Galluppi oli otsikossa.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä tykkään kyläilyistä puolin jos toisin. Vanhempien ja etäisempien sukulaisten kestittäminen sitävastoin joskus voi tuntua vähän raskassoutuselta, mutta kyllä sekin menee. Tuokin johtuu vain siitä, että pitäis tajuta pitää palasokeria kaapissa noiden vierailujen varalta ja muistaa ostaa kahvipöytään aitoa kermaa ja noita kumpaakaan en muista koskaan...
Reijo Mäen luomaa Varesta lainatakseni:
Minä en ole kyläilymiehiä. Kahvikekkerit ja muut määrämittaiset illanistujaiset ovat aina olleet minulle jolleivät nyt ihan myrkkyä, niin kalanmaksaöljyä ainakin.
---------
Yksinkertaisen ristipistovirkkaustädin tai vegaaniserkun kanssa ei ole pakko seurustella.
--------
Kapakassa kukaan ei ole isäntä, eikä kukaan ole vieras omine tarkkoine rooleineen ja niiden aiheuttamine vaatimuksineen. Ja paikalta voi poistua mutkattomasti ja ilman erilaisia vuolaita selityksiä sitten kun siltä tuntuu.
Tuota viimeistä vois soveltaa vaikka tähän palstaan.
Jos kyläilyt on pakkopullaa, niin sitten niitä ei tarvi harrastaakaan. Sama pätee tosiaan tähän palstaan.
Mulla on suuri mieltymys vieraisiin, jotka osaa ite mennä jääkaapille ottamaan mehua sitten kun on jano. Useimmat mun vieraista kuuluukin tuohon kastiin, kun ovat niin läheisiä että osaavat olla kuin kotonaan.
ite kylään kun kukaan mun luo. Oon aika laiska siivomaan.
tykkäsin ja kun meillä kyläiltiin. Vanhemmiten kumman väsynyt aina kun pääsee kotia takaisin ja samoin kuin vieraat poistuvat, vitsit kun väsyttää ja mikä sotku...
Mielummin pyrkii näkemään jossain kahvilassa tai puistossa piknikin merkeissä yms.
Asia tietysti erikseen todella tutut ihmiset joiden kotona pystyy melkein olemaan kuin omassaan ja samoin toisinpäin.
Tunnen oloni vaivaantuneeksi kylässä.
vaan se vaatii sopivia kyläpaikkoja, joissa puolisokin viihtyy. Tai meillä on oikeestaan ihan omat kyläpaikat, sukulaiset on sitten erikseen, joissa kyläillään ahkerastikin.
Mut aika harvinaista on sellanen ennakkoon sovittu kylään meno, perinteinen. Meen usein äkkiseltään, soitan voinko tulla. Kun puolisolla ei oo aikaa kyläilyyn, se tahtoo jäädä..
vielä sen verran, että mun kokemuksen mukaan vierailukulttuuri on muuttunut aika radikaalisti jos vertaan vanhempiin sukupolviin. Mun isovanhempien luona saattoi piipahtaa tuttuja tuon tuostakin ilmoittamatta ja aina oli kaapissa pullat ja keksit valmiina ja pannu laitettiin tulelle. Vieraat otettiin vastaan vaikka olis mitkä tekemiset kesken mutta nykypäivänä tuo ei enää ihan samalla tavalla toimi.
Samoin mun vanhempien tuttuja saattaa vain poiketa heille kylään ohikulkumatkalla mutta mun ystäväpiirissä yleensä vähintään soitetaan että onko kotosalla ja passaako tulla. Yhden lähellä asuvan ystävän kanssa vieraillaan ilman eri ilmotusta toistemme luona, mutta muuten vierailuun liittyy aina ilmoitus.
Koti-ihmisenä mielummin tykkään et mun luona kyläillään ja mieluiten vaan tutut ihmiset. Läheisten takia ei tarvii erikseen siivota tai varata mitään tarjoiluja valmiiks tms. Ja tutut nyt saa tulla ilman eri ilmoituksia, ei tarvi soittaa aikasemmin.