Kihlattuni ilmoitti pari kuukautta sitten haluavansa erota. Olimme olleet yhdessä reilut viisi vuotta. Päätös oli hänen puoleltaan "lopullinen", ei puhettakaan pariterapiasta tai muustakaan suhteen pelastamisyrityksestä, joista yritin keskustella. Kehitettävää meillä molemmilla varmaan olisi ollut parisuhdetaidoissamme.
Tilanne oli varmaankin tyypillinen jättäjä/jätetty, jossa avokkini oli suunnitellut eroamista jo pitkän aikaa (kuukausia?), minulle se tuli kuitenkin yllätyksenä. Hän ei kuitenkaan halunnut muuttaa heti pois yhteisestä kodistamme, vaan "saada järjesteltyä asiat" ennenkuin pystyisi muuttamaan pois. Tulin tuolloin hiljaa hyväksyneeksi tilanteen. Hän siis asuu vuokra-asunnossamme, jossa minä olen varsinainen vuokralainen ja maksan käytännössä kaikki juoksevat menot, vuokrasta alkaen.
Äskettäin sain tietää, että avokki oli alkanut tapailla toista miestä viikko sen jälkeen kun oli ilmoittanut haluavansa erota... Minulle hän ei ole puhunut asiasta sanaakaan.
Teknisesti olimme siis jo eronneet, joten suorastaan pettämisestä ei voi puhua. Ja toki asunnon hankkiminen ei ole aina helppoa. Enkä halunnut/haluaisi tehdä erosta kummallekaan yhtään vaikeampaa kuin mitä se on. Mutta vihaksi pistää... Tässäkö on kiitos kaikesta?
Potkaisenko muijan pihalle?
Tilanne oli varmaankin tyypillinen jättäjä/jätetty, jossa avokkini oli suunnitellut eroamista jo pitkän aikaa (kuukausia?), minulle se tuli kuitenkin yllätyksenä. Hän ei kuitenkaan halunnut muuttaa heti pois yhteisestä kodistamme, vaan "saada järjesteltyä asiat" ennenkuin pystyisi muuttamaan pois. Tulin tuolloin hiljaa hyväksyneeksi tilanteen. Hän siis asuu vuokra-asunnossamme, jossa minä olen varsinainen vuokralainen ja maksan käytännössä kaikki juoksevat menot, vuokrasta alkaen.
Äskettäin sain tietää, että avokki oli alkanut tapailla toista miestä viikko sen jälkeen kun oli ilmoittanut haluavansa erota... Minulle hän ei ole puhunut asiasta sanaakaan.
Teknisesti olimme siis jo eronneet, joten suorastaan pettämisestä ei voi puhua. Ja toki asunnon hankkiminen ei ole aina helppoa. Enkä halunnut/haluaisi tehdä erosta kummallekaan yhtään vaikeampaa kuin mitä se on. Mutta vihaksi pistää... Tässäkö on kiitos kaikesta?
Potkaisenko muijan pihalle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Äskettäin sain tietää, että avokki oli alkanut tapailla toista miestä viikko sen jälkeen kun oli ilmoittanut haluavansa erota... Minulle hän ei ole puhunut asiasta sanaakaan. "
Todennäköisesti mies on ollut katsottuna jo valmiiksi.
"Potkaisenko muijan pihalle?"
Tottakai ja heti.
Käske mennä äijänsä tykö ja muista karhuta tältä kuulta kaikki vuokrat ja muut. Mulle kävi vähän samalla tavalla, niin erosekunnista lähtien laitoin koneeseen salasanan ja karhusin jokaisen vuokrapennin. Autoakaan en antanut lainaan ilman maksua.
Polkupyörä oli ainut, jota sai käyttää ilman että siitä erikseen sopi.
"Ja toki asunnon hankkiminen ei ole aina helppoa."
Se taas ei ole sinun murheesi.
"Enkä halunnut/haluaisi tehdä erosta kummallekaan yhtään vaikeampaa kuin mitä se on. "
Pistät nyt vain vähän runtua. Jälkikäteen se alkaa vituttamaan tosissaan, mikäli annat käyttää itseäsi ovimattona.
"Mutta vihaksi pistää... Tässäkö on kiitos kaikesta?"
En tyytyisi kohtalooni, vaan antaisin kyllä näkyä että tuollainen käytös ei todellakaan ole millään tasolla korrektia! Sanoisin että kun tahdoit olla omillas, niin olet kans omillas.
Minulle kävi noin reilu puolivuotta sitten. Kihlattuni (nainen) ilmoitti haluavansa erota. Parisuhde terapiat, keskustelut, mitkään toimenpiteet eivät tulleet kysymykseen. Olimme yhdessä 10 vuotta. Pyysin että kertoisi minulle miten hänellä on huono olla ja miten voisin korjata asioita. Totesi vain että "onhan sulla ollu 10 vuotta aikaa korjata". Minun ongelmani vain oli että en tiennyt jotain olevan pielessä??
No, minä muutin viikoksi hotelliin ja veljeni sekä äitini nurkkiin, halusin antaa hänelle tilaa ja aikaa rauhoittua. Ei auttanut. No, kävi ilmi että toinen mies oli katsottu valmiiksi. Siitä siis tämä ehdottomuus. Teknisesti minuakaan ei muka petetty. Olo kuitenkin täsmälleen kuin petetyllä.
Samaa kysyin minä. Tässäkö kiitos kaikesta. Voimia sinulle, minä en selvinnyt siitä rytäkästä ilman lääkkeitä. Oli se niin kova paukku.
Osanottoni... Voin kuvitella tilanteen.
Sanoisin naiselle että sulla on x määrä aikaa muuttaa pois. Ja tekisin selväksi että ketään vieraita ei tuo asuntoon (varsinkaan sitä toista miestä)
Laske vaikka 1kk siitä kun "sanoi sopimuksen irti" ja sano että kyllä kuukaudessa pitää asunto saada hankittua.
Voit myös hieman tehostaa, vaikka pakaamalla hänen tavaroitaan (vaatteitaan) laatikoihin, hänen poissaollessaan. Jos tulee vastalauseita sano että tarvitset kaappitilaa (ja käy ostamassa vaikka yksi t-paita ja sukat ;))
Onnea!!
Noniin!
Annoin kuukauden aikaa muuttaa, jos maksaa osansa vuokrasta. Jos kahden viikon aikana vie rojunsa pois, sillä hyvä. Samalla lopetin _kaiken_ mitä normaaliin yhdessä elämiseemme kuului. Hoidin vain omat asiani. Irtisanoin vakuutukset jne.
Kaksi viikkoa ja nyt on vapaa olo! Pienintäkään tunnontuskaa ei ole. Ja miksi olisi. Sai haluamansa ja kituuttaa peruspäivärahalla... Ja mikä "parasta", se uusi? suhde ei sitten kestänyt, mies oli lopettanut homman. Laastari taisi olla.
Näin se homma hoituu! Samat neuvot muille samassa tilanteessa oleville...