Mitä voin tehdä kun rakastan ylikaiken avovaimoani, kuitenkin kumpikin vaan satutamme toisiamme. Lähes päivittäistä pahaa mieltä ja riitelyä. Työt ja muut sosiaalisetsuhteet kärsii tästä, kolmeen kuukauteen en ole kyenny töissä töitä tekemään, ainoastaa murehtimaan että kestääkö suhde jne.
Tässä hivenen taustaa:
Takana on neljä vuotta seurustelua, omat alamäet kummallakin suhteen aikana ollut, kaikesta kuitenkin on selvitty. Vuositakaperin aloitin työt, siihen asti oltu sosiaaliturvalla. Kaikki näytti valoisammalta, hankittiin auto, uusia huonekaluja ja jääkaapissa kerrankin oli ruokaa.
Kummallakin ollut jo lähes 2 vuotta isompaa tai pienempää masennusta, ollaan kuitenkin hammasta purren pärjätty yhteisvoimin ja toisiamme rakastaen tähän päivään, nyt vaan tuntuu että multa loppuu voimat kesken. Olen ite yrittäny "päästä" masennuksesta eroon, ja osittain olen onnistunutkin, mutta nuoreksi mieheksi mulla on aivan liikaa paineita, elätettävänä on 3 ihmistä ja ainoo tulonlähde on työni, jossa toimin provisiopalkalla, eli pakko laittaa ittensä täysillä peliin joka päivä, masentuneena siihen vaan ei kovin hyvin pysty, puhumattakaan sitten ku on tressiä ja pelko suhteesta lisänä.
Kaikkeni yritän rakkaani eteen, ainakin omasta mielestäni. Joka päivä pyrin töihin menemään, ajatellen että voi rakkaalleni kaiken antaa. Rahamme on ja on aina ollutkin yhteisiä, ja mielestäni niin sen kuuluuki olla. Nyt kuitenkin 3 heikon kuukauden jälkeen on 2kk vuokria rästissä, töistä ei tuu mitään (jolloin ei saa myös palkkaa, jolla pystyis elään) kuitenkin ennen oon pärjännyt tosi hyvin työssäni kun on ollut hyvä olla niin oon parhaillani saanu jopa 3-4x suurempia tilejä. Oon yrittäny selittää rakkaalleni että asiat järjestyy kun saan itteni kuntoo, mutta tarviin sen apua. En ite kestä kun hänellä on pahamieli kun en pysty jotain mitä oon luvannut tarjoamaan hänelle tai kun hän vaan muuten on masentunu. Rakkaaltani on aina kaikki viety hänen vanhempiensa taholta pois mitä he ovat ostaneet tai ovat lupauksensa pettäneet, en halua olla samanlainen, jos lupaan jotain haluan sen myös pitää hänelle.
En tiedä mitä tehdä, tällä tavalla tuhoomme kumpikin sekä toisemme, suhteemme että elämämmme.
Itelläni on hirvittävät paineet perheen taloudesta, silti haluan kaikkeni antaa rakkaalleni. Ja lähes "väkisin" yritän pakottaa rakastani hyvälle päälle että myynti alkais sujuun, ettei lähtis katto päältä. Alitajuisesti kuitenki tiedän ettei ketää voi pakottaa onneen.
Mitä voin tehdä? onko parempi päästä suhteesta irti.
P.S Enää en todellakaan kestä hetkeäkään näin.
Tässä hivenen taustaa:
Takana on neljä vuotta seurustelua, omat alamäet kummallakin suhteen aikana ollut, kaikesta kuitenkin on selvitty. Vuositakaperin aloitin työt, siihen asti oltu sosiaaliturvalla. Kaikki näytti valoisammalta, hankittiin auto, uusia huonekaluja ja jääkaapissa kerrankin oli ruokaa.
Kummallakin ollut jo lähes 2 vuotta isompaa tai pienempää masennusta, ollaan kuitenkin hammasta purren pärjätty yhteisvoimin ja toisiamme rakastaen tähän päivään, nyt vaan tuntuu että multa loppuu voimat kesken. Olen ite yrittäny "päästä" masennuksesta eroon, ja osittain olen onnistunutkin, mutta nuoreksi mieheksi mulla on aivan liikaa paineita, elätettävänä on 3 ihmistä ja ainoo tulonlähde on työni, jossa toimin provisiopalkalla, eli pakko laittaa ittensä täysillä peliin joka päivä, masentuneena siihen vaan ei kovin hyvin pysty, puhumattakaan sitten ku on tressiä ja pelko suhteesta lisänä.
Kaikkeni yritän rakkaani eteen, ainakin omasta mielestäni. Joka päivä pyrin töihin menemään, ajatellen että voi rakkaalleni kaiken antaa. Rahamme on ja on aina ollutkin yhteisiä, ja mielestäni niin sen kuuluuki olla. Nyt kuitenkin 3 heikon kuukauden jälkeen on 2kk vuokria rästissä, töistä ei tuu mitään (jolloin ei saa myös palkkaa, jolla pystyis elään) kuitenkin ennen oon pärjännyt tosi hyvin työssäni kun on ollut hyvä olla niin oon parhaillani saanu jopa 3-4x suurempia tilejä. Oon yrittäny selittää rakkaalleni että asiat järjestyy kun saan itteni kuntoo, mutta tarviin sen apua. En ite kestä kun hänellä on pahamieli kun en pysty jotain mitä oon luvannut tarjoamaan hänelle tai kun hän vaan muuten on masentunu. Rakkaaltani on aina kaikki viety hänen vanhempiensa taholta pois mitä he ovat ostaneet tai ovat lupauksensa pettäneet, en halua olla samanlainen, jos lupaan jotain haluan sen myös pitää hänelle.
En tiedä mitä tehdä, tällä tavalla tuhoomme kumpikin sekä toisemme, suhteemme että elämämmme.
Itelläni on hirvittävät paineet perheen taloudesta, silti haluan kaikkeni antaa rakkaalleni. Ja lähes "väkisin" yritän pakottaa rakastani hyvälle päälle että myynti alkais sujuun, ettei lähtis katto päältä. Alitajuisesti kuitenki tiedän ettei ketää voi pakottaa onneen.
Mitä voin tehdä? onko parempi päästä suhteesta irti.
P.S Enää en todellakaan kestä hetkeäkään näin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mitäs jos yksinkertaisesti vaihtaisit alaa...siis vaikutat tarmokkaalta mieheltä, kun olet ns. "draivissa"...
Että jos se myyntityö on liian "heikoilla jäillä olemista", niin olen varma, että osaat markkinoida itsesi hieman "vakaammankin leivän perään"...yritä ainakin!
avokkisi mennä töihin? edes osa-aikaiseksi. Jos sinulla on voimat lopussa, niin eikö avokkisi ymmärrä, että ehkä hänkin voisi vuorostansa koettaa sitä elantoa hankkia?
Mutta jos oikeasti tuntuu, ettet jaksa töitä, niin sitten et jaksa. Älä vaadi itseltäsi liikoja!
Mutta jos suhteenne tuntuu liian vaikealta, niin pitäisi koettaa vain PUHUA rehellisesti toisillenne tunnoistanne. Haluatteko olla vielä yhdessä, vai ette. Ja kun puhutte, niin rehellisesti, ja kuunnelkaa oikeasti mitä toinen sanoo. Ja kyllä se on joskus parempi päästää irti, jos liian vaikealta tuntuu....
Hei!! Kuulostaa aika hankalalta elämäsi.Mietin tuota samaa että miksi ei avovaimosi mene töihin.Puhuit suurimmaksi osaksi rahasta,mutta en ymmärrä miten raha liittyy suhteeseen.Ajatteletko että jos päästät yhdestä elätettävästä irti niin on helpomipi elää ja tressi vähenee?en usko että se ihan niinkään menee.Jos rakastatte toisianne ja haluatte olla yhdessä niin luulisi teidän kaikki kestää niin ylä kuin alamäetkin ja keksivän yhdessä ratkaisu tähän.Raha on osa elämää mutta ei kuitenkaan tärkeintä.Älä hyvä ihminen anna rahan ja tressin vaikuttaa elämääsi niin paljon että olisit valmis päästämään rakkaastasi irti.Oletko puhunut hänelle tästä?Jos rakastaisin jotain oikein kovasti niin en hitossa päästäisi hänestä irti,en edes kävisi kirjoittelemassa avoero palsalle.Mutta ymmärrän toki tilanteesi sinulla on tressiä ja murheita kasapäin eihän tuollaista kukaan jaksa,mutt luulen että masennut entisestään jos rakkaasi lähtee elämästäsi ja vain yhden ainoan masennuksen takia joka todennäköisesti menee jossain vaiheessa ohitse.Mistä hän on masentunut ja kuinka vakavaa se on?Käyttäytyykö hän jotenkin tylsti sinua kohtaan ja senkö takia et jaksa?Kertoisitko vähän enemmän tästä että minukä takia harkitset eroa?
Tuohon rahatilanteeseen voin sanoa sen verran että sinun täytyy yrittää ottaa itseäsi niskasta kiinni ja yrittää olla ajattelematta rahaa.Kun menet töihin tee töihtä hauskanpitoa ajatellen,älä pähkäile sitä että jos et saakkaan kauppaa (mikäli puhelin työtä) yms,vaan ajattele että tämä on hauskaa ja jos tulee rahaa niin se on vain plussaa.Yritä olla ottamatta tressiä,unohda tressi se ei kuitenkaan muuta tilannetta mihinkään päin vaikka kuinka pähkäilisit.Soita vts:sälle ja tee maksusuunnitelma niin se on sillä selvä ja sitten vain otat itseäsi niskasta kiinni ja teet töitä.
Semmoisia miehiä kuin sinä pitää arvostaa.Kuulostat ihanalta avovaimollesi (ihan kateeks käy) (;
Teet varmaan kaikkesi hänen eteensä.Toivottavasti hän osaa arvostaa sinua.
Ja jos ei osaa niin täällä on heti yksi nainen ilman miestä hehe(=
Vitsi,vitsi.
Mutta hei,jos haluat jutella jonkun kanssa niin minusta saat juttu kaverin,ihan vain jos tahdot purkaa sydäntäsi.Mutta vastaileppa rohkesti tähän viestiini niin voit samalla antaa mailisi.Otan sinuun vaikka yhteyttä (=
No varmaan käy raskaaksi jos joutuu yksin tsemppaamaan ja toista joutuu vetämään kaiken keskellä vielä henkisesti perässään. Kyllä molempien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, eikä niin että toisella on oikeus olla se huolehdittava jonka mielialojen mukaan kelaillaan. Pitääkö kumppanin olla terapeutti joka yrittää toista hyvälle tuulelle, että itsekin jaksaisi? En usko että kannattaa sellaiselle tielle lähteä.
Joten me muut toivotamme sinulle terveellistä elämää täydellisessä maailmassa.
Moips!
Kerro rakas,miten tää kaikki liittyy muhun.Mitä mä olen tehnyt sellasta mitä sä et enään jaksa.
Mun masennuksestako tää kaikki johtuu,enhän mää enään edes näytä sitä sulle kovinkaan usein kun tiädän ette halua nähdä milloin mä olen masentunut ja millon en.Mä olen pitänyt nytkin kaiken sisälläni.
Mä en tiennyt että sä tosissaas harkitset avoeroa ennekö näin tän viestin avoero palstalla.Onko sun mielestä ero ratkasu kaikkiin sun ongelmiis?Mähän oon ollut se joka on kuunnellut ja tukenut sua kokoajan tässä raha asiassa.Mä olen yrittänyt tsempata sua jne..
Sä hoet naimisiin menostakin vähän väliä ja sitten pistelet viestejä avoero palstoihin.Koita nyt päättää mitä sää musta haluat.Jos ollaan avoiliitossakin niin ei sillon erota jos tulee rahapulia tai tressiä jossain vaiheessa elämää.
Lupaudutaan olla toistemme rinnalla niin myötä kuin vastoinkäymisissä.Mä en ite ymmärrä mitä helvettiä mä olen tehnyt että sää suunnittelet eroa.Nythän meillä on kaikki mennyt hyvin,vai onko?
Emt..ite en jaksa enään sitä että joka toinen päivä halaut olla mun kanssani ja joka toinen päivä et.Sano suoraan mitä sää musta (V) haluat.
T:Tiädät kyllä kuka P.O
Hei,
täällä on aika monia avopareja, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa.
Taloudelliset asiat voivat stressata aivan älyttömästi. Varsinkin meillä on se tilanne, että toisella pitkät opiskelut takanapäin (pennin venyttämistä, opiskelustressiä, jne.) ja toinen osapuoli on sitten joutunut kaapimaan elantoa kokoon.
Kun väsymys iskee ja huolet siinä taustalla painaa mieltä, se purkautuu usein juuri kiukutteluna tai sanasotana. Siitä saattaa tulla paha tapa kommunikoida keskenään, eli puhua toiselle rumasti ja siitä on opeteltava eroon.
Sitten saattaa tuntua että muilla pareilla on aina ihanaa ja ne ei ikinä riitele. Tämähän ei pidä paikkaansa. Jokaisella parilla on omat kriisiaikansa. Niistä kyllä pääsee yli kunhan tykkäämistä riittää, sen väsymyksenkin alla ne tunteet on.
Älkää antako periksi, koska välitätte ilmiselvästi toisistanne. Mutta tosiaan kannattaa siinä mielessä aikuistua, että oppii näkemään toisen hädän ja väsymyksen, ja vaikenee silloin, eikä pura sitä omaa painettaan kettuilulla.
Kaveri kirjoittaa että "ainoa tulonlähde on työni" ja on aivan puhki. Muija kysyy että hei miten tää muhun liittyy?
"Moips!
Kerro rakas,miten tää kaikki liittyy muhun.Mitä mä olen tehnyt sellasta mitä sä et enään jaksa."
Sä oot maannu peppu homeessa ja marinoitunu omas masikses! Mee hakeen töitä!
Ei himputti.
Ja haistatteleeko tuo nainen vielä tolle miehelle :"Sano suoraan mitä sää musta (V) haluat." (uudelleen: mee hakeen töitä!) vai mitä toi (V) tarkoittaa...
Ei ihme, että netin parisuhdepalstalle täytyy kirjoittaa kun toiselle ei pysty/uskalla suoraan puhua.
?