Pakko kirjoittaa tänne. Olo on niin paha ja ahdistunut.
Erosimme poikaystäväni kanssa vikko sitten. Minä en olisi halunnut erota koska välitän hänestä edeellenkin, joten pätös oli hänen. Yritin puhua hänelle ja sanoin että en halua erota ja sain häneltä vastaukseksi, että hän miettii asioita eikä ole vielä varma haluaako jossakin vaiheessa vielä olla kanssani. Siitä sain pientä toivon kipinää ja päätin että yritän kaikkeni jotta hän haluaisi vielä jatkaa kanssani. Tein hänelle ruokaa monena päivänä, hieroin hänen niskaansa ja selkäänsä, yritin olla kiltti ja mukava ja tehdä asioita joista hän pitää. Seksiäkin harrastimme ja se antoi minulle vielä enemmän toivoa ja sen kuvan, että hän välittää minusta vielä eikä haluakaan välttämättä erota.
Kun tuli perjantai, hän lähti laivalle kavereidensa kanssa ja vielä sitä ennen kysyin, että oletko jo päättänyt mitä haluat suhteemme suhteen tehdä. Hän sanoi, ettei tiedä ja halasi minua. Hän sanoi, että jutellaan huomenna kun tulen laivalta.
Lauantaina olin menossa hänen luokseen juttelemaan, niin hän sanoikin puhelimessa, että hän antaa tärkeimmät tavarani ja, että sisälle en saa tulla. Ymmärsin syyn sillä hänellä oli kaksi kaveria mukana joiden kanssa oli ollut laivalla. Mutta sitten... Näin kun heidän joukossaan oli mukana tyttö. Soitin ja kysyin, että kuka se on ja sain vastauksesi, että se oli joku tuntematon tyttö joka oli bussipysäkiltä poikaystäväni luokse olevalla matkalla pyytänyt tupakkaa. "Poikaystäväni" sanoi, että hänen kaverinsa kuulemma pyysivät sitä mukaansa poikaystäväni luokse ja että hän ei tiedä kuka se oli ja että hänellä ei ollut osaa eikä arpaa koko asiaan.
Lähdin ystävieni kanssa baariin, koska en halunnut jäädä yksin kotiin ja siellä satuin näkemään poikaystäväni kaverit mutta en poikaystävääni.. Tiesin heti siinä vaiheessa, että hän oli jäänyt sen tytön kanssa asunnolle.
Minulle tuli todella pahamieli ja täysinäinen raivo valtasi minut. Lähetin hänelle miljoona viestiä jossa haukuin hänet. Hän väitti, että se tyttö ei muka ole siellä asunnolla ja että hän ei ole tehnyt sen kanssa mitään.
Sunnuntaina aamulla kun heräsin, lähetin hänelle viestin jossa pyysin anteeksi haukkujani ja kysyin, että voimmeko puhua asiat selviksi. Kävin hakemassa meille ruokaa ja menin hänen luokseen. Tarkoitus oli selvittää asiat ja olin jo valmis olemaan sovussa. Kysyin poikaystävältäni että harrastiko hän seksiä sen tytön kanssa ja hän kielsi sen. Kysyi myös päälle, että vaikka olisinkin niin mitä se sulle kuuluu? Emmehän siis olleet periaatteessa enää yhdessä joten hän ei olisi tavallaan pettänyt minua sen tytön kanssa. Ensin uskoin häntä mutta kun näin roskiksessa kondomin, raivostuin niin silmittömästi että en osaa edes sanoin kuvata olotilaani. Vielä siinäkin vaiheessa hän kielsi asian. En ymmärrä miksi hän kielsi asian vielä siinäkin vaiheessa, jos kerran hänellä ei ole enää tunteita minua kohtaan ja jos kerran hän ei halua olla enää kanssani. Miksi valehdella asiasta silloin jos millään ei ole enää mitään väliä?
Minä lähdin (tai siis oikeastaan minut heitettiin ulos) ja olin todella vihainen ja pettynyt. Olin tosissani kuvitellut, että se tarkoitti jotain kun hän sanoi miettivänsä miedän suhdettamme, mutta ei hänellä ollut aikomustakaan miettiä. Hän oli päättänyt, että ei halua olla kanssani enää. Ja jos kerran pystyy saman tien olemaan toisen kanssa kun on toisen jättänyt niin silloin hänen tunteensa eivät voi olla kovin vahvoja minua kohtaan.
Suhteemme on jo pidemmän aikaa ollut "huono". Hän on pettnyt minua monet kerrat ja jostain kumman syystä olen aina antanut anteeksi ja suhteemme on jatkunut. Ihmettelen miksi olen rakastanut häntä niin paljon että olen kerta toisensa jälkeen niellyt sen paskan mitä olen saanut kestää. En ymmärrä sitä vieläkään ja sitä vielä vähemmän, että rakastan häntä edelleenkin. Toisaalta haluaisin jatkaa sudettamme ja toivon, että kaikki olisi hyvin, mutta ymmärrän, että se jatkuisi samanlaisena ja saisin kärsiä vuodesta toiseen petetyksi tulemista ja pahaa oloa. Tidän, että näin on parempi mutta siitä huolimatta oloni on aivan kauhea, ahdistunut ja olemattoman pieni.
Järjellä ajateltuna sen olisi pitänyt olla minä joka olisi jättänyt hänet jo kauan sitten, mutta ihminen ei voi tunteilleen mitään. Jostain kumman syystä välitän hänestä edelleenkin vaikka toivon että en välittäisi. Onneksi ystävyyssuhteeni ovat säilyneet tiiviistä yhdessäolostamme huolimatta ja saan tukea ystäviltäni. He ovat minulle tällä hetkellä kaikki kaikessa, he jaksavat kuunnella ja olla tukena. He eivät jätä minua yksin. Vaikka seurustelisitte ja tuntuu siltä että haluaisitte viettää kaiken aikanne rakkaanne kanssa niin pitäkää silti ystävät lähellä ja pitäkää yhteyttä. Sillä ne tulevat olemaan se tuki ja turva, tapahtui mitä hyvänsä.
Erosimme poikaystäväni kanssa vikko sitten. Minä en olisi halunnut erota koska välitän hänestä edeellenkin, joten pätös oli hänen. Yritin puhua hänelle ja sanoin että en halua erota ja sain häneltä vastaukseksi, että hän miettii asioita eikä ole vielä varma haluaako jossakin vaiheessa vielä olla kanssani. Siitä sain pientä toivon kipinää ja päätin että yritän kaikkeni jotta hän haluaisi vielä jatkaa kanssani. Tein hänelle ruokaa monena päivänä, hieroin hänen niskaansa ja selkäänsä, yritin olla kiltti ja mukava ja tehdä asioita joista hän pitää. Seksiäkin harrastimme ja se antoi minulle vielä enemmän toivoa ja sen kuvan, että hän välittää minusta vielä eikä haluakaan välttämättä erota.
Kun tuli perjantai, hän lähti laivalle kavereidensa kanssa ja vielä sitä ennen kysyin, että oletko jo päättänyt mitä haluat suhteemme suhteen tehdä. Hän sanoi, ettei tiedä ja halasi minua. Hän sanoi, että jutellaan huomenna kun tulen laivalta.
Lauantaina olin menossa hänen luokseen juttelemaan, niin hän sanoikin puhelimessa, että hän antaa tärkeimmät tavarani ja, että sisälle en saa tulla. Ymmärsin syyn sillä hänellä oli kaksi kaveria mukana joiden kanssa oli ollut laivalla. Mutta sitten... Näin kun heidän joukossaan oli mukana tyttö. Soitin ja kysyin, että kuka se on ja sain vastauksesi, että se oli joku tuntematon tyttö joka oli bussipysäkiltä poikaystäväni luokse olevalla matkalla pyytänyt tupakkaa. "Poikaystäväni" sanoi, että hänen kaverinsa kuulemma pyysivät sitä mukaansa poikaystäväni luokse ja että hän ei tiedä kuka se oli ja että hänellä ei ollut osaa eikä arpaa koko asiaan.
Lähdin ystävieni kanssa baariin, koska en halunnut jäädä yksin kotiin ja siellä satuin näkemään poikaystäväni kaverit mutta en poikaystävääni.. Tiesin heti siinä vaiheessa, että hän oli jäänyt sen tytön kanssa asunnolle.
Minulle tuli todella pahamieli ja täysinäinen raivo valtasi minut. Lähetin hänelle miljoona viestiä jossa haukuin hänet. Hän väitti, että se tyttö ei muka ole siellä asunnolla ja että hän ei ole tehnyt sen kanssa mitään.
Sunnuntaina aamulla kun heräsin, lähetin hänelle viestin jossa pyysin anteeksi haukkujani ja kysyin, että voimmeko puhua asiat selviksi. Kävin hakemassa meille ruokaa ja menin hänen luokseen. Tarkoitus oli selvittää asiat ja olin jo valmis olemaan sovussa. Kysyin poikaystävältäni että harrastiko hän seksiä sen tytön kanssa ja hän kielsi sen. Kysyi myös päälle, että vaikka olisinkin niin mitä se sulle kuuluu? Emmehän siis olleet periaatteessa enää yhdessä joten hän ei olisi tavallaan pettänyt minua sen tytön kanssa. Ensin uskoin häntä mutta kun näin roskiksessa kondomin, raivostuin niin silmittömästi että en osaa edes sanoin kuvata olotilaani. Vielä siinäkin vaiheessa hän kielsi asian. En ymmärrä miksi hän kielsi asian vielä siinäkin vaiheessa, jos kerran hänellä ei ole enää tunteita minua kohtaan ja jos kerran hän ei halua olla enää kanssani. Miksi valehdella asiasta silloin jos millään ei ole enää mitään väliä?
Minä lähdin (tai siis oikeastaan minut heitettiin ulos) ja olin todella vihainen ja pettynyt. Olin tosissani kuvitellut, että se tarkoitti jotain kun hän sanoi miettivänsä miedän suhdettamme, mutta ei hänellä ollut aikomustakaan miettiä. Hän oli päättänyt, että ei halua olla kanssani enää. Ja jos kerran pystyy saman tien olemaan toisen kanssa kun on toisen jättänyt niin silloin hänen tunteensa eivät voi olla kovin vahvoja minua kohtaan.
Suhteemme on jo pidemmän aikaa ollut "huono". Hän on pettnyt minua monet kerrat ja jostain kumman syystä olen aina antanut anteeksi ja suhteemme on jatkunut. Ihmettelen miksi olen rakastanut häntä niin paljon että olen kerta toisensa jälkeen niellyt sen paskan mitä olen saanut kestää. En ymmärrä sitä vieläkään ja sitä vielä vähemmän, että rakastan häntä edelleenkin. Toisaalta haluaisin jatkaa sudettamme ja toivon, että kaikki olisi hyvin, mutta ymmärrän, että se jatkuisi samanlaisena ja saisin kärsiä vuodesta toiseen petetyksi tulemista ja pahaa oloa. Tidän, että näin on parempi mutta siitä huolimatta oloni on aivan kauhea, ahdistunut ja olemattoman pieni.
Järjellä ajateltuna sen olisi pitänyt olla minä joka olisi jättänyt hänet jo kauan sitten, mutta ihminen ei voi tunteilleen mitään. Jostain kumman syystä välitän hänestä edelleenkin vaikka toivon että en välittäisi. Onneksi ystävyyssuhteeni ovat säilyneet tiiviistä yhdessäolostamme huolimatta ja saan tukea ystäviltäni. He ovat minulle tällä hetkellä kaikki kaikessa, he jaksavat kuunnella ja olla tukena. He eivät jätä minua yksin. Vaikka seurustelisitte ja tuntuu siltä että haluaisitte viettää kaiken aikanne rakkaanne kanssa niin pitäkää silti ystävät lähellä ja pitäkää yhteyttä. Sillä ne tulevat olemaan se tuki ja turva, tapahtui mitä hyvänsä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tunteilleen paljonkin.
Kun alat ymmärtämään tuon tosiasian niin sitten elämäkin muuttuu.
Osa ihmisistä ei tätä totuutta hyväksy kun uskovat että järki kyllä mutta tunteet ei tahtoa tottele. Ne vain täytyy saada hallintaan pitemmällä aika välillä aivan kuten kykenet pidättäytymään jostakin hetkellisestä halustakin.
Syy minkä takia tunnet moista on se että yhteiset muistot painaa ja usein sitä ajattelee että "kumpa asiat olisivat toisin". Usein ne heijastuvat myös siihen että sitä toivoo että kumppani olisi hieman erilainen eikä käyttäytyisi kuten käyttäytyy niin voisi olla onnellinen. Nuo ajatukset "eletystä" sekä "toivotusta" elämästä usein ovat ristiriitaisia ja satuttavat. Sieltähän ne tunteetkin kumpuavat, muistoista yms.
Totuus vain on se että kumppanisi ei ollut suhteessa täysillä ja nuo viimeiset oireilut olivat sellaisia että ei kannata jäädä niitä kelaamaan.
Tekisi mieli sanoa että aika parantaa haavat mutta kyllähän ne arvet jättää ja eikä se ole helppoa. Kun on kokenut tarpeeksi pettymyksiä niin sitä oppii sitten säätelemään tunteitakin omalta kohdalta ja kiinnittymään kumppaneihin jotka oikeasti välittävät ja lähtemään suhteesta ajoissa jos asiat eivät toimi.
Näin oli lopulta varmasti parempi teidän kummankin puolesta. Ikävää että se päättyi noin sotkuisesti, se monesti harmittaa kaiken hyvän lisäksi vielä usein enemmän kuin varsinaisen suhteen loppu.
"Suhteemme on jo pidemmän aikaa ollut "huono". Hän on pettnyt minua monet kerrat ja jostain kumman syystä olen aina antanut anteeksi ja suhteemme on jatkunut. Ihmettelen miksi olen rakastanut häntä niin paljon että olen kerta toisensa jälkeen niellyt sen paskan mitä olen saanut kestää. En ymmärrä sitä vieläkään ja sitä vielä vähemmän, että rakastan häntä edelleenkin. Toisaalta haluaisin jatkaa sudettamme ja toivon, että kaikki olisi hyvin, mutta ymmärrän, että se jatkuisi samanlaisena ja saisin kärsiä vuodesta toiseen petetyksi tulemista ja pahaa oloa. Tidän, että näin on parempi mutta siitä huolimatta oloni on aivan kauhea, ahdistunut ja olemattoman pieni."
Tuohon en voi muuta sanoa kuin että ahdistuksesi ja olosi johtuu siitä että odotuksesi ja toiveesi ovat olleet kohtuuttoman suuria tämän henkilön suhteen.
Pettämistä ei kannata antaa anteeksi varsinkaan jos se toistuu. Se on täydellistä kunnioituksen ja arvostuksen puutetta ja kyseinen henkilö kuvauksesi perusteella on täydellinen ja tunteeton kusipää.
Sinuna nostaisin pään ylös ja alkaisin enemmän kunnioittamaan itseäni enkä sotkeutuisi vastaisuudessa häneen tai hänen kaltaisiinsa.
Ystävät varmasti auttavat sinua eteenpäin, onnea jatkoon.
vai oliskiko se vain sitä että olet vain niin tottunut elämään tämän ihmisen kanssa? Voitko todella rakastaa sellaista ihmistä joka on aiheuttanut niin paljon pahaa sinulle?
Kiitos kommenteista. Voi olla, että olen tottunut parisuhteeseen enkä välttämättä niinkään rakasta kyseistä henkilöä. Voi olla että minua pelottaa jäädä yksin, kun on tottunut siihen että toinen on aina vieressä. Täytyy vain opetella elämään taas yksin ja pelkästään itselleen. Vaikeaa siitä tulee, mutta niinkuin täällä sanottiin, aika parantaa haavat. Niinhän se on. Välillä vain tulee todella epätoivoinen olo, esim. nukkumaan mennessä kun on aikaa ajatella asioita ja on yksin. Se on se kaikista pahin hetki. Arvet tuo suhde minuun kyllä jätti ja todella syvät. Ensinnäkään en pysty luottamaan keneenkään, ainakaan 100 %. Itsetuntoni on myös kärsinyt tämän suhteen takia todella paljon. Olen saanut kuulla olevani tyhmä, lehmä, lapsellinen, pässi, idiootti, läski ämmä, vitun läskinaama..... Olen myös saanut kuulla että seksi kanssani on ollut pakkopullaa ja että hän on miettinyt joka kerta jotakin toista. Myöhemmin hän sanoi, että ei tarkoittanut sitä vaan että sanoi sen suutuspäissään. Se syöpyi silti mieleeni, oli sitten totta tai ei.
Itkenyt olen monesti ja olen alkanut itsekin uskoa että olen sellainen kun hän sanoo. Outoa, miten yhden ihmisen sanomat asiat voi vaikuttaa noin paljon omaan minä-kuvaan. Toivon että se korjaantuu joskus ja että saan itsetuntoni takaisin.
Pahimmalta tuntuu se, että hänellä ei ole voinut olla tunteita minua kohtaan kun on käyttäytynyt noin ja mennyt heti uuden naisen kanssa sänkyyn ennen kuin olen edes saanut kaikki tavarani pois hänen asunnostaan. Se nainen oli peiton alla, jonka minä olin osatanut poikaystävälleni synytmäpäivälahjaksi. Se nainen pisti päänsä tyynyyn, jolla minä olen nukkunut lähes kolmen vuoden ajan ja maannut sillä paikalla missä me olemme nukkuneet ja olleet kainaloikkain.
Se nainen tiesi ihan varmasti että poikaystävälläni on toinen tai ainakin hetki sitten ollut toinen, koska vessassa oli pyyhekoukussa vielä minun nimeni ja ikkunalaudalla pehmolelukoira jolla on vaaleanpunainen rusetti. Tuskinpa kovin monella miehellä itsellään sellaista on, ellei sitten ole tyttöystävältä saatu.
kirjoituksesi uudelleen. Ja taas ensimmäinen ajatus jonka se herätti oli: sulle olis jossain niin paljon parempaa, ansaitset niin paljon parempaa! Nyt on oltava itsekäs. Tiedän miten se ahdistaa ja kuinka pahalle se voi tuntua.
Olin itse erotilanteessa n. 2 vuotta sitten. Toki jokainen ero on erilainen, mutta kyllä se pääasiallisesti tuntuu pahalle, vaikka tietäisikin sen olevan oikea ja paras ratkaisu. Varsinkin jos on pidemmän aika seurusteltu, sitä on niin tottunut siihen toisen läsnäoloon, niin kuin itsekin totesit.. Minä tiedostin jo tuolloin etten enää rakastanut sitä ihmistä, silti se oli vaikeaa. Kuin myös minua, ajatus yksinolemisesta pelotti ja ahdisti.(seurusteltiin n. 3 vuotta) Mua pelotti myös se miten poikaystäväni pärjäisi.. tekisikö hän itselleen jotain. Muistan kun äiti tuolloin sanoi, etten voi ajatella niin, en ole vastuussa hänestä. Ja tottahan se oli. Oli vain ajateltava itsekkäästi, mikä on minulle itselle parasta. En ole katunut päivääkään, että päädyin ratkaisuun erota. (Poikaystäväni ei olisi halunnut.)
Kun mietin tilannetta tuolloin, asetin vaakakuppiin vastakkain hyvät ja huonot puolet suhteesta. Vähitellen aloin tajuta, että mulla on sen ihmisen kanssa enemmän huono kuin hyvä olla. Tilannetta oli vaikea yrittää korjatakaan, kun hän olisi tarvinnut ammattiapua, muttei itse ymmärtänyt/halunnut sitä. (enkä minä saanut häntä ymmärtämään) Ja lopulta tajusin senkin etten oikeastaan edes rakasta enää.
Ei sitä yksinoloa kannata pelätä. Annat vain itsellesi aikaa! Ajattele kuinka hyvä sulla vois olla ilman sitä ihmistä, joka on aiheuttanut sulle niin paljon pahaa mieltä, joka ei tunnu sua arvostavan. "Aika parantaa haavat" kliseinen, mutta osuva sanonta. Kyllä se itsetuntokin alkaa taas pikkuhiljaa nousta, kunhan pääset siitä suhteesta pois. Onneksi sulla on kaverit tukena, se on paljon! Älä ajattele, että tuo aika, jonka tässä suhteessa vietit olisi hukkaan mennyt. Myös huonojen kokemusten kautta oppii.. enkä tällä sano että teidän suhteenne olisi pelkästään huono ollut. Tottakai jokaisessa suhteessa on aina jotain hyvääkin.
Onko sulla meseä.. olisitko halunnu vaihtaa osotteita?
[email protected]
saapi lisätä meseensä...asiallisissa merkeissä