Minulla on aika huonoja kokemuksia miehistä. Montaa suhdetta minulla ei ole ollut, mutta nämä pari mitä on ollu, on olleet aika fiaskoja. Niinpä olen tullut aika epäileväiseksi miehiä kohtaan.
Nyt kuitenkin olen tavannut kunnolliselta ja rehdiltä vaikuttavan miehen. Mitään varsinaisesti "epäilyttävää" en ole havainnut, mutta hieman epäilyttää se, miksi muutaman vuoden vajaa nelikymppinen mies ei ole löytänyt itselleen pysyvää parisuhdetta tai perheen perustajaa. Pisin suhde on kestänyt vuoden ja muut ovat olleet muutamia kuukausia. Syitä lyhyisiin suhteisiin en tiedä. Onko syytä huolestua vai maalaanko piruja seinille? Tuntuu kummalliselta ajatella, että kunnollinen mies ei olisi löytänyt vertaistaan. Tai ehkä se sitten pitää paikkansa, miten naiset aina rakastuvat renttuihin, ja kunnollisilla on vaikeuksia löytää saman tasoista kumppania.
Nyt kuitenkin olen tavannut kunnolliselta ja rehdiltä vaikuttavan miehen. Mitään varsinaisesti "epäilyttävää" en ole havainnut, mutta hieman epäilyttää se, miksi muutaman vuoden vajaa nelikymppinen mies ei ole löytänyt itselleen pysyvää parisuhdetta tai perheen perustajaa. Pisin suhde on kestänyt vuoden ja muut ovat olleet muutamia kuukausia. Syitä lyhyisiin suhteisiin en tiedä. Onko syytä huolestua vai maalaanko piruja seinille? Tuntuu kummalliselta ajatella, että kunnollinen mies ei olisi löytänyt vertaistaan. Tai ehkä se sitten pitää paikkansa, miten naiset aina rakastuvat renttuihin, ja kunnollisilla on vaikeuksia löytää saman tasoista kumppania.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nimittäin itse ajattelen, että viimeistään kolmikymppisellä on kyllä oltava ollut yksi pidempi seurustelusuhde, muuten se on vähän outoa. Pidemmällä tarkoitan muutamaa vuotta.
Ehkäpä kaveri ei ole oikeasti sellainen mitä sinulle nyt suhteen alussa esittää. Antaa siis parempaa kuvaa kuin oikeasti on...todellisuudessa voi olla hankala luonne, sitoutumiskammoinen tai naiseltaan mahdottomia vaativa tapaus. Näitä kyllä Suomesta löytyy...
hänelle on voinut käydä kuten itsellesi: on törmännyt vääränlaisiin ihmisiin. Muistakaa ihmiset yksi juttu, ennen kuin alatte tuomita oudoksi toisia: kaikki eivät edes kauheasti kaipaa parisuhdetta, eikä siinä ole mitään kummallista, ja toisille sitä sopivaa kumppaniehdokasta vain ei oikein satu kohdalle, miksi siis alkaa seurustella sellaisen kanssa, joka ei tunnu miltään?
Koita nyt tutustua mieheen kunnolla, äläkä mieti tuollaisia asioita, jotka eivät oikeastaan edes kuulu sinulle. Meillä kaikilla on menneisyytemme, sinullakin.
että tutustua kannattaa silti, vaikka minun mielestä kolmi-nelikymmpisen seurustelettoman ihmisen kannattaa kyllä seurustella jo ihan vain sen seurustelun takia, että saa kokemusta.
Samaa mieltä olen kyllä siinäkin, että tuo ei ole ehkä asia, jota kannattaa heti aluksi kysyä ja puhua, vaan vasta vähän myöhemmin, niin se ei sitten leimaa turhaan.
Jos sattuu olemaan henkilö, joka ei kauheasti kaipaa pysyvää parisuhdetta ja siksi on ollut sinkkuna, niin miten hän sitä alkaisi pitää nyt myöhemminkään tärkeänä itselleen? Vielä vähemmän sillä perusteella alkaisin seurustelettoman kanssa olemaan, koska itselleni parisuhde nimenomaan on tärkeä asia ja kärsin, jos toimivaa ja pysyvää sellaista ei ole.
No sepä se, kun tämä ihminen nimenomaan haluaisi sen pysyvän suhteen ja perheen. Tai ehkä ne on niitä asioita, mitä naiset sitten pelästyvät, jos kerrotaan jo aikaisessa vaiheessa? Voihan se olla niinkin, että hän on aikaisessa tilanteessa itse tajunnut ettei suhde ole sitä mitä haluaa ja pistänyt sitten poikki. Se on oikeastaan aika järkevää, jos asia on näin. Ei sitten tuhlaa toisen tai omaa aikaansa. Mutta luulisi silti että niitä halukkaita kolme-nelikymppisiä perheen perustajiakin löytyisi. Itse asiassa pelkään, että en tällä hetkellä pysty itse vastaamaan siihen, mitä hän haluaa. Me ollaan tunnettu todella vähän aikaa ja mua ahdistaa kuvitelmat yhteisestä perheestä tällä tuntemisella.
Ehkä olen siksi epäileväinen, koska tämä toinen päättynyt suhteeni alkoi juuri niin, miten mies esitti alussa semmoista oikeaa ihme-miestä. Antoi todella hyvää ja miellyttävää kuvaa itsestään minulle ja kavereilleni, ja kun koukkuun tartuttiin, niin käytös muuttui vähitellen todella härskiksi. Muutenkin olen huomannut, että usein ne miellyttävimmiltä ja harmittomimmilta vaikuttavat ihmiset kätkee taakseen eniten ongelmia ja salaisuuksia, mitä sitten naamioidaan miellyttävyyden ja mukavuuden taakse.
Niin, voihan se olla niinkin että ne jutut ei vaan oo kolahtanu. Miksi tuhlata aikaansa huonoon suhteeseen? Mutta toisaalta luulisi, että tuohon ikään mennessä olisi löytynyt kunnollinen kumppani, mikäli on semmoista jaksanut etsiä. Aion kyllä tutustua mieheen paremmin ja katsoa, mitä se tuo tullessaan.
Miellyttävimmiltä vaikuttavilla minustakin on yleensä takana aika paljon jotain salattua puolta persoonassaan. Monesti siitä vielä tulee jotenkin sellainen tunne, että tässä on nyt jotain outoa, mutta ei oikein saa kiinni mitä.
Jos on alun alkaen vähän rosoisempi tyyppi, niin monesti sellainen on sitten kuitenkin loppujen lopuksi tasaisempi.
"Monesti siitä vielä tulee jotenkin sellainen tunne, että tässä on nyt jotain outoa, mutta ei oikein saa kiinni mitä."
Juu, tuo on totta. Jotenkin semmoinen liiallinen täydellisyys herättää melkein enemmän epäilyksiä, kuin nuo "rosoiset" tyypit, mistä näkee mitä ne on. Mutta jotain tuollaista tunnetta mullakin on tässä ollut, että vaikka kaikki täsmää ja menee hyvin, niin silti tässä on joku, mikä ei kuitenkaan täsmää. Joku semmoinen juttu, mitä ei pysty tiedostamaan, että mikä se on. Itte oon välillä tiuskinut, välillä itkenyt ja välillä nauranut hervottomasti jne hänen seurassaan. Näyttänyt hänelle mielesätni rehellisesti "minäni". Mutta jotenkin häiritsee se ajatus, et jotain salattua täytyy olla, koska eihän ihminen voi olla noin viilipyttymäinen, rauhallinen, tasainen, ystävällinen, lempeä ja huomaavainen aina ja joka tilanteessa. Pakko sillä olla myös kääntöpuolensa, mutta mikä..? Noh, turhaan sitä kai täällä pohdin.
Miksi et kysy suoraan mieheltä, miksei hyvä mies ole löytänyt kuukautta pidempää suhdetta tai perustanut perhettä.