Joskus 15-vuotiaana minulla oli eka seurustelusuhde ja joitakin tilapäisiä "juttuja". Sitten lukion loppupuolella aloin seurustella ns. vakavasti ensimmäistä kertaa. Jos silloin jotkut sanoivat, että miksi nyt tuollaisen kanssa olet, saisit parempiakin. Sitten erosimme, mikä oli erittäin hyvä päätös ja aikaa oli kulunut vähän laskutavasta riippuen puoli vuotta-vuosi.
Sitten meni pari vuotta vain ihastuillen ilman, että juurikaan mitään oikeasti tapahtui. Sitten tapasin pisimmän seusrustelusuhteeni. Hän oli monella tapaa ihana ihminen ja meillä oli todella monella eri elämän alueella ihanaa. Mutta hän oli äärettömän saamaton ja passiivinen. Joten kolmen vuoden kuluttua erosimme tai minä se sitten loppujen lopuksi olin, joka erosi.
Olin aloittanut yliopistossa. Opiskeluala oli naisvaltainen ja saman tiedekunnan muutkin miehet, siis ne joita näin, oli aikamoisia juntteja. Ei tullut varmaan kertaakaan sellaista oloa, että olisin ollut yliopistolla josta kusta kiinnostunut. Jossain iltabileissä sentään taisi jonkin tasoista olla, mutta ne eivät ikinä edenneet mihinkään.
Sitten olin paljon töissä, jossa olisi ollut aivan mahtavat mahdollisuudet löytää mies, siellä kävi paljon juuri "kohderyhmäni" miehiä. Tällöin taas se määrä osoittautui ongelmaksi, oli vaikea "seuloa" kun moni kävi flirttailemassa, mutta oliko heistä joku oikeasti kiinnostunut en voinut tietää. Ja kun töitäkin piti tehdä, niin aika vaikea oli sitä alkaa selvittämäänkään. Tämän paikan mahdollisuudet jokatapauksessa jätin liian huonolle käytölle ja varmasti menin siellä onneni ohi kerran jos toisenkin, valitettavasti. Olisi pitänyt olla aktiivisempi.
Sitten vaihdoin oman alani töihin ja siellä oli taas niitä naisia pilvin pimein, tosin joitakin miehiäkin. Työpaikkaromanssit vaan sellaisen kanssa, josta ei ole varmasti tosissaan kiinnostunut ovat aika riskejä, joten senkin mahdollisuuden jätin väliin. Enkä sitä kyllä ole katunutkaan.
Sitten taas opiskelin alaa, jossa olisi voinut tavata hyviä miehiä, mutta en tajua, miten taas sain sössittyä tilaisuuteni. Siinä toinen aivan mahtava miesten iskupaikka, jossa olen mennyt varmaan kymmenen hyvän miehen ohi jonkun oman typerän kiireeni tai muun panikoinnin ja ymmärtämättömyyteni takia. Voi itku. Sitten lopetin siellä opintoni ja taas tein töitä joko yksin tai naisten kanssa ja illatkin menivät aikalailla siten, että mahdollisuuksia kunnolla tutustumiseen ei ollut. Lisäksi olin aika loppuun palanut, joten siinäkään mielessä ei olisi ollut resursseja ja muutaman kerran aika pahasti itseni miesten kanssa satuttanut ja joutunut ihmissuhdepeleihin ja sotkuihin.
Joten päätin ihan pitää vähän taukoa koko miehistä ja miettiä, mitä oikein seurustelulta ja parisuhteelta haluan, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä eivät ja miten mun itse piää käyttäytyä ja toimia, jotta voisin oikeasti löytää hyvän miehen itselleni, mutta johon myös ihastun, mikään kaverisuhde ei ole hyvä pidemmän päälle.
No, nyt luulisin, että voisin taas olla "markkinoiden käytettävissä", ainakin pääni on vähän selkeämpi ja tiedän suunnilleen, mitä haluan ja mikä minulle on tärkeää. Ihastun aika helposti, joten siinä ei ole ongelmaa, mutta pidemmän päälle suhteeseen riittäviä aineksia ei niinkään ole helppo löytää. Mun kanssa on mm. pelattu aika paljon nytkin varattujen taholta, mikä masentaa, kun itse etsii ihan todellista suhdetta. Täytyy vaan yrittää olla avoimin mielin, mutta kuitenkin itseäni suojaten ja jos se sitten sitä kautta löytyisi.
Eli oman sinkkuuteni suurin syy: tilannetajuttomuus ja kyvyttömyys käyttää hyviä tilaisuuksia hyväksi, tehdä oikeita liikkeitä oikeissa kohdissa. Hyvinkin todennäköisesti olisin voinut löytää itselleni hyvän miehen, tilaisuuksia kyllä on ollut, mutta en uskaltanut sitä tehdä.
Entä muut? Mitkä ovat syyt sinkkuutesi?
Sitten meni pari vuotta vain ihastuillen ilman, että juurikaan mitään oikeasti tapahtui. Sitten tapasin pisimmän seusrustelusuhteeni. Hän oli monella tapaa ihana ihminen ja meillä oli todella monella eri elämän alueella ihanaa. Mutta hän oli äärettömän saamaton ja passiivinen. Joten kolmen vuoden kuluttua erosimme tai minä se sitten loppujen lopuksi olin, joka erosi.
Olin aloittanut yliopistossa. Opiskeluala oli naisvaltainen ja saman tiedekunnan muutkin miehet, siis ne joita näin, oli aikamoisia juntteja. Ei tullut varmaan kertaakaan sellaista oloa, että olisin ollut yliopistolla josta kusta kiinnostunut. Jossain iltabileissä sentään taisi jonkin tasoista olla, mutta ne eivät ikinä edenneet mihinkään.
Sitten olin paljon töissä, jossa olisi ollut aivan mahtavat mahdollisuudet löytää mies, siellä kävi paljon juuri "kohderyhmäni" miehiä. Tällöin taas se määrä osoittautui ongelmaksi, oli vaikea "seuloa" kun moni kävi flirttailemassa, mutta oliko heistä joku oikeasti kiinnostunut en voinut tietää. Ja kun töitäkin piti tehdä, niin aika vaikea oli sitä alkaa selvittämäänkään. Tämän paikan mahdollisuudet jokatapauksessa jätin liian huonolle käytölle ja varmasti menin siellä onneni ohi kerran jos toisenkin, valitettavasti. Olisi pitänyt olla aktiivisempi.
Sitten vaihdoin oman alani töihin ja siellä oli taas niitä naisia pilvin pimein, tosin joitakin miehiäkin. Työpaikkaromanssit vaan sellaisen kanssa, josta ei ole varmasti tosissaan kiinnostunut ovat aika riskejä, joten senkin mahdollisuuden jätin väliin. Enkä sitä kyllä ole katunutkaan.
Sitten taas opiskelin alaa, jossa olisi voinut tavata hyviä miehiä, mutta en tajua, miten taas sain sössittyä tilaisuuteni. Siinä toinen aivan mahtava miesten iskupaikka, jossa olen mennyt varmaan kymmenen hyvän miehen ohi jonkun oman typerän kiireeni tai muun panikoinnin ja ymmärtämättömyyteni takia. Voi itku. Sitten lopetin siellä opintoni ja taas tein töitä joko yksin tai naisten kanssa ja illatkin menivät aikalailla siten, että mahdollisuuksia kunnolla tutustumiseen ei ollut. Lisäksi olin aika loppuun palanut, joten siinäkään mielessä ei olisi ollut resursseja ja muutaman kerran aika pahasti itseni miesten kanssa satuttanut ja joutunut ihmissuhdepeleihin ja sotkuihin.
Joten päätin ihan pitää vähän taukoa koko miehistä ja miettiä, mitä oikein seurustelulta ja parisuhteelta haluan, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä eivät ja miten mun itse piää käyttäytyä ja toimia, jotta voisin oikeasti löytää hyvän miehen itselleni, mutta johon myös ihastun, mikään kaverisuhde ei ole hyvä pidemmän päälle.
No, nyt luulisin, että voisin taas olla "markkinoiden käytettävissä", ainakin pääni on vähän selkeämpi ja tiedän suunnilleen, mitä haluan ja mikä minulle on tärkeää. Ihastun aika helposti, joten siinä ei ole ongelmaa, mutta pidemmän päälle suhteeseen riittäviä aineksia ei niinkään ole helppo löytää. Mun kanssa on mm. pelattu aika paljon nytkin varattujen taholta, mikä masentaa, kun itse etsii ihan todellista suhdetta. Täytyy vaan yrittää olla avoimin mielin, mutta kuitenkin itseäni suojaten ja jos se sitten sitä kautta löytyisi.
Eli oman sinkkuuteni suurin syy: tilannetajuttomuus ja kyvyttömyys käyttää hyviä tilaisuuksia hyväksi, tehdä oikeita liikkeitä oikeissa kohdissa. Hyvinkin todennäköisesti olisin voinut löytää itselleni hyvän miehen, tilaisuuksia kyllä on ollut, mutta en uskaltanut sitä tehdä.
Entä muut? Mitkä ovat syyt sinkkuutesi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kaikki naiset ovat tunteettomia lesboja! Siksi olen sinkku.
Kaikki miehet ovat aivottomia sikoja! Siksi olen sinkku.
Se minua vaivaa että sitä kysytään aina, että miksi olet sinkku, ihan niinkuin se olisi joku vika tai tekisi ihmisestä viallisen kun ei ole varattu...Omalla kohdalla syy on se, että olen sitä hitaasti aikuistuvaa mallia, nyt kun alkaa 30v lähestyä niin alkaa vasta tietää mitä tahtoo ja siinä samalla tuntea itsensä paremmin. Voisi sanoa että minulla ei ole koskaan aiemmin ole ollut mitään edellytyksiä alkaa mihinkään vakavaan suhteeseen.
en ole sinkkuuttani voinut valita.Se on pakostakin.
"Eli oman sinkkuuteni suurin syy: tilannetajuttomuus ja kyvyttömyys käyttää hyviä tilaisuuksia hyväksi, tehdä oikeita liikkeitä oikeissa kohdissa. Hyvinkin todennäköisesti olisin voinut löytää itselleni hyvän miehen, tilaisuuksia kyllä on ollut, mutta en uskaltanut sitä tehdä. "
Ihan sama homma, mutta naista en siis ole löytänyt. Vielä.
sen jota rakastin, on ongelmani se, että vertaan aina toisia miehiä häneen. Satuin rakastumaan ihmiseen, joka oli mitä ystävällisin ja pyyteettömin, *kärsivällinen* ja jne. kaikki kehusanat.
Olen tutustunut joihinkin miehiin, mutta he ovat hyvin pinnallisia ja kärsimättömiä ja ajattelevat vain sänkyyn pääsemistä. Minä haluan suhteelta enemmän ja en halua olla kertakäyttötavara. Ja kun tällainen pyrkyri tulee luokseni ja osaan lukea häntä, hänen todelliset tarkoitusperänsä, petyn taas miehiin ja menee kauan aikaa ennen kuin haluan edes yrittää tutustua uudelleen mieheen. Näin on käynyt muutamia kertoja.
Mieheltä haluan kärsivällisyyttä tutustua minuun lähemmin, ilman että heti liimaudutaan kiinni ja tungetaan kieltä suuhun ja ki*keliä sinne.
Odotan myöskin sitä, että mies on romantikko, eikä narsisti.
aika samat ajatukset on sulla kuin mullakin.Itselle käynyt monesti samoin miesten suhteen,mutta kaitpa niissä ei sitten ole ollut sitä jotain,että ois edes tuntunut siltä,että ois pitänyt hypätä sänkyyn heti.
Mutta nyt olen tavannut miehen,jonka kanssa voisin hypätä sänkyyn,vaikka heti,vaikka nään sitä vain aika harvoin,mut ku se ei lähe mielestä pois...Oon aika sinnikäs odottamaan,että joskus niin tapahtuis.
olet itse vanha ja käytetty.
Ainoot kerrat ku päässyt muutaman kerran treffeille oli vuosia sitten netin kautta, yhden luokse matkustin peräti n. 400 kilsaa. Nooh, niistä vaan naisten mielestä aina "puuttui se jokin". Masennuin, kukapa jo valmiiksi heikkoitsetuntoinen ei, kun monta kertaa peräkkäin tulee lapasta naamaan eikä kelpaa milloin mistäkin syystä. Miehellehän tämä on erityisen paska homma, kun taidan kuulua niihin joilta on heti elämältä pohja pois jos ei naisille kelpaa. En koe itseäni mieheksi lainkaan.
Nykyään kohta 27-vuotiaana minua voisi sanoa kai kyyniseksi ja katkeraksi ja kaikeksi mahdolliseksi mitä parisuhteeseen ja kaikenlaiseen vehtailuun tulee. Vaikka olisinkin kiinnostunut jostain naisesta, yritän tappaa ne tunteet mahdollisimman pian.
Että kaitpa se syy sinkkuuteeni on ihan oma valinta sitten - pitäköön tunkkinsa, minä en enempiä ala nirppanokkaisten naisten takia masentelemaan.
Huonot sosiaaliset taidot ja heikko itsetunto.
Nuorempana todella huono itsetunto liikuntavamman takia ja nykyään ihan liian kokematon naisten kanssa. Toisaalta olen saanut kuulla niin paljon negatiivista kommenttia itsestäni, että nykyään en juuri jaksa yrittää kun usein tullut paha mieli epäonnistumisista.
Minä nautin suuresti olla olematta parisuhteessa nykyään, on hemmetin kiva kun saa laittaa veskipaperirullan juuri siten päin kuin haluat, maitopurkin saa avata kummasta nurkasta tahansa, säleverhot kääntää niin päin kuin haluaa ja ihan vaan ilokseen puristella hammastahnatuubit ( myös sinappituubit) oikein ruttusiksi!
Ihanan vapauden tunne, vaikka wanhat kalossit kattoon ripustan roikkumaan, niin ne saa siellä roikkua ilman että siinä mitään jonkun tarttee ihmetellä.
Mut vakavasti ottaen, onhan se joskus kiva ihanaan kainaloon käpetyä, mut se onkin taas ihan toinen juttu...
Se etten pystynyt unohtamaan uskottomuuden aiheuttamaa tuskaa, vaikka yritin antaa anteeksi. Ettei pystynyt enää luottamaan toiseen. Eikä näköjään pysty enää muihinkaan ihmisiin. Ehkä ajan kanssa.. Olen niin pettynyt, että löytyy hirvittävän vähän ihmisiä joilla olisi minkäänlaista kiinnostusta itsetutkiskeluun ja kykyyn olla rehellinen itselleen ja muille. En halua sellaista miestä joka pakenee vastuuta ja syyttää aina muita ongelmistaan. Ja sellaisia tuntuu olevan paljon.. baarissa tuntuu olevan lähinnä panoseuraa etsiviä, pubeissa siellä joka viikonloppu istuvia tulevia holisteja...että näillä lähtökohdilla tuskin miestä löytyykään.
Päällimmäinen syy: ihmisten arvomaailma on nykyään niin perseestä, että olen mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa jonka kanssa ei ole hyvä olla ja jolla on liian erilainen moraali.
mitään muita syitä olla.
Mitään ei tarvitse tilittää kellekkään.
Voi harrastaa seksiä milloi huvittaa ilman rajoituksia.
"Voi harrastaa seksiä milloi huvittaa ilman rajoituksia."
... tuo ilo siinä sinkkuudessasi.
Toiset ei sais muutaku omaa kättään vaikka miten haluttais.
, jos on nainen niin tarkoitti että hän voi jakaa pilluaan miten huvittaa eli on siis halpa lutka.
jos ei sexiä saa.
Se joka valitsee harvoin nai.