Meillä on tavallaan kaukosuhde. Oikeastaan väliä on vain 30km mutta minun koulun,hänen työnsä ja sellaisten asioiden takia ei yleensä nähdä kuin viikonloppuisin. Eli sanotaan vaikka että meillä on viikonloppusuhde.
Mies on usein sanonut miten kova ikävä on,liian ikävä välillä. Itkenytkin,ollut suruinen.
Viime viikonloppu meni ihan hyvin hänen luonaan. Tavalliseen tapaansa. Tällä viikolla hän ei ole paljon viitsinyt "viestitellä". Siis ku usein me keskustellaan pitkiäkin aikoja viestittelemällä. Nyt hän on jättänyt sen "kesken" sanomatta mitään tai pitänyt tuntikausien taukoja mitään sanomatta ja lopuksi illalla töksäyttäny "Taidanpa laittaa maate, hyvää yötä rakas". Siis kuulostaa ehkä ihan "tavalliselta" mutta yleensä jos se pitää taukoa viestittelyssä tms se sanoo siitä, tyyliin "Lähen tästä ulos joksku aikaa".Muulloin jos viestiä ei kuulu se todennäkösesti on lopukkaantunut. Eilen kysyin että mitä jos tulisin illalla käymään ku saisin auton. Se vastas että mitä jos kuitenki tulisit vasta perjantaina. Siis ei seura kelvannut.. Mikä taas on ristiriidassa kaiken sen ikävä höpötyksen kanssa. Oli se mullekkin kova pala, oma poikaystävä ei halua tavata!Koko illan oli viestit jotenki etäisiä,kylmiä.. Ei hymiöitä,ei kauniita sanoja. Lopulta hermostuin ja aloin tivaamaan että mikä on ni sanoi ettei mikään. Tavallista väsyneempi ollut kuulema.. Siinä ennätti sitten kehtyä riidanpoikasta,lähinnä mun puolelta kai ku ei siitä saanu mitään järkevää selitystä irti, kunnes pyysin anteeksi ja sanoin että varmaan se joku onki sitten mussa. Yllättävän kärkkäästi se siihen tarras ja sano et ehkä paineet koulussa (kirjotukset yms) saattaa laittaa ajattelemaan tollasta.
Siis,tää on mun kanta.Olis hyvä että voisitte lukea senkin kannan mut se nyt ei ole mahdollista.. Olisi mukava kuitenkin kuulla ulkopuolisen, todennäköisesti puoleettoman ihmisen mielipide.. Ja mitä ihmettä mä teen? Annan olla ja katon mitä tapahtuu?
Mies on usein sanonut miten kova ikävä on,liian ikävä välillä. Itkenytkin,ollut suruinen.
Viime viikonloppu meni ihan hyvin hänen luonaan. Tavalliseen tapaansa. Tällä viikolla hän ei ole paljon viitsinyt "viestitellä". Siis ku usein me keskustellaan pitkiäkin aikoja viestittelemällä. Nyt hän on jättänyt sen "kesken" sanomatta mitään tai pitänyt tuntikausien taukoja mitään sanomatta ja lopuksi illalla töksäyttäny "Taidanpa laittaa maate, hyvää yötä rakas". Siis kuulostaa ehkä ihan "tavalliselta" mutta yleensä jos se pitää taukoa viestittelyssä tms se sanoo siitä, tyyliin "Lähen tästä ulos joksku aikaa".Muulloin jos viestiä ei kuulu se todennäkösesti on lopukkaantunut. Eilen kysyin että mitä jos tulisin illalla käymään ku saisin auton. Se vastas että mitä jos kuitenki tulisit vasta perjantaina. Siis ei seura kelvannut.. Mikä taas on ristiriidassa kaiken sen ikävä höpötyksen kanssa. Oli se mullekkin kova pala, oma poikaystävä ei halua tavata!Koko illan oli viestit jotenki etäisiä,kylmiä.. Ei hymiöitä,ei kauniita sanoja. Lopulta hermostuin ja aloin tivaamaan että mikä on ni sanoi ettei mikään. Tavallista väsyneempi ollut kuulema.. Siinä ennätti sitten kehtyä riidanpoikasta,lähinnä mun puolelta kai ku ei siitä saanu mitään järkevää selitystä irti, kunnes pyysin anteeksi ja sanoin että varmaan se joku onki sitten mussa. Yllättävän kärkkäästi se siihen tarras ja sano et ehkä paineet koulussa (kirjotukset yms) saattaa laittaa ajattelemaan tollasta.
Siis,tää on mun kanta.Olis hyvä että voisitte lukea senkin kannan mut se nyt ei ole mahdollista.. Olisi mukava kuitenkin kuulla ulkopuolisen, todennäköisesti puoleettoman ihmisen mielipide.. Ja mitä ihmettä mä teen? Annan olla ja katon mitä tapahtuu?
Vastaukset 9
Vanhimmat
no jos sillä on kirjotukset nii ehkä se on väsyny,hermostunu, ahdistunu, eloton, kylmä, jäykkä yms. Itellä oli ainakin hirvee olo just ennen kirjotuksia. Ja nyt on tullu kuuntelujen tulokset... Ajattele eikö sen oo parempi keskittyä/ lukuea kokeisiin ku sä et oo voivoittelemassa vieressä. kyl se siitä
Siis ne kirjotukset on minulla.. Ei miehellä.
mulla on ihan samanlainen suhde ja se ääliö käyttäytyykin samoin. oon aatellu että sen vois heivata
Ei elämä ole ainaista pilvissä leijumista ja ihania tunteita. Myös elämän reaaliteetit pitää huomioida.
Eikö kauniit ja rohkeat olekaan totta?
Kuka uskaltais kertoa sen heille? :)
Oon huomannut niin monta kertaa, että niitä vastoinkäymisiä tulee joka saat...n aiheesta ja varsinkin suhteessa. Mietin varmaan eläkkeelläkin "mitä miehen päässä liikkuu" joten parempi tottua, että konflikteja ja epävarmuus-tiloja tulee aina olemaan. piste
niinku joku sanoo et ne on naiset jotka on hankalii eikä niistä saa selvää, mut kyl mä sanoisin et miehet vasta onkin, niistä ei ikinä tiä mitä ne meinaa, ku ei voi suoraan sanoo! tosin tiedän et poikkeuksia on.... =)
Tiedän tunteen ja olen kokenut hyvin samanlaista käytöstä poikaystäväni puolelta. Kaikki korjaantui itsestään, kun annoin toiselle tilaa ja aikaa. Nimittäin joskus asiat painavat päälle ja kun on muuta mielessä, sitä ei ehkä tajua olevansa etäinen, viileä ja töykeä. Eli sinuna en hermostuisi vielä.
Odota hiukan ja kun poikaystäväsi on taas oma ihana itsensä, voit lempeästi kysyä käytöksen syytä ja kertoa, että se hämmensi sinua. Mutta ei syyttäen, vaan tiedonhalusta.
tsemppiä sinulle ja muista, että toisinaan miesten sielunelämä on ameeban tasolla...;)*kikattaa*
Että ihan kaukosuhde.... 30km...
Meillä mimmin kanssa on välimatkaa n.700km...
...eikä muuten nähdä joka viikonloppu...
...mä luulen että se sun ukkos vedättää sua pahemman kerran...
Toivon tosin ettei näin ole, laitahan ukko parka tilille...;)