Minulla katkesi pitkä suhde.Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, joten "pakollisia yhteydenpitoja" ei tarvitse siis olla. Mutta käykö siinä niin, ettei tule pidettyä ollenkaan yhteyttä ja tuo toinen vaan hiipuu elämästä kokonaan pois?
Miten paljon pidätte yhteyttä exien kanssa?
unhappy man
14518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
siinä niin vaan käy. Ja niin sen toisen kuuluukin hiipua vaan pois.
just se eron tarkoitus, että pääsee eroon siitä toisesta?
yhtään. Tai no yks mies ilmoittelee välillä itsestään, jonka voi kai mieltää exäks... Tavallaan.
Mä en kaipaiskaan mitään sen kummempaa yhteydenpitoa exien kanssa. Se tuntuu vain luonnollisimmalta, mutta tiedän kyllä ihmisten pitävän exiinsä joskus paljonkin yhteyttä. Eri asia on sitten tietty, jos on yhteisiä lapsia. Silloin yhteydenpito on pakollistakin.
kuin vapautettu orja kaipailisi kahleitaan.
Kokemukseni mukaan yhteydenpitohalut ovat (syystä tai toisesta) aina yksipuolisia, ja toinen tuntee olonsa helvetin vaivaantuneeksi.
Niin julmalta kuin se tuntuukin, paras pistää kaikki yhteydet poikki kerralla. Kokemusta on ns. ystävyydestä eron jälkeen. Se saattaa toimia, mutta loppuu kun se eroa halunnut puoliso löytää uuden kumppanin ja silloin koko eroprosessi alkaa uudestaan alusta ja pitkittää tuskaa. Mun exäni soitteli öisin yksinäisyydessään ja jopa kävi luonani kun kaipasi päänsilitystä ja tukea. Se ystävyys vaan oli kovin yksipuolista laatua, olin vain se antava osapuoli. Erossa pahinta ehkä on ystävyyden menetys ja luopuminen. Kerrasta poikki on molemmille parempi. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa.
joista ekan kanssa mulla on lapsia. Sen kanssa pidetään yhteyttä lasten asioiden tiimoilta harvakseltaan: lapset on jo niin isoja, että hoidan suhteeni niihin suoraan. Lähinnä siis juttelen exän kanssa lahja- matka- ym asioista, joissa on sovittavaa.
Toisen exän kanssa ei oo yhteisiä lapsia. Ollaan ihan pari kertaa oltu puheklinyhteydessä sen jälkeen, kun eroon liittyvät pakolliset oli hoidettu.
Mulla on uusi nainen, josta ei toivottavasti enää tule exää. Tiedän että hän pahottaisi mielensä, jos olisin kovin suhteissa exiini. Mun elämä on siis siirtynyt uusille urille, eikä mulla ole tarvetta haikailla exien perään.
Hanki sinäkin jostain uutta sisältöä elämään, se voi olla muutakin kuin uusi nainen. Kaikkein turhinta on haikailla semmosen perään, mikä on mennyt.
itseasiassa musta ja mun exästä tuli läheisempiä sen jälkeen kun lopetettiin suhde, pystyttiin avoimemmin puhumaan kaikesta. ja me ollaan puhuttu toisillemme joka ikinen päivä siitä lähtien kun tavattiin eikä ero sitä muuttanut. eilen me palattiin takaisin yhteen, mutta syksyllä muutan 6 kkdeksi usaan. saa nähdä pysyykö suhde kasassa etäisyyden takia, mutta ainakin ystävinä me pysytään.
On vain yksi mies jota en koskaan enää tahdo silmissäni nähdä. Kaikkien muiden kanssa on erottu ystävinä, ja useiden kanssa pidämme yhteyttä toisinaan yhä. Niinkuin vanhojen kavereiden kanssa nyt pidetään, ei säännöllisesti mutta... jos toista ihmistä kohtaan on hyviä tunteita vaikka ei romanttisia sellaisia, miksipä ei. Minun nähdäkseni ystävyys eron jälkeen on vain luontevaa jos vihanpitoa tai riitaa erotessa ei ole ollut.
***
kunnes alat seurustella miehen kanssa, joka pitää yllä suhteita exäänsä ja tapailee häntä, sittenhän asia onkin ihan väärin. Niin kauan se on luonteva ja hyvä asia, kun sinä pidät suhteita exiisi, kuitenkin.
Hassu ihminen :D että yksi sääntö pätisi itseeni mutta toinen mieheeni? Väärin. Olen naimisissa miehen kasnsa joka ajattelee aivan samoin, että ihmistä jota kohtaan tutee ystävyyttä, on aivan turha jättää elämästään ulos vain sen vuoksi että hän on joskus ollut romanttisesti kiinnostava. Hän pitää myös yhteyttä joihinkin entisiin tyttöystäviinsä, eikä minulla ole siihen mitään negatiivista sanottavaa. Miksi olisi?
***
Minkä takia et sitä yhtä miestä koskaan enää tahdo silmissäsi nähdä?
(diagnosoitu) narsistinen persoonallisuushäiriö, pilasi viisi vuotta elämästäni ja itsetuntoni useiksi vuosiksi eteenpäin. Pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti ja nujersi kaikinpuolin.
Siksi. Minusta se on ihan riittävä syy :D olen tyytyväinen jos siitä kusipäästä en kuule enää pihaustakaan koskaan, saatikka näe. Näin vieläkin unia ja saan ahdistuskohtauksia, saakuta.
***
Vapaaehtoisesti en pidä yhtään yhteyttä kehenkään. Ainoastaan yhden kanssa voin morjestella kaupan kulmalla, muuten ei pidetä mitään yhteyttä.
En vapaaehtoisesti pidä edes lasteni isään yhteyttä vaan nekin asiat hoidetaan lähinnä lasten kautta tai muutamalla tekstiviesteillä (mun viesti sisältää yleensä vain uhkauksen lähestymiskiellon hakemisesta jos viestittely ei lopu heti).
En mä näe mitään järkeä erota ja sitten hengailla yhdessä. Se on joko tai.
se on lapsettomassa tilanteessa olla pitämättä ollenkaan. Tai ainakin mitä vähempi, sen parempi. Riskinä on se, että toinen jää roikkumaan. Itse pidän hyvin vähän, tai en ollenkaan. Tällä hetkellä en ollenkaan.