Olemme olleet yhdessä vuosikaudet, kaksi ihanaa lastakin on tullut tehtyä. Ulkopuolisista olemme varmaankin aika lailla lähellä unelmaperhettä.
Eilen kuitenkin tämä ihana mieheni suorastaan haastoi minut nyrkkitappeluun pihalle keskellä yötä tullessaan iltariennoista vähän maistissa. Kun kehotin menemään nukkumaan humalansa pois, hänen vihansa senkun yltyi. Intti päin naamaa, että olen itse saatana ja piru ja alkoi tuntua, että kohta varmaan pistää niskat nurin.
Tämä tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä meillä on mennyt ihan hyvin taas viime aikoina.
Ikävintä asiassa oli, että esikoisemme herätessä meteliin mieheni ei suinkaan hillinnyt itseään vaan uho yltyi ennestään. Aika kurjalta tuntui hillitä ja rauhoitella pientä tyttöä, jonka isä mesosi vieressä täyttä päätä.
Nyt en todella tiedä uskallanko jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka ei edes lapsen tunteita ajattele.
Pitäisi varmaan kieltää kaiken maailman saunaillat ainakin ensimmäiseksi, sillä alkoholi
ilmiselvästi laukaisee kyseiset tunnetilat.
Jos jollakin on kokemuksia vastaavasta, kiitän kommenteista. Kotona ei pitäisi lasten ainakaan pelätä!
Eilen kuitenkin tämä ihana mieheni suorastaan haastoi minut nyrkkitappeluun pihalle keskellä yötä tullessaan iltariennoista vähän maistissa. Kun kehotin menemään nukkumaan humalansa pois, hänen vihansa senkun yltyi. Intti päin naamaa, että olen itse saatana ja piru ja alkoi tuntua, että kohta varmaan pistää niskat nurin.
Tämä tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä meillä on mennyt ihan hyvin taas viime aikoina.
Ikävintä asiassa oli, että esikoisemme herätessä meteliin mieheni ei suinkaan hillinnyt itseään vaan uho yltyi ennestään. Aika kurjalta tuntui hillitä ja rauhoitella pientä tyttöä, jonka isä mesosi vieressä täyttä päätä.
Nyt en todella tiedä uskallanko jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka ei edes lapsen tunteita ajattele.
Pitäisi varmaan kieltää kaiken maailman saunaillat ainakin ensimmäiseksi, sillä alkoholi
ilmiselvästi laukaisee kyseiset tunnetilat.
Jos jollakin on kokemuksia vastaavasta, kiitän kommenteista. Kotona ei pitäisi lasten ainakaan pelätä!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Alkoholi ei sovi miehellesi.
Hänen on jätettävä se TÄYSIN.
Tilanne oli vakava ja onneksi ei käynyt teille kenellekään huonosti.
Ei voi missään nimessä jatkua noin, että mies ottaa viina tuollaisen episodin jälkeen.
salama kirkkaalta taivaalta?Kannattaisi kysyä ukolta ennenku "kyselet" täältä.
suurella todennäköisyydellä kysyjä on kokeumksensa jälkeen vielä shokkivaiheessa.
Ymmärtääkseni hänen tekstistä kävi ilmi, että tilanne tapahtui vasta eilen.
Silloin ihminen tarvitsee tilanteen ulkopuolista vahvistusta, ja kysyy/kirjoittaa asiasta tällä palstalla. Näin ainakin minä hänen tilanteensa ymmärsin. Kokemushan oli tavattoman järkyttävä.
Miksi ihmeessä olet tuollaisen psykoottisen luuserin kanssa? Vielä ikävämpää on lapsen nähdä kun isi vetää äippää lättyyn ja siinä se lapsen psyyke sitten sekoaa.
teraputti tule jakamaan ohjeita jos et ole kokenut vastaavaa!!!!!!!!!!!!! Toista voi rakastaa kaikesta huolimatta!!!!!!! Hakkaa vai itteäs ja totea sen jälkeen et eroat ittestäs!!!!!
moi, käytän paljon huutomerkkejä, olen siis uskottava!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ja miehen kanssa yhdessä pohtimaan mistä tuo purkaus johtui. Selvinpäin tietenkin! Kai ymmärrät että seuraavalla kerralla miehesi saattaa todellakin lyödä sinua lastenne nähden? Et varmasti halua sitä!!
Jostakin purkaus johtuu, ja luultavasti miehesi tietää mistä on kyse, mutta ei vaan jostakin syystä pysty puhumaan siitä. Puhumalla asiat kuitenkin selviävät!! Onnea matkaan!!
Olen juuri eronnut suhteesta jossa oli samankaltaisia tilanteita ja lopulta minun oli lähdettävä.Nyt tiedän etten koskaan enää palaa samanlaiseen tilanteeseen.Kenenkään ei tarvitse omassa kotona pelätä omaa puolisoaan.Oli hän sitten selvinpäin tai humalassa.Humala ei ole selitys.Meillä ei tosin ollut lapsia joten ehkä minun oli vielä suhteellisen helppo lähteä mutta vaikeaa se minunkin tilanteessani oli.
Kannattaa vakavasti miettiä onko se kaikki sen arvoista että sinun pitää pelätä ihmistä joka sanoo rakastavansa sinua.Puhun todella kokemuksesta.
juoruat siitä suomi24:ssa. Ei miehet ihan tyhmiä ole.
Koska kirjoittavat tuollaisia kommentteja.
kun saa pelätä. Itse olin tuossa aikaiemmin kertonut tilanteestani ja ihan samanlainen. Kaikki on tosi hyvin ja sitten naksahtaa jotain päässä kuten hän itse sanoi myöhemmin. Kertoiko hän seuraavana aamuna miksi teki niin? Minulle itselleni on jäänyt jonkinlainen pysyvä pelko vaikka nyt olemme sopineet ja hän on pyytänyt anteeksi mutta mitä seuraavalla kerralla? Viikonloppuna hän yritti ottaa vähemmän olutta mutta pystyykö aina hillitsemään itseään ja pitääkö minun valvoa juomista.
Kautta aikain naiset ovat oikein haaveilleet macho-miehestä.
Mitä umpiluisempi pää sitä parempi flaksi.
Onneksi näitä hulluja ei ole kovin paljon, mutta muka-koviksia on jo enemmän.
Äijä haluaisi olla aito kovis ja sekoaa kännisssä omiin haaveisiinsa.
Kyllä nämä asiat pitäisi olla selvillä jo seurusteluvaiheessa kun kuitenkin on tullut käytyä baareissa snagareilla.
Eihän sitä muuten olisi osannut valita sitä tunkion kovaäänisintä kukkoa?
Kaksi tyhmää on valinnut toisensa.
Eihän siitä tietenkään mitään tule, mutta kaikkien onneksi jokaisessa torpassa on ovi!
Kunhan vaan ei tulisi valinneeksi toista samanlaista, kun luonteelleen ei oikein voi mitään...
pyörän polkemista, näkyykö glasientakaa mitään...
ja siksipä minä jo raskaana ollessani heitin pihalle lapseni isän jo ensimmäisestä kerrasta kun nyrkkiään minua vastaan nosti. Ja onnellinen olen sen tehtyäni. Kuvittele mitä peljotiloja tuollainen aiheuttaa pienelle lapselle, eikun äijä pihalle hopi hopi.
Lisäystä tuohon alkuperäiseen viestiin:
Olen irtisanoutunut työpaikastani voidakseni hoitaa lapsia, koska miehellä on paljon työmenoja.
Nyt on vähän kusinen paikka, koska ei ole sitä työpaikkaa, jotta voisi aloittaa uuden elämän lasten
kanssa.
En vieläkään tiedä mitä tehdä. Miestä en tuon tapauksen jälkeen ole kunnolla pystynyt tapaamaankaan. Olemme lasten kanssa tällä hetkellä parin sadan kilometrin päässä kotoa sukulaisilla.
Lapseni kanssa olen keskustellut kyllä paljon tapahtuneesta, eikä onneksi tunnu saaneen traumoja
tapahtuneesta. Isänsä perään kyselee kylläkin.
Tosin, jos jotain vielä pahempaa olisi tapahtunut, en tiedä kuinka sitten suhtautuminen isään muuttuisi...
Ahdistaa kieltämättä, koska en voi tietää paheneeko miehen raivarit jatkossa ja voiko niille
mitään tehdä. Terapia?
Se terapia olisi pitänyt käydä ennen kuin aloit lisääntymään sellaisen miehen kanssa jonka kanssa et tule toimeen.
Nykyään naidaan kaikkea mikä liikkuu ja jälki on sen mukaista.
Jokaiselle on varmaan sopiva kumppani jossain, mutta kenellä on aikaa etsiä?
Et sinä toista voi muuttaa.
Tuskin hän itsekään siihen pystyy.
Tilanne on mikä on ja sinuna yrittäisin karsia omasta käytöksestäsi kaiken mikä hän mahdollisesti voisi ärsyttää ja olla tekemisissä niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Ei hän sinulle ala raivoamaan jos et ole edes paikalla...
Jos oletkin, niin tiedät hyvin mitä seuraa kun alat moittimaan.
Lapsi ei hauku, eikä isä myöskään ole hänelle vihainen.
Älä yritä rajoittaa heidän tapaamisiaan, sillä silloin aletaan mennä vaarallisille vesille.
Ei lapsen kannalta vaan sinun itsesi.
Sano äijälle, että lähetät eropaperit ja lähetä myös, ellei tapahdu aivan maata mullistavaa muutosta, kerralla ja pysyvästi.
Toisella kerralla vain ilmoitat siitä.
Jatkuva uhkaileminen vain lisää vihaa entisestään.
asiaa! Fiksu olet nimimerkistä huolimatta! Ryhdytkö mun terapeutiks?
Mies kulkee yksin ryyppäämässä kuvailee herkällä hetkellä sinua siten, kuten aidosti ja oikeasti tuntee ja uhkaa vielä tappaakin!
Kännissä mies totta. "In vino veritas".
Sekö olisi ratkaisu, että mies pysyisi selvinpäin, eikä sanoisi mitä tuntee?
Itse olet lakaissut isteltäsi ongelmat maton alle jos kuvittelet teillä menneen hyvin!
Ei lapsilla mitään pelättävää ole, sinua se mies vihaa.
Tietysti on äärimmäisen inhottavaa että viina tuo totuuden lastenkin korviin.
Saunaillat eivät ole syy, vaan oire.
Mikä saa miehen lähtemään niihin?
Ei kestä katsella sarvipäätä?
Älä aivan kauheasti ylläty jos "unelmamiehesi" jonain päivänä ilmoittaa haluavansa eron.
Olet ilmeisesti sama tyyppi, joka kirjoitteli aiemmin nimellä "Veget"...Ainakin ajatukset ovat aika lailla samankaltaiset.
Olet kyllä väärässä aivan monessa suhteessa:ensinnäkin; meillä ei lakaista ongelmia maton alle, ne selvitetään juurta jaksain. Niin on tehty aina.
Toiseksi; meillä ei mies tule hakemaan avioeroa, sillä se olisi liian suuri asia hänelle ja hänen uskovaiselle äidilleen. Jos joku eroa hakee,se olen minä.
Sulla taitaa ihan oikeasti myös vähän viirata päästä. Luuletko, että nuo kommenttisi jollain tavalla auttavat tilannetta minun ja lasten kannalta. Teet tyypillisesti naisesta syypään miehen väkivaltaisuudelle. Missä hoitolaitoksessa mahdat asua????
Ei mulla ole aikomusta sun terapeutiksi alkaa.
Hieno homma jos teillä on aina selvitetty kaikki asiat oikein juurta jaksain.
Minä sain sen käsityksen, että teillä oli ongelmia. Hirveesti anteeksi!
En liioin tiennyt, että miehen äiti elää. Eihän poika silloin voi erota...
Taidan tosiaan olla vähän yksinkertainen kun en huomannut, että sinä määräät kaapin paikan ja haet eron jos sen joku hakee.
Tyhmä kysymys varmaan, mutta oletko koskaan käskenyt miehen olla kiltisti?
Vaikutat niin vahvalta ja tietäväiseltä, että kuka sua uskaltaa vastustaa jos kauniisti käsket.
Hoitopaikoista taitaa olla huutava pula kun joudun kotona asumaan?
Olisitko tullut kylään?
alkoholi on itse piru, se muuttaa käytöksen täysin. Meillä uusioperhe n. 3 vuotta, minun tytär 14v ja miehen poika 17v. Pari kuukautta sitten mieheni huusi tytölleni je toki menin puolustamaan lastani, mieheni kaatoi minut ja alkoi kuristamaan, tyttäreni repi miestäni puolustaaksen minua ja onneksi selvisin tilanteesta hengissä. En ole huolissani itseni puolest, minä selviän aina. Vituttaa lapseni kokemus, ollaan puhuttu asiasta ja selvitelty ja mieheni pyysi anteeksi myös lapseltani. Mieheni poika tietää asiasta ja aina valmis puolustamaan minua, ihana poika. Asia unohdettu ja jatketaan elämää, muuten kaikki hyvin mutta kalvaa aina mieltä.
isä oli oikea ilkiö suuttuessaan,mutta suuttui selvin päin.Humalassa en häntä koskaan nähnyt.
Oli varsinainen "perhe ulos pakkaseen"-tyyli hänellä(yleensä sinne joutui me 4 lasta,ei äiti).Ihmetellyt olen että niiden selkäsaunojen ja hiusten kiskomisten jälkeen on enää yhtään hiuksia päässä.
Päätin jo lapsena että kukaan,ei kukaan minua löisi kun aikuiseksi kasvan.
No,myöhemmin murrosiässä veljeni sitten löi minua minkä ehti(isältä peritty tapa kenties?)..muistaakseni kaksi rikosilmoitustakin hänestä tein.Ne vain eivät johtaneet mihinkään,vaikka aivotärähdyksistä lääkärintodistuksetkin olivat.
Nyt olen ollut uudelleen naimisissa jonkin aikaa,ja nykyinen mies hermostuu usein nuorempaan lapseeni(on hyvin ylivilkas 8v.).
Eilen sitten riepotti,sekä läpsäytti lasta josta minä suutuin ja totesin että käy samankokoisten kimppuun,älä pienen lapsen.
Mies totesi senkun lyöt häntä sitten...suutuspäissäni läpsäytin häntä poskelle(en ees kovaa,ja heti oli itsellä paha mieli teosta ja anteeksi pyysin),mies suuttui,otti käsivarsista ja lennätti huoneen poikki.
Nyt on sitten käsivarret mustelmilla ja mieli maassa,en olis ikinä uskonut että mies käy minuun käsiksi.
Tekoa ei edeltänyt välillämme riitaa,kaikki oli aivan hyvin.
Tunsin vain että minun on puolustettava omaa lastani,eihän sitä kukaan muu täällä tee.
Oma äitini oli oikea lammas,eikä osannut puuttua isän tekemisiin.
Muistan kun olin 18 vuotias,ja jouduin työpaikalta sairaalaan kesken työpäivän(munuaistulehduksen vuoksi),ja isän auto oli siten liian kauan lainassa,kun menin VASTA seuraavana iltapäivänä (päästyäni sairaalasta)takaisin kotiin,isä huusi heitti lattialle,ja yritti kuristaa minut.
Olin silloin jo 19 vuotias,mutten kyennyt kokoni puolesta vastustamaan iso kokoista isääni..onneksi osasi lopettaa ajoissa,enpä olisi muuten täällä tätä kertomassa.
Nyt mietin,olenko mennyt isäni kaltaisen henkilön kanssa naimisiin?Ihmisen joka osaa hurmata mutta jossa on se toinen pimeä puolensa?Olen jotenkin turta/lamaantunut.
Mies huusi eilen että ottaa eron,ja lähti ovet paukkuen.Kun palasi ei ollut teostaan pahoillaan ei anteeksi pyydellyt.
Niinpä,muissahan se vika aina onkin.
Miten tällaisesta liitosta voi mitään hyvää enää seurata,rikki meni sisältäni aikas paljon,ei voi luottaa toisen lyömättömyyteen.Ei ole koti enää turvapaikka.
Mikä ihme siinä on, että väkivalta seuraa toisia kuin hai laivaa?
Useimmat ei tiedä perheväkivallasta muuta kuin iltapäivälehtien jutuista.
Sama koskee juoppojen läheisiä.
Niitä sikiää aina vain uusia entisten tilalle.
Niin ja ehkä se koskee myös rahaa?
Rahalla on taipumus tulla rahan luo...
Sanon nyt aika v-mäisesti, mutta jos on aina elänyt rähjäämisen kulttuurissa, niin olisiko kielenkäyttö niin karkeaa ja rahvaanomaista, että kukaan kunnollinen ei sellaista kelpuuta?
Siinä sitten kaksi sellaita jotka eivät ole muuta sovittelumallia nähneetkään kuin lyömisen, kohtaa toisensa?
Varakas suku on oppinut käyttämään rahaa.
Sitä en ymmärrä, miksi juoposta eronnut ottaa uuden juopon?
Ehkä siksi, että tietää olevansa se fiksumpi osapuoli ja jollain sairaalla tavalla nauttii vallasta kun saa sydämensä kyllyydestä haukkua sitä surkeaa juoppoa?
Mitä sitä osaisi sanoa raittiille ja fiksulle?
Minä näistä mitään tiedä, koska noista mikään ei ole minulle tuttua, kunhan osuin tänne pähkäilemään.
Anteeksi jos ja kun loukkasin!
Koita pärjäillä ja hyvää juhannnusta!
Täytyy sanoa, että en nyt ihan täysillä ymmärtänyt mitä ajat takaa...
Tarkoititko sitä, että jos on kasvanut väkivaltaisessa ympäristössä, etsii itselleen väkivaltaista puolisoa?
No, joka tapauksessa en ole itse kasvanut ruumiillisen väkivallan keskellä. Isä on lähinnä käyttänyt kovia sanoa kovien otteiden sijaan.
Mieheni ei kyllä muistuta missään suhteessa isääni, mikä on kyllä kumma juttu, sillä olen kuullut, että naiset hakevat usein itselleen samanlaista miestä kuin isänsä on. Itse olen varmaan perinyt isältäni luonteen lujuuden, mutta samanlaista miestä kuin isäni on, en ole itselleni
halunnut. Se olisi varmaan ollut fiksua, sillä kovat sanat eivät välttämättä aina satuta samalla tavalla kuin kovat lyönnit....
Oli miten oli; mieheni tuli juhannusta viettämään tänne meidän kanssamme, vaikka itselläni oli suuret epäilykset väliemme suhteen.. Ihan kivasti olemmme saaneet juteltua asioista, mutta silti itselläni tuntuu ahdistus siitä, että jos taas jotain tapahtuuu...Pientä paniikkihäiriötä on ilmassa ja sydämentykytystä myös. Niistä huomaa, että en ole aivan kunnossa vieläkään.
Huomenna varmaankin suunnataan kotiin lasten kanssa, mies saa luultavasti jäädä vielä näihin maisemiin. En ole vielä niin valmis kuin luulin...
Tuskin kukaan tietoisesti etsii muuta kuin unelmien prinssiä tai prinsessaa.
Karskeihin kotioloihin sopeutunut kuitenkin tuntee olonsa vaivaantuneeksi hyvin sivistyneessä seurassa.
Ei tarvitse aina lyödä ollakseen kansanomainen.
Riittää kun kiroilee, polttaa, räkii ja juo.
Lapsena nämä sankarit istuvat luokan perällä ja ovat julmia eläimille.
Varoittavia merkkejä on kyllä tarjolla jos vain osaa/haluaa tulkita ne oikein.
Toivottavasti juhannuksesi meni rauhallisesti!
KUN seuraava kerta tulee marssit suorinta tietä turvakotiin. Sieltä saat neuvoja ja miettimisaikaa.