32v. mies ja juominen

häiritsee muita samassa taloudessa asuvia, niin silloin alkoholia tulee käytettyä liian usein. Jos vedät ns. lärvit joka viikonloppu ja otat olutta myös viikolla, se menee jo alkoholin suurkulutuksen puolelle.

Mutta nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että silloin kun kotiväki alkaa juomisestasi huomautella, viinaa menee liikaa (olettaen, että se toinen ei vaadi sinulta absolutismia).

Väittäisin olevani melko pätevä vastaamaan tähän kysymykseen, kun olen toiminut "alan miehenä" vuosikymmeniä elämäni aikana. Mutta kun en ole...
Ei ole olemassa mitään selkeää rajaa mikä on liikakäyttöä ja mikä on sopivaa lipittelyä. 32 vuotiaana en tiennyt haittavaikutuksista juuri mitään, nyt vasta kun tuota ikää on tullut, ovat haitatkin alkaneet tulla ilmi ja on ollut pakko hellittää. Nykyisin on tyytymimem muutamaan saunakaljaan tai muuten on aamulla huono olo, jolloin on liian helppo jatkaa vaikkapa pienellä korjaus-sarjalla.

Olen ammatiltani muusikko, (kaikkihan soittajat tietävät) ja silloin tällöin minut kutsutaan kanttoriksi jonkun tuttavani hautajaisiin. Näillä arkkukeikoilla on ollut juhlakaluina minua huomattavasti nuorempia potilaita ja se jos mikä pysäyttää miettimään...
Eräältäkin viinaan kuolleelta ystävältäni patologi mittasi tasan kolme promillea ja se oli hänen viimeisinä elinvuosinaan varmaankin tavanomainen määrä. Hän aloitti aamunsa muutamalla lonkerolla ja töistä tultuaan olikin jo eurokossun vuoro.

Eräs toinen ystäväni ahdistui viinan käytöstään niin paljon että hirtti itsensä. Hänestä patologi oli todennut: Mies näki turhan vaivan hirttäytyessään. Tämä olisi kuollut muutenkin lähiaikoina. Siinä kunnossa olivat olleet miehen sisuskalut...

No. nämä nyt ovat näitä "selviä" suurkuluttaja, mutta mihin se raja sitten pitäisi vetää?

Mielestäni jokainen alkoholin käyttäjä on vaarassa lipsua suurkuluttajaksi huomaamattaan ja silloin, jos kotona tai työpaikalla tulee asiasta sanomista pitäisi kellojen kilistä. Samoin myös mikäli alkaa kaivata paria kaljaa aamutuimaan. Puhutaan helposti olon korjaamisesta, mutta itse asiassa kyseessä on kankkusen siirtäminen tuonnemmaksi. Lopulta se kuitenkin tulee ja se kauhea kankkunen ja on sitä kauheampi, mitä pitempään näitä korjailuoperaatioita on jatkettu.

Kuten sanottu: Raja on häilyvä ja varsin yksilöllinen. Määristäkään on mahdotonta mennä sanomaan mitään selvää rajaa. Se mikä on yhdelle juuri sopiva määrä saattaa jo kaataa toisen nurmikolle hieman huilaamaan...

Kannatta tarkkailla itseään ja ympäristöään ja pitää tuntosarvet toiminnassa.

Toivotan seurallista ja mukavaa terassikaljoittelua.

seppo

kun mies (silloin 36v.) joi lähes päivittäin. Joskus vain yhden oluen, mutta useinmiten meni monta kerralla. Tai jos avattiin viinipullo yhdessä, ja minä join siitä lasillisen, niin mies tissutteli illan aikana loput itsekseen. Itsekseen juomista oli muutenkin, sekä baarissa että kotona. Sekin oli paha huomata, että kun oltiin kaveriporukalla baarissa, niin avokkini oli aina viimeisten joukossa, ja vielä tilaamassa lisää, ja aina vahvempia juomia - viskiä, konjakkia etc. Ihan kuin hänen oma tahtonsa olisi keskittynyt kokonaan vielä seuraavan juoman juomiseen, ei koskaan esim. kotiin lähtöön tai vaikka limuun vaihtamiseen.

Pitkään ajattelin, että olen nipo ja yliherkkä asialle, enkä sanonut mitään. Lähinnä vain syytin itseäni tiukkapipoisuudesta. Ja miehellähän oli aina jokin "hyvä syy" juoda; tiukka työputki takana, synttärit, juhlapyhä (vappu, juhannus, uusi vuosi, itsenäisyyspäivä...), perjantai, lauantai; syyn kyllä löytää jos haluaa.

Kerran sitten testasin ihan tietoisesti miestä; oltiin yhdessä ulkomaan matkalla, käytiin illalla ulkona syömässä ja sitten yhdellä terassilla istuskelemassa. Oli ollut tosi mukava ilta, ja joskus kymmenen jälkeen sanoin, että minua alkaa väsyttää, voitaisiinko mennä jo hotellille. Mies hermostui (mutristeli naamaansa, tuhahteli), mutta n. tunnin kuluttua päästiin kuin päästiinkin hotellille. Paitsi että... heti, kun oltiin tultu huoneeseen, mies kääntyi kannoillaan ja sanoi, että käy hotellin baarissa "vielä yhdellä". Hän tuli takaisin kahden aikaan yöllä, aivan tuhannen päissään. Seuraavana päivänä sanoin, että jos tuo juominen ei lopu, niin tämä suhde loppuu. Juominen loppui vähäksi aikaa.

Aina välillä (n. kerran vuodessa) mieheltä on ns. mopo karannut käsistä useammaksi viikoksi. Tarkoittaa sitä, että humalaa on useammin kuin kerran viikossa, ja tissuttelua lähes päivittäin. Tilanne purkautuu siihen, että minä saan itkuraivarit ja uhkaan erolla. Mies tietää juomisensa, pyytää anteeksi, ja sitten taas mennään melkein vuosi rauhassa. En tietenkään ole tilanteeseen tyytyväinen, mutta se muu aika juomisen ulkopuolella on sen verran hyvää, että haluan jatkaa. Eihän se mies tuosta miksikään muutu. Aika näyttää, kuinka pitkään hyvät asiat pysyvät plussalla ja kuinka pitkään haluamme olla suhteessa, jossa juomistavat ovat niin erilaiset.

Tämä nyt oli yksi tarina. Pointtini on aikalailla sama kuin muillakin vastanneilla; jos avomiehesi juominen häiritsee sinua, hän juo liikaa. Älä toppuuttele itseäsi sanomasta asiasta äläkä vähättele juomisen miinus-puolia. Sinulla on oikeus vastuuntuntoiseen elinkumppaniin.

kerran kuussa...