?
hyvä itseluottamus, koska rankaisee itseään.
Näet pelkän kuoren, et sisältöä.